maanantai 5. syyskuuta 2011

mummon punainen matto ja punaset verhot paikallaan.

eka vuokra maksettuna.

mac saa oman nettitikkunsa pian.

oma koti.

koko päivä menny järjestellessä asioita.

huomenna alkaa luennot. this feels good.

olen miettinyt. olen motivoitunut.

jos lähtisin kuitenkin vain käymään malesiassa.

saa nähdä. rakkaani on australiassa. kaipaan.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

helsinki city, finland

joojoo... estoy en casa. jejej, ya hace mucho tiempo. lo siento mucho pero simplemente no he querido a escribir aqui.. nada.

joojoo. kotona ollaan. siitä taitaa olla jo kuukausi. joo. tasan. kotona ollaan oltu jo kuukausi.

oli auvvoista saada kamat kotiin. oli kolme painavaa laukkua. se oli suoraan sanoen helvetillistä. lento meni hyvin mutta ku matkustaa sääntöjenvastasesti liioilla kamoilla, nii on se aika ressaavaa. ja ku siihe vielä junamatka hki-pello. menin tosin valkeakosken kautta. pitihän se piikaa käyä kattomassa. huh! oli niin uskomatonta nähä vauva vielä, eikä vierastanu minua yhtään! tuli heti syliin. ikävä on taas. vaikka näin piikaa perjantaina, mutta vain muutaman tunnin.

viis päivää meni koti-pellossa ennen ku tuli ensimmäinen seinä vastaan. piti ottaa aikalisä ja lähteä käveleen hetkeksi. en tiä. johtuu myös ehkä tekemättömyydestä, kun ei ole sitä 6pvää vkossa töitä niinku aina ennen. nyt on vain vkonloput soikassa ja viikolla ehkä jotain siivoushommia naapurin mummoile ja papale muikunperkkausta. on se rentoa ja mukavaa, mutta kolkuttellee vähä omatuntoa ko sitä rahaa aina tarvis.

..

nyt olen helsingissä. tekee ja on tehny niin hyvää. tahdon muuttaa tänne tai edes tampereelle. tahdon olla nyt kaupungissa. rovaniemi tekee minut surulliseksi. tai ainakin nyt ajatus rovaniemestä tekee minut surulliseksi. aion hakea erillisvalinnassa tampereelle. ehkä pääsisin. en tiedä. no, ainakin nyt syksy menee rollossa, olen saanu kämpänki hommattua ja ekaan tenttiinki on ilmottauduttu. saa nähä. en tiedä yhtään missä olen menossa noissa opinnoissa... noo, ajallaan :P

tulin tänne etelään viime vkola asuntoautola äitin ja santun kans. santtu meni hml:aan ja äiti haki ronjan lappiin lomalle. mie jäin hämikseen ja sieltä sitten jyväskylään. oli häät. oli paras hääreissu ikinä. oli rakkaan ystävän häät. oli kauniit häät. tapasin ihanan perheen. tutustuin ihanaan kotiin, maatilaan. näin lehmiä. hevosia. kuuntelin hiiren rapinaa yöllä. sotkin varpaat lehmän lantaan kävellessä avojaloin ulkona. kuuntelin kaatosadetta ja ukkosta. oli ihana olla kylässä ja tuntea olo niin tervetulleeksi. oli ihana nähdä mistä ystäväni tulee. ja ne häät... niin hyvää ruokaa. niin kaunista. niin hauskaa. musiikkia ja tanssia. kaikki... hienoa. :))) kiitos kiitos kiitos! toivottavasti saan mahdollisuuden käydä toistekin. ehkä ei toisia häitä mutta kuitenkin.

..
jyväskylästä sitten helsinkiin. saatoin essiä. <3 hän on nyt frankfurthissa matkalla singaporeen - sydneyhyn ja sieltä canberraan. ausseihin. minun piika. puolen vuoden päästä menen perässä. <3

piti tulla kattoon myös että onko kaikki siskollakin hyvin. siitäkin oli puoli vuotta kun oltiin nähty. ei paljoa ehditty hengailla siskon töiden ja koulun vuoksi mutta... teki hyvää. helsinki teki minullekin hyvää. olen saanut olla ihmisvilinässä ja kuulla vieraita kieliä, olla auringossa ja.. olla. juosta töölönlahtea ja hikoilla auringossa. sisko leikkasi mulle hiuksetkin. supertalentti. ;))

...

huomenna takasin lappiin. ajattelin ottaa yöjunan mutta rakas ystäväni on menossa autolla jyväskylästä joten hyppäänkin kyytiin. reilusti mukavampaa!! olenkin sitten jo illalla kotona, täytyy yllättää porukat. ja ronja <3 täytyy siis herätä aikaisin että ehtii aamujunalla j-kylään.

,,

nyt on hyvä. tein siskolle sapuskaa ku se tuli töistä. salaatta, mausteisia v-sipuli tomaatteja, kurkkua, auringonkukansiemeniä, lämminsavustettua kirjolohta, vuohenjuustoa ja fetaa ;) tiesin että nää kolme maistuu hälle niin ostin sitten kaikkea. kyllä sitä iteki tykkää jos tekee pitkää päivää että joku olis tehny ruuan valmiiks. ja ku leikkas mulle hiuksetki ;)

väsy väsy väsy!

hyvä yötä!

lauantai 18. kesäkuuta 2011



Cena de Yoguis.



Picnic en la terraza

perjantai 17. kesäkuuta 2011

http://www.youtube.com/watch?v=FlsBObg-1BQ&feature=player_embedded

Adele - Set Fire to the rain

<3

tämä on lopussa. lopetin yliopiston täällä jo. sain jo melkein kaikki arvosanat jo. olen pirun ylpeä itestäni. selätin espanjan kielen ja kaiken lisäksi selätin kokeeni espanjaksi, tein kaikki esseeni espanjaksi ja sain hyvät arvosanat! moni ystävä teki englanniksi kun oli mahdollisuus. en luovuttanut. onneksi en. opin niin paljon. niin paljon.

ylipäätänsä.. opin niin paljon. ei siitä vaikuta edes alkaa kertomaan tai sitä sen kummin erittelemään koska tämä kaikki... kaikki on... tehny minusta uudenlaisen, saman mutta hiukan erilaisen. kannan mukanani nyt paljon uutta. en unohda. opin. ennen kaikkea opin. voi ihmiset hyvät, matkustakaa, asukaa muissa maissa, opiskelkaa! menkää vaihtoon! tehkää se ittenne ja .. kaikkien puolesta.

nyt on hiukan tyhjä ja yksinäinen olo. on hiukan vallasta sekanen olo. nyt päätän itse miten käytän tämän loppuajan. nyt se on minusta kiinni miten nämä päivät etenee ja kuinka järjestän paluun suomeen. se hirvittää, jännittää ja ihastuttaa. on ollut semmosta tunteiden hullunmyllyä.

äiti raukka on saanut siellä purra hampaita yhteen kuunnelllessa ihan randomeina päivinä minun itkuja ja huutoja, nauruja ja ikävää, irrationaalisia pelkoja ja ylitsevuotavaa onnellisuutta. sitä tämä on ollut.

tuntee elävänsä.

<3

torstai 16. kesäkuuta 2011

lähtis tässä viimeseen kokeeseen.

ihana aamusin herätä ja pistää biksut päälle ja parvekkeelle lukemaan. :))

iltasin tosin vähän vaikea nukahtaa ko on aika kuuma...

mutta nyt se loppuu! se opiskeleminen valencian yliopistolle! viimenen koe. sitten täytyy vaan hakea allekirjotukset joihinki papereihin ja... loma. kesä. loma. kesä.

se korkataan tänään uuden tanskalaisipoikakaverin kanssa!

huomenna cena de yoguis, mennään sellaseen erikoiseen arabiravintolaan. ihana naty. ja muut kurssikaverit. :) <3

ja sitten.. vkl.. Gimenoiden luo. Carmenin ja Pepen luo. Valencian viiminen paella. ei houkuta enää tosin, se paella, mutta ehkä... ehkä sitä tulee ikävä. :D Carmen laulaa Cant D'Estil-ryhmässä ja menen niiden kokoontumiseen kuuntelemaan ja fiilistelemään. <3

ja muuuta... täytyy nähdä kaikki viikon sisään! ja tehdä kaikki! 24.pvä jo Barcelona! <3

Ronja soitti eilen skypellä.. "saana tule jo!" ja kysyin että tuletko hakemaan kentältä, se juoksi hakemaan jo kenkiä... :D raukka. <3333 kai silläkin on ikävä?!

27.6 <3333

lauantai 11. kesäkuuta 2011

my days. :D

mitä ihmettä tässä oikeen tapahtuu! :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

nauroin koko matkan Taj Mahalilta (naapuripakistaniindiakauppa)kotiin.

okei. alotetaas.. eilisestä. joo.

täällä on sellanen feria tuolla puistossa, firia alternativo. siellä on kaikenlaista ihanaa ekologista kamaa, käsitöitä, ruokaa.. kaikki tuoretta, luomua ja ihanaa! pörräsin sielä eilen aamupäivän, kävin illala kokeessa (sen proffan joka pyys minut kahville! :O ja jonka kans kävin hiukan oudoilla kahveilla, se yritti vaakuutella minut tulemaan tänne takasin tekemään masterin sen ohjauksella :o, hiukan kummallista erityishuomiota myös eilen kokeessa... hämmentävää), ja menin sitte takasin feria-alueelle KOSKA... noh. siellä oli yks SUKLAAkoju. ekologista luomusuklaata! 90%! NAM! maistelin siinä ja juttelin sen kojunpitäjän kanssa joka sitten innostu kysymään minua illalla maistelemaan lisää ja... oluelle. :D

ihan ajattelematta sen kummemmin suostuin. siis mikä minussa oikein on ko ainoat treffit tuntuu tapahtuvan täällä päin maailmaa reilusti yli 40v. ohittaineiden herrojen kans :O ? eniveis, sen vakavammin ottamatta, suostuin siis tulemaan illalla takasin. menin ja lähettiin siitä eka herran pakulle ja sitten istuttiin irkkupubiin Guinnessille. oli hyvää. sen jälkeen eksyttiin indo-pakistani-ravintolaan, jännästi tilattiin samat berenjena-annokset pikantteina :D ja siellähän olis ollu vaikka mitä MUITAKIN vaihtoehtoja :D hyvää hyvää hyvää ruokaa. ja hyviä keskusteluja. herran nimi on muuten Santiago. Santiago Barcelonasta. Santiago Barcelonasta jolla on Villa siellä rannikolla ison puutarhan kera sekä hevosia naapurissa. hmm... vanhempi herra villan kera barcelonasta... kuulostaako tutulta?! no helkkari, VICKYCHRISTINABARCELONA by WOODY ALLEN. chiiiiiiizuuus!

... olin vasta nähny unta ratsastamisesta. jännä. herralla on hevosia ihan lähellä. halusi esitellä mulle villansa. ja barcelonaa.. ja viedä minut ulos syömään.

mitä tässä oikein tapahtuu. pyysi että menen tänään hakemaan regalos, lahjat, ilmasta suklaata, häneltä. muy bien... olen hämmentynyt. kun jotenkin kummasti olen matkalla barcelonaan alle 2vkon päästä. en mie oikein tajua nyt :DDD

.. ja tosiaan. Taj Mahal. sen työntekijöistä noin 2 on pyytäny minua aikasemmin ulos. kieltäydyin kohteliaasti. tällä kertaa isoherraOMISTAJA tulee juttelemaan ja halusi illallistaa minun kanssa, INTIALAISTA RUOKAA. anto mulle korttinsa ja numeronsa. en suostunu antamaan omaani :D SITTEN kassalla vielä anto mulle käsiin paketin pakistanilaisia leivoksia. :D

miksi nämä vanhat miehet lahjoo minua nyt sokeriherkuilla... yhtäkkiä. ja intialainen ruoka kummittelee molempien taustoilla. ja business-tausta.

mie olen lähössä kotia! ja nyt alkaa tapahtua niin kummia, ihan ku en olis jo muuten ihan levoton :D tähän vielä suklaata ja halwa-leivoksia niin lopetan nukkumisen kokonaan :D

huhhuh. en tiedä. naurattaa. :D

maanantai 6. kesäkuuta 2011

dia 6. de junio


minä hymyilen!

nenässä tuoksuu pimeä, syksynen sää, sateen jälkeen, olen mielessäni menossa lenkille, olen kotona. juodaan äitin kanssa teetä kun tulen takaisin läpimärkänä.

---



olin eilen espanjalaisen ystävättären luona. perheen äiti kuttu minut opettelemaan baskimaalaisen kalareseptin. nam!


pescado a la vasca (rape) con salsa verde.

tehtiin me myös karjalanpiirakoita.. :P tein nyt toista kertaa, eri espanjalaisperheen kanssa. ihastuivat ikihyviksi, etenki munavoihin. :D voi on kyllä semmonen aine, jota nämät pelkää. läträävät ihan USKOMATTOMAN paljon öljyjen kanssa mutta sitte ku kuulevan sanan voi niin... voi voi voi kauhistus :D

hauskaa. oli siis hauska nähä ku nämä hekumoivat sitte tuon munavoin kanssa. se on jotain niin "syntistä" :DDD

ja ylipäätänsä leipominen on aika epätuttua näille. ihmettelivät ku kerroin ettei se ole kauhean kummallista jos tekee leipää ite suomessa, tai että mieki ruukaan tehä joskus ite leipää. täällä on niin joka nurkassa pan & pasteleria-leipomoita ettei kukaan vaivaudu ite vaivaamaan.

:) nojoooooo!!

ihania ihmisiä kuitenkin esimerkiksi tämä marian perhe. perheen äiti kerto etenkin tykkäävän minun ajattelutavasta. katotaan joka kera siellä jotain vanhoja klassikkoelokuvia. eilen katottiin Hilda con Rita Hayworth, vau mikä kaunotar! ja ed. kerralla Casablanca. :')

näitä tälläsia kulttuuri(vaihto)-päiviä tulee ikävä. mutta perhe kerto että mulla on sitte aina "casa" täällä, siellä, koti heidän luona. :)<3

--

tänäänki olen saanu paljon aikaseks. kävin lenkillä ja salilla, nyt olen viimeistelemässä esseetä perjantaiksi. kohta menen joogaan.

ansaitsen rentoutusta! :)

21pvää Helsinki-Vantaahan.

<3 besooos!

torstai 2. kesäkuuta 2011

tuun tän kuun lopussa kotiin.

onneks olen valmis! kaikki on täällä hyvin, elämä on mukavaa ja lepposaa, kaikki on kunnossa mutta olen valmis lähtemään kotia. kaikki oli kaiken arvosta, hedelmät oli hyviä, aurinko oli kiva ja sillee. mutta olen valmis kotiin. minun olemassaololla tuntuu olevan siellä merkitystä. täällä olen... joku jostain. irrallinen.

odotan odotan.

lauantai 28. toukokuuta 2011

A professor stood before his philosophy class and had some items in front of him.
When the class began, wordlessly, he picked up a very large and empty mayonnaise jar and proceeded to fill it with golf balls. He then asked the students if the jar was full. They agreed that it was.
The professor then picked up a box of pebbles and poured them into the jar. He shook the jar lightly. The pebbles rolled into the open areas between the golf balls. He then asked the students again if the jar was full and they agreed it was.
The professor next picked up a box of sand and poured it into the jar . Of course, the sand filled up everything else. He asked once more if the jar was full. The students responded with a unanimous "yes."
The professor then produced two cups of coffee from under the table and poured the entire contents into the jar, effectively filling the empty space between the sand. The students laughed.
"Now," said the professor, as the laughter subsided, "I want you to recognize that this jar represents your life. The golf balls are the important things- family, your children, your health, your friends, and your favorite passions--things that if everything else was lost and only they remained your life would still be full.
The pebbles are the other things that matter like your job, your house, and your car.
The sand is everything else -- the small stuff.
If you put the sand into the jar first," he continued, "there is no room for the pebbles or the golf balls. The same goes for life. If you spend all your time and energy on the small stuff, you will never have room for the things that are important to you.
Pay attention to the things that are critical to your happiness. Play with your children. Take time to get medical checkups. Take your partner out to dinner. Play another 18. There will always be time to clean the house and fix the disposal."
Take care of the golf balls first -- the things that really matter. Set your priorities. The rest is just sand."
One of the students raised her hand and inquired what the coffee represented.
The professor smiled. "I'm glad you asked. It just goes to show you that no matter how full your life may seem, there's always room for a couple of cups of coffee with a friend."

perjantai 27. toukokuuta 2011

randooom...


(TÄÄLTÄ...)

minä ainaki tykkään tehä kokkeita ja tenttejä. sehän tuntuu aina niin hyvältä jälkeenpäin. kun on niinku saavuttanu jonku, saanu merkinnän, pisteet. se on niinku kassa joka kertyy joka pinnistyksen jälkeen.

joskus joo menee ressaamiseksi, eihän se sillon ole mukavaa... mutta tarttee vaan semmosen hyvän asenteen, aikaa ja valmistautumista. mikä hätä sillon on ku on valmistautunu hyvin? sillon voi päästä semmoseen fiilikseen jopa että "kysyisipä sitä ja sitä" kun haluaa jakaa kaiken tiedon joka on.. absorboitunu? to absorb... absorboida? noentiedä. mutta eniwei. ;)

kaksi on nyt viidestä tehtynä. + kaksi esseetä, joista toinen on noin puoliksi valmis. deadline 10.6 ja toisella 16.6. väitän että minulla ON aikaa.

ens viikolla on vain yksi "koe", joka on tutorial, eli meen proffan kanssa "juttelemaan" "manuaalista" eli eli.. hitsi.. no tuosta kirjasta joka meillä on ollu.. manuaalina.. hm.. no jonka mukaan ollaan kurssi käyty! eli se menee siis juttelulla. se koe.

eli kaks "kirjotettavaa" koetta enää.

js kesällä teen yhden tentin. jotenki se ekan rollovuoden pisteahmatti alkaa nostamaan päätä, alkaa tulla suorituksia reilun puolen vuoden jälkeen! :D

ja nälkä on kova! päästä suorittelemaan OMIA opintoja.. jeee. huisi. en vaan tiedä mitä muuta tekisin jos en opiskelisi. ei minun paikka perinteisillä työmarkkinoilla ole, ei nyt, enkä näe itteäni sielä tulevaisuudessakaan. en tosin näe itteäni vielä täysin vallottamassa maailmaa. mulla on joku juttu vielä kai löydettävänä. ehkä sen löydän filosofian tulevista opinnoista, ehkä politiikan. ehkä sen löydän ihan vain rovaniemeltä. olen varma että SE ei vaadi minua rovaniemelle jäämään, mutta se haluaa tulla löydetyksi rovaniemeltä. tai.. lapin yliopistosta.

mielessä kummittelee tosin tampere ja tampereen yliopisto. ehkä menen rolloon ponnistamaan vauhtia ja haen etelään. en tiedä! mutta odotan innolla mitä kaikkea tässä tapahtuu!

(TÄNNE...)

... kylläpä on muuten kuuma koko ajan :D emmie muistanukaan tätä elokuulta. se oli ihan ko toisesta elämästä... siitä on pitkä aika, päälimäisenä muistona on ny se hyinen talvi, joka tuntuu uskomattoman kaukaselta nyt. vaihtelu on suuuuurta vaikka se onki pientä suomeen verrattuna mutta.. "no on sitä nyt kuitenki niii jo totuttu tähän välimeren ilmastoon..." :DD

besitoos!

torstai 26. toukokuuta 2011

WHEN IT JUST FEEELS SOOOOOOOOOOOOOOO GOOOD.

läpäisin ihan sikavarmana viimosimman poliittisen talouden kurssin.

en halua joutua tekemisiin talouden kanssa ENÄÄ koskaan. se on EVIL! paha. pahuus.

nyt on ! kevyt! fiilis!

yeaa!

4koetta ja kaksi esseetä vielä!

oujea. ja kesätentti tieten vielä.

eiköhä se kela anna ihan vaa taputuksen päälaelle <3

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

en saa unta.

odottelen tässä unta jo kohta toista tuntia. tämä on aika tuttu tilanne "tässä tilassa"... on kokeet. kuukausi kokeita. nostalgista.. ei kovin viihtysää. liikaa stressiä yhdelle jaksolle. suomen systeemi on parempi.

on vähän semmonen ylivirittyny tila. tuntuu ettei auta vaikka olisi kuinka nokka kiinni kirjassa, on semmonen olo että pakkopakkopakko. ei hyvä. mutta kun siinä nyt vain on totuuden siemen. on pakko läpäistä, muuten tulee taistelua Kelan kanssa.

syyttääkkö tästä itseä vai systeemiä täällä Valenciassa? tai molempia.

---

on ollut niin kuuma päivä. ainaki 35. pysyttelin tosin sisällä, lukemassa, opiskelemassa. tosin hedelmänhakureissulla kävin hikoilemassa, ja aamulla salilla. mutta oli kyllä niin kuuma ettei oikein kiva enää.

huomenna ehkä enemmän ulkoilua. torstaina ja perjantaina kokeet. jos siis ottais pihalle kirjan mukaan.

mutta ku se koe on poliittisesta taloudesta ja en oikein jyvällä ole. se stressaa.

--

nyt iski tosi kova koti-ikävä. pyörittelin mielessä arkea kotona... siitä on pitkä aika. kuinka sitä kaipaa ihan pieniä arkisia asioita. mietin mitä kaikkea teen kun pääsen kotiin, mitä ostan kaupasta ja ketä tapaan ja mitä heile kerron ja mitä ne minulta kysyy.

--

hankala nauttia tästä viimeisestä kuukaudesta kun on stressiä ja on luettava koko ajan. pakko yrittää jotenkin jaksottaa tätä aikaa että saisi kuitenkin hyvästeltyä ihmiset ja tämän kaupungin.

on ollut aikamoinen vuosi. en vaihtais. ja tuntuu että kerkiän vielä ottamaan kiinni ajasta siellä kotonakin. eniten vaivaa kaikki se mitä olen menettäny ronjan kanssa, mutta toivottavasti tutustutaan uudelleen ja koetaan paljon hauskoja hetkiä tämänkin vuoden edestä!

--

kyllä. kaipaan kotia. sitä että on koti, jonka jakaa. se että se minun koti on jonkun toisenkin koti. siellä ei ole yksinäisyyttä eikä minun sääntöjä. se on kaikkien. siellä ei rajata eikä eritellä kaikkea, vaan kaikki on yhteistä. siellä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. siellä on perhe!

jaettu onni, paras onni.

hehheh, kotitunnelmia joululta 2007. kauuuunista.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

kuinka lyhyt aika on kuukausi?

mie tuun kohta kotiin!

kohta, kohta, kohta!

kuukausi on todella lyhyt aika!

tulen.. kotiin! <3333333 !!!

perjantai 20. toukokuuta 2011

äiskä...

mie tahtosin tämmösen koiran.


huokaus, huokaus, huokaus, huokaus!!!!



voimako miettiä sitä?

tai mie kyllä tiän ettei se ole järkevää mutta on kauhean vaikea taistella vastaan... todella erityisen kummallisen vaikeaa perustella järkevästi miks se ei olis hyvä idea. tai siis on hirveän helppo keksiä ja perustella miksi EI mutta on hirveän erityisen hankalaa niinkö uskoa ja ajatella järkevästi ja olla vakuuttunu nuista perusteista. ko mie tahon. ei se olis kyllä niin hyvä idea mutta tahon silti niin kovasti. mistäköhän tämä johtuu...

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

raakaruoka.

oi miksi sinut löydettyäni joskus hylkäsin!

olet niin "versatile"... monimuotoinen? ja teet olostani niin ihanan!

tänään lautasella PASTAA JA JAUHELIHAKASTIKETTA JA LEIPÄÄ.

eli.


Kräkkerit! eka satsi ja SUCCESS! raakakräkkerit on loistava leivänkorvike. ekassa satsissa idätettyä tattaria ja aktivoituja/liotettuja siemeniä ja suolaa. blenderillä massaksi, levitetään leivinpaperille ja uuniin alle noin 45asteeseen kuivaamaan, ei siis paisteta, jottei siemenien rasvat pilaannu eikä ravintoarvot kärsi! ja tuo kuivattaminen kestää kooooko päivän, tai jopa vuorokauden. mutta nam! eikä mistää vatsakivuista tietoakaan, idätetty vilja sulaa niin paljon paremmin. toisin ku normaalit... puhdistetut.. prosessoidut ällöviljat. :P

sitten...

PASTAA! eli tämä on kesäkurpitsapasta. mmmm! siivutellaan kuorimaveitsellä kesäkurpitsa pastaksi, heitetään mausteita, viinietikkaa ja sitruunanmehua ja puristellaan marinadi ja annetaan tekeytyä hetki. voi kuin hyvää! ja edelleen kaikki normipastan haitat voipi unohtaa. olo on energinen ja vatsa ei pömpötä eikä oo kippee!

no.. jauhelihakastike oli sitten soijarouhekastike, sitä oli minimaalisesti ku piti päästä pussin lopusta eroon. ja jää kyllä soija muutenki nyt paitsioon. nyt alko ainaki 80% raakailu! :) jeeiij!

ja laitanpa vielä tähän fiiliksiä eiliseltä.. :P





Playa Cabanyal.

täydellinen sää eilen. kävin uimassakin ekaa kertaa tälle vuodelle! hiekkaa on kyllä joka paikassa nyt... mutta se on pientä se! :) <3

huh, tänään jännä päivä! suomi - ruotsi mm-finaali! oon niin täpinöissä! vuhuuu!!
oujea! ensimmäiset raakakräkkerit ja SUCCESS! :) < 3

näitä vehkeillään lisää... jos sais sen kuivurin hankittua.

lauantai 14. toukokuuta 2011

vau. eipä ole IKINÄ tuntunu näin hyvältä seurata suomen jääkiekkoa. huhhuh!

johtuuko se siitä ko olen täällä? en tiedä, mutta kansallistunne on nyt niin vahva!

ikävä kotiin!

torstai 12. toukokuuta 2011

vau mitä päiviä.

mitään erikoista ei oo oikeen tapahtunu mutta... nää fiilikset!

lennän nyt niin korkealla.

johtuiskohan se ku on nautittu jopa kaks supervihreetä juomaa per päivä?

en tiedä! mutta voin MAINIOSTI.

huh! uskomatonta.

elämä on parasta huumetta!

maanantai 9. toukokuuta 2011

kyseenalaistaminen.

okei.. teen sitä paljon. luulen että olen oikeilla jäljillä. jokainen voi kuitenkin ja tietenki muodostaa oman totuudensa ympäristöstään ja joku voi tietenki antaa muiden muodostaa sen, eli siis uskoa kaikkeen mitä sanotaan ja mitä kulttuuri ja auktoriteetit kertoo.

mutta ei sen oman totuuden muodostaminenkaan helppoa ole. helppo on kyseenalaistaa mutta vaikeampaa on sitte tuoda TAI luoda tilalle uutta, vaihtoehtoja. ja kun tuntuu että on tosiaan ite sepittämässä luomiskertomusta uudelleen, tulee kyllä itseäkin epäiltyä. eihän tässä kukaan tiedä mitään varmasti..

mutta jos mentäisiin kuitenkin ihan perusasioiden äärelle. esimerkiksi ruokavalio. välissä tuntuu että jo on lukenu niin paljon että tietää ja tuntee kokemuksesta mikä on oikein ja mikä tuntuu sopivan. mutta sitten tulee takapakkeja, tulee uusia kirjotuksia, uusia kokemuksia, vitamiinivajauksia... olen taas kokeilemassa uudenlaista lähtökohtaa. katsotaan miten käy.

tämän päivän suurin ongelma... no, kävin lääkärissä. eräs pikkujuttu huoletti ja lääkäri kyseli ravitsemuksesta. istui koneella, naputteli, kyseli ja tuomitsi. "eikö edes riisiä? sehän on todella terveellistä!" yms.. mutta kun.. ei. ei se minusta ole sitä. nykykulttuuri nostaa lääkärit aikamoiseen auktoriteettiasemaan. kyllä sitä vähän miettii että mitä se lääkäri sanoo ja ottaa sen vakavasti. mutta.. mie kyseenalaistan. ja se saa minut niin eksyksiin. jos en voi lääkäriinkään luottaa ja haluaisin joskus jakaa taakan tämän ruumiin kunnosta... on se aika raskasta. eniten turhautti ettei lääkäri edes tutki. mainitsin olevani kasvissyöjä, vaikka eilenkin söin lihaa kylässä. olen pääosin kasvissyöjä, ainakin toistaiseksi. sen jälkee lääkäri istu omaan penkkiin ja sano vaan että se on vitamiininpuutos. ya está.

voi se olla muutakin. jos oletetaan että se on jotain muuta... miksi sitä ei vois tarkistaa. ei ei, koska syön epäterveellisesti koska en syö riisiä ja lihaa. en ole samaa mieltä! en ole! liha ja riisi on tehny tästä kansakunnasta täällä espanjassa diabetikoita, lihavia ja sairaita. sen vuoksi lääkäreillä on ASIAKKAITA jonoksi asti. no. lääkäri määräsi lääkkeitä ja voiteita.

en hae.

aion taklata tämän "vajeen" hakemalla sitä vitamiinia jostain alkuperäsemmästä lähteestä.

mutta kun joskus haluaisi että joku puhuisi "totta", että voisi vain luottaa ja uskoa, eikä tarvitsisi kyseenalaistaa. että olisi jokin kaava jota seurata, edes joskus! tämä jatkuva kamppailu turhauttaa.

torstai 5. toukokuuta 2011

tänään jo tanssin!

hypähtelen ilosta ja tanssin hyvän musiikin tahtiin!

terveen merkki sanon mie!

tänään synttäribileet, bienvenidos!

hay mucho, digo, mucho de comer!! ven ven! :) <3

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

13. Tällä viikolla

minun yli on pyyhkässy mielettömän huonon energian aalto. olen henkisesti niin väsynyt etten fyysisestikään jaksa.

olen niin surullinen että olen kävelly kadulla itkien. olen panikoinut niin että hyperventiloin. olen huokaillut niin syvään, että luulen että tämä tuulinen sää on minun syytäni. olen miettinyt niin synkkiä asioita, ettei auringonpaiste mahdu huoneeseeni.

pahinta on se, ettei minulla ole oikeastaan minkäänlaista selitystä tälle.

on kuitenkin aikaa, vielä tällä viikolla, vaihtaa veneen suuntaa. toivon että tuuli kääntyisi, niin se olisi helpompaa.

huomenna juhlitaan kavereiden kanssa synttäreitäni. tuntuu kyllä nyt että ihan pienimuotosen gatheringin järkkääminen on liikaa pyydetty.. tuntuu etten saa koottua itseäni jotta saisin tehtyä jotain tarjottavaa.

tämä olo on kamala. onneks tätä ei tapahdu usein.

luennoillakin on huomenna ja perjantaina käytävä. siitä onki useampi viikko jo, oli pääsiäisloma. perjantaina puhuttiin carmenin kans että tehtäisiin paella tai jotain. mariakin halusi tehdä illalla jotain.

haluan paremman olon, muuten olen ihan kamalaa seuraa. kamalaa.

:( anteeksi tämä kirjotus. toivottavasti sinne kuuluu parempaa.

muistutukseksi...

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

12. Käsilaukussani

olis niin paljon helpompaa, monissa tilanteissa, olla ilman käsilaukkua! suurin osa pojistaki pärjää hyvin ilman.. mutta mie en IKINÄ mene mihinkään ilman sitä. johtuen siitä etten IKINÄ mene mihinkään ilman;

* vesipulloa
* lompakkoa
* kännykkää (täällä kännyköitä, suomen ja espanjan kännyt)

ja yleensä kannan myös kameraa mukana. ja sitten korvatulppia ja käsipeiliä. täällä tulee kannettua karttaakin mukana kaiken varalta. yleensä löytyy purkkaakin. oikeastaan aina. sitte tietenki aina jonkulaisia kuitteja... mutta aikalailla tuossa kaikki!

perussetti.

hyvin mielenkiintoista.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

päivä 11. "Sisarukseni"



minulla on. onneksi minulla on. universumille kiitos minulla on!



olla ainoa lapsi? elämä olisi ollut erilainen, minä olisin ollut erilainen.



yleensä sen voi kertoa ihmisestä, jos se on elänyt ilman sisaruksia. okei, parhaasta ystävästäni sitä ei voisi ikinä uskoa, mutta surullisen usein jotain hyvin perustavanlaatuista on jäänyt puuttumaan ilman sisaruksia kasvaneen elämästä.

huhuh, olenhan joo onnekas mutta hei kaikenlisäks mulla on siskoja ja veli! ja veli! mulla on molemmat. okei, joskus ikävänä hetkenä kirosin kun ei ollut isoveljeä, mutta... on isojasiskoja joilla on poikaystäviä :D

parasta! sisarukset on... ikään kuin "ilmasia ystäviä". ne on ikuisia ystäviä. ilman vastapalveluksia, pyytteettömästi. aina.

<3

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

10. päivän asu.

päivän asu?

aika mielenkiinnotonta. onko "mielenkiinnotonta" sana? se kuulostaa ainaki hyvälle. haha, okei, hyvältä.

suomen kieli on niin vaikea... se on niin vaikea. etenkin kirjotetussa suomen kielessä mie olen niin surkea. suuri osa yhdyssanoista vielä menee mutta.. äh! en halua enkä jaksa nähdä vaivaa, joten se on helppo naamioida murteeks, kaikki se virheiden teko. :D

joten murtheela menhään...

päivän asu. ei mulla ole mitään päivän asuja. saatan vaihtaa vaatteet noin kolme kertaa päivässä, riippuen tilanteista ja fiiliksistä. esimerkiks tänään heräsin jotta ehtisin nuevo centroon, jossa olis pitäny olla aika tatuoijalle, joka halus korjata tuota kylkeä, ja pistin päälle vaaleat chinot, koska on ollu kuuma päivä! ja mustan normitopin ja heitin rotsin vielä niskaan jos tulee kylmä. ei tullu kylmä, huhuhu kuuma. pyöräilin sitte 10km turhaan ku minun argentiinoni olikin kotimatkalla, oli tullu äkkilähtö. takaisin kotiin, ekomarkettien kautta, hain vähän evästä; merilevää, tofua, soijajogurttia ja luomuvihanneksia.

kotona vaihoin taas vaatteet, ko laitoin lenkkikamat päälle. niitä ei kai tarvi kuvailla? ihanat ilmat juosta FiveFingerseillä.. :P

ja kun tulin kotiin, suihkun jälkeen, vaihdoin taas vaatteet. ostin markkinoilta täältä siniset laskuvarjohousut ja kaveriksi punanen tuubitoppi. koska on kuuma ja täytyy venytellä lenkin jälkeen niin ei sovi farkkuja pistää.




okei. no, kohta lähen kaverin luo vähän surrautelemaan vihersmoothieta, Lisa halusi kokeilla ja ottaa reseptiä ylös. :P luvassa lechuga & platano - smoothie, ihan smoothisti tällee aluks, ei sovi ihan hoocee-kamaa heti laittaa, on se nimittäin aika vihreää pirtelöä :P mutta niin, vaatteet kai vaihdan vielä; pitkähihasta päälle kun nyt viilenee iltaa myöten ja jos vaikka laittais nuo surffifarkut tuosta lojumasta päälle.

huhuh ko tylsää luettavaa.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

9. uskoni

jätin tarkoituksella 8. "se hetki" pois. en tiedä, en vain saa kirjoitettua sitä. en kykene pistämää itseäni etsimään sitä hetkeä muistoista ainakaan nyt, joten skippaan sen. palaan asiaan jos siltä tuntuu.

entonces...

uskoni.

olin mukana pienen paikkakunnan valtavirrassa, valtauskonnossa lapsena. kun johonkin ehdollistuu kovin vahvasti, vaatii ponnisteluja ajatella eritavalla ja kyseenalaistaa, etenkin kun kyse on valtavirrasta ja pienestä paikasta, jossa on hyvin vaikea "törmätä" vaihtoehtoihin. syytän vaihtoehtojen puutetta ja kavereiden mallia, jumalalla ja helvetillä pelottelua, tapauskomista, perinteitä. mutta silmäni aukenivat näkemään vaihtoehdot ja mieleni vahvistui kyseenalaistamaan ja ajattelemaan itse. erosin kirkosta. sen jälkeen olen tainnut käydä kirkossa ehkä joku 2kertaa ja molemmilla kerroilla ahdistus oli kammottavaa. ei kiitos.

löysin filosifan; ja kuten filosofian professorini lausui "filosofia on taitoa osata kuolla ilman uskontoja ja ideologioita".

henkinen kasvu on ollut valtaisaa siitä lähtien. puhdistettua ruokavalion, mielikin kirkastui. kevyellä, terveellisellä ruokavaliolla, etenkin raa'alla, energiaa jää niin paljon muuhun kuin sen ruoan sulattamiseen, mikä jättää mielelle hyvin paljon polttoainetta. luin paljon ja... no.. kyllä se muutti koko elämän. elämänkatsomus kouliintuu koko ajan. jooga, meditointi ja filosofia ei tee siitä koskaan valmista. kasvu on jatkuu väistämättä. sitä pääsee koko ajan lähemmäksi aitoja ja syvällisiä arvoja, kosketuksiin tietynlaisen... energian kanssa ja niitä kokemuksia ei unohda. meditoidessa päästyä kunnolla "horrokseen", se valoisa, lämmin tunne on jotain... selittämätöntä.



en tiedä oikein tuosta uskonnosta. tai tiedän.. se ei liity uskomiseen. tiedän uskonnoista. itse en usko vaan tiedän, että tämä näkyvä, konkreettinen maailma, tila, on toisarvoista ja pientä, haurasta. maailmassa on paljon enemmän. ihminen on paljon enemmän, mitä suurin osa meistä on nyt. on hurjaa kuinka ihminen on ajautunut tälläiseen tilaan, tälläiseen merkityksettömään pyörään, joka keskittyy konkreettiseen ruumiseen ja sen selviämiseen, ulkonäköön ja mahdollisimman pitkään kestämiseen. se on hurjaa kun tietää ettei se ole.. mitään verrattuna siihen mitä suurta oikeasti onkaan kaiken takana! kunpa ihminen pysähtyisi edes silloin tällöin katsomaan ja miettimään tätä universumia, ihminen jos avaisi mielensä.. en edes tiedä enkä kykene arvaamaan mitä kaikkea ihminen voikaan kokea, mitä kaikkea ihminen voikaan tehdä. me emme tiedä. ei nykyihminen ole siitä kiinnostunut.

ihminen luulee käyttävänsä koko kapasiteettiaan, mutta se ei ole läheskään niin.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

7. paras ystäväni

mullapa on kaksi.

paras ystävä... se on aika huippu juttu. kavereitahan voi olla mutta kavereittenki kans ja niitä omistava voi olla yksinäinen. ystävien kanssa on eri juttu. kun on oikeita ystäviä, ei yksinäisyyden tunteista tarvitse murehtia tai niistä kärsiä. kuinka huippua se onkaan. hyvät ystävät/kaverit on vaihtunu kyllä aina siirtymien mukana... esim siis ala-asteella, yläasteella, lukiossa ja yliopistossa on aina melkein piirit muuttuneet. toki ala-asteelta, ennen kouluakin, on säilynyt muutama "hyvin hyvä" ystävä. onneksi. se on tosin erilaista ystävyyttä, siinä toinen tunnetaan kokonaan, tiedetään toisen koko historia. tiedetään toisen ihmisen kaikki vaiheet, viat, hyveet, ja tunnetaan ne asiat jotka on tehny kyseisestä ihmisestä sen mikä se on nyt.

niiden kanssa on eletty kaikki vaiheet jotka on meät tuonu tähän missä me ollaan nyt. siitä saa olla kiitollinen! ikävää on ettei tälläisten ihmisten kanssa aina voi kuitenkaan pitää yhtä tiukkaa yhteyttä kuin kouluaikoina, mutta siltikään ei se ystävyys mihinkään katoa, koska ei ihminen niin kovasti muutu. ja näiden ihmisten kanssa joka kerta kun tavataan on kuin eilen; puhumista vaan on pitemmältä ajalta. (virtuaalihalaus niille ystäville, jotka tätä lukee, ja tunnistaa itsensä:))

pienellä paikkakunnalla eläminen rajoittaa aika paljon kaveripiirejä, jos ei ole paljoa mahollisuuksia liikkua paikasta toiseen tai paikkakunnalta toiseen. yleensä koulujen luokat, eli ikäjaottelu ja muu sellainen määrää kaverit ja... kun ihmisiä ei ole paljoa, olet ikäänkuin jumissa niiden ihmisten kanssa jotka sattuvat samalle paikkakunnalle ja luokalle. tämä ei ole valitus! eikä voivotus! mutta näin se vain on! mutta... sieltä ne minunki kaverit tulee, ja muutama ystäväkin, koulusta.

mutta kun pääsi paikkakunnalta, valitsi itse opiskelupaikan ja paikkakunnan... voah... oli hurja tunne aloittaa opiskelu! yksin! tuntematta ketään! mutta.. ne ensimmäiset ihmiset joiden pöytään istu ensimmäisellä lounaalla, siinä solmittiin ystävä-ja kaverisuhteita salamannopeasti.

minä löysin jotain vielä suurempaa. mie löysin elämäni parhaimman ystävän. joka päivä kiitän tästä aarteestä, jota en ikinä aio päästää käsistäni. en löydä sanoja, enkä niitä etsikään. mutta hän on paras ystävä. <3



löysin toisenkin parhaan ystävän, jonka kanssa ollan jaettu kaikenlaisia hetkiä, paljon musiikkia, elämääkin suurempia ajatuksia ja.. ystävyyttä! kuinka oikein kuvailla todellista ystävyyttä. en tiedä!! en osaa. kaikki sanat menevät ali sen riman miltä minusta tuntuu.



se että on ihmisiä.. joille voi aina puhua kaikesta. joiden kanssa ei ikinä tarvitse miettiä tarkkaan miten olla ja miten sanoa. kaikki on vain luonnollista. joiden kanssa on aina hauskaa. joiden kanssa aina viihtyy. jotka on aina siellä kun niitä tarvitsee! jotka ei hylkää eikä tuomitse. jotka on sinun puolella. jotka ohjaa jos menee väärille raiteille. jotka.. on siellä. jotka on uskomattomia ihmisiä. joita saa ihailla ja joista saa kiittää.

<3 rakkaus!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

6. minun päiväni

parhaat päivät alkaa aikaisin aamulla. aikasin on niin hyvä herätä, edellyttäen ehdottomasti että yöunet on olleet tarpeeks pitkät, eli aikasin nukkumaan! tykkään mennä aina ennen kello 23 nukkumaan. silloin voin herätä aikaisin! silloin päivä on pitempi! ehtii enemmän. parasta on mennä heti lenkille. kun herää aikasin, syö muutaman hedelmän, hengittelee raikasta ilmaa ja ojentelee jäseniä.. reipas lenkki aamusta tekee päivästä pidemmän, se tekee tehokkaammaksi ja pirteämmäksi. :))

viime lukukausi oli oivallinen aamulenkkeilylle, nyt on aamuluennot joten aamulenkit on vaihtunu aamusalitreeniin. juoksemaan sitten päivällä. ihan hyvin toimii tämäkin. viikonloppuisin sitten aamulenkkiä.

tämä päivä alko salitreenillä. on niin paljon mukavampi treenata kun sali ei ole vielä täpösen täynnä, voi tehdä kiertoharjottelua ilman että joku seisoo jonottamassa vieressä. herätys noin 7.50, aamupala, hedelmiä siis, ja salille reipasta kävelyä n. 20min. salitreeni vie noin 1,5h ja ehtii venytelläkin ja syyä palautus-omenan. sitten freshing-up ja luennolle jotka alkaa joka päivä, paitsi ke, 10.30. tänään oli sociologia del género, eli sukupuolen sosiologiaa. luento oli peruskauraa mutta parasta oli kun proffa anto lisää erivapauksia erasmuslaisille. harva sitä tekee, ja se on hyvä, mutta tämä tapaus oli aika haastava, joten saatiin helpotusta suorittamiseen. oli vain yks luento tänään joten pääsin jo klo 12. sitten kotiin! nälkä!

maanantaisin on aina semmoset markkinat tässä kulman takana, pikkukadut on täynä jos minkälaista tavaraa ja vaatetta, kävin tänään ku tiesin sielä olevan yhen kojun josta olen laskuvarjohousuja meinanu ostaa, ja tänään sitten päätin ne viimein hakea. löysin ihanat sähkönsiniset, vähän pienemmät kun minun ensimmäiset (heh jotka toimii hyvin piknik-alustanakin, on ne niin suuret:)). 12e, ei paha. SITTEN tekemään kunnon palautusjuoma, pinaattismoothie, eli banaania ja paljon pinaattia ja vähän itujen jämiä, taisin pistää kiivinki sekaan, oli turhan ruohoista tänään :D mutta niin kauniin väristä!

tänään juoksupäivä. olen vähentäny jokapäiväsistä lenkeistä joka toiseen päivään. tuntuu aika hyvältä. on aikaa palautua ja kehittyä. salitreeni sitten joka toiseen päivää niin on aika hyvin. tuntuu hyvältä eikä nappia kiristä. olen taas ilmojen lämmetessä alkanu juosta nuilla minun vibram fivefingerseillä, eli.. "paljasjalkakengillä". ja huhuh mikä vauhti! niilä pääsee ihan eri taajuuksiin, niillä tekee ihan eri aikoja. en tiä mikä siinä on, mutta niillä tulee aina pingottua niin paljon lujempaa. se on paljon hauskempaaki! enää ei edes pohkeet huuda niinkuin sillo ko niillä alotin. kehitystä! semmonen reilun 1,5h lenkki tulee vedettyä aina, millon lujempaa ja millon hiljempaa. lähiaikoina tosin tosi lujaa :D en ole ihan varma tuosta pituudesta mutta sanoisin että se on jotain 9-12km. ja lenkin teen siis tuolla ihanassa kaupukia halkovassa puistossa, joka on entinen joki. se on kaupungin keuhkot. ja pehmeällä alustalla, maalla, on tilaa juosta! ei tarvi pinkoa asfaltilla onneksi. huh se olis väärin.

lenkiltä kotiin, suihkuun. ja vähän surffailua. oli nimittäin semmoset vaalit nyt suomessa että en pitäny mölyjä mahassa, niinku ei moni muukaan. lueskellu tässä jos jonkinmoista artikkelia ja uutisia eri maista. aikamoista. en halua enää puhua siitä oikeastaan.

sitten ruokaa! tänään oli lautasella eilinen raakaraaste, kesäkurpitsaa, porkkanaa, paprikaa omenaviinietikalla, avomaakurkku ja vähän freesasin tofua sipulin ja valkosipulin kans protskuksi. nammmm.

nyt pitäis venytellä etten ole ihan tönkkönä ko päivän treenit ei nimittäin ole vielä ohi :D tänään on vielä jooga, 1,5h. mitä luulette, oisko 4,5h päivässä nokko liikuntaa? :D nojoo, sillon tällön sattuu juoksupäivä ja salipäivä ja jooga samalle päivälle. mikäs siinä jos energiaa riittää eikö? :P

...

keskeytys. äiskä ja ronja soitti. ja ronja antaa "suukkoja puhelimesta" ja "halaan puhelimesta"! <3 minun rakas... se niin tykkää olla mumman luona. aina "eihän tarvitse vielä lähteä" "en halua vielä lähteä". parasta! mikä onni että ronjalla on tuomonen paikka. aina. <3

...

ja minun päivä jatkuu. jooga alkaa 21 ja loppuu 22.30, samassa paikkaa ku sali, eli yliopiston urheilusiivessä. noin 20min kävelyn päässä.

mukava päivä. aika liikuntapainotteinen ja epäsosiaalinen mutta mukava! huomenna enemmän sosialisointia :P

huh, mikä ikävä nyt kotiin ku siellä ronja kilkatti, isäntä paisteli siikaa ja.. äitikin on siellä :P voih!

-saana

lauantai 16. huhtikuuta 2011

5. Mitä on rakkaus?

upsista keikkaa, raapasin aiheen jo auki. no mutta...

se on voimakkain. se tekee elämästä elämisen arvoista. se lämmittää. se tekee onnelliseksi. se satuttaa. se pelottaa. se on... sanoinkuvaamatonta. se on rakkaus. se on kaikki!

perjantai 15. huhtikuuta 2011

"...että
useiden vuosien yhtäjaksoinen meditaation
harjoittaminen muokkaa ihmistä. Ihmisen
sisäinen tietoisuus kasvaa voimakkaam-
maksi ja koko hänen elämänsä muut-
tuu henkisemmäksi. Myös kasvissyönti
edesauttaa samaa asiaa. Ihmisen intuitio
vahvistuu, hän näkee, kuulee ja tuntee
asioita, jotka jäävät yleensä tavalliselta
kaduntallaajalta huomaamatta."

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:5tJ91dMmvJUJ:www.valorukous.de/pub_kt_valoravinto_200510.pdf+valoravinto&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=18

4. Tätä olen syönyt tänään

(hyvin onnistunut kokeilu, täytetty kesäkurpitsa, mm... EI TOSIN TÄMÄN PÄIVÄN LAUTASELLA)

hihii. hyvä päivä. tulin juuri kaupustelemasta, sain mukaani jättipuskan orgaanista pinaattia ja kesäkurpitsaa sekä tomaatteja, tofua, ja hain kauppahallista kolmella eurolla kilon porkkanoita, mansikoita ja muutamat kurkut ja paprikat. sitten vielä Taj Mahaliin tervehtimään intialaisia hedelmäkauppiaitani, sieltä mukaan ISO säkki omppuja, kiivejä, pääryöitä ja sipulia. ääääää banaanit unohtu. no, huomenna sitten.

ai juu, aihe oli mitä söin tänään. no syön varmasti noita juttuja tänään! :P

aamiaiseks omena, appelsiini, kiivi ja muutama manteli.

juoksujalkaa salille ja salilla 1,5h hikitreeni ja kunnon venyttelyt. ja sitten ISO omena. juoksujalkaa kotiin...

kotona sitten lounaaksi iso vihersmoothie, joka tänään koostu kahdesta ISOSTA varresta selleriä, banaanista ja veriappelsiinista.

tulee syötyä varmasti vielä omenaa, päärynää, kiiviä ja appelsiinia ja mansikoita. sitten ruoaks teen varmasti ison salaatin pinaatista, kurkuista, paprikasta, tomaatista ja jos tofuakin pilkkois mukaan! namnamnam! freeeesh!

hedelmät vaikutti tänään oikein hyviltä. ja mansikat kauppahallissa.. mmm... niitä tänään.

(tässä myös yksi hyvin tyypillinen lounas, raakapainotteinen norikääryle, kasviksia; tavallisesti kaali-porkkana-sipuli-raaste/salaattia/guacamole tai tofu, niinku tässä on, kääryle tässä vielä käärimättä. NAM. eikä tämäkään tämän päivän menu...)

-saana

torstai 14. huhtikuuta 2011

sori, blogin ulkoasu on ihan rempallaan... kuvat ja tekstit ja kaikki. mutta en pääse tuonne sivunmuokkaustyökaluihin. :((

3. Minun vanhempani.



No siinä ne on.

multa ei ole ikinä puuttunut mitään. en ole ikinä tahtonut mitään äärettömän paljon... tarkoitan siis etten ole tarvinnut mitään. minulla on ollut kaikki. minulla on edelleen kaikki. kuten professorini sano tiistaina tunnilla "amor", "para ser querida", "tener la familia que le ama". rakastaa ja olla rakastettu. kuinka ilman sitä ihmisestä kasvaisi hyvä ihminen?



huh sitä kiitollisuuden määrää! olenko tajunnut kuinka onnekas olen? OLEN. olen miettinyt sitä monenmonta kertaa. joskus pelännyt rikkovani sen ajattelemalla, pelännyt herääväni johonkin karuun todellisuuteen, pelännyt että luvassa on jotain pahaa koska asiat on _niin_ hyvin. ei mikään täydellistä ole. mutta minun on hyvä.

huh! kiitos!



La vida es corta. No hay tiempo para dejar las palabras importantes sin decir. (paulo coelho)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

2. Eka Rakkaus

first love. eka rakkaus.

mitä se tarkoittaa? mitä on "eka rakkaus"? mitä on "rakkaus"? onko tämä sama kuin ensirakkaus? eihän se ole, se on "eka rakkaus". ensimmäisenä rakkaus!? O_o

First (of all) LOVE!

love.. amor... rakkaus, sehän on kiva sana! tarkoittaa kivoja asioita! Moulin Rouge, ah, se kertoo siitä! jos et ole nähnyt, katso heti. katso vaikka muutaman kerran päivässä muutamana päivänä niinkun minä.. rakastan sitä!



tiedän mitä se rakkaus on. se on kipua! se on kipua ja pelkoa! saatuani elämääni pienen ihmisen, lapsen, Ronjan, opin mitä se on. en ikinä uskalla hankkia lapsia. en. pelkään kuollakseni kaikkea Ronjan vuoksi. mutta ne hetket mitä piikan kanssa on saanut viettää; kullanarvoisia! pienen pienet hetket, pienet sanat, naurahdukset, syliin nukahtaminen, aikaiset aamuherätykset, skypepuhelut, videoviestit, kaikki tämä saa aina kyyneleen poskelle.

olen lähettänyt piikalle omat suojelusenkelini tilanteisiin, joissa uskon sen tarvitsevan niitä enemmän kuin minä.



"apelsiinia! auta! lisää! Hy_Vää!"

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Esittele Itsesi.




ihanaa, rakennetta postailulle! ehkä tästä tulisi säännöllisempää! kiitos sinna, http://sinnainen.blogspot.com/ !





Päivä 1.

Hola! Me llamo Saana. Tengo casi 21 años. Opiskelen Lapin Yliopistossa Politiikkatieteitä, kansainvälisiä suhteita. Ala oli ainoa mikä yliopistossa kiinnosti. En tiedä mutta yliopistoon oli päästävä.. lukeminen on aina ollu minun juttu.



lähin kyllä melkolailla tyhjällä kankaalla maalaamaan ja hyvältä on tuntunu tähän asti, opiskeluja on vuosi takana Rovaniemellä ja kohta vuosi täällä Espanjan Valenciassa. Olen siis JO viettämässä _ensimmäistä_ vaihtovuottani Valenciassa, Välimeren rannalla. Täällä en tosin kansainvälisiä suhteita opiskele koska... noo, oli vähän mutkia matkassa ja olen täällä turismin vaihtopaikalla, joten vaativat minun ottavan eri tiedekunnasta kursseja. oikeastaan tämä "mutka" on ollut tosi antosa, pääsin ekonomian, taloustiedon kursseilla, oppimaan enemmän siitä mitä _vihaan_. nyt tällä 2. lukukaudella olen päässyt sisään ciencias sociales- tiedekuntaan ja kalenteri on pullollaan sosiologiaa ja politiikkaa. Etenkin hyvinvointivaltiosta on monenmoista kurssia. antosaa kun painotus on Espanjan mallissa, mielenkiintoista oppia vähän niinkö inside-juttuja erilaisesta valtiomallista. :))




Nyt tosiaan on reppu täynä uskomattomia kokemuksia täältä, ei niinkään paljon opiskelupisteitä, mutta elämää on opittu niidenkin edestä; ja mikä parasta, espanjan kieli on otettu haltuun! se jos mikä näyttää (kuulostaa) hyvältä, niin paperilla kuin konkreettisestikin!

Rakastan urheilua. Olen juossut uskomattoman määrän kilometrejä alottaessani juoksemisen siinä 15vuoden iässä. useampi lenkkaripari on kulutettu... se on vain niin tärkeää mulle fyysisessä ja henkisessä mielessä. Alotettuani opiskelut Rovaniemellä alotin myös Joogan, ja voi hyvää päivää että hurahdin! Täällä olen myös käynyt tunneilla 2x vkossa, opettajana toimii upea, uskomaton, ihana Natalia Kolumbiasta. Natalian joogatunnit on ehkä asia jota tulen ikävöimään eniten! ikinä en ole joutunut pistämään itseäni fyysisesti niin koville kuin Natyn tunneilla. ja kuinka hyvältä se tuntuukaan! <3

Jooga on ollut minulle hyvin hyvin.. vahva muuttava voima. Se henkistää. Kuten myös ravinnon siistiminen, parempi suhde ruokaan. Vannon raakaravinnon ja joogan nimeen! :) <3

Rakastan myös hedelmiä, voisin elää pelkästään niillä. En syö punaista lihaa, muuten kuin hyvin harvoin poroa tai hirveä mummilassa tai kotona. Kokkaan melkeinpä aina kasvisruokaa, mutta kotona syön paljon kalaa, joita isäni kotia tuo järveltä. Rakastan luontoa, aurinkoa ja etenkin.. lämpöä. En ole oikein talvi-ihminen, ja talvi suomessa on minulle aina pitkä ja vaikea jakso. Olen ollut eri tavalla elossa täällä Espanjassa, ja etenkin valenciassa, jossa sää on melkein aina täydellinen.

Perhe ja ystävät merkitsevät minulle elämää.

Haluaisin olla parempi ihminen ja auttaa. Olen etenkin hyvin huolissani maailman nykysestä tilasta ja luonnon tuhoamisesta. Ehkä suuri kiinnostukseni politiikkaan ajaa minut vielä... barrikadeille. :D

Vihaan kylmää. Rakastan juhlia. En pidä sotkusta. Rakastan sitä tunnetta lenkin päätyttyä loppu-spurttiin. Pidän tatuointitaiteesta todella paljon ja etenkin pin up-tyyli inspiroi.

Ihmiset on lahja! Kohtele heitä hyvin! En voi sanoilla kiittää, kuinka paljon minulle merkitsee nämä ihmiset joita olen täällä tavannut. Edelleen olen myös niin äimänä siitä, kuinka hyviä ystäviä sain aloitettuani opiskelut. Nyt tiedän mitä ystävyys on.





Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

maanantai 4. huhtikuuta 2011

y una cosa más.. he conocido un chico en el concierto.

pero no se... vamos a ver! Ü

La Vida Es Bella.

nyt on hiukan ristiriitaset fiilikset.

kun sitä justiinsa alotti, sen oman, perheestä erillisen elämän rakentamisen. alotin sen rovaniemeltä. vietin yhden parhaista vuosista ikinä, sain kaksi parhainta ystävää mitä ihminen voi kuvitella, alotin yliopiston, tunsin tekeväni jotain omaa, löysin itseni uppoutumasta filosofiaan, joogaan, tutustuin ihmisiin, reissasin, tein töitä, ja mikä parasta, vietin tärkeitä hetkiä ihmisten kanssa, jotka tekivät ja tekevät kaikesta sen arvoista! sen arvoista.. siis elämästä elämisen arvoista!

joku sai minut jättämään sen kaiken kuitenki. se tapahtu niin nopeasti, kaikki ne päätökset ja hakuprosessi ylipäätänsä. se vaan oli minun aika lähteä vähän katsomaan maailmaa. ja tämä on ollu uskomatonta. täysin erilaista kuin edellinen vuosi ja olen todella onnellinen täällä, eri tavalla onnellinen, perhe kun on muualla [:(] mutta onnellinen! se on erilaista onnellisuutta mutta kuitenki samalaista. tai ehkä se on sitä samaa onnea mutta se vain on nyt erilaisessa ympäristössä. ei.. en minä herrajestas tiedä! onni näyttää olevan sisäitä. tai tuntuu kumpuavan sisältä, olkoon paikka missä vain. kun kantaa ystävänsä ja perheen sydämessä, ei välimatkat tee hallaa onnelisuus-asteelle. oli miten oli... kaikki tulee TAAS muuttumaan.

ei nämä vuodet ole kiusallakaan samalaisia... turha kuvitellakaan että palaisin ensimmäiseen opiskeluvuoteen, imposible. menen takaisin muuttuneena ja olosuhteet tulee olemaan myös erit. parhaat ystäväni, jotka teki rovaniemestäkin elettävän ja kestettävän ja jopa mukavan asuinpaikan, eivät ole enää siellä.. suuri osa ihmisistä jotka tekivät ensimmäisestä vuodesta mitä se oli, ovat poissa. en tietenkää voi vaatia että kolmas vuos antaisi samalla tavalla kuin eka mutta... no, totuus on että se tulee olemaan erilainen ja se pelottaa. olen viettäny koko vuoden täällä valenciassa tutustuen uusiin ihmisiin, joudun tekemään samaa palatessanikin. elämääni tulee suuria aukkoja kun espanjan ystäväni hajaantuvat ympäri maailmaa ja myöskin menettäessäni parhaat ystävänikin muille paikkakunnille ja maanosille. elämäni tulee kaipaamaan uusia ystäviä lapissa. katsomme miten käy. ystävyyteen tarvitsee aina vähintään kaksi! mieli avoinna siis.

//mí vida parece que cambiar cada año desde que me mude de casa a rovaniemi. el primer año era muy feliz, el segundo... ahora soy feliz, más que antes? no se, no creo. pero.. quiza tenga la felicidad dentro, creo que nosotros todos, si somos felices, está dentro de nosotros, como un actitud hacia la vida. siempre tienes tus amigos y familia en tu corazón, que significa que nada está demasiado lejos. LA VIDA ES BELLA! //

en tosin vielä haluaisi kovasti ajatella syksyä. vuosi alkaa olla parhaimmillaan valenciassa, aurinko paistaa pitempään ja kuumemmin, lomia on tulossa, mikä tarkoittaa reissailua ja tietenki toukokuu tulee.. mikä tarkoittaa syntymäpäiviä ja... kesäkuun tuloa.. mikä tarkoittaa kotia. <3 voisinpa saada kaiken! tämän kodin ja kodin siellä oikeassa kotona. voisinpa saada molemmat, lapin ja espanjan... voisinpa saada kaikki ystäväni aina sinne minne menenkin. olisinpa aina onnellinen! olisipa kaikki aina onnellisia... que horror, que estoy hablando.. tomado algo mal quizas? :DD

sin embargo.. todo está bien, conmigo, con mis amigas, con mi familia, y esto es lo que significa! este es EL MOMENTO, que disfrutemos!

<3

metta!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

oliko minua ennen espanjaan lähtöä?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Las Fallas 2011



huhhuh. se on ohi ny sitte. Las Fallas meinaan... oli kyllä hurjat feriat. pitkä viikko.. pitkä ja melunen!

lapset heitelly pikku pommeja koko viikon, aikuset vähän isompia, comunitat de valencia VIELÄ vähän ISOMPIA, "katu-discot" koko viikon jatkuvat ilotulitukset ja niin paljon ihmisiä, meinaan PALJON, niin paljon että en ole ikinä ollu semmosessa tungoksessa ku nyt, en ole ikinä ennen nähny metroon mahtuvan niin paljoa matkustajia, en ole nähny ihmisten ennen toimivan tämmösessä tungoksessa, mutta nyt olen nähny ja kokenu tämän kaiken. se loppu eilen; nukuin ku pieni vauva enkä heränny pommitukseen aamulla. VAU. <3

melua, melua, melua, jatkuvaa sellasta! ihmiset oli kaduilla koko viikon, alkoholi on virrannu ja ihmiset on eläny churroilla ja buñueloksilla.

olihan se kokemus. aika hienoja ilotulituksia... eniten kyllä kiinnosti nämä teokset, ninot, fallat.



eilen kaikki "huipentu" "La Crema":an! mikä tarkotti sitä tietenki että kaikki mihin oli panostettu edellisenä vuotena, eli fallasten rakentaminen ja niihin rahojen keräämine, niin POLTETAAN. ihanko rahaa ei olis poltettu joka iltasten, ai niin, ja päivittäisten "La Mascleta":n (sound fireworks), ilotulitteiden JA VALAISTUSTEN muodossa.



mutta se... La Crema.



era algo.. algo muy muy impresionante. y contaminada. :( se kuumuus, se savu, se... hengittämisen vaikeus ja sen myrkyllisyys! huhh!



koin sen ja olen tyytyväinen. Las Fallas on Valencian juhla, jota paikalliset joko rakastaa tai vihaa. suuri osa paikallisista pakenee kaupungista sitä melua ja tungosta, ja ne paikalliset jotka jää, on ihan "liekeissä" tästä juhlasta. se on vuoden kohokohta, siihen kerätään rahaa ja sitä juhlitaan KOKO VIIKKO ja siitä puhutaan koko vuosi.

ite rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana kärsin tuosta melusta kyllä kovasti. ne pommitukset oli pahinta... pikkusia -heittely-ruuti-pommeja rätisi joka puolela ja aina joskus heitti semmosen korvan juureen ja se ei jaksanu naurattaa.. ilotulitukset oli kyllä nättejä mutta en vain näe niitä kaiken sen rahan arvosena. enkä käsitä että kaikki fallat poltetaan! mutta.. en kommentoi siitä enempää. olihan se juhla!

nyt pitäs päästä takasin normaaliin rytmiin ja alkaa taas opiskella. viikon loma tuli kyllä tarpeeseen! oma biologinen kello vaati "hiihtolomaa" :D sain sen. nyt jatkuu ahertaminen! :)

ai niin.. ukki oli ollu sairaalassa eikä mulle kertonu kukaan mitään. vaikeitakin päiviä on siis mahtunu tälle viikolle. puhuttiin äsken ukin kans melkein tunti ja ihan reippaalta vaikutti jo. ikävä painaa... ronjaki oli ollu kitarisaleikkauksessa, parantumaan päin. tämmösten uutisten keskellä on vaikeaa olla näin kaukana ja kädettömänä. mutta... onneks on yhteys.

metta.

-saana

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Japanin katastrofi.

"Niinpä kutsun sinut yhdistämään Rakkauden voimasi yhteiseen hiljentymishetkeen seuraavan seitsemän päivän ajan klo:21.00. Sen ei tarvitse kestää kauaa, kukin osallistuu oman arkirytminsä mukaan. Ei ole väliä missä olet, voit olla vaikka autossa matkalla jonnekin, tai laittamassa lapsille iltapalaa, pääasia, että yhdistyt ajatuksissasi yhteiseen rukoukseen ja lähetät Rakkautta ja myötuntoa sitä tarvitseville. Se riittää. "

http://ammandeepthi.blogspot.com/

perjantai 11. maaliskuuta 2011

omnia mea mecum porto.

going with the flow to wherever it might take me.

eikä nyt tarkoteta valtavirtaa, massoja ja muuta orjuuttavia virtoja vaan kyse on intuitiosta ja muusta selittämättömästä.



se tuo eteen ihmisiä, tapahtumia, kuvia, lauseita... joitain lauseita jotka jää huulille (iholle :D) ikuisesti. suunnittelematta.

se järjestää asioita ja jättää jotkut asiat tapahtumatta. se tuo eteen esteitä, jotta en astuisi kuoppiin vaan matkaisin kohti omia tarkoituksiani, joista ei kukaan voi tietää.

sen vallassa on niin vapauttavaa olla! koska tietää että kaikella on merkityksensä! ja kun sen oivaltaa, ei "takapakit" "harmita" vaan ne osaa ottaa osana suunnitelmaa. tunne on huimaava kun jälkeenkäsin huomaa kuinka se suljettu ovi säästikään minut monelta pahalta.

May It Be. <3

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

"Vipassana."

tiistai 1. maaliskuuta 2011



there's nooooot much space for coincidents in this world. <3

saanan aasia-kuume saa ehkä arvoisensa lääkkeen.

paras ystäväni sai vaihtopaikan Australiasta puoleksi vuodeksi. <3

paino sanoilla "puoleksi vuodeksi"... se jättää toisen "puoli vuotta" siis auki. tuo lause siis. mutta minä voin täydentää sen. sillä sen toisen puoli vuotta voi viettää parhaan ystävän seurassa kierrellessä australiaa, uutta seelantia ja aasiaa.

metta!! <3
perjantaina oli cena de yoguis, eli joogien illallinen. mentiin natyn äidin ravintolaan, ekologiseen vegeravintolaan. illan menu oli hummus, croquetas de lentejas, ensalada y couscous, bolito de coco y un té. ruoka maistui hyvältä. parhaalta kuitenkin tuntu koko kokemus, ne ihmiset, natalia. < 3

en kauheasti ollu aikasemmin jutellu kanssa-joogaajien kanssa (?) mutta nyt jotenki silmät aukes sille että ketä siellä takariveissä onkaan chaturangaillu... Ü

natalia tuli minu vastaan metroasemalle ko en halunu eksyä... ihana. myöhässä tietenki mutta tuli.. hakemaan. käveltiin sitte ravintolalle yhen toisen tytön kans. vähän jännitti ku en kuitenkaan ollu kovin tuttu kenenkään ryhmäläisten kans ja natalianki kans keskustelut on ollu aikalaila lyhyitä ja "ilman-sanoja". yhen mielettömän pojan kans oltiin tehty jo jotain parijuttuja ja törmätty kirjastossa ja jutskailtu ja istahin herran viereen. pian naty kuitenki tahto minut viereensä, se on niin huolehtivainen. kysy että "do u want to come here and speak english with me?"... noh, menin, VAIKKA ongelmia ei ollu. tosin espanjalaisessa illanvietossa desibelit nousee hirmu korkealle ja kun kaikki puhuu kovaa ja ympärillä on 20 kiivasta keskustelua menossa, jää siinä lapin tyttö hiukan kakkoseks. naty piti kuiten huolen.

tutustuin siellä pöydän päässä kahteen herrasmieheen joitten kans kumottiin sitte aika monta valkoviinipulloa. syötiinkin tietenkin välissä. hyvää sapuskaa ja hyvää viiniä. oli niin mieletöntä viettää aikaa niin hyvässä tunnelmassa... ku ilmapiiri on vaan yhtä hyvää auraa ja varsinki kun natyn energiat valasee koko huoneen ja saa jokasen tuntemaan olon niin tervetulleeks ja kotosaks. oli ihana illallinen.

ihmiset alko kuitenki päihtyä ko kellon viisarit jatko matkaansa... lähdettiin jatkamaan läheiseen baariin. yks herrasmies tarjosi cervezan mutta lähdin ennenku sain sen kumottua. ei maistunu. jotenki ilta oli täysi mulle jo. kadotin tytöt ja natalian joten juttelin aikani poikien kans ja lähdin sitte metsästään taksia. törmäsin nataliaan ovella mutta en tajunnu sanoa että lähin pois... ja ku seuraavana päivänä naty sano ettei tieny että lähen tai jotain ni tuli vähän huono omatunto mutta.. ymmärsi kuitenki että en vaa tuntenu oloa enää mukavaks siellä ahtaassa, melusassa baarissa. ilta oli jo riittävän hyvä mulle!

muu porukka oli jatkanu loppuun asti.. mikä tarkottaa noin 8 aamulla :D hyvä hyvä.

mie olin kaheksalta heränny ja valmis kokemaan hiukan tuntematonta Valenciaa. menin suuuuuuuuuureen ostoskeskushelvettiin ettimään uusia tunneleita korviin. vierähtihän siinä tunti jos toinenki.. sinnehän eksy! mutta löyty oikee kiva italialaista perää olevilta miekkosilta, valikoima oli uskomaton. suunnittelin vähän uusintaa, jos laajentais korukokoelmaa vielä vähän ja ehkä... vähän jos modais toista korvaa lisää ^_^


..

huh. tulin just joogasta. niskat huutaa hoosiannaaaaa! olin mallinukkena taas kun piti tehä päälläseisontaa. tein ja tein vielä vaaditun 25hengityksen verran. huhuhu! veri virtasi... sisäisesti tietenkin, vauhdilla. Ü ja muutenki... hullu tunti! tärinää tärinää tärinäää.. natyn pirulline ilme paljasti kyllä ettei tule helppo tunti.

mutta rakastin joka hetkeä. mutta minun niskat...

metta, metta, metta.

-saana

maanantai 21. helmikuuta 2011




tahdon tehdä joogaretriitin ja opiskella joogan opettajaksi.

< 3



<3

enfermera carmen < 3

sain sitte ruokamyrkytyksen. voin huonosti koko viikon mutta en silti oikee pysähtyny vaa jatkoin samaa mallia. kehnosti voin, koko ajan kehnommin. toissapäivänä tuli toppi. olin kakkosvanhempien luona tekemässä karjalanpiirakoita ja pyöräytettiin paella con mariscos myös. ja ne merenelävät oli liikaa...

eilen olin varma että päivät olis luetut. olin yksin kämpillä, tuhansien kilometrien päässä kotoa. voin niin huonosti.. en tienny mitä tehä. tai tiesin mutta en halunnu huolestuttaa carmenia ja muita, ajattelin että jos selviän niin selviän yksin mutta en. en olis selvinny. sain sitte koko suvun ja medico al domicilion, lääkärin kotiin. sain piikin ja pillereitä. carmen ja pepe vei minut niiden kotiin toipumaan kamomillateen ja sitruunaveden siivittäminä.

kuinka onnekas olenkaan että mulla on nämä ihmiset täällä. en tiedä mitä olisin tehny jos en olis näille voinu soittaa... sillä voin niin, niin, niin huonosti.

nyt voin paremmin. nyt mieli on vain niin äärettömän surullinen. carmen olis pitäny minut hoidossa vielä ainakin yön. piti tulla kotiin ku kaverin kamat oli täällä kämpillä ja se halus hakea ne. tuntuu että carmen loukkaantui kun ilmotin lähteväni. ja se olis viiimisin asia mitä mie haluan. mie tunnen niin suurta kiitollisuutta näitä ihmisiä kohtaan että tunnen itteni niin riittämättömäksi.. siis riittämättömäksi keksiäkseni tavan kiittää. :s

että olla koti, siellä missä ikinä onkaan, kaukana omasta, oikeasta kodista. siitä ei sanat riitä kertomaan. että olla ihmisiä, jotka haluaa pitää sinusta huolen, sitä pyytämättä, sitä vaatimatta, siihen velvoittamatta.

metta, metta, metta.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

el domingo, dia 13.



hola!

voin aika hyvin. olin purskahtaa itkuun aamulla kun kävin lenkillä. oli niin hyvä fiilis kaikesta. kaikki on sen ansiota että uskalsin taas pysähtyä. sain joogasta taas voimaa. jotenkin rauhottuminen katkesi kesällä kun aloin töihin. olin koko ajan niin kiireessä etten kerinnyt pitää huolta itestä. olin jatkuvasti negatiivisen energian ympäröimänä kiireen vuoksi enkä ehtiny ajattelemaan tai oikeastaan olemaan ajattelematta. en ehtiny olemaan. tai eihän sitä multa vapaa-aikana kielletty mutta otin työt niin raskaasti että vein taakan kotiin saakka. en saanu ladattua akkuja missään välissä. no en, en niin, miten oisin, olin koko ajan töissä. tein jatkuvasti eniten töitä työvuorolistalta.

syksy täällä toi paljon aikaa... aikaa itelle. mutta en rauhottunu. kaikki oli uutta ja pää oli koko ajan pyörryksissä. alotin joogan mutta en saanu siitä sitä kaikkea irti mitä ennen kesää tai kesällä.

joulua ennen kävin kauheata taistelua pään sisällä... tunsin itteni tosi irralliseks kaikesta. aika meni niin nopeaa ja suurin osa siitä, siis täällä espanjassaoloajasta, meni ennen joulua ikävöimiseen ja oman paikan rakentamiseen tänne. jännitin joululomaa kotona. toivoin kovasti että kaikki olis pysyny ennallaan ja samalla että jotain puuttuisi ja jokin olisi muuttunut. toivoin että minun poissaolola olis ollu merkitystä jollain tapaa...

joululoma latasi akut kyllä täysin. ymmärsin että ei asiat muutu niin äkkiä. ja että kaikki jatkuu ennallaan. ja ettei sitä menettämistä tarvittis pelätä vaikka ei läsnä koko aikaa olisikaan.

alotin uuden vuoden jotenki taas hiukan tasapainosempana. aloin taas tehdä vihersmoothieita päivittäi. sen myötä oon voinu koko ajan paremmin. joogasta saan koko ajan enemmän irti. olen kaivannu näitä tuntemuksia. sellasta että välissä tuntuu että pakahtuu onnesta, että hymyilyttää. että tajuaa jos jokin ärsyttää että syy löytyy siihen useimmiten itestä, sisältä. ja ku sen "korjaa" voi jatkaa niin paljon keveämmin. ongelmat pystyy selvittään niin paljon nopeampaa ku hoksaa että suurin osa niistä liittyy niin paljon siihen mitä pään sisässä tapahtuu, suurin osa ratkeaa ku muuttaa vähän ajattelutapaa.



...

tämä tuntuu nyt hyvältä. tuntuu jo että teen jotain jolla on oikeasti väliä. väliä siis minun elämälle. tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä ja se on rikkautta se. tunnen opiskelevani ja se lohduttaa jotenkin.. se antaa tietynlaisen turvallisuuden tunteen, en tunne olevani heitteillä. kommunikoin vieraalla kielellä jatkuvasti sujuvammin ja en voi kuvailla miltä se tuntuu.. se avaa ovia niin moniin erilaisiin kokemuksiin. sillä on väliä. tunnen koko ajan suurempaa kiitollisuutta ja haluan koko ajan olla parempi ihminen, ystävä ja haluan että muutkin ihmiset ympärillä vois hyvin ja koko ajan paremmin.

(oon saanu ihanan piirin joogaryhmästä ja voimaa joogan opettajasta <3 kunpa kaikki tuntisivat kuuluvansa johonkin! se tuntuu hyvältä!)

mettamettametta!

...