äsh. kärryttää. tartten rautaa.. ku en saa sitä mistään, ni puute siittä tekkee väsyneeks ja kärtyseks. söin jo kaikki lisäravinneraudat mitä mulla oli ja ny alkaa näkkyyn puute. hoihoi.. äitipä se ny tästä kärsii. aiko se huomenna käyvvä hakkeen.
mulla ahistaa kaiken lisäksi. tuntuu että pää räjähtää. tuntuu ettei mikkään riitä. tällähetkelä mikkään ei riitä. ja pienet pienet päivittäiset valinnat ahistaa jälkeenpäin ihan hirmusesti. on tosi syyllinen olo. niinku ois huono ihminen. just tämä fiilis että seinät kaatuu päälle on ihan hirveä. inhoan tätä. viime kirjotukset aiheutti tämmösiä fiiliksiä. niinku että aika loppuu... teen väärin. hätäsesti ja huonosti. nyt ei ressaa kirjotukset ollenkaan. kaikki muu vain. vaadin iteltäni muuten vain ihan liikaa. turhista asioista. ja tuntuu etten suoriudu olleskaa nii hyvin. ja että ku teen huonosti nii petän odotukset. mutta ku ei kukkaa oota multa mittään. periaatteessa. ni siks tämä turhauttavaa. on kuitenki semmone halu näyttää tuola pinnan alla. kelle miekään mitään todistelen. varsinkaan omale perheele. mitä mie niile näytän. en miksikään mitään. vai yritänkö mie sitteki joileki muile. sen ko tietäis. mulla on ongelma. ei tämä ole sitä että minun pitäs näyttää muile ja todistaa olevani jotaki. sellasta ongelmaa mulla ei tosiaan ole. mutta... jonkulainen juttu on nyt kyllä vähä vinksallaan. turhapa siitä on selittää ku ei se siittä miksikkään ole muuttumassa. tiijän että aijjon piettää omista rutiineista ja käytöksestä kiini vaikka kuka sanois mitä. ha, ja varsinki jos joku tulee käskemään. eheeeeei, tämä pässi saapii vaa lissää kitkaa kavioittensa alle ja lähtee juoksuun.
aikamoista paskanjauhantaa vaihteeksi. johtuu tästä mielentilasta. siis nou hätä.
tarvitten parannusta, ja tiijän että se löytyis ku pääsisin irti tästä kaikesta tutusta. edes hetkeksi. thaimaa houkuttelis. Ü rairai. semmonen paikka jossa ei olis rutiineita. ei ressiä. rentoutusta vaa. se helpottais. hmm. kuulostaa ihan ku anelisin jotain viemää minut kauas poies jotta voisin paremmin. ei tartte, aijjon viijä ihan ite itteni. oon puoliks menossa jo. nämä päivät ei saa jatkua ennää tämmösinä. emmie tämmöstä elämältä ainoastaan kaipaa.
mutta niin. ratkasu on lähelä. HUOMENA VIIMINEN KOULUPÄIVÄ. miten sen jälkeen ennää edes palais samoihin rutiineihin. EI OLE ENÄÄ LUKIOTA. elämä muuttuu. pittää alkaa elähmään ny. eikä oottaa sitä ku pääsee koulusta eikä oo tuomosia velvollisuuksia. okei, joo, uus koulu on edessä päin, muttei sen tartte olla heti siinä... mie voin ottaa aikalisän! ja ellää. auringossa kiitos! yksinlähtö vaan pelottaa. ja lähesten jättäminen... muttia löytyy aina. mutta. mie en ennää jauha. ko lähen kuluttaan tätä kallisarvosta aikaa muute ku selittäen.
psst hei! huomasittako mikä mielialan muutos! ahistuksesta optimismiin... seinien kaatumisesta tulevaisuuen suunnitelmiin. TÄÄ ON TODELLAKI TERAPEUTTISTA!
rakkauella Saana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti