vaihteeks tää fiilis; aikaa on pirusti, tekemistä on pirusti. veri vetää sohvalle, koneelle, tekemään ei-mitään! jotenki on vaa liikaa aikaa. ei saa mitää tehtyä.
sairaan hyviä biisejä löysin pari päivää sitte. oon niitä vaa fiilistelly enkä tehny mitään. huono olo koko ajan. tai ku alottaa päivän lenkillä ni on loppupäivä melko huono olo... kylmä ja semmonen. huooh. ehkä tämä helpottaa tästä. illala ois jumpalle meno. ja nyt kyllä... pitäs alkaa lukeen. huomenna on enkun koe. ens vkolla alkaaki kirjotushommat.
oikeastaan melko mukavaa näin välissä ku on paljon aikaa. vielä ku saa olla yksin. paljon on tullu mietittyä kaikenlaisia asioita. ja tehtyä juttuja joihin ei oo ollu aikaa. tai oikeastaan. mitään en ole tehny, suunnitellu vaa. oikeastaan. ja siis tämä fiilis, ku ei oo hirveetä kaipausta, ei surua, ei mitään vakavaa ihastumisjuttua, nii on helpottavaa! jotenki energiaa säästyy niin paljon kaikkeen muuhun. siis nyt ei ole aika ihmissuhteele, minu elämäntilanteessa. joten kaikkihan on kääntyny parhain päin. mie sen tiän että hyvin pian mie vaihan ympyröitä, mie lähen pois. en halua jäädä kaipaamaan ketään. sillä se sattuu. en kestäis. ku jos minun päässä jotaki alkaa tapahtuu niin siellä kans myllertää sitte tosissaan. keskittymine menee kaikkee ja ajatukset on koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan. nyt on aika viimisille kouluhommile. mulle itele. minun suunnitelmile. uuele elämälle. en halua että mikkään pidättelis minua. ku perheen jättäminen tuntuu jo tarpeeks pahalle.
vaikka tähän viime vuojen loppuu ja tämän vuojen alkuun on mahtunu paljon surua ja onnellisuutta, tuntuu että sitä on ny vaa vahvempi. ja oikeastaan mennee melko hyvin! fiilis on hyvä, vaikka tilanne on niin erilainen ku vertaa siihe minkä vuoks olin niin onnellinen viimeks. huomaa vaa että emmie herraa tarvinnukaa tekkee minua iloseks. mie saan sen muualtaki. se oli kai sitte erilaista onnellisuutta. kaipasin sitä aluks kovasti, ja tuntu ettei mikkää saa hymmyileen ennää.. vähään aikaan ainakaan. mutta kyllä mie jo voin hymmyillä. eikä tunnu ennää että paloja puuttuis tästä pelistä.
nyt ainoa asia mikä tekkee surulliseks on iha hölmöä etukäteen ikävöimistä. ku miettii sitä todennäkösintä vaihtoehtoa eli välivuotta.. viettäsin sen kaukana. mutta äiti lupas tulla ronjan kans käymään. ainaki kerran. ja jos mie tuun kerran käymään suomessa... Ü
melko sekavaa maanantaita vaa teileki:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti