sunnuntai 27. syyskuuta 2009

VÄHEMMÄN HÖPÖTYKSIÄ JA ENEMMÄN ASIAA.

torstai 24. syyskuuta 2009

miks mennee väärin. miksei joskus sillee miten mie haluaisin vaikka ois kuinka "näin on parempi" sitte loppujenlopuks. mie haluan että nyt mennee toisela laila! tosiaan haluan! eikö ihan oikeasti haluan. pitkästä aikaa jotaki. näinki paljon. minun häätyy. tehä enemmän töitä.

tiistai 22. syyskuuta 2009

hymyilin tänään muuten kyllä melko leveästi. hymyilen oikeastaan vieläki. kukaan muu ny ei vaan saa siitä mitään iloa. mutta ei se haittaa. voipi yksinnäänki hymmyillä. tai vaikka... peilikuvalle. se tosin olis jo vähän hämärää. mutta mie nyt kummiski hymmyilen. en peilikuvale enkä kellekään muullekaan. hymyilen vaan.

on mukava odottaa hyvää. on mukava olla ko tietää että lisää hyvää on tulossa. on mukava ko on hyvä.

mie ootan.

maanantai 21. syyskuuta 2009

200.

ei mulle sovi tämmöset hölmöt olotilat. mennee koko järjestelmä sekasin. noo... koko ajan helpottaa. nuo yöt on vaa hassuja ku nään niin paljon unia. ja sitte ko tajuaa aamula että miten asiat sitte olikaan niin on vähä hölmö olo.

mien ole oikhen semmonen että uurastaisin... piirittäisin... tekisin selväks... kertosin... tekisin kauheasti töitä... semmosen etheen. en tarkota vähätellä asiaa yhtään mutta ko tykkään että mien ole se joka ottaa niitä askelleita etteenpäin. ainakhaan niitä ekoja. tarvitten tukea ja että tulhaan vastaan.

ylleensä hättäilen, en oota tarpeeks, en anna tarpeeks aikaa ja sitte luovutan. jotenki tuudittauvvun kohtallooni johon oisin itte voinu vaikuttaa mutta... en sitte vaikuttanu ja annoin asioitten liukua ohi. mutta ko emmie ole semmonen. emmie oikein ossaa.

työ palkithaan. uurastus palkithaan.

mutta ei ujjouesta ja semmosesta pääse erhoo helpola. ko on aina toiminu tietylä tappaa, ja tieteski epäonnistunu sen takia, nii ei siltikhään ota opikseen. hölmöistä hölmöintä!

mutta mie tiijän nytte vähäse enemmän. kokemusten kautta. mie nyt katon. annan aikaa ja mahollisuuksia. en hättäile. enkä mene asioitten eele. ja sitte lohuttauvun lopula sillä että no net asiat mennee miten niitte kuuluuki mennä. ja niin on sitte hyvä. niin on oltava hyvä.
heippa.

kiva olla taas kotona rollossa.

oli kiva olla kyllä kotona pellossaki vkonloppu.

oli kiva käyvvä juoksemassa pururadalla.

oli kiva syyä puuroa ja mansikoita.

nyt on "kiva" alkaa lukemaan tenttiin.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Anna Puu - Kaunis Päivä

ihana biisi.

mahottoman kaunis ääni.

just semmosen pimeän illan biisi. valot poies. telkkarit, radiot, kaikki kiinni.

ihanaa ko tulee aina joskus semmosta musiikkia joka saa vattanpohjan kutiamaan ja niskavillat pystyyn. tullee semmonen kiva olo.

semmonen olo mikä tullee myös jos on...ihastunu.

perjantai 18. syyskuuta 2009

pienet asiat. pienen pieeeenet asiat. pikkuruiset jutut.

ilahuttaa.

hymy.

kiitos.

nyökkäys.

tervehdys.

huoli toisesta.

vastaus.

innokkuus.

ku joiltaki niitä pikkuruisia juttuja odottaa innokkaammin. ja niitä sitten arvostaaki enemmän.

joitain taas on siunattu hyvällä auralla ja ne ilahuttaa pelkällä olemuksellaan.

toisten pieniin eleisiis kiinnittää vaan enemmän huomiota. ja ne haluaa tulkita itele edulisella tavalla. ehkä sitte vähä myös haluaa haaveilla.

ja sitte taas välillä pittää heittää höpöttämästä.

Ü

ja keskittyä vaikka tenttiin lukemiseen.

jaa. meniskö sitä töihin vaikka viikonloppuna. sehän se ois "parasta" ajanvietettä. ajanvietettä josta maksetaan. eli... oleellisesti tärkeää tässä elämänvaiheessa. kotona ei vaan saa luettua. sielä on semmonen piika joka vaatii huomiota.

Ü

torstai 17. syyskuuta 2009

-

joo-o joo-o. ollaan oltu hyvillä mielin kyllä, kyllä. mutta nyt harmittaa. sitte tuntuu taas kivalta olla hyvillä mielin. sitte siis ko tämä harmitus mennee ohi. ens vkolla se varmaan mennee. kestää kuitenki luultavasti yli vkonlopun, ehkä hiukan alkuviikollekin sitä riittää.

joskus valittee vähä väärin, tai sitte sen valinnan kokkee oikeaksi vasta paljon myöhemmin. sitä ennen kerkiää siis harmittelemaan, jota nyt aktiivisesti harrastan.

no nyt ku kerta harmituttaa niin miksei samala antais harmituttaa kaikki muutki asiat jotka on työntäny kauemmaks murehittaviksi. samala nyt kaikki samale agendalle. kaikki ny vaa pöydälle. vissiin mie niitä säästelinki... nyt kaikki vaa. harmittamaan.

samala nytte sitte vissii murehtis vaikka neki asiat joile ei voi mittään. tai joile voi ehkä jotaki mutta paljon myöhemmin. mutta emmie ole kauhean kärsivällinen joten siis murehin nyt.

samala nyt siis murehtis neki asiat joitten aika tullee vähän myöhemmin, joile pitäs antaa aikaa alkaa kukoistamaan ja kehittymään. joittenka tahtois alkaa kipinöimään jo nyt. heti nyt. harmittelis nyt niitäki asioita. ja sitä että miksi sitä kiirehtii. harmittelis sitä ko mennee asioitten eele.

harmittelis sitäki ettei jaksa arvostaa itteä aina tietyssä tilanteessa.

harmittelis sitäki että unohtaa jokasen ainutlaatusuuen.

harmittelis senki että net jonka sen ainutlaatusuuen on päättäny olla näkemättä ei ole sen arvosia.

harmittelis nyt senki että mennee niin asioitten eele. sen että tuhoon tuomitteen asiat jotka ei ole saanu vielä edes mahollisuutta. harmittelis sen että ei anna asioitten mennä omala painolhaan. niin ko niitten pittääki mennä. ko ne mennee ylleensä niin.

tiistai 15. syyskuuta 2009

tiistai.

voi että. heräsinpä hirven hyvällä mielellä tänään. melkein hymyilin sille pörröpääpeikolle joka aamusin kurkistaa peilistä. suoristin sitte tukanki, en sitä ikinä tee aamuisin. hymyilyttää siis oikeastiki. jotenki siisti fiilis. se tulee yleensä ku nousee sängystä ja kroppa kiittää edellisen päivän urheilusta. nyt se kiitti, ei kipeällä tavalla edes. ja ku sai herätä omaan tahtiin, ilman herätyskelloja! uni siis loppu kesken, tai ei kesken, vaan unen aika päätty tältä päivältä ja hyvään aikaan. kaikki meni hyvin siis sen puolesta.

tiijän mistä tämä hyvä olo johtuu. tiijättehän te kaikki että melkein jokasella on se oma juttu... tai niitä voi olla monta! ja sen tunteen ko löytää sen oman jutun! sen että ko tekee jotain ja huomaaki että voi vitsi voi vau kuinka hienoa! mie kävin eilen semmosessa itsepuolustus-jumpassa. ja meilä oli siinä paljon liikkeitä niinku nyrkkeilystä ja muusta itsepuolustuksesta ja tajista yms. ja se oli MAHTAVAA! se iskeminen ja potkiminen ja hyppiminen ja... mie melkein nauroin ko se oli niin hauskaa. laitoin yhelle nyrkkeilyä harrastavalle kaverille vähä viestiä että kattois mulle että miten täällä on mahollista harrastaa. olis kuntonyrkkeily tuossa naapurissa, kävis kysymässä että onko vielä tilaa. koska se tuntu niin hyvältä. se oli jotain niin siistiä. semmosta mitä en ole kokenu aikoihin. se oli se fiilis jonka tanssiminen anto mulle joskus. jota en ole kokenu aikoihin.

olen niin halunu ohjatuile tunneille, reenaajan joka käskee tehä vielä kymmenen! ja vielä, vielä, vielä, vielä, viiminen! jaksaa, jaksaa, jaksaa! mie voisin tämän uuen harrastuksen kautta saaha just sen. mite mie en ole hoksannu tätä aikasemmin! mullahan on säkkiki. se tulee nyt käyttöön. mie en malta odottaa! huomenna ois kokoontuminen tosiaan ainaki tuossa yhessä paikassa, häätyy käyä kattomassa.

tämä on niin siistiä.

onni on onni on.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

no mie tulin taasen kotia viikonlopuks. miksen tulis... :D no tämän vkon jälkeen oli paras ratkasu ainaki. maanantai... keskiviikko... okei, ne tais olla kivoja mutta se tiistai. ja se torstai! mikä fiilis olikaan herätä perjantaina aamulenkille ja mennä kouluun ku ruoka maistu, aurinko paisto melkein. olo oli terve ja levänny. ihanuutta. sama lauantaina. ja tänään. lenkit on luistanu ja olo on ollu hyvä. niin, miksi ihminen sitten käyttääkään sitä alkoholia? emmie vaa oo sitä koskaan tajunnu vaikka näköjään yritin ottaa selvää tällä vkolla siitä kahteen otteeseen. olihan se hauskaa. mutta se henkinen morkkis. ja se krapula. ei se ole niin hauskaa. mutta toisaalta... oli se kai sen arvosta. siis kai hauskaa oli sillon alkoholin vaikutuksen alasena. se vain ko ei muista. hmm onkoha tässä sittekää mittää järkeä. ei taija olla. mutta taas TOISAALTA tulipa otettua osaa ja ihan täysin panoksin. mitäpä sitä turhaan katumaan ja muuta. terve elämä on taas alotettu. tämä vko jää vaa naurattaan. minua ja etenkin MUITA, niitä jotka seurasi tätä "hauskanpitoa". ens vkolla lisätään sitte taas elinvuosia ja syyään ne hedelmät ja vihannekset.

huomena aamulla sitten takasi rovaniemen kottiin. äiskä aiko antaa maton mukhaan. vihdoin, matto!

life's good btw!

torstai 10. syyskuuta 2009

ei sada. mutta ei tämmösessä olossa voi nauttia edes auringonpaisteesta! auringonpaiste rovaniemellä, sen asian pitäs jopa naurattaa. mutta ei... ei tässä olotilassa. olipa kerran fuksiaiset! hui että! tuli... oltua... humalassa... housuttomana...paidattomana... tuli häpästyä ittensä mooonta kertaa. olikohan silti hauskaa? en muista.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

TAAS sataa. täällä sataa AINA. jokapäiväjokajokajokapäivä! mikä sen turhauttavampaa ko olla vihanen SÄÄLLE. noh. nyt ei edes jaksa vihastuttaa. eilen ärsytti jo niin paljon.

nyt on siisti olo. tietää mitä teki eilen. nukuin kymmenen tuntia pitkästä aikaa! olo on levänny... tai no... eilen kävin ensimmäisellä BodyAttack-jumppatunnilla. ja se oli RANKKAA reeniä. se oli oikeastaan juoksua ja hyppimistä vaa. ja tahti oli NOPEA. onneks on jonku verran harrastanu, ei muute ois millää pysyny mukana. nyt huutaapi muuten pohkeet hoosiannaa ja melko tönkkö olo. tunti vastaa kuulemma 10km lenkkiä. tuli tarpeeseen, ko ei tuola pihala voi nytte juossennella ko kauhea kaatosade. tästä tuli kyllä minun lempijumppa! se olis torstainaki... saas nährä kerkiääkö. sillon olis kyllä afrikkalaistanssituntiki. kassellaanpas.

päätäki särkee. olisko liian hyvät unet liian pitkästä aikaa? onneks on aspirinia. tännään on nimittäin muuten fuksiaiset. voi tsiisus, taas häätyy "juhlia". ja alotettaan jo joskus klo 17. lähetään kierteleen kaupungilla jotain rasteja. hmm. livassa nöyryytystä? strippausta? esteratoja? alkoholia! huhheijjakkaa. entä jos ei nyt just huvittaiskaan? ei taija olla vaihtoehto:D kuulemma vuoden parhaat bileet edessä. no jos TÄMÄn kerran jaksais. sitte voi mennä taas kotia vkonlopuks rauhottuun:)

tulipa kauhea nälkä. saa nähä miten pääsen tästä sängystä ulos. on oikeasti kyllä paikat kippeenä joten olen tosi tosi tyytyväinen eiliseen jumppaan! en ole usseesti kippeenä kyllä joten ohjaaja-ville, teit työsi hienosti! oli muute hauska kyllä olla mies-ohjaajan tunnilla. hmm... mm-m!

nyt ruokaa massuun! ja vaatteet päälle ja luennolle mars!:) professor julian, i'm comin...

lauantai 5. syyskuuta 2009

kotona.

eilen oli aika turha päivä koulussa. ainejärjestöt esittäyty, ihanko olis tullu jotain uuttaki infoa. no, herättiinpä kuite melkeen koko konkkaronkka tunnollisesti ja oltiin oikeassa salissa oikeaan aikaan. kaikki oli ohi hetkessä ja ruokalista ei näyttäny edes lupaavalta joten lähettiin siitä sitte jokkainen ommiin suuntiin. illaks kuiten sovittiin ainejärjestön kans että istuttais iltaa, ilman alkoholia. se oli sitten suunnitelmana. miekö pääsin koulusta kottiin söin äkkiä jotaki ja vedin lenkkivermeet päälle ja odotin lenkille pääsyä. sitte kurkkasin pihalle että vettähän sieltä tullee. jäin sitte lukemaan opiskeluohjeopusta ja sättäileen. kaheks pitiki mennä naapuritavarataloon töihin. enpä odottanu yhtään edellistä mielenkiintosempaa työnantoa. tuli imuroitua melkein koko pulju, noh, neljän tunnin edestä. imuri pysähty ihan vain muutaman kerran. tuli paiskittua rehellisesti töitä selkä vääränä. olo oli kauhea siinä neljännen tunnin paikkeilla. eikä homma tuntunu loppuvan. nälkäki kurni. tavaratalo ku menee kiinni klo 18 ni aattelin tillaisuuteni tulleen ja sammutin sen huutavan vekottimen ja näytin rehellisesti sen että nyt koskee jo paikkoihin. pomo ja setäni katto vaan että no mitäs nyt. kuunteli minun murheet ja sano että no kaipa sitte jatkat ens vkolla, että ei nämä työt katoa mihinkään. hymyilin "nätisti" ja kiitin ja poistuin paikalta. ei sääliä, ei kiitosta! tekeekö joku tuomosta hommaa, siis imuroi, neljä tuntia, ihan tuosta vain niinkö se olis jokapäivästä? ko mie olisin oottanu edes jotain että... "hei pietä saana tauko, tuohan on kovvaa hommaa" tai että "voi että, siekö olet imuroin koko neljä tuntia?! mene jo toki kotia leppäämään" tai että... jotaki! tai sitte olen vain liian hentosta tekoa. mutta ei sen pitäs olla siittä kiini... mie joka olen ollu aina töissä! aina... puutarhuri... marjamyyjä... lapsenvahti... siistijä... kirjamyyjä... keittiöapulainen...kassaneiti...ovivahti...baarimikko... plokkari... puhelinhaastattelija... JA NIIN EDELLEEN! ja olen, olen tehny siivoojan hommia semmosia 12h työrupeamia. ja siihen on kuulunu imurointia... mutta ei neljää tuntia ilman taukoa tai muita työtehtäviä ohessa. ja niin pölystä kauppaakaan en ole ikinä imuroinu. enivei. se oli rankkaa. selkä on vieläki kipeä. valivalivalivali ja vali. töistä ko pääsin ni satohan se vieläki. pistin silti purtavaa suuhun ja lenkkivermeet pääle että josko heittäs satamasta. oikeasti halutti kovasti urheilemaan. kovasti. aloin siinä sitte väsyksissäni myös miettiin että en jaksa lähteä illalla mihinkään... oikeastaan, mulle tarjottiin kyytiä kotikotia, ilmasta kyytiä. innostuin kovasti. olin ihan puhki ja kotona jos missä pystyy lepäämään. sovittiin kellonaika jolloin minut sitte otettaan kyyttiin. laskeskelin vähäsen ja sain mahutettua lenkin aikatauluun, sadeki oli lakannu. juoksin ounasvaaraan, tavottelin kympin lenkkiä. puolessa välissä paluumatkaa puhelin alkaa vaan soimaan että olis lähtö sinne kotia, aikataulut uusiksi. pieni kirosana pääsi mielessä, aikoivat tulla hakemaan minut kesken lenkin. mikään ei ole enää pyhää :D huoh, ei muuta ku vauhilla juokseen kotia päin ja kyytiä vastaan. sain käyvä hakemassa tavarat asunnolta. suihku ei ollu aikatauluun sopiva olleskaan. noh, nahkatakki niskaan ja laukut mukhaan, lenkkarit ja muut vermeet jäi pääle ja hiki virtas:D onnellisesti päästiin kuiten lähtemään. pahoteltiin kyllä aikasta lähtöä yms. noh, loppu hyvin kaikki hyvin. pääsin kottiin äärettömän väsyneenä. äiskän kans iltapalaks palviahventa, suihkuun ja nukkumaan. hyvät oli unet.

aamu oli ehkä paras aikoihin. täydet, sikeät unet ja heräsin piikan tömistelyyn käytävässä. uni loppu samantien, hääty mennä sannoon heippa. kurkkasin ovesta ja piika pysähty heti paikoilleen. hoksas kuka oli tullu ja kiljahteli ja juoksi lujjaa sylliin ja rutisti oikee kovasti. se oli aitoa iloa ja tunne oli molemminpuolinen. päivä meni kyllä piikan kans temmeltäessä. käytiin kirpparillaki ja tehtiin mumman ja piikan kans hieno kaapisto-löytö, ollaan sitä maalailtu tässä. ihanan villapaidanki löysin, vaan 1e! käsittämätöntä. toisenki paidan, ja muhennospadan löydettin. kotona jatku sama leikki ja sitte piika viimein väsähti meni nukkumaan. me maalattiin äitin kans ja mie liukenin salille. noh eihän mulla ollukaan enää kortilla vuoroja, sain onneks naapurinpojalta lainaks korttia. urheilutti kovasti! ajattelin juosta vähä alkulämpöä ja tehä kunnon salireenin. NOH.. se juoksu tuntuki luistavan... juoksin 10km 62min. tuntu hyvältä! sain olla sitäpaitsi ihan yksin salilla. tai tuli viimisen kilsan kohalla yks kaveripoika, mutta ei se hidastanu. olin vaa vähentäny vaatetta sillee ko oli niin hiki että vähäse punastutti:D tai no oli mulla urheilutoppi... pikkunen... napa siis näky. hehe. mutta ihan asiallisesti olin kuiten! joopasejoo.

salilta kotia kotia kotia suihkuuuuuuuun. piika oliki heränny, elikä ei suihkuun, vielä. hääty sen kans temmeltää, ja ku maalaukset oli pesuhuoneessa ei sinne siis edes mahtunu. hienoa hienoa hienoa. mm.. joo. sisko tuli sitte ja laitto ihanaa broileripihvikasvisruusukaaliriisimuhennoskastiketta. nam. ja sitten. sitten sitten temmellettiin ronjan kans. kävin vihdoin sielä suihkusssa ja sitte mentiiki piikan kans pihalle ja pyöräileen ja syömään marjoja. hmm. melko tavallinen päivä, ei minun arkea mutta tavallisia asioita on tapahtunu. enkä vaihtais mihinkään. sain piikan ihan just nukkumaan. itte en voi vielä mennä ku lupasin hakea siskon jostain illanistujaisista. kauheasti kyllä nukuttaa. ja joo, nyt on lauantai. mutta mie saan juhlia ens vkollaki ihan syämeni kyllyyestä.

mikäköhän juttu tämä nyt oli. emmie ylleensä kirjottele tänne niinkö tarkkoja kuvvauksia päivän kulusta. hmm...

kai tänään oli hyvä päivä. huomenna tulee oleen myös hyvä päivä. iltapäivällä palaanki takaisin "kotiin" rovaniemelle. pittää nähä likkaa ja muuta. aiko sisko ja isäntä ja äiti ja piika viiä minut. tuodaan vissiin asuntoon pöytä ja sohvaki. iso soluasuntoni nimittäin kaipaa juuri niitä.

nyt alkaa ajatus katkeileen. mutta kummallinen kirjotus kyllä tuli. palataan "asiaan" sitte vaikka huomena. Ü

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

uni.lapland.

siis

ilonen.

onnellinen.

optimistinen.

tyytyväinen.

huojentunu.

mie oon löytäny paikan oikeasti johon on hakkeutunu net ihmiset jotka oikeasti jakaa minun kans samat intressit ja intohimot. se on mahtavaa! saatii kunnolla parantaa maailmaan eilenki... niitä oikeasti kiinnostaaki nuo maailman isot jutut mitä ittekseni aina pohtinu. mie saan nyt oikeasti myös opiskella semmoseks joka tekee just sitä mistä mie olen hirveän kiinnostunu. ja mie olen oikeasti tutustunu semmosiin joita nämä samat asiat on lähelä sydäntä. tässä, että kaikki on menny näin, ja näinki hyvin, on vahvasti kohtalon koura mukana. mie, joka OSAAN aakkoset, jäin SILTI väärään ryhmään JOSTA löysin mahtavan porukan joka on JO NYT tiivis ja täydellisesti toimeentuleva.

emilia, essi, kuisma ja marjatta, oletta ihania.

ja mikä fiilis ku tuns ittensä eksyneeks, jonossa oli samantien joku muuki ja joka pysty sitte ottaan kädestä kii ja auttaan.

eilen tosiaan oli eka koulupäivä vasta. aamulla kävelin yliopistolle, jonotin weboodi tunnukset ja seisoskelin. etin yhteiskuntatieteellisen siiven ja tuurilla löysin ekala yrittämällä. siellä oli kaikki ei-tuttuja myös keskenään. no istuttiin sitte saliin ja opettajat höpötteli jotain. istuin sellasen vanhan rouvan viereen joka tyynnytteli minun hermostumista ja jutteli mukavia. sitten siirryttiin aineittain pienempiin ryhmiin ja siitä vielä aakkojärkässä vielä pienempiin. ELI NE JOIDEN SUKUNIMI on A:sta R:ään, LÄHTEE TOISEEN. saana lähti väärän ryhmän mukaan. ja ku piti esitellä ittensä saana sano että hei mie olen saana ja taijjan olla väärässä ryhmässä. täydellinen tömäytys ja rikko jään. kaikkki nauro. mutta sitten vaa jatkettiin. TÄSTÄ nimenomaisesta ryhmästä löyty sitte ne, joiden viereen asetuttiin ruokajonoon ja jaettiin fiiliksiä. niiden kanssa istuttiin myös lounaalle. ja mie olen VARMA että niiden kans tullaan kokemaan vielä niin paljon lisää. kuinka kivuttomasti kaikki kävikään.

illalla sitte essi haki minut PSCinterin etkoille Domus Arctican Aapoon ja siellä sitte paranneltiin maailmaa ja tutustuttiin kirjaimellisesta kaikenmaantyyppeihin. tuli niinkö pikkusen semmonen... naiivi olo. moni oli kymmenen vuotta vanhempia afganistania, kiinaa, australiaa nähneitä, työtä tehneitä, kansainvälisiä journalisteja YMS. ja sitte olen mie, saana, joka tulee suoraan pellon lukiosta. heippa hei. ja meitä kaikkia yhistää vain sama tutkinto joka häämöttää sielä tulevaisuuessa. mutta tuudittauduin sillä että kymmenne vuotta on pitkä aika, ja eikö ole aika todennäköistä ETTÄ jos mie olisin kymmenen vuotta tästä vanhempi, enköhän mieki olis nähny jo vaikka ja mitä ja reisssannu ja tehny vaikka mitä?

en taaskaan malta nukkua, koulu alkaa 10.15.

hmm...