maanantai 30. marraskuuta 2009

-

en halua kirjoittaa. välttelen sitä. en halua enää valokuvata. tai.. haluan. haluan näistä molempia asioita. mutta en minkään muun kustannuksella. olen viettäny liian paljon aikaa tallettaakseni hetkiä, entäs se eläminen, kokeminen?

voin kirjoittaa muistellen. juttu saapuu sitten vain viiveellä. en pysty reaaliaikaseen nyt.

tai...

on ollu paljon semmosia olotiloja joita ei vain halua pukea sanoiksi. en halua kirjoittaa niistä.

mutta ne olotilat on hyviä. ne on ollu pitkään hyviä. tai, ne on vaihdelleet päivän mittaan. mutta pääosin hyviä!

en halua puhua niistä.

haluan saada nyt vain aikaseksi. hoitaa annetut tehtävät kunnialla. sitten levätä, lomailla, mennä kotiin, vaihtaa toisenlaiseen todellisuuteen, lapsen maailmaan. ronjan maailmaan.

maanantai 16. marraskuuta 2009

food.

mie olen onnellinen muunmuassa siitä että mie olen viimein täysin kunnolla tiedostanu, pienellä avulla, semmmosia elämää mullistavia asioita.

yks niistä on se elämän perusjuttu, nimittäin ruoka. terveys on mulle aina ollu ykkösjuttu ja nyt mie tiän siitä paljon enemmän. mie voin koko ajan paremmin ja mie tiän mitä mie voin siitä kiittää. kauhistus kanssaihmisten yhä suuremmasta epätietosuudesta ja välinpitämättömyydestä vain kauhistuttaa.

en vain ole saarnaaja.

http://www.viidakkomies.com/

jos jotain kiinnostaa niin tämä häiskä puhuu asiaa.

mie sanon vain sen että ruoka, se on niin tärkeää. se voi muuttaa elämää.

tiistai 10. marraskuuta 2009

on niin helppoo olla onnellinen.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

ei kaikki kykene tulkitsemaan. ei pidä ainakaan pittää sitä ittestäänselvyytenä että kaikkien tulkinnat menis yhteen. tai että asia tulkittais niinkö sie haluaisit. jos joku vaatii tulkintaa ni siihe liittyy laaja mielikuvitus, ihmisten erilaiset tavat nähä asioita. no siis joo. päivänselvää on toki toki.

sitä on vaa vähä hölmöläinen ja toimii jotenki epäsuorasti ja sitte harmittellee ko asiat ei meekään niinkö haluais tai ajattelis. no ei tietekhään mene ko ei toinen välttämättä tajua.. ei kaikki pellaa. jotain opin siis taas. puhekyky on lahja. tai se on hieno juttu. se on arvokas juttu. sanat on monesti tekoja. ne voi saada paljon aikaan. no, päivänselvää myöskin. pitää uskaltaa puhua jos haluaa että jotain tapahtuu.

maanantai 2. marraskuuta 2009

voi että. aina on jotenki nii liikuttavaa ku kuulee musiikkia joka oikeasti tuntuu jossaki. melkein itkettää. se on jotenki niin... kourasee nii syvältä. salosen mukaan se on sitä estetiikkaa, jonka avula pääsee kosketuksiin tietosuuen kans.

kaunis ääni vaa tuottaa semmosia reaktioita ja tunteita ettei voi verrata.

kaikki on hyvin. kaikki on niin hyvin. ne on ollu jo aikaa hyvin. ne on vieläki hyvin. vaikka on se juttu, mikä multa puuttuu, mikä muilla on. mutta se juttu on semmonen mitä mie en kaipaa. ja mie olen mie. se mikä tekee minut onnelliseks ei tee välttämättä muita. se mikä tekee muut onnelliseks ei luultavasti tehe minua onnelliseks. miksi kutsua sitä juttua sitte jonkun asian puutokseksi, jos en pidä sitä puutteena. jos se ei ole mulle puute. koska en sitä kaipaa. ko on niin hyvä näin. se on vain erilainen valinta. se on minun oma valinta.