A professor stood before his philosophy class and had some items in front of him.
When the class began, wordlessly, he picked up a very large and empty mayonnaise jar and proceeded to fill it with golf balls. He then asked the students if the jar was full. They agreed that it was.
The professor then picked up a box of pebbles and poured them into the jar. He shook the jar lightly. The pebbles rolled into the open areas between the golf balls. He then asked the students again if the jar was full and they agreed it was.
The professor next picked up a box of sand and poured it into the jar . Of course, the sand filled up everything else. He asked once more if the jar was full. The students responded with a unanimous "yes."
The professor then produced two cups of coffee from under the table and poured the entire contents into the jar, effectively filling the empty space between the sand. The students laughed.
"Now," said the professor, as the laughter subsided, "I want you to recognize that this jar represents your life. The golf balls are the important things- family, your children, your health, your friends, and your favorite passions--things that if everything else was lost and only they remained your life would still be full.
The pebbles are the other things that matter like your job, your house, and your car.
The sand is everything else -- the small stuff.
If you put the sand into the jar first," he continued, "there is no room for the pebbles or the golf balls. The same goes for life. If you spend all your time and energy on the small stuff, you will never have room for the things that are important to you.
Pay attention to the things that are critical to your happiness. Play with your children. Take time to get medical checkups. Take your partner out to dinner. Play another 18. There will always be time to clean the house and fix the disposal."
Take care of the golf balls first -- the things that really matter. Set your priorities. The rest is just sand."
One of the students raised her hand and inquired what the coffee represented.
The professor smiled. "I'm glad you asked. It just goes to show you that no matter how full your life may seem, there's always room for a couple of cups of coffee with a friend."
lauantai 28. toukokuuta 2011
perjantai 27. toukokuuta 2011
randooom...
(TÄÄLTÄ...)
minä ainaki tykkään tehä kokkeita ja tenttejä. sehän tuntuu aina niin hyvältä jälkeenpäin. kun on niinku saavuttanu jonku, saanu merkinnän, pisteet. se on niinku kassa joka kertyy joka pinnistyksen jälkeen.
joskus joo menee ressaamiseksi, eihän se sillon ole mukavaa... mutta tarttee vaan semmosen hyvän asenteen, aikaa ja valmistautumista. mikä hätä sillon on ku on valmistautunu hyvin? sillon voi päästä semmoseen fiilikseen jopa että "kysyisipä sitä ja sitä" kun haluaa jakaa kaiken tiedon joka on.. absorboitunu? to absorb... absorboida? noentiedä. mutta eniwei. ;)
kaksi on nyt viidestä tehtynä. + kaksi esseetä, joista toinen on noin puoliksi valmis. deadline 10.6 ja toisella 16.6. väitän että minulla ON aikaa.
ens viikolla on vain yksi "koe", joka on tutorial, eli meen proffan kanssa "juttelemaan" "manuaalista" eli eli.. hitsi.. no tuosta kirjasta joka meillä on ollu.. manuaalina.. hm.. no jonka mukaan ollaan kurssi käyty! eli se menee siis juttelulla. se koe.
eli kaks "kirjotettavaa" koetta enää.
js kesällä teen yhden tentin. jotenki se ekan rollovuoden pisteahmatti alkaa nostamaan päätä, alkaa tulla suorituksia reilun puolen vuoden jälkeen! :D
ja nälkä on kova! päästä suorittelemaan OMIA opintoja.. jeee. huisi. en vaan tiedä mitä muuta tekisin jos en opiskelisi. ei minun paikka perinteisillä työmarkkinoilla ole, ei nyt, enkä näe itteäni sielä tulevaisuudessakaan. en tosin näe itteäni vielä täysin vallottamassa maailmaa. mulla on joku juttu vielä kai löydettävänä. ehkä sen löydän filosofian tulevista opinnoista, ehkä politiikan. ehkä sen löydän ihan vain rovaniemeltä. olen varma että SE ei vaadi minua rovaniemelle jäämään, mutta se haluaa tulla löydetyksi rovaniemeltä. tai.. lapin yliopistosta.
mielessä kummittelee tosin tampere ja tampereen yliopisto. ehkä menen rolloon ponnistamaan vauhtia ja haen etelään. en tiedä! mutta odotan innolla mitä kaikkea tässä tapahtuu!
(TÄNNE...)... kylläpä on muuten kuuma koko ajan :D emmie muistanukaan tätä elokuulta. se oli ihan ko toisesta elämästä... siitä on pitkä aika, päälimäisenä muistona on ny se hyinen talvi, joka tuntuu uskomattoman kaukaselta nyt. vaihtelu on suuuuurta vaikka se onki pientä suomeen verrattuna mutta.. "no on sitä nyt kuitenki niii jo totuttu tähän välimeren ilmastoon..." :DD
besitoos!
torstai 26. toukokuuta 2011
WHEN IT JUST FEEELS SOOOOOOOOOOOOOOO GOOOD.
läpäisin ihan sikavarmana viimosimman poliittisen talouden kurssin.
en halua joutua tekemisiin talouden kanssa ENÄÄ koskaan. se on EVIL! paha. pahuus.
nyt on ! kevyt! fiilis!
yeaa!
4koetta ja kaksi esseetä vielä!
oujea. ja kesätentti tieten vielä.
eiköhä se kela anna ihan vaa taputuksen päälaelle <3
läpäisin ihan sikavarmana viimosimman poliittisen talouden kurssin.
en halua joutua tekemisiin talouden kanssa ENÄÄ koskaan. se on EVIL! paha. pahuus.
nyt on ! kevyt! fiilis!
yeaa!
4koetta ja kaksi esseetä vielä!
oujea. ja kesätentti tieten vielä.
eiköhä se kela anna ihan vaa taputuksen päälaelle <3
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
en saa unta.
odottelen tässä unta jo kohta toista tuntia. tämä on aika tuttu tilanne "tässä tilassa"... on kokeet. kuukausi kokeita. nostalgista.. ei kovin viihtysää. liikaa stressiä yhdelle jaksolle. suomen systeemi on parempi.
on vähän semmonen ylivirittyny tila. tuntuu ettei auta vaikka olisi kuinka nokka kiinni kirjassa, on semmonen olo että pakkopakkopakko. ei hyvä. mutta kun siinä nyt vain on totuuden siemen. on pakko läpäistä, muuten tulee taistelua Kelan kanssa.
syyttääkkö tästä itseä vai systeemiä täällä Valenciassa? tai molempia.
---
on ollut niin kuuma päivä. ainaki 35. pysyttelin tosin sisällä, lukemassa, opiskelemassa. tosin hedelmänhakureissulla kävin hikoilemassa, ja aamulla salilla. mutta oli kyllä niin kuuma ettei oikein kiva enää.
huomenna ehkä enemmän ulkoilua. torstaina ja perjantaina kokeet. jos siis ottais pihalle kirjan mukaan.
mutta ku se koe on poliittisesta taloudesta ja en oikein jyvällä ole. se stressaa.
--
nyt iski tosi kova koti-ikävä. pyörittelin mielessä arkea kotona... siitä on pitkä aika. kuinka sitä kaipaa ihan pieniä arkisia asioita. mietin mitä kaikkea teen kun pääsen kotiin, mitä ostan kaupasta ja ketä tapaan ja mitä heile kerron ja mitä ne minulta kysyy.
--
hankala nauttia tästä viimeisestä kuukaudesta kun on stressiä ja on luettava koko ajan. pakko yrittää jotenkin jaksottaa tätä aikaa että saisi kuitenkin hyvästeltyä ihmiset ja tämän kaupungin.
on ollut aikamoinen vuosi. en vaihtais. ja tuntuu että kerkiän vielä ottamaan kiinni ajasta siellä kotonakin. eniten vaivaa kaikki se mitä olen menettäny ronjan kanssa, mutta toivottavasti tutustutaan uudelleen ja koetaan paljon hauskoja hetkiä tämänkin vuoden edestä!
--
kyllä. kaipaan kotia. sitä että on koti, jonka jakaa. se että se minun koti on jonkun toisenkin koti. siellä ei ole yksinäisyyttä eikä minun sääntöjä. se on kaikkien. siellä ei rajata eikä eritellä kaikkea, vaan kaikki on yhteistä. siellä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. siellä on perhe!
jaettu onni, paras onni.
hehheh, kotitunnelmia joululta 2007. kauuuunista.
on vähän semmonen ylivirittyny tila. tuntuu ettei auta vaikka olisi kuinka nokka kiinni kirjassa, on semmonen olo että pakkopakkopakko. ei hyvä. mutta kun siinä nyt vain on totuuden siemen. on pakko läpäistä, muuten tulee taistelua Kelan kanssa.
syyttääkkö tästä itseä vai systeemiä täällä Valenciassa? tai molempia.
---
on ollut niin kuuma päivä. ainaki 35. pysyttelin tosin sisällä, lukemassa, opiskelemassa. tosin hedelmänhakureissulla kävin hikoilemassa, ja aamulla salilla. mutta oli kyllä niin kuuma ettei oikein kiva enää.
huomenna ehkä enemmän ulkoilua. torstaina ja perjantaina kokeet. jos siis ottais pihalle kirjan mukaan.
mutta ku se koe on poliittisesta taloudesta ja en oikein jyvällä ole. se stressaa.
--
nyt iski tosi kova koti-ikävä. pyörittelin mielessä arkea kotona... siitä on pitkä aika. kuinka sitä kaipaa ihan pieniä arkisia asioita. mietin mitä kaikkea teen kun pääsen kotiin, mitä ostan kaupasta ja ketä tapaan ja mitä heile kerron ja mitä ne minulta kysyy.
--
hankala nauttia tästä viimeisestä kuukaudesta kun on stressiä ja on luettava koko ajan. pakko yrittää jotenkin jaksottaa tätä aikaa että saisi kuitenkin hyvästeltyä ihmiset ja tämän kaupungin.
on ollut aikamoinen vuosi. en vaihtais. ja tuntuu että kerkiän vielä ottamaan kiinni ajasta siellä kotonakin. eniten vaivaa kaikki se mitä olen menettäny ronjan kanssa, mutta toivottavasti tutustutaan uudelleen ja koetaan paljon hauskoja hetkiä tämänkin vuoden edestä!
--
kyllä. kaipaan kotia. sitä että on koti, jonka jakaa. se että se minun koti on jonkun toisenkin koti. siellä ei ole yksinäisyyttä eikä minun sääntöjä. se on kaikkien. siellä ei rajata eikä eritellä kaikkea, vaan kaikki on yhteistä. siellä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. siellä on perhe!
jaettu onni, paras onni.
hehheh, kotitunnelmia joululta 2007. kauuuunista.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
kuinka lyhyt aika on kuukausi?
mie tuun kohta kotiin!
kohta, kohta, kohta!
kuukausi on todella lyhyt aika!
tulen.. kotiin! <3333333 !!!
kohta, kohta, kohta!
kuukausi on todella lyhyt aika!
tulen.. kotiin! <3333333 !!!
perjantai 20. toukokuuta 2011
äiskä...
mie tahtosin tämmösen koiran.
huokaus, huokaus, huokaus, huokaus!!!!
voimako miettiä sitä?
tai mie kyllä tiän ettei se ole järkevää mutta on kauhean vaikea taistella vastaan... todella erityisen kummallisen vaikeaa perustella järkevästi miks se ei olis hyvä idea. tai siis on hirveän helppo keksiä ja perustella miksi EI mutta on hirveän erityisen hankalaa niinkö uskoa ja ajatella järkevästi ja olla vakuuttunu nuista perusteista. ko mie tahon. ei se olis kyllä niin hyvä idea mutta tahon silti niin kovasti. mistäköhän tämä johtuu...
huokaus, huokaus, huokaus, huokaus!!!!
voimako miettiä sitä?
tai mie kyllä tiän ettei se ole järkevää mutta on kauhean vaikea taistella vastaan... todella erityisen kummallisen vaikeaa perustella järkevästi miks se ei olis hyvä idea. tai siis on hirveän helppo keksiä ja perustella miksi EI mutta on hirveän erityisen hankalaa niinkö uskoa ja ajatella järkevästi ja olla vakuuttunu nuista perusteista. ko mie tahon. ei se olis kyllä niin hyvä idea mutta tahon silti niin kovasti. mistäköhän tämä johtuu...
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
raakaruoka.
oi miksi sinut löydettyäni joskus hylkäsin!
olet niin "versatile"... monimuotoinen? ja teet olostani niin ihanan!
tänään lautasella PASTAA JA JAUHELIHAKASTIKETTA JA LEIPÄÄ.
eli.
Kräkkerit! eka satsi ja SUCCESS! raakakräkkerit on loistava leivänkorvike. ekassa satsissa idätettyä tattaria ja aktivoituja/liotettuja siemeniä ja suolaa. blenderillä massaksi, levitetään leivinpaperille ja uuniin alle noin 45asteeseen kuivaamaan, ei siis paisteta, jottei siemenien rasvat pilaannu eikä ravintoarvot kärsi! ja tuo kuivattaminen kestää kooooko päivän, tai jopa vuorokauden. mutta nam! eikä mistää vatsakivuista tietoakaan, idätetty vilja sulaa niin paljon paremmin. toisin ku normaalit... puhdistetut.. prosessoidut ällöviljat. :P
sitten...
PASTAA! eli tämä on kesäkurpitsapasta. mmmm! siivutellaan kuorimaveitsellä kesäkurpitsa pastaksi, heitetään mausteita, viinietikkaa ja sitruunanmehua ja puristellaan marinadi ja annetaan tekeytyä hetki. voi kuin hyvää! ja edelleen kaikki normipastan haitat voipi unohtaa. olo on energinen ja vatsa ei pömpötä eikä oo kippee!
no.. jauhelihakastike oli sitten soijarouhekastike, sitä oli minimaalisesti ku piti päästä pussin lopusta eroon. ja jää kyllä soija muutenki nyt paitsioon. nyt alko ainaki 80% raakailu! :) jeeiij!
ja laitanpa vielä tähän fiiliksiä eiliseltä.. :P
Playa Cabanyal.
täydellinen sää eilen. kävin uimassakin ekaa kertaa tälle vuodelle! hiekkaa on kyllä joka paikassa nyt... mutta se on pientä se! :) <3
huh, tänään jännä päivä! suomi - ruotsi mm-finaali! oon niin täpinöissä! vuhuuu!!
olet niin "versatile"... monimuotoinen? ja teet olostani niin ihanan!
tänään lautasella PASTAA JA JAUHELIHAKASTIKETTA JA LEIPÄÄ.
eli.
Kräkkerit! eka satsi ja SUCCESS! raakakräkkerit on loistava leivänkorvike. ekassa satsissa idätettyä tattaria ja aktivoituja/liotettuja siemeniä ja suolaa. blenderillä massaksi, levitetään leivinpaperille ja uuniin alle noin 45asteeseen kuivaamaan, ei siis paisteta, jottei siemenien rasvat pilaannu eikä ravintoarvot kärsi! ja tuo kuivattaminen kestää kooooko päivän, tai jopa vuorokauden. mutta nam! eikä mistää vatsakivuista tietoakaan, idätetty vilja sulaa niin paljon paremmin. toisin ku normaalit... puhdistetut.. prosessoidut ällöviljat. :P
sitten...
PASTAA! eli tämä on kesäkurpitsapasta. mmmm! siivutellaan kuorimaveitsellä kesäkurpitsa pastaksi, heitetään mausteita, viinietikkaa ja sitruunanmehua ja puristellaan marinadi ja annetaan tekeytyä hetki. voi kuin hyvää! ja edelleen kaikki normipastan haitat voipi unohtaa. olo on energinen ja vatsa ei pömpötä eikä oo kippee! no.. jauhelihakastike oli sitten soijarouhekastike, sitä oli minimaalisesti ku piti päästä pussin lopusta eroon. ja jää kyllä soija muutenki nyt paitsioon. nyt alko ainaki 80% raakailu! :) jeeiij!
ja laitanpa vielä tähän fiiliksiä eiliseltä.. :P
Playa Cabanyal.
täydellinen sää eilen. kävin uimassakin ekaa kertaa tälle vuodelle! hiekkaa on kyllä joka paikassa nyt... mutta se on pientä se! :) <3
huh, tänään jännä päivä! suomi - ruotsi mm-finaali! oon niin täpinöissä! vuhuuu!!
lauantai 14. toukokuuta 2011
torstai 12. toukokuuta 2011
maanantai 9. toukokuuta 2011
kyseenalaistaminen.
okei.. teen sitä paljon. luulen että olen oikeilla jäljillä. jokainen voi kuitenkin ja tietenki muodostaa oman totuudensa ympäristöstään ja joku voi tietenki antaa muiden muodostaa sen, eli siis uskoa kaikkeen mitä sanotaan ja mitä kulttuuri ja auktoriteetit kertoo.
mutta ei sen oman totuuden muodostaminenkaan helppoa ole. helppo on kyseenalaistaa mutta vaikeampaa on sitte tuoda TAI luoda tilalle uutta, vaihtoehtoja. ja kun tuntuu että on tosiaan ite sepittämässä luomiskertomusta uudelleen, tulee kyllä itseäkin epäiltyä. eihän tässä kukaan tiedä mitään varmasti..
mutta jos mentäisiin kuitenkin ihan perusasioiden äärelle. esimerkiksi ruokavalio. välissä tuntuu että jo on lukenu niin paljon että tietää ja tuntee kokemuksesta mikä on oikein ja mikä tuntuu sopivan. mutta sitten tulee takapakkeja, tulee uusia kirjotuksia, uusia kokemuksia, vitamiinivajauksia... olen taas kokeilemassa uudenlaista lähtökohtaa. katsotaan miten käy.
tämän päivän suurin ongelma... no, kävin lääkärissä. eräs pikkujuttu huoletti ja lääkäri kyseli ravitsemuksesta. istui koneella, naputteli, kyseli ja tuomitsi. "eikö edes riisiä? sehän on todella terveellistä!" yms.. mutta kun.. ei. ei se minusta ole sitä. nykykulttuuri nostaa lääkärit aikamoiseen auktoriteettiasemaan. kyllä sitä vähän miettii että mitä se lääkäri sanoo ja ottaa sen vakavasti. mutta.. mie kyseenalaistan. ja se saa minut niin eksyksiin. jos en voi lääkäriinkään luottaa ja haluaisin joskus jakaa taakan tämän ruumiin kunnosta... on se aika raskasta. eniten turhautti ettei lääkäri edes tutki. mainitsin olevani kasvissyöjä, vaikka eilenkin söin lihaa kylässä. olen pääosin kasvissyöjä, ainakin toistaiseksi. sen jälkee lääkäri istu omaan penkkiin ja sano vaan että se on vitamiininpuutos. ya está.
voi se olla muutakin. jos oletetaan että se on jotain muuta... miksi sitä ei vois tarkistaa. ei ei, koska syön epäterveellisesti koska en syö riisiä ja lihaa. en ole samaa mieltä! en ole! liha ja riisi on tehny tästä kansakunnasta täällä espanjassa diabetikoita, lihavia ja sairaita. sen vuoksi lääkäreillä on ASIAKKAITA jonoksi asti. no. lääkäri määräsi lääkkeitä ja voiteita.
en hae.
aion taklata tämän "vajeen" hakemalla sitä vitamiinia jostain alkuperäsemmästä lähteestä.
mutta kun joskus haluaisi että joku puhuisi "totta", että voisi vain luottaa ja uskoa, eikä tarvitsisi kyseenalaistaa. että olisi jokin kaava jota seurata, edes joskus! tämä jatkuva kamppailu turhauttaa.
mutta ei sen oman totuuden muodostaminenkaan helppoa ole. helppo on kyseenalaistaa mutta vaikeampaa on sitte tuoda TAI luoda tilalle uutta, vaihtoehtoja. ja kun tuntuu että on tosiaan ite sepittämässä luomiskertomusta uudelleen, tulee kyllä itseäkin epäiltyä. eihän tässä kukaan tiedä mitään varmasti..
mutta jos mentäisiin kuitenkin ihan perusasioiden äärelle. esimerkiksi ruokavalio. välissä tuntuu että jo on lukenu niin paljon että tietää ja tuntee kokemuksesta mikä on oikein ja mikä tuntuu sopivan. mutta sitten tulee takapakkeja, tulee uusia kirjotuksia, uusia kokemuksia, vitamiinivajauksia... olen taas kokeilemassa uudenlaista lähtökohtaa. katsotaan miten käy.
tämän päivän suurin ongelma... no, kävin lääkärissä. eräs pikkujuttu huoletti ja lääkäri kyseli ravitsemuksesta. istui koneella, naputteli, kyseli ja tuomitsi. "eikö edes riisiä? sehän on todella terveellistä!" yms.. mutta kun.. ei. ei se minusta ole sitä. nykykulttuuri nostaa lääkärit aikamoiseen auktoriteettiasemaan. kyllä sitä vähän miettii että mitä se lääkäri sanoo ja ottaa sen vakavasti. mutta.. mie kyseenalaistan. ja se saa minut niin eksyksiin. jos en voi lääkäriinkään luottaa ja haluaisin joskus jakaa taakan tämän ruumiin kunnosta... on se aika raskasta. eniten turhautti ettei lääkäri edes tutki. mainitsin olevani kasvissyöjä, vaikka eilenkin söin lihaa kylässä. olen pääosin kasvissyöjä, ainakin toistaiseksi. sen jälkee lääkäri istu omaan penkkiin ja sano vaan että se on vitamiininpuutos. ya está.
voi se olla muutakin. jos oletetaan että se on jotain muuta... miksi sitä ei vois tarkistaa. ei ei, koska syön epäterveellisesti koska en syö riisiä ja lihaa. en ole samaa mieltä! en ole! liha ja riisi on tehny tästä kansakunnasta täällä espanjassa diabetikoita, lihavia ja sairaita. sen vuoksi lääkäreillä on ASIAKKAITA jonoksi asti. no. lääkäri määräsi lääkkeitä ja voiteita.
en hae.
aion taklata tämän "vajeen" hakemalla sitä vitamiinia jostain alkuperäsemmästä lähteestä.
mutta kun joskus haluaisi että joku puhuisi "totta", että voisi vain luottaa ja uskoa, eikä tarvitsisi kyseenalaistaa. että olisi jokin kaava jota seurata, edes joskus! tämä jatkuva kamppailu turhauttaa.
torstai 5. toukokuuta 2011
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
13. Tällä viikolla
minun yli on pyyhkässy mielettömän huonon energian aalto. olen henkisesti niin väsynyt etten fyysisestikään jaksa.
olen niin surullinen että olen kävelly kadulla itkien. olen panikoinut niin että hyperventiloin. olen huokaillut niin syvään, että luulen että tämä tuulinen sää on minun syytäni. olen miettinyt niin synkkiä asioita, ettei auringonpaiste mahdu huoneeseeni.
pahinta on se, ettei minulla ole oikeastaan minkäänlaista selitystä tälle.
on kuitenkin aikaa, vielä tällä viikolla, vaihtaa veneen suuntaa. toivon että tuuli kääntyisi, niin se olisi helpompaa.
huomenna juhlitaan kavereiden kanssa synttäreitäni. tuntuu kyllä nyt että ihan pienimuotosen gatheringin järkkääminen on liikaa pyydetty.. tuntuu etten saa koottua itseäni jotta saisin tehtyä jotain tarjottavaa.
tämä olo on kamala. onneks tätä ei tapahdu usein.
luennoillakin on huomenna ja perjantaina käytävä. siitä onki useampi viikko jo, oli pääsiäisloma. perjantaina puhuttiin carmenin kans että tehtäisiin paella tai jotain. mariakin halusi tehdä illalla jotain.
haluan paremman olon, muuten olen ihan kamalaa seuraa. kamalaa.
:( anteeksi tämä kirjotus. toivottavasti sinne kuuluu parempaa.
olen niin surullinen että olen kävelly kadulla itkien. olen panikoinut niin että hyperventiloin. olen huokaillut niin syvään, että luulen että tämä tuulinen sää on minun syytäni. olen miettinyt niin synkkiä asioita, ettei auringonpaiste mahdu huoneeseeni.
pahinta on se, ettei minulla ole oikeastaan minkäänlaista selitystä tälle.
on kuitenkin aikaa, vielä tällä viikolla, vaihtaa veneen suuntaa. toivon että tuuli kääntyisi, niin se olisi helpompaa.
huomenna juhlitaan kavereiden kanssa synttäreitäni. tuntuu kyllä nyt että ihan pienimuotosen gatheringin järkkääminen on liikaa pyydetty.. tuntuu etten saa koottua itseäni jotta saisin tehtyä jotain tarjottavaa.
tämä olo on kamala. onneks tätä ei tapahdu usein.
luennoillakin on huomenna ja perjantaina käytävä. siitä onki useampi viikko jo, oli pääsiäisloma. perjantaina puhuttiin carmenin kans että tehtäisiin paella tai jotain. mariakin halusi tehdä illalla jotain.
haluan paremman olon, muuten olen ihan kamalaa seuraa. kamalaa.
:( anteeksi tämä kirjotus. toivottavasti sinne kuuluu parempaa.
muistutukseksi...
Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
12. Käsilaukussani
olis niin paljon helpompaa, monissa tilanteissa, olla ilman käsilaukkua! suurin osa pojistaki pärjää hyvin ilman.. mutta mie en IKINÄ mene mihinkään ilman sitä. johtuen siitä etten IKINÄ mene mihinkään ilman;
* vesipulloa
* lompakkoa
* kännykkää (täällä kännyköitä, suomen ja espanjan kännyt)
ja yleensä kannan myös kameraa mukana. ja sitten korvatulppia ja käsipeiliä. täällä tulee kannettua karttaakin mukana kaiken varalta. yleensä löytyy purkkaakin. oikeastaan aina. sitte tietenki aina jonkulaisia kuitteja... mutta aikalailla tuossa kaikki!
perussetti.
hyvin mielenkiintoista.
* vesipulloa
* lompakkoa
* kännykkää (täällä kännyköitä, suomen ja espanjan kännyt)
ja yleensä kannan myös kameraa mukana. ja sitten korvatulppia ja käsipeiliä. täällä tulee kannettua karttaakin mukana kaiken varalta. yleensä löytyy purkkaakin. oikeastaan aina. sitte tietenki aina jonkulaisia kuitteja... mutta aikalailla tuossa kaikki!
perussetti.
hyvin mielenkiintoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)