tiijättekö, aikaa sitä vaa ihminen tarttee. ja muuta ajateltavaa! kaikki sotkut ei oo tuntunu pahalta päiviin. ku en ole ajatellu. onneks en ole ottanu yhteyttä. ko se ei todellakkaan ole minun homma. ei tässä kaikesta voi sitäkää syyttää, oon ollu aiko skitso mutta itte se sai minusta pahimmat ja parhaimmat puolet essiin. ehkäpä. nojoo. mutta pitipä tuoki kokea. kyllä se miestä söis jos se pitempää ois jatkunu. ja sitäpaitsi. uus vuos. uudet kujeet. uus paikkakunta! uus koulu. uuutta! sillä 18 pvää lukiota jäljellä. oon ollu kaks päivää jo pois ku olen kippeenä. maanantaista tähän saakka iha sohvan vankina. olin stressaantunu, surullinen, nukuin huonosti, palelluin pihalla. mitä muutakaan tuomosesta voi seurata? ei mitään. nyt ajattelin kyetä kahelle enkun tunnille ja muutenki ottaa itteä niskasta kiini ja lopettaa suremisen jonku ihme tyypin takia joka kusetti minua sen ko kerkes. katukoot. :)
taneli lähti just rolloon ja sieltä lentokonneela helsinkkiin. tiina lähti viemää. ronja meni päikkäreille äitin työpaikalle. ihmeen hiljanen kämppä tuli. pitäs varmaa siivota... en jaksa nyt kyllä. jos pukis ja kampais naamaa vähän ja kävelis kouluun. hui sielä on vain nii pakkanen. en oo moneen moneen päivää käynykää pihalla. pakko se vain on.
ajattelin muute käyä ens kuussa ehkä laittaan vähän tatuointia.... ! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti