sunnuntai 18. tammikuuta 2009

this is the life.

ei tiijättäkö huolta. emmie suostu ennää ovimatoks. tai sellaseks jota voipi kohela niinkö haluaa. äijä saapii nähä NIIN paljon vaivaa että rikkoo tämän kylmän naisen kuoren uuestaan. ei taija onnistua. anteeks voipii antaa mutta emmie anna kaiken sen unohtua. en todellakaan. mie uskon karmaan ja kaikkeen semmoseen, enkä taho piettää mittää hirveää vihaa. enkä kerrää vihamiehiä todellakaan missää nimessä. nii parempi että ollaan väleissä. ei se onnistu kuiten että joka päivä soiteltais ja oltais ku ei mittään. mutta semmonen että hymyillään ku nähdään ja käydää joskus jossaki ja tehhään jotaki. kaikista helpoin ku ei tarvi vältellä toista. tiijättäkö minusta on iha helvetin hieno kuinka helppoa tämä nyt mulle on. viikkoja sitte en ois kyenny. olin ihan säälittävässä jamassa henkisesti tuon takia. mutta nyt sitä tajuaa etten mie sitä tartte, eikä minun tartte kattoa tuomosta käyttäytymistä. se on helpottavaa ku sen tajus. ny voin suhtautua siihe ihmiseen täysin objektiivisesti enkä sotke mitää tunteita mukaan. kaikilla on helpompaa. ei se tarkota tietenkää etten mie yhtään välitä. kyllä se on kiva että silläki alkaa menneee hyvin, ja se on siis kiva tietää. elämä sotkussa sillä on, sen verran tiän. ja on kiva kuulla jos ja kun sillä alkaa menneen paremmin. liikaa minun ajatuksissa se ei tillaa ennää saa. ihan vähän vain. tämän verran.

onpa mukava olla yksin kotona. :) eilen kävin lenkilä ja salila ja tehin ruokaa ja leivoin sämpylöitä ja soitin kitaraa ja olin vaan. rentouttavaa. äiti kai tulee tänään. ajattelin enne sitä vähän siivota. huvikseni oikeastaan vaa. omat huoneet. mahtuis kulkeen paremmin. :)

Ei kommentteja: