maanantai 29. joulukuuta 2008

if the world...

vai hättäilinköhän mie. olenkoha mie kuitenki syypää tähän. tehin väärän ratkasun. ku ei minun ole hyvä näin ainakaan. emmie pääse erroon tästä. en tuosta puhelimesta, mie ootan edelleen jotain vastausta. tai jotaki. ihan mitä vain. pitääkö minun pyytää sitä viestiä anteeks. tai yrittää perua se. ko emmie halunu tätä näin päättää. vai pitäskö minun oottaa että se soittaa. ääh.. eihän se edes taistellu vastaan. ei ole sanonu sanaakaan. eikö tuo tarkota sitä että se ei välitä.

miks mie ruikutan sen perrään. tämä meni nyt aivan vituilleen.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

kiitos.

tämä oliki sitte tässä. se on ohi nytten. se on ohi ennen ku se kerkes alkaakaan.
ja joo. olen surullinen. iha vitun surullinen.

mitä jäi käteen. ei mitään. en saanu mitää muuta ku rikkoontuneen mielen... sydänsuruja.
emmie helposti ihastu. näköjään ku kerranki menin niin tekemään ja ihan tosissaniki vielä ihan vahingossa, niin käy näin. minua ei ole tehty onnistummaan.

se on täys kusipää.

lauantai 27. joulukuuta 2008

se on.

tälläkertaa se on jokotai. ja herra tietää sen. eilen sain pikkusen sanottua. sain sanottua kaiken mitä olen pitäny sisälä. sen pitäs nyt tietää mitä mieltä mie olen kaikesta. sain jopa anteekspyynnön. äijä tajus nyt tyyliin vasta että se on loukannu minua. halus että tänään jutellaan ja... niin. eipä oo soittanu. mie meen heti halpaan. heti.

perjantai 26. joulukuuta 2008

tänään herra maistaa omaa lääkettään.

puhelin on soinu. aika monta kertaa. ja tekstiviestiki. se on harvinaista herralta.
tänää herra on omassa sopassaan. MIE en oo tännään tavotettavissa. mie EN tännään ruikuta. EN ole surullinen. EN ole ikävissäni. :) mulla on tänään KIIRE. ja "huono hetki" ja "vituttaa" niin en voi vastata puhelimeen. jos herralla sattuisi oleen tänään aikaa ja halu ilmottaa siitä nii harakoille menee. sillä mulle ei tänään sovi. :) minen oota kädet ristissä hetkeä ku herralle sopii.

maanantai 22. joulukuuta 2008

i just woke up from a fuzzy dream...

no niin. jälleen asiat ovat toisin kuin eilen. tiijättäkö voi että kuinka puhuminen auttaa. mie voin syyttää vaan ommaa mielikuvitusta kaikesta surusta. tai siis, no en pelkästään sitä, mutta se on pahentanu vaan huonoa tilannetta. herra selitti kaiken hyvin... eilen. puhuttiin pitkään. kerto ymmärtävänsä. ja olevansa pahoillaan. ja kaikkea. sulin ? mie se tässä olen vain hättäilly. tiesin ihan hyvin että se on töissä. ja sillä on kiire viikko. no se oli se viikko. nyt on uusi. ja paljon parempi! ronja ja taneli ja tiina ja santtu tulee tänään. ja passatti! jee. herra tullee ainaki aattona käväseen ja joulupäivänä ehkä paremmin :o ?! olis kiva. mie olen töissä ni jos se laulais mulle parit biisit ja sitte mentäis meille... :P

illala en unta saanu ku odottelin ajan kulumista. Ü periaatteessa voisin huomenna mennä rolloon. ja tulla aattoaamuna kotia. tai... okei. enpä hätäile. mihin mulla edes on kiire :o eihä tässä ole muuta ko aikaa, valmiissa maailmassa. kyllä aikaa riittää sitte on ko... sille on aika :o :D

tälle päiväle pitäs keksiä jotaki aktiviteettiä ni aika kuluis. urheillu olen joka päivä, tänään ei hurjasti innostais. hmm. no mutta. kuulema.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

liikaa huonoja päiviä tälle viikolle. äiskäki on huonolla päällä..

voi voi ko sitä olis voinu säästyä kaikilta sydänsuruilta ko ymmärtäis olla erossa. se yks muka soitti yöllä. viideltä. ihan kummallinen. nukahti puhelimeen. alko ärsyttään vielä enemmän. se on kylmä. etänen. ja paska.

lauantai 20. joulukuuta 2008

question.

miksi tulit ja sekotit ihan hyvän arjen. ja ihan hyvällä mallila olevan... minun arjen.
tai siis. parempi olis ollu etten ois tavannu koko ihmistä.

niinkö mie sanoin aikasemmin, tämä on niitä asioita jokka tekkee ihmisen kaikista onnellisimmaks JA kaikista surullisimmaks. onnettomimmaks. ja että kaikki siltä ois samantekevää. onhan se niinki. en vaa ole nii vahva että kykenisin onnettomuuteen. en jaksa sitä. en pysty siihen. tai en halua olla semmonen. mielummin näköjää olisin vaa sellasessa välitilassa. semi-onnellinen. on elämässä paljon muutaki. mulla on paljon muutaki. se on se yks juttu vaa, se pieni kolo, joka löyty minustaki. semmonen paikka tuomosille.. no enivei. olen sanonu myös senki etten laita itteeni alttiiks suruile ja haavoile ja loukkauksille ja kaikele muule sille. näkkee sen nytteki ku en suojannu itteäni tarpeeks. juutuin tuomoseen.. ihmiseen. eikä missää vaa ole järkeä. tai siis ei ole järkeä olla juuttunu. ei mittään. ei mistään voi tulla mittään. se on ollu nyt niin erilainen. jäinen. ja olo on ollu paska. eikä minun tarttis tuntea oloa paskaks ko en ole tehny mittää ansaitakseni semmosen olon. tämä on siis ihan tyhmää. vai onko se tyhmää että etin tästä järkeä :o . mie vain.. olen semmonen. tartten järkevyyyttä. enkä kaipaa kylmiä ihmisiä lähele.

tämä on nyt vain aiheuttanu mulle ihan turhaa päänvaivaa ja ikävää ja väsymystä ja turhautumista. oisin niin hyvin voinu välttyä tältä. miks se on aina mie jolta veethää se matto alta. tässä täytyy olla jotaki muuta. emmie voi aina ite aiheuttaa tätä. emmie voi aina vain päätyä saikkaamaan ihmisten kans jotka ei ole mulle hyväksi.

hättäilenkö mie vain. ehkä en vain tiijä mitä se yks ajattellee. tai... ko se on ollu etänen. ko sillä on ollu kiirettä. vai onko se vain muuttanu mieltänsä. onko se vain.. samalainen sitteki ko muut.

niin. sanoin ja sanon vielä kerran että en jää ruikuttaan. tämä selvästi vaivaa minun päätä ja paljon. yrittäny olen olla ajattelematta koko asiaa mutta.. niin. nyt alotan uuestaan. mutta sitä mie vielä että miks asiat muuttuu niin nopeasti. viikko sitte olin onneni kukkuloilla. aivan siis ihan siis... niin. olin. se jälkeen oon tippunu ja kippeesti takasi arkeen. liian nopeasti.

ihan tiättäkö paskaa tämä. Ü
mutta emmie tämän anna minun joulua pilata. se saapii olla omassa arvossaan jos haluaa. menkööt ja tehkööt. ei minun elämä tähän kaaju. kai mie sitte ansaitten parempaa. äsh, kuulostaapa lopulliselta. taijjan päässäni edetä hiukan nopeampaa ku mitä aika oikeasti kulkee. emmä päätä mithään. katoma. huijja minua.

torstai 18. joulukuuta 2008

-

parempi olis vain unohtaa koko juttu.

tiistai 16. joulukuuta 2008

<3

mie kuulema lässytän. Ü
entässsitte. saapii ihastunneena lässyttää. ko lässytyttää.

nam. tein piparitaikinan tänään.

sain yöllä kivan viestin. ja ihanan aamuherätyksen.

raukka varmaan töissä vieläki. mutta ehkä ens vko vapaa. lauantaina mie meen rolloon. <3

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

<3

pieni ja hento ote.
siinä kaikki.

niin, kyllä. nyt sen tunnustan.

tuo edellinen juttu oli hölmö. tai siis tosijuttuja osa. mutta kysyin herralta tänään että onko salaisuuksia. värkkääkö se. on kuulemma salaisuuksia, mutta ei mitään sellasta mitä mie ajattelin. kateelliset ja katkerat ihmiset yritti minut vaa tipauttaa maanpinnalle. mielelläni jatkan nyt leijumista. oon onnellinen. ja... pidän tästä herrasta oikeasti. tosi paljon. tämä päivä on sen mulle kertonu. ikävöin herraa ennen ku se edes lähti. vielä ku se oli lähellä. <3

mulle ei ole helppo tunnustaa tätä.

pidän sinusta. siinä kaikki. pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla.

Love Lockdown.

juu elkää luottako liikaa!
ei ihmisiin voi...
tai miettikää helvetin tarkkaan kehen luotattta. sillä tiättäkö, ihmiset valehtellee! vieläpä päin naamaa. ja joskus helvetin pienistä mutta myös isoista asioista. tuo on niinku juttu mitä mie en ymmärrä. mie en itte pysty valehteleen. en vain pysty. mulle on valeheltu niin paljon että mie en siedä sitä ennää yhtää. ja en ite tekis sitä kenellekkään. tähä liittyy läheisesti se luottamuski sitte. mietttikää oikeasti kehen luotatta, kelle kerrotte ja mitä. kenen kans tehettä ja mitä.

siis.. joskus tuntuu, että hei tämä ihminen, en tätä tunne, mutta aivan ko olisin tämän aina tuntenu. tähän mie luotan. tämän kässiin antasin henkeni. tälle synkimmät sallaisuuvet. joskus tuntuu siltä! kaikki tuntuu sen ihmisen kans luonnolliselta. oikealta. etkä sie ajattelis että se valehtelee sulle kaikesta. petkuttaa. touhuaa selkäs takana vaikka mitä. ei voi tietää.

tai sitte. sie luotat. ja sie kerrot että sulla on eppäilyksiä, ja kysyt että miten asiat on. se vastaa oikein. kaikkeen! aina oikea vastaus... rauhotut ja luotat. uskot mitä se sannoo. sitte. puhut jonku ulkopuolisen kans, lähipiiristä kuitenki. ja sinusta tuntuu että se tietää siitä sinun tyypistä enemmä ku sie. se sannoo että "mitä ihmettä, mitä se nyt värkkää. eks sie tiä siittä sitä ****"... ja hiljasuus. eikä enempää sanoja. ja sitte tulee taas yks ulkopuolinen. ihmettellee mitä sie teet oikein semmosen tyypin kans. että se on semmonen ja semmonen ja tekkee niin ja näin.

yhtäkkiä sie et ennää tiijä kuka se tyyppi on. onko se kenet sie näet. ja luulet tuntevas. vai onko se jotaki mitä se ei sano olevansa, jotaki mitä sie et tunnekaan. sitte sie olet yhtäkkiä tyhjän päälä. se pilvilinna jota sulle rakennettii hajos atomeiks.. kaikki ne sanat mitkä sulle sanottii katoaa. ikää ku leffa loppuis kesken. et tiijä ennää mitä ajatella ennää mistää. haukut itteäs jällee typeräks ku menit luottamaan. huutelet järkes perään... kiroat ihmisen. ja haluat tietää tottuuen.

lauantai 13. joulukuuta 2008

:|

huhuhh. iha voimat loppu. tännään on ärsttäny kyllä koko vuojen eest.

nohh, herra tuli eilen illala käymää. 15min! vuhuu... :/ vei minut töihin ja oli siis hullun.. mukavaa. pientä ja kivaa. ja aiko tulla hakkeenki, klo 02.00. ja siitä meile. ajatuksen voimalla jaksoin työillan ja aloin hyvissä ajoin sitte herättelee herrasta että lähtis ajamaan. mutta ehei, sehän oli nukahtanu. onneks jukka oli kotona ja sillä oli auto ni se haki minut töistä. muute ois tullu patikkamatka. koko yön ärsytti ja unissaki ärsytti ko se oli unissa kauhea itsekäs paskiainen. se soitti 05.00. että oho hän nukahti. ja lähteekö ajaan, mitä hän sanoo minun porukoile ko tullee keskelä yötä. mie sanoin että joo ei tarvi tulla ko son nii vaikeaa. että ei mittää järkeä. huojentunuha se oli. vaikka muuta väitti. olin siis vihanen. ärsyyntyny. soittelipa se sitte tännää aamusta että hän oikeasti "nukku vaa onnensa ohi.." tai jotaki pla pla.. sanoin vaa että anna mulle mahollisuus olla vitun ärsyyntyny kiitos, että kehen muuhun mie tämän puran ko sinusta se johtuu. ärsytti vaa lisssää. halusin oikeasti nähä ja kaikkea. mutta ei. ja tänään? ei mahollisuuttakhaan. työhommia työhommia ylläri. vittu. se on aina töissä. aina. ko son vaphaala ni sen ajatukset on töissä. ja.. niin. muuallaki.

miksi miksi miksi siitä piti alkaa löytyy vikoja...

äsh. mulla on huono päivä. vuoristorataa on tännää mielialat yksinkertasesti. lähen äkkiä pois etten vahingoita asioita enempää.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

22.06

tämä minua huijjaa. tai tet huijjaatta.
--> "blogin lukijoita: 0" joojoo. oletta paljastunu... teitä on. muitaki ko antti.
kivaaaaaaaaa.

tämä päivä oli hyvä päivä. aamu tuntu kylmältä mutta mutta kirkkaalta! 8.20 lähtö rolloon bussilla yliopistolle. en oottanu päivältä kyllä mithään. enkä tuntunu saavankaa siltä mithään. herra aiko tauollaan käyä minua kattomassa muttei se kerinny yllärii. mutta kuitenki. jotenki mukavampi opisto ko oulussa. mistäköhän moinen :o paljon vähemmän ihmisiä ainaki.

oijoi, näin suvia! onki ollu hirmunen ikävä. tuli vaa enemmä ku ei kerinny jutskailee. viimeks ku nähtii ni vierähti rollon illassa varmaa kolme tuntia ku juteltiin. jos jonku kaa synkkaa ni suvin ! like thaat! kemijärvi on vaa hankala, ei tuu käytyä. eli ei tuu nähtyä. nojoo. ei voi midää. ehkä tulevaisuudessa.

enivei. minusta saattais tulla rollolainen. vaikka en ikinä ole sinne halunnu joutua... mutta sois äiskää lähelä. ja vois olla jopa mahiksia päästä sissään opiskelleen, ja vieläpä ainetta josta oon äärimmäisen kiinnostunu. kävin esittelyluennolla, aineena kansainväliset suhteet, ja tiesin kyl heti että tämä se on. kandidaatti -> maisteri-> diplomaatin jatko-opinnot-----> suurlähettiläs---> nobelin rauhanpalkinto! :)!!!

aivan tosi!

olis tampereellaki sama koulu MUTTA rollosta pääsis helpommin vaihtoon. ja mie en jotenki kestä etelän ihmisten mentaliteettiä... kaikki on nii helkkarin nihkeitä :( tampere on silti kuitenki ykkösenä suomen kaupungeista. äsh. miepä kattelen asiaa vielä. VAIKKA jopa kaiken tämän lisäksi herra tarjosi mulle asuinpaikkaaki sieltä rollosta. on se pikkune hätähousu kyllä... Ü

maanantai 8. joulukuuta 2008

hei antti.

kiva ko sie käyt täällä.
olet varmaan ainoa.
samahan minun olis puhua sulle nämä kaikki jutut.

mie muka yritän välttää tulevaisuutta.
sie olet höperö.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

we are the ones that stand out of the crowd.

i'm sick of wondering.

we are.

we are.

heips.
kippeenä torstaista asti. four freakin' days. it's beeeeen so long. tahdon urheilemaan. en oo oikein vielä vaan kunnossa... aika kuluu vaa niin hitaasti ku ei reenaile ja kaikkea. vasta tahoin lisää tunteja, nyt niitä on liikaa.

oon yksin kotona. äiskä ja jukka ja sallamaria lähti kattoon santun peliä Jääliin. sallamaria mennee tosin sieltä lappeenrantaan takasi. tullee jouluksi. ihmeellisen hyvällä päällä ollu, tai mulle niinkö. sain jopa halata ku onnittelin syntymäpäivän johosta.

herraki oli meillä ku juotii kakkukahvit. eli joo. meet the parents, meet the sisters and brothers. niimpä niin! kauheata. mie olen tuntenu sen kuukauvven tasan :D itseasiassa, aivan sama.

who would have guessed it.

aikalaila viitannu kinthaalla kaikele. monele monele monele asiale. kaikki on silti hyvin, erilalaila. mutta hyvin. mutta en ala puhhuun tulevaisuuesta, siittä mie en tiijä. nytte on nytte.

kohta onki joulu. ja uusivuos jota aattelin juhlia piiiikkkkusen erilaila ku ennnen!

it's not too late. it is never too late.

perjantai 5. joulukuuta 2008

hiukkasen suunnitelmat uusiks. eilen tehtii enkun kuultua ja ku sain luurit päästä ni oli pikkasen heikko olo. kotio ku pääsin ni samantien viltin alle ja finrexiiniä. ja yöllä oon vaa kuumekouristellu ja nyt on kova päänsärky ja tukkosuus. siis mie kippeenä :o kamalaa.

tornioon ei tullu lähtöä. herra on tulossa, ainaki lupas, "käymään" tulla. ei auta vaa "käymään" tulla. oon kippeenä, tarvitten ympärivuorokautista hoitoa... kihih.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

the story of our life.

i feel so much better.

now that you're gone forever.

tell myself that i don't miss you at all.

careful. otherwise your heart might turn to stone.

hey dude(s).

pimeää. pimeää. pimeään. rasittavaa ku menee kouluun on pimeää ja ku vihdoin pääsee sieltä niin on pimeää. totuin nii mukevasti kahteen helppoakin helpompaa jaksoon että nyt tuntuu tosi raskaalta olla se neljä tuntia koulussa. matikkaa... äikkää.. ja iha sairaasti englantia. tahtoisin nyt touhuta iha muuta ku olla koulussa. alkaa oleen aika nii vähissä urheilujuttujen takia että kaikki muu jää. ihan vaan viikonloppusin kerkeää ehkä hetken oleen tekemättä mitään, maata koomassa sohvalla kattoen miami inkkiä tai simpsoneita. tuollasia hetkiä tarvis enemmä että palautuis kaikesta muusta. nojoo. kohtapa tuo koulu loppuu. sitten sitten omistan aikani työlle. häätyy kyllä raahata tuo skitta hämeenlinnaan. ja syna. ehottomasti. sitä nyt haluan soitttaa enemmän.

kuuntelin ku herra soitti puhelimen kautta mulle vaikka mitä hienoa synallaan ja teki jotai biisiä ja kaikkea... sain kauheesti inspiraatiota alkaa iteki värkkään synalla. oon kuulemma sen muusa. minusta ainaki nätisti sanottu. Ü juujujuuu!

perjantai saaapuuuuu. päiväks tornioon ja illalla herran kans kotio. Ü en kyllä mee töihin! Ü

tiistai 2. joulukuuta 2008

we are the ones.

stand up. Ü

terve!

kylymää ilmaa pukkaa! onneks ei ainakkaan tule lunta, oon tarpeeks tehny jo lumitöitä -.-

she's smiling. like heaven is down on earth. the sun is shining. so bright down on earth.
and all her wishes have finally come true.

happiness is killing her.

Himiä vähäsen. tykkäilen!

tosiaaan. mitäköhän nyt on tapahtunu josta kertoilisin... viikonloppuun mahtu töitä ja hupia:P
enemmän hupia tosin ens vkl ! paljon enemmän... hupaisampaa hupia. johohoh... torstaina jaken synttärit. ja tuota. tännää joo oli äiskän. la jukan, su sallamarian synkät. lauantaina olis Sara tivolissa, vois ehkä mennä ku eput peru! tai sitte... niin.

ei mulla oikeastaan sen syvällisempää tänään. niin no sitä vaan että olin kauheen surullinen ku ronja lähti takasi etelään. mutta joulu tulee kohta ronjan kans. Ü

ja noh. yllätyksiähän tämä elämä on aina täynä. asiat ei mee niinku net ajattelis. ihmisiä tullee ja mennee ja kuviot mennee sekasin. sekasin meno on joskus aika jees. joskus taas se suruttaa. viime miksauksesta oisin aatellu meneväni rikki. mutta hyvin toimin. ei vikoja. yllätin itseni. olin vahva. tajusin kai jotain oikein. uuden veronen en oo mutta en rikki. haluan vielä kokeilla silti. että menenkö rikki.

oikeastaan. uuden veronen taidan sitteki olla. on tapahtunu paljon mitä aattelin ettei mulle tapahu vielä aikoihin. oon käyny aikamoisen matkan ja oppinu paljon. hyvin vähässä aikaa, oppinu, ittestäni. saanu aikaan asioita. en jääny lepää laakereilleni. tartuin hetkeen. toimin spontaanisti!

niin. oli mulla sitteki asiaa.

it's not too late. it's never too late.