maanantai 26. lokakuuta 2009

placebo - blind

terve.

ei jaksa, ko ei kerkiä. mutta sepustanpa nyt jotaki, vaikka pitäs lukkee filosofiaa.

piitkä vkonloppu takana, kotona. oli... no, mahtavaa. ja ei nii mahtavaa. mutta kokonaisuudessaan onnistunu vkonloppu. parasta ku koti on lähellä. parasta ku kaikki on siellä aina. sinne voipi aina mennä ja siellä on aina joku. parasta, perhe on paras.

keskiviikkona olis tentti. menen kai ihan mielellään. sieltäpä niitä pojoja saapii. pitäs vain syventyä aiheeseen paremmin. tuo filosofia on aika kinkkistä. sitä ei oikein opetella ulkoa. ekat tentit on tähän mennessä menny hiiienosti! yllätin itteni ihan. tai ehkä jopa ylitin. jatkais sammaa rattaa. Ü

tullee muute kauhea olo jos ei urheile. jos se pittää jättää välliin. ei pysty keskittyyn ja tullee kiukku. nyt on hyvä olo, kävin juoksees reilun tunnin ja salila nopean reenin tein. mukavasti tuntuu ainaki yläselässä nytte.

ei mulla oikeasti ole mittää syvällisempää asiaa. tai se johtuu nyt pysähtymisen puutteesta, en nyt joua aatteleen ja mietiskelleen. ko pittää lukkee. niin.

alan siis lukkeen.

torstai 22. lokakuuta 2009

syys"loma"--> kotiin!

piika; täti on tulossa!:)<3

maanantai 19. lokakuuta 2009

tulipa tehtyä mutka kittilässä, kaukosessa ja sieltä piti tulla rolloilemaan taas mutta... meninki kotia. ja oli kivaa kivaa kivaa.

ronja oli eilisen päivän sylissä. koko ajan. oltii yhessä koko ajan. ronjako pisti unille, mie menin lenkille. ja sitte jatkettiin taas leikkejä. illalla olin ihan poikki. väsyny mutta onnellinen :D

kyllä te sitte ko saatta tuomosen pienen ihmisen teijän arkeen nii ymmärrätte. Ü

mulla on kirjolohi uunissa. yhen valelin sinapilla ja kuorrutin hampun, kurpitsan ja auringonkukan siemenillä. suolaa ja sitruunapippuria sitte kans tietenki. lohtalohtalohta. minun superruokaa. tarjoilis salaattipedillä. kaappi kyllä pursuaa kaalta ja porkkanaa mutta en jaksa laittaa. eilen söin varmaan puol kiloa punakaalta. hyväähän son, muttei joka päivä.

ei kehtaa mennä lipastolle syömään ko on ruoantekovehkeitä kotonaki. emmä nyt tuhlailemmaan aleta.

huomena olis eka luentotenttiki. ja ens vkola tentti + kirja. ja en saa itteäni otettua niskasta kiinni. en millään.

torstai 15. lokakuuta 2009

kävin kotona. kävin hämeenlinnassa. kävin helsingissä. kävin hämeenlinnassa. tulin rovaniemen kotiin.

autossa matkustaminen päivällä on aika kauheaa. varsinki ku piikaa ei voinu päästää leikkimään. kauheinta se oli sille. yöllä matkustaminen suju tosi hienosti. nukuttiin piikan kans ko possut. ajoin viimeset 90km. reilua joo. mutta... ne anto minun nukkua. olihan mulla aamulla luennolle meno. ihan kivaa olla perheen kans. siskojen kans. piikan kans. nyt on tosi kivaa olla yksin rovaniemen kotonaki ja tehä koulujuttuja. vaihtelu virkistää.

oli jännä palata hämeenlinnan lenkkipolulle. kävin kolme kiekkaa ympäri. yhteensä 15km, kahtena päivänä, toisena 5 ja toisena 10. samat naamat tuli vastaan uskopa tai älä. ihanko ei ois 2kk tapahtunu mitään. kiva lenkki oli mutta en kaipaa kaupunkia yhtään. helsinkikään ei ollu muuttunu yhtää kivemmaks. se tuntu kolkommalta mitä ylleensä. johtuu varmaa myös vuodenajastaki. on se ni hieno asua lapissa. Ü

pitäs alkaa muuten suunnitteleen tässä jo vaihtoon lähtemistä. keksiä maa. keksiä kaupunki. keksiä joku ja miettiä sitä pitemmällä tähtäimellä. siellä vois saaha raaka-aineita jatko-opiskelua varten. ahaa-elämyksiä.
mie olen kotona.
oli raskas reissu.
hirveän mielelläni olen kotona.
mieluiten lähen juuri nyt yliopistolle.
sen taidan tehdäki.

haluan nyt opiskella. ei tuo lomailu... ei se ollu nyt kauhean otollista.
jouluna sitte lomaa.
nyt mie haluan opiskella ja ottaa kaikki kiinni.

mie lähen nyt. lipastolle.

tiistai 6. lokakuuta 2009

mitäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa.

ei yhtään mitään.

tekemättömyys ei sovi mulle. se ei vaan sovi. sillon tulee... mietittyä liikaa. varsinki siis ku on kyse siis siitä että on paljon aikaa, ja jonkin verran vain tekemistä. ei ole siis oikeastaan sidottua aikataulua päivässä. sehän menee siis siihen että hittoko raskasta olla tyhjänpanttina. hittoko ei innosta tehä yhtään mitään. ei innosta yhtään mikään. ei jaksa. ei kiinnosta. nukuinpa taas yli 10h mutta laitanpa päiväunille ko ei jaksa tehä mitään.

ei ei ei ja ei.

semmonen 8h päivässä ko olis semmonen aikataulu. sitte sais olla vappaala ja urheilla mielen mukkaan. ei sillaa että ei aikataulua mutta pitäs saaha ehkä jotaki juttuja, epämääräsiä juttuja, tehyksi. ei se toimi niin.

liika vapaus lamaannuttaa minut.

huomenna onki aikataulu sitten. 10-14. ruokaa. sitten 17-20. siinä välissä... hmm. ei tarvinukkaan mennä töihin ko vasta torstaina. niin siis. tuossa välissä. mitä mitä mitä. ehkä... en tiedä. mutta kuitenkin. oon ilonen edes että tuon verran koulua. pääsis elämään taas kiinni.

se on siis elämä. tällähetkellä. koulu. lipasto. se.

hyvä niin. mutta tarvin sitä sopivina annoksina, riittävinä annoksina. liian vähästä tulee vaa paha mieli.

joopasejoo.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Anna Puu - Kun olet minun

hehei.

lenkkeily on mahtavaa. puuro on mahtavaa. omenat on mahtavia. salaatti on mahtavaa. nämä kaikki tuo mahtavan olon.

aamu oli kamala. v*tutti huonot ylihinnottelut ja epäonnistuneet turhantärkeilyjuhlat vieläkin ja mentiin silliaamiaiselle mikä oli loistava. mutta pitsa... se ei kuulu sellasiin syötäväks kelpuutettaviin ruokiin, sen ei ainakaan pitäis. siitähän tulee aivan kauhea olo. se on semmosta höttyä... valkosta taikinaa... rasvasta juustoa... ekat haukut oli okei aika jees, mutta ko söi lissää. öllö olo lisäänty koko ajan. ja lopulta öllötti tosi paljon. ja se menee vyötärölle. eikä ihmisen pitäs syyä sillee että se ruoka jää roikkumaan. vaan sen verran ko kuluttaa.

oli siis hyvät jumpat ja juoksulenkit. sainkohan edes yhtä palasta kulutettua. noh. sallikaamme inhimilliset mielihalut mulleki. pitihän jotenki eilistä ruokafiaskoa jotenki yrittää korvata. mutta jätetään tämmöset niihin erityistapauksiin. öh ja öh.

en ollu kyllä syöny pitsaa varmaan vuosiin. tulipa muistutettua itelle että miksi ei.

lenkki ja kevyt terveellinen ruoka, olo on mitä mainioin:)

nyt vois venytellä ja vähä tehä semmosia opiskelujuttuja. kiitän niistä itteäni sitte joskus ko deadline lähestyy. :)

pettymys!

karvasta karvaampi pettymys! pettymys! suuri pettymys! pettymys.

se on ainoa sana kuvaamaan suuria, mahtavia, hienoja tanssiaisillallisjuhliani, joita niin kovin odotin. latasin liian suuret odotukset. oikeastaan, onko liikaa pyydetty jos haluaa saada todellakin vain sen mitä tilaa? ei se minusta ole.

ananas on ihan hyvää, pienissä määrin, mutta ei 70e illalliskortin maksavan juhlavieraan lautasella kahteen otteseen. ei. ei se vaan mene niin. ja ku vielä se ananas ei ollu mikään lisuke, vaan se oli SE JUTTU.

ei ei ei ei.

aloin ajamaan asiaa, ja oikeuksia. ja kyllä, laitoin palautetta. lyttäsin juhlat siinä määri mitä katoin sopivaks. ei ollu nimittäin hyvät juhlat, ei ruoan puolesta, eikä minkään muunkaan puolesta oikeastaan. onnela-systeemi ois voinu toimiaki ja ruokaa oli kylliksi. mutta... ei se pelastanu.

sillis oli mahtava! hintansa väärti. pettymys tosin maistu vähän pahalta vielä suussa ni ei kaikkea saanu irti.

nyt on iha hyvä olla yksin. ärsyttäähän se kuunnella valitusta. ei ny ole vaan muunlainen fiilis.

odotin illalta kyllä muutakin ko tilaamani menua. tosin joo. mutta menihän se sekin ihan perseelleen rehellisesti sanottuna. ei sais vaan oottaa mittään. kylymä tuo maailma. kylmä maailma ja epäonnistuneet vääränlaiseen muottiin ahtautumiset.

muistas vaan olla oma ittensä. muistais arvostaa ommaa itteä. ja elläis ittele. ei välittäis. läheisistä tietenki välitettään. mutta niistä jokka ei sinusta perusta, etkä sie niistä. ei niitten muottiin tartte änkeä. ei ei, ko muistais että minunlaisileki on oma muotti. sinne mahtuu sitte. :) ja sielä on viihtysämpää. ei purista mistään ja voipi hengittää keuhkot täyteen. ja on liikkumatilaakin.

:)

lauantai 3. lokakuuta 2009

joka päivä voi yrittää olla hiukan parempi. muistin sen taas eilen, tai oikeastaan pohdin sitä koko viime viikon. tiedän, paineen ja stressin alla suoritan ja muu unohtuu. kärsin siitä huonoa omaatuntoa. ukkikin oli soittanut... en soittanu takaisin. en kerinny vastaamaan siskoille. en puhunu veljen kans. en soittanu äitile takasi. mutta yritin parantaa eilen tapojani. en yritä edes selittää. tai yritän; olin tosi kiireinen. soitan tänään. alotin eilen jo ukista. nopeasti mummista. äitin kans en oikee joutanu, tai se ei tuntunu joutavan. siskon kans nopeasti. ainiin, häätyy soittaa kai veljelle.

mutta kun koitos oli eka. halusin, oli motivaatiota, asia kiinnosti, halusin lukea. ja luin. ja halusin urheilla. haluan aina. halusin myös viettää aikaa opiskelukavereitten kans. ja halusin lukea vähän lisää. ja oli mentävä luennoille. osallistuin vielä paritanssikurssille. halusin. oli kiire. oli oikeasti kiire.

soitan veljelle.

lupaan.

koitos meni hyvin. en ressannu edes. oli mukavahkoa. eilinen meni muuten vähä jotenki höpösti. kävin kuiten töissäki reippaan parituntisen.

on muuten hiukan kaunis kuura ulkona. kirkas keli. olispa lämpömittari... podin hirveän huonoa oloa illalla ja peruin aamulenkkiseuran. nyt harmittaa. haluan kovasti aamulenkille. kai lähden sitten yksin, mutta myöhemmin. siivoais aluksi. laittais tavarat ja pään samala järjestykeen. tänään on muuten tanssiaisillalliset. syksyn kohokohta. opettelin foxit, lavajivet, humpat ja tangot tätä iltaa varten. hain wanhojen tanssipuvun kotoa. kihartimet lainattiin... ootan kyllä tältä illalta palvon. on asioita jotka häätyis selvittää. on suhteita jotka häätyis saaha selviksi. voisko sen aika olla tänään?

torstai 1. lokakuuta 2009

minu häätyy ryhistäytyä! lakata löpisemästä ja alkaa touhuammaan. siis sanoista teoiksi. ja kyllä mie alanki. mie tentin eka.

oon hirveän tyytyväinen, olen ollu ahkera. muistiinpanoja on jo 40sivua. oikeastaan eihän se kerro mistään... siitä kylläki että aikaa on uhrattu. mites se laatu. nytki tähän tekis mieli jos minkälaisia viisaita katkealmia päivän saldosta. mutta en laita. en sotke politiikkaa nyt tähän.

koska sen kans mie olen saanu aikaseks. se on ainoa asia minkä etteen olen nytten tehny. tai... olen mie urheillu. emmie sitä unoha. olen mie antanu aikaa kavereilleki. mutta voisin antaa enemmän. ja kotia... olen antanu liian vähän! mummille ja ukille on pyhitettävä aikaa. mutta eka mie tentin.

sitten vasta lepään.

emmie ole kirjottanu tännekää järkevyyksiä aikoihin. mutta ko emmie nyt jouvva. mie taas sitten ko kerkiän. ei se tarkota etteikö asiaa olis. en vain jouvva.

mie menen nyt taas.