maanantai 28. joulukuuta 2009

kauhea väsy.

alotan tänään uuden vuoden, uuden aukeman. lauantaina oli todella huono olo. viime yönäkin oksensin. ei hirveän mukavaa? nyt on jälleen alotettu päivät vihersmoothiella ja käyty jo herättelemässä kroppaa uuteen fitnessregiimiin. urheileminen on nyt työtä mulle tämän loman ajaksi.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009



Raakaravinto rikkoo suomalaisen ruokakulttuurin tabuja. Se sysää ruokaympyrät ja pyramidit sivuun ja heittää perunat ja puurot menemään. Kauhistunut ensireaktio raakaruokailijaa kohtaan on yleensä: ”no saatko muka sitten kaikki tarvittavat ravintoaineet?”. Mitä tähän pitäisi vastata? Että viralliset ravitsemussuositukset ovat puuta heinää? Että meitä huijataan ja lautasmalli onkin osa salaliittoa? Suurin piirtein.

Lautasmallin vartijana seisoo valtion ravitsemusneuvottelukunta, jonka jäsenet ovat ”ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia.” Ravitsemusneuvottelukunnan alaisissa toiminnoissa on suoraan mukana alan yrityksiä. Kouluruokakampanjan sisällöstä ja tavoitteista päättävän elimen jäsenistössä istuvat mm. K-kauppias, Valion johtajia, maanviljelijöiden edustajia sekä Eviran pääjohtaja. Urheilijoiden ravitsemussuosituksista vastaavan Olympiakomitean materiaalin tuottajana toimii HK Ruokatalo Oy. Kun vielä kiinnitetään huomiota lääketeollisuuden ja terveydenhuollon erittäin kyseenalaisiin suhteisiin tai maatalouden tukipolitiikkaan, vaatii mielestäni melkoista sinisilmäisyyttä ja hyvää tahtoa uskoa tämän porukan tuottavan puolueetonta, ensisijaisesti terveyttämme edistävää informaatiota.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös em. tahot ovat vähitellen joutuneet myöntämään esimerkiksi kasvisruoan ravitsemukselliset edut. Informaatio on silti edelleen erittäin heikosti perusteltua ja harhaanjohtavaa. Oiva esimerkki tästä on tuore Työterveyslaitoksen TTT-lehti (työ terveys turvallisuus). Lehden 6/2009 numerossa teemana on ruoka. Sen lisäksi, että ravitsemusterapeutti kommentoi eri henkilöiden ruokapäiväkirjoja, joissa mm. pari porkkanaa ja pakastewokkivihannekset ovat ”runsaasti kasviksia”, lehdessä kerrotaan valtion ravitsemusneuvottelukunnan juomasuosituksista. Neljä parasta ruokajuomaa ovat suositusten mukaan vesi, rasvaton maito, kahvi ja tee. Ravitsemusneuvottelukunnan jäsen Patrik Borg perustelee nelikkoa sillä, että ”niissä ei ole energiaa, joka kerryttäisi turhia kiloja, eikä niistä ole haittaa terveydelle”. Lisäksi Borg väittää kahvin olevan harmiton ja neutraali juoma! Borg ei ilmeisesti ole lukenut edes tätä artikkelia, josta jo selviää maidon sisältävän energiaa n. 70kcal per lasi, enemmän kuin 100g perunaa. Samalla mainitaan kahvin ja teen sisältämät kivennäisaineet ja antioksidantit, jotka nyt ovat aivan olemattomia. Toisaalta samassa artikkelissa varoitetaan kahvin mahdollisista sivuvaikutuksista lapsilla ja raskaana olevilla. Eikö tämän jo pitäisi kertoa, ettei kahvi ole harmiton, saati neutraali juoma?! Koko artikkeli edustaa mielestäni oivallisesti suomalaista virallista ravitsemusajattelua. Kaloreilla ja liikakiloilla pelottelulla ei suinkaan pyritä ohjaamaan ihmisiä ravitsevien vihannesten pariin ja liikkumaan, vaan kevyttuotehyllylle ja kahvihorkkaan.

Eniten itseäni raivostuttaa argumentaation taso, tai paremminkin sen puute. Milloin vedotaan “kansainväliseen tutkimukseen”, milloin “suomalaiseen perinteeseen”. Vastakkaisia näkemyksiä tukeva tutkimus sivuutetaan, jos sellaista joku on saanut rahoitus- ja julkaisuvaikeuksista huolimatta tehtyä. Minkäänlainen vuoropuhelu saati muutos on mahdotonta, kun toinen osapuoli vetäytyy huutelemaan auktoriteettiasemansa takaa.

Olenkin uskaltanut alkaa vähät välittää lautasmalleista ja muista terveyssuosituksista ja siirtynyt raakaruokaan. Raakaruokavalio perustuu raaka-aineiden nauttimiseen varsin vähäisesti käsiteltyinä. Raakaruokavalio ei perustu kaloreiden välttelyyn ja tyhjän ruoan puputtamiseen, päinvastoin. Energiamäärät saattavat jäädä paljon sekaruokavaliota alhaisemmiksi, mutta ruoka onkin itsessään täyttä käyttökelpoista energiaa, ei jotakin mitä elimistön työllä ja vaivalla täytyy prosessoida, usein vain poistaakseen sille käsittämätön myrkky. Perinteiset ravitsemussuositukset perustuvat ajatukselle, että ravintoaineita ja energiaa pitää saada enemmän, kuin mitä elimistö varsinaisesti tarvitsee, sillä elimistö ei perinteisestä suomalaisesta ruoasta (nykyeineksistä puhumattakaan) kykene hyödyntämään kaikkea. Jo maalaisjärki paljastaa, että tämä vaatii elimistöltä paljon ylimääräistä työtä ja paljon hukattua energiaa.

Mutta mihin sitten voi luottaa? Oma sääntöni on ettei mihinkään. Ensin pitää tutkia ja selvitellä kriittisesti ja valita vähiten epäilyttävä vaihtoehto. Ei pidä antaa titteleiden ja korkean aseman hämätä, sillä usein juuri niihin pääseminen edellyttää kompromisseja ja koneiston miellyttämistä. Niihin ei päästä olemalla eri mieltä, ei ainakaan väärissä asioissa.


http://raakaruoka.com/2009/11/
Irtaudu kalenterin orjuudesta.
Kiire on itsesi luoma illuusio.

Tee sitä, mitä todella haluat.
Miksi piinaisin itseäni millään ikävällä?

Lopeta joutavat askareet.
Keskittyminen olennaiseen helpottaa olemista.

Luo omat rituaalit.
Tanssi oman pillisi mukaan.

Opettele nauramaan.
Se pidentää ikää.

Ryhdy joogaamaan.
Pääset irti pakkosuorittamisen ajattelumallista.

Ala meditoida.
Löydät itsesi.

Luota vaistoosi.
Vaistosikin luottaa sinuun.

Muuta odotuksesi.
Olet, mitä ajattelet.

Sano ei.
Helpota elämääsi.
http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=53

http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=73

lauantai 19. joulukuuta 2009

mahtavaa olla kotona.

ikävää ku ronja lähti etelään.

mahtavaa olla töissä pitkästä aikaa.

ikävää kun on kylmä.

mahtavaa kun on oikeasti loma.

ikävää ku pitää tehjä vielä muutama koulutehtävä..

mahtavaa ku saadaan sisko ja veli etelästä kotiin jouluksi.

mahtavaa kun on joulu.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

kuinka vaikeaa paikallaan oleminen voikaan olla? kuinka voikaan mitään-tekemättömyys syyä näin paljon ihmistä?

mie en vain kykene olemaan. siis vain olemaan. paikallaan, sisällä, kotona, tekemättä mitään hyödyllistä. tekemättä töitä, tekemättä koulujuttuja ja mikä pahinta; urheilematta. mie en vain pysy. pää tuntuu hajoavan. kroppa tuntuu luhistuvan.

tämä pakkanen pitää minut sisällä. sekasin päästä. -15 menee vielä lenkkeillessä mutta yli -20. ei ei ei. henki salpaantuu.

ja ne työjutut... jotenki jäi vain menemättä haastatteluun. ehkä enteilin mitä homma olis ollu. pakkasta ja paskaduunia. ja onhan mulla jo 2 paikkaa. mutta tuntimäärät on hirmusen pieniä. tiijän että kesä menee vain töissä. mutta silti poden huonoa omatuntoa että olen toimettomana. nyt olis aika nauttia siitä ajasta minkä menetin etelässä. nyt ois aikaa perheelle, piikalle ja äiskälle. semmoselle...

on vaikea olla tyytyväinen. tai no, tietäisin että nauttisin ajastani enemmän jos saisin ruhoa liikutettua. hiki pintaan.. sais urheilla mielin määrin. tuntis elävänsä. se vaan on mulle henkireikä. laskispa tuo pakkanen.

kouluki on loppu jo. on _loma_. ja se jatkuu tammikuun loppuun. mitä ihmettä mie teen sen ajan? emmie ole mikhään lomailija. okei, jos lämpimään pääsisin ni ok. mutta... täällä pakkasessa? muut on töissä ja hoidossa ja niin edelleen. emmie pysty vain olemaan.

mie tarvin niitä rutiinejä. ohjattuja tunteja. net piettää selväpäisenä.

taidan lähteä kohta rovaniemen kotiin. perjantaina mulla olis vielä pikkanen tentinpoikanen. jos lukis. huomenillalla pari tuntia töitä. ja perjantaiksi takasi pelloon, töitä tarjotta. harvinaislaatuista laatuaikaa luvassa siis. jos pääki selviäis. sitä ennen on päästävä laukkomaan kuitenki. Ü

siispä. tieteenfilosofian pariin vielä.. on muuten kylmä!

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

http://luonnollisestivapaat.org/blog/lahjakkuudesta-optimaalisesta-harjoittelusta-ja-evolutionary-fitnessista

lauantai 12. joulukuuta 2009

taakka harteilla vain kasvaa. ei vain häätyis ottaa sitä kaikkea syntiä omile niskoile. tiijän tiijän tiijän tiijän. toivottomuus ja turhautuneisuus on vaan suurta. tästä nyt on vain pakko päästä yli. ja ellää näitten kans.

tein hyvää valkokaalisipulipaisosta ja uunilohta ja uunisipuleita. karamellisoin sipulit kookosöljyssä. olipa olipa melekosen hyvvää.

koko päivän olen istunu koneella. tehny naistutkimuksen luentopäiväkirjaa. nyt ajattelin lukea tieteenfilosofiaa kunnes ruoka laskeutuu. sitten voisin mennä laukkomaan pihale.

kauhea koti-ikävä. huomenna varmaan bussilla kotiin tai sitte maanantaiaamuna. mutta ku haluan heti.

torstai 10. joulukuuta 2009

olen edelleen sammaa mieltä.

ihmisiä sumutetaan kauheasti. ymmärsin tänään taas jotain enemmän.

olettako ikinä ajatellu ketkä niitä terveysvaikutuksia hypettää. ei ainakaan mikään puolueeton mahti. kehotan ajattelemaan itse ja lukemaan.

eka oppitunti ois tietenki että kuuntelis sitä ommaa kehoa. mitä se janoaa. luultavimmin oikeaa ruokaa. sääli fakta on että se ei sitä saa, monikaan ei sitä sille anna. moni ei ole antanu kehollensa sitä mitä se ansaittis. monen keho ei tunnista enää edes oikean ruoan makua. monen keho on täynnä keinotekosia aineita ja suorastaan myrkkyjä. ei pidä ihmetellä miksi keho ei voi hyvin. moni ei vaa arvosta kehoaan.

ruoka on se ykkösjuttu, se avainjuttu siihen, miten sie voit. ruoan jälkeen ei pitäisi tarvita ruokalepoa. ei ruoka ole mieltä varten. ei ähkyä pitäis tulla. ruoan pitää ravita. ei lohduttaa, ei olla seurana. ruoan jälkeen voi oikeastiki olla onnellinen. moni potee pahaa oloa, syyllisyyttä, yleistä heikotusta syötyään liikaa, väärin tai "raskaasti". ei, ei näin. ruoan pitäs tuua hyvä olo. energinen, tyytyväinen olo.

se on ruoan tehtävä tehdä ihminen terveeks. sillä ihminen TULEE terveeksi. siis oikealla ruoalla. ei pidä ajatella sairastuttuaan että mikä tabletti tähän vaivaan sopii. pitäis ajatella mistä tämä sairaus johtuu. yleensä vastaus on elintavoissa. oikeilla elintavoilla sairastumisen riski on hyvin pieni. ei voi ajatella etteikö se, mitä me pistetään kehoomme suun ja ihon kautta, vaikuta. tottakai se vaikuttaa! kaikki ne lisäaineet, keinotekoiset entsyymit ja niin edelleen ne menee sen eineksen kera sinun sisälle syödessäs. tottakai ne vaikuttaa sinun sisällä. lähtökohta parantumiseen on tietenki se, että saa ne myrkyt pois. ei oikeastaan anna edes ittensä myrkyttää itteään. tottakai keho on terveempi ilman myrkkyjä. vai tyhmä ei tätä tajua.

mieti jos sulla ei olis terveyttäs. mitä sulla olis? ilman terveyttä sulla ei ole mitään. ilman terveyttä on vaikea iloita itse tai muista. sen pitäs olla ykkösjuttu. etenkin vanhemmille ja niiden lapsille. kuinka moni ajatteleekaan minkälaisilla aineilla rakkaimpiaan myrkyttää?

mikset siis välittäis siitä mitä syöt? kai jokainen meistä nyt välittää siitä miten voi? ei kukaan voi olla niin typerä että sanoo "ihan sama". vai voiko? onko?

kai kaikki nyt haluaa voida hyvin?!!!

lauantai 5. joulukuuta 2009

varotanpas vaan herkkämielisiä lukemasta.

ettekö te ymmärrä. ettekö te välitä. onko se "ihan sama". "emmie halua tietää". "entäs sitten".

katoin eilen niin avartavan dokumentin, asioista, joista me kaikki tiedetään. me kaikki ei vain välttämättä olla nähty omin silmin. tai ei tiedetä kuinka kauheaa se oikeasti on.

dokumentin nimi oli "jokapäiväinen leipämme"- eurooppalainen tehotuotanto. siinä näytettiin missä se, mitä me panemme suuhumme, KEHOOMME, päivittäin, tehdään. siinä näyettiin kuinka siihen, mitä me panemme suuhun, sisäelimistöömme, suihkutetaan tajuttomat määrät myrkkyjä. siinä näytettiin mistä se pihvi lautasellemme tulee.

on lehmiä. ja sitten on jotain sellaista mitä kasvatetaan ruoaksi. niitä ei voi kutsua lehmiksi. ne on hyvin, hyvin pysäyttävän näköisiä; epämuodostuneita lihaskasoja. luonnottomia lihasmöykkyjä. valtavia hormoniröykkiöitä. niitä ihminen viljelee laitoksissa jotta sinä saat pihvisi verisenä, puolikypsänä tai kypsänä.

tämän hormonikasan elämä ei näyttänyt kovin luonnonmukaiselta, sanottaisko lehmäystävälliseltä, siis sellaiselta miltä tämän lihasmöykyn sukulainen, luonnon oma versio kokee, tai toivoisi kokevan. ahtaat karsinat, koneet, jotka sylkevät hormonirehua lihaskasvun edistämiseksi epälehmämäisten otuksien päälle. matka kohti rautakehikkoa, nopea (?) teloitus, hormoniröykkiö kaadetaan liukuhihnalle eteenpäin ja pistetään roikkumaan takajaloistaan. epälehmäkasan veri valutetaan, nahka nyljetään, suolet ulos ja teräsleikkurilla ruho kahteen. (suolet seulotaan vielä ja pistetään SÄÄSTÖÖN, hmm, JAUHELIHAAN ?) ja siitä jatkuu paloittelu yhä pienemmiksi pihveiksi. SE sinulla on lautasella.

kanat, tai, broilerit ovat valtavassa maneesissa. ne ajetaan maneesin toiseen laitaan. tulee kone joka imee kanoja laidasta laitaan sisäänsä. broilerit menevät liukuhihnaa pitkin koneeseen. kone huuhtoo kanat vauhdilla laatikkoihin ja tehtaan työntekijät työntävät laatikot väkivalloin kiinni broilerien huutaessa. laatikoittan henki pois. takajaloista kiinni. päättömät paistit roikkuvat takajaloistaan nylkemiskokeeseen. sieltä matka jatkuu ja tehtaan työntekijä veitsellään siistii kanojen päiden leikkauskohdat. suolestus, raajojen leikkominen, paloittelu.

isot jättiemakot. ne siitetään pitkällä teräsputkella. porsaita syntyy lukemattomia määriä. häätyyhän sitä porsastakin kuluttajille saada, pikku pikku pikku possuja. pikku possut viedään tissiltä karsinoista, nostetaan porsas-kehikkoon, leikataan (luultavimmin sukuelimet), porsas vinkuun vinkuu vinkuu. porsas heitetään menemään. tehtaan työntekijät potkivat levyjen kanssa ison porsaslauman maneesiin. siellä samalainen "broileri-imuri" imee porsaat sisäänsä ja, kappas, tappaa ne.

porsaat menevät samaa reittiä kuin vanhempansa. siat menevät siis liukuhihnaa pitkin koneeseen ja kone viiltää kurkut auki. sika laitetaan jaloistaan roikkumaan. seuraava automaattinen teräsleikkuri vetää sikojen vatsat auki ja suolet pullahtavat ulos. sikojen matka liukuhihnalla jatkuu paloittelemalla, sorkkien leikkaamisella ja niin edelleen. maistuvaa kinkkua joulupöytään! kinkkusi eli varmasti pitkän, onnnelisen, terveen elämä, ja kaiken tämän se on elänyt jotta päätyisi lautasellesi. ei tehtääkseen sinua terveeksi, vaan jotta sinulla olisi HETKEN mielihyvä.

voiko eläimiä viljellä? voiko niille tehdä noin? ite en kuulu edes kirkkoon mutta tiedän ja ymmärrän jotain mitä raamatussaki sanotaan. ei tällänen elävien otusten vilely ole millään tavalla puolustettavissa. ei ei ei ja ei. kuten ei myöskään pitäisi sallia tehoviljelijöiden myrkyttää ruokiamme.

kattokaa tuo dokumentti. aivan oikeasti. ei tuon jälkeen voi sanoa etten mie välitä ja ihan sama. ei voi. ei voi eikä voi eikä voi. pakko on välittää, jos jostain niin edes omasta terveydestä. siitä kuinka hormoniliha ja myrkytetyt kasvikset ei kuulu omaan kehoon, ne saastuttaa sen! ja luulis löytyvän inhimillisyyttä edes nyt sen verran.. ja omatuntoa. miksi tämä on menny tämmöseks? okei, ihmisten määrä on kasvanu ja kasvaa. mutta ei. se ei riitä selitykseksi. on vaihtoehtoja. niitä on.

tehokkuus ja tuottavuus, eli rahaa isoille päille. rahaa oikeastaan kaikille. miksi kaikkea ohjaa raha. miksi kaikki haluaa rahaa. miksi ihmiset kuluttavat päivästä 3/4 tehdäkseen rahaa. jotta joskus kun on rahaa ja AIKAA voi olla onnellinen? miksi ihmiset ovat teloittamassa sikoja päivät pitkään tehtaissa? jotta saa rahaa? ei. on vaihtoehtoja. en usko että ne tekevät työtä itseisarvoisesti, ainakaan nuilla tehtailla. en haluakaan uskoa sitä. vaikka tehdastyö olisin heidän ainoa rahanlähde, ulosmittaako palkkapäivä KAIKKI ne kurjat, veriset, kuolemaa täynnä olevat päivät? miksi ihminen yrittää kasata onnen harvoihin päiviin? ihmiselämä on liian lyhyt siihen, ja se voi päättyä odottamatta.

maanantai 30. marraskuuta 2009

-

en halua kirjoittaa. välttelen sitä. en halua enää valokuvata. tai.. haluan. haluan näistä molempia asioita. mutta en minkään muun kustannuksella. olen viettäny liian paljon aikaa tallettaakseni hetkiä, entäs se eläminen, kokeminen?

voin kirjoittaa muistellen. juttu saapuu sitten vain viiveellä. en pysty reaaliaikaseen nyt.

tai...

on ollu paljon semmosia olotiloja joita ei vain halua pukea sanoiksi. en halua kirjoittaa niistä.

mutta ne olotilat on hyviä. ne on ollu pitkään hyviä. tai, ne on vaihdelleet päivän mittaan. mutta pääosin hyviä!

en halua puhua niistä.

haluan saada nyt vain aikaseksi. hoitaa annetut tehtävät kunnialla. sitten levätä, lomailla, mennä kotiin, vaihtaa toisenlaiseen todellisuuteen, lapsen maailmaan. ronjan maailmaan.

maanantai 16. marraskuuta 2009

food.

mie olen onnellinen muunmuassa siitä että mie olen viimein täysin kunnolla tiedostanu, pienellä avulla, semmmosia elämää mullistavia asioita.

yks niistä on se elämän perusjuttu, nimittäin ruoka. terveys on mulle aina ollu ykkösjuttu ja nyt mie tiän siitä paljon enemmän. mie voin koko ajan paremmin ja mie tiän mitä mie voin siitä kiittää. kauhistus kanssaihmisten yhä suuremmasta epätietosuudesta ja välinpitämättömyydestä vain kauhistuttaa.

en vain ole saarnaaja.

http://www.viidakkomies.com/

jos jotain kiinnostaa niin tämä häiskä puhuu asiaa.

mie sanon vain sen että ruoka, se on niin tärkeää. se voi muuttaa elämää.

tiistai 10. marraskuuta 2009

on niin helppoo olla onnellinen.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

ei kaikki kykene tulkitsemaan. ei pidä ainakaan pittää sitä ittestäänselvyytenä että kaikkien tulkinnat menis yhteen. tai että asia tulkittais niinkö sie haluaisit. jos joku vaatii tulkintaa ni siihe liittyy laaja mielikuvitus, ihmisten erilaiset tavat nähä asioita. no siis joo. päivänselvää on toki toki.

sitä on vaa vähä hölmöläinen ja toimii jotenki epäsuorasti ja sitte harmittellee ko asiat ei meekään niinkö haluais tai ajattelis. no ei tietekhään mene ko ei toinen välttämättä tajua.. ei kaikki pellaa. jotain opin siis taas. puhekyky on lahja. tai se on hieno juttu. se on arvokas juttu. sanat on monesti tekoja. ne voi saada paljon aikaan. no, päivänselvää myöskin. pitää uskaltaa puhua jos haluaa että jotain tapahtuu.

maanantai 2. marraskuuta 2009

voi että. aina on jotenki nii liikuttavaa ku kuulee musiikkia joka oikeasti tuntuu jossaki. melkein itkettää. se on jotenki niin... kourasee nii syvältä. salosen mukaan se on sitä estetiikkaa, jonka avula pääsee kosketuksiin tietosuuen kans.

kaunis ääni vaa tuottaa semmosia reaktioita ja tunteita ettei voi verrata.

kaikki on hyvin. kaikki on niin hyvin. ne on ollu jo aikaa hyvin. ne on vieläki hyvin. vaikka on se juttu, mikä multa puuttuu, mikä muilla on. mutta se juttu on semmonen mitä mie en kaipaa. ja mie olen mie. se mikä tekee minut onnelliseks ei tee välttämättä muita. se mikä tekee muut onnelliseks ei luultavasti tehe minua onnelliseks. miksi kutsua sitä juttua sitte jonkun asian puutokseksi, jos en pidä sitä puutteena. jos se ei ole mulle puute. koska en sitä kaipaa. ko on niin hyvä näin. se on vain erilainen valinta. se on minun oma valinta.

maanantai 26. lokakuuta 2009

placebo - blind

terve.

ei jaksa, ko ei kerkiä. mutta sepustanpa nyt jotaki, vaikka pitäs lukkee filosofiaa.

piitkä vkonloppu takana, kotona. oli... no, mahtavaa. ja ei nii mahtavaa. mutta kokonaisuudessaan onnistunu vkonloppu. parasta ku koti on lähellä. parasta ku kaikki on siellä aina. sinne voipi aina mennä ja siellä on aina joku. parasta, perhe on paras.

keskiviikkona olis tentti. menen kai ihan mielellään. sieltäpä niitä pojoja saapii. pitäs vain syventyä aiheeseen paremmin. tuo filosofia on aika kinkkistä. sitä ei oikein opetella ulkoa. ekat tentit on tähän mennessä menny hiiienosti! yllätin itteni ihan. tai ehkä jopa ylitin. jatkais sammaa rattaa. Ü

tullee muute kauhea olo jos ei urheile. jos se pittää jättää välliin. ei pysty keskittyyn ja tullee kiukku. nyt on hyvä olo, kävin juoksees reilun tunnin ja salila nopean reenin tein. mukavasti tuntuu ainaki yläselässä nytte.

ei mulla oikeasti ole mittää syvällisempää asiaa. tai se johtuu nyt pysähtymisen puutteesta, en nyt joua aatteleen ja mietiskelleen. ko pittää lukkee. niin.

alan siis lukkeen.

torstai 22. lokakuuta 2009

syys"loma"--> kotiin!

piika; täti on tulossa!:)<3

maanantai 19. lokakuuta 2009

tulipa tehtyä mutka kittilässä, kaukosessa ja sieltä piti tulla rolloilemaan taas mutta... meninki kotia. ja oli kivaa kivaa kivaa.

ronja oli eilisen päivän sylissä. koko ajan. oltii yhessä koko ajan. ronjako pisti unille, mie menin lenkille. ja sitte jatkettiin taas leikkejä. illalla olin ihan poikki. väsyny mutta onnellinen :D

kyllä te sitte ko saatta tuomosen pienen ihmisen teijän arkeen nii ymmärrätte. Ü

mulla on kirjolohi uunissa. yhen valelin sinapilla ja kuorrutin hampun, kurpitsan ja auringonkukan siemenillä. suolaa ja sitruunapippuria sitte kans tietenki. lohtalohtalohta. minun superruokaa. tarjoilis salaattipedillä. kaappi kyllä pursuaa kaalta ja porkkanaa mutta en jaksa laittaa. eilen söin varmaan puol kiloa punakaalta. hyväähän son, muttei joka päivä.

ei kehtaa mennä lipastolle syömään ko on ruoantekovehkeitä kotonaki. emmä nyt tuhlailemmaan aleta.

huomena olis eka luentotenttiki. ja ens vkola tentti + kirja. ja en saa itteäni otettua niskasta kiinni. en millään.

torstai 15. lokakuuta 2009

kävin kotona. kävin hämeenlinnassa. kävin helsingissä. kävin hämeenlinnassa. tulin rovaniemen kotiin.

autossa matkustaminen päivällä on aika kauheaa. varsinki ku piikaa ei voinu päästää leikkimään. kauheinta se oli sille. yöllä matkustaminen suju tosi hienosti. nukuttiin piikan kans ko possut. ajoin viimeset 90km. reilua joo. mutta... ne anto minun nukkua. olihan mulla aamulla luennolle meno. ihan kivaa olla perheen kans. siskojen kans. piikan kans. nyt on tosi kivaa olla yksin rovaniemen kotonaki ja tehä koulujuttuja. vaihtelu virkistää.

oli jännä palata hämeenlinnan lenkkipolulle. kävin kolme kiekkaa ympäri. yhteensä 15km, kahtena päivänä, toisena 5 ja toisena 10. samat naamat tuli vastaan uskopa tai älä. ihanko ei ois 2kk tapahtunu mitään. kiva lenkki oli mutta en kaipaa kaupunkia yhtään. helsinkikään ei ollu muuttunu yhtää kivemmaks. se tuntu kolkommalta mitä ylleensä. johtuu varmaa myös vuodenajastaki. on se ni hieno asua lapissa. Ü

pitäs alkaa muuten suunnitteleen tässä jo vaihtoon lähtemistä. keksiä maa. keksiä kaupunki. keksiä joku ja miettiä sitä pitemmällä tähtäimellä. siellä vois saaha raaka-aineita jatko-opiskelua varten. ahaa-elämyksiä.
mie olen kotona.
oli raskas reissu.
hirveän mielelläni olen kotona.
mieluiten lähen juuri nyt yliopistolle.
sen taidan tehdäki.

haluan nyt opiskella. ei tuo lomailu... ei se ollu nyt kauhean otollista.
jouluna sitte lomaa.
nyt mie haluan opiskella ja ottaa kaikki kiinni.

mie lähen nyt. lipastolle.

tiistai 6. lokakuuta 2009

mitäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa.

ei yhtään mitään.

tekemättömyys ei sovi mulle. se ei vaan sovi. sillon tulee... mietittyä liikaa. varsinki siis ku on kyse siis siitä että on paljon aikaa, ja jonkin verran vain tekemistä. ei ole siis oikeastaan sidottua aikataulua päivässä. sehän menee siis siihen että hittoko raskasta olla tyhjänpanttina. hittoko ei innosta tehä yhtään mitään. ei innosta yhtään mikään. ei jaksa. ei kiinnosta. nukuinpa taas yli 10h mutta laitanpa päiväunille ko ei jaksa tehä mitään.

ei ei ei ja ei.

semmonen 8h päivässä ko olis semmonen aikataulu. sitte sais olla vappaala ja urheilla mielen mukkaan. ei sillaa että ei aikataulua mutta pitäs saaha ehkä jotaki juttuja, epämääräsiä juttuja, tehyksi. ei se toimi niin.

liika vapaus lamaannuttaa minut.

huomenna onki aikataulu sitten. 10-14. ruokaa. sitten 17-20. siinä välissä... hmm. ei tarvinukkaan mennä töihin ko vasta torstaina. niin siis. tuossa välissä. mitä mitä mitä. ehkä... en tiedä. mutta kuitenkin. oon ilonen edes että tuon verran koulua. pääsis elämään taas kiinni.

se on siis elämä. tällähetkellä. koulu. lipasto. se.

hyvä niin. mutta tarvin sitä sopivina annoksina, riittävinä annoksina. liian vähästä tulee vaa paha mieli.

joopasejoo.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Anna Puu - Kun olet minun

hehei.

lenkkeily on mahtavaa. puuro on mahtavaa. omenat on mahtavia. salaatti on mahtavaa. nämä kaikki tuo mahtavan olon.

aamu oli kamala. v*tutti huonot ylihinnottelut ja epäonnistuneet turhantärkeilyjuhlat vieläkin ja mentiin silliaamiaiselle mikä oli loistava. mutta pitsa... se ei kuulu sellasiin syötäväks kelpuutettaviin ruokiin, sen ei ainakaan pitäis. siitähän tulee aivan kauhea olo. se on semmosta höttyä... valkosta taikinaa... rasvasta juustoa... ekat haukut oli okei aika jees, mutta ko söi lissää. öllö olo lisäänty koko ajan. ja lopulta öllötti tosi paljon. ja se menee vyötärölle. eikä ihmisen pitäs syyä sillee että se ruoka jää roikkumaan. vaan sen verran ko kuluttaa.

oli siis hyvät jumpat ja juoksulenkit. sainkohan edes yhtä palasta kulutettua. noh. sallikaamme inhimilliset mielihalut mulleki. pitihän jotenki eilistä ruokafiaskoa jotenki yrittää korvata. mutta jätetään tämmöset niihin erityistapauksiin. öh ja öh.

en ollu kyllä syöny pitsaa varmaan vuosiin. tulipa muistutettua itelle että miksi ei.

lenkki ja kevyt terveellinen ruoka, olo on mitä mainioin:)

nyt vois venytellä ja vähä tehä semmosia opiskelujuttuja. kiitän niistä itteäni sitte joskus ko deadline lähestyy. :)

pettymys!

karvasta karvaampi pettymys! pettymys! suuri pettymys! pettymys.

se on ainoa sana kuvaamaan suuria, mahtavia, hienoja tanssiaisillallisjuhliani, joita niin kovin odotin. latasin liian suuret odotukset. oikeastaan, onko liikaa pyydetty jos haluaa saada todellakin vain sen mitä tilaa? ei se minusta ole.

ananas on ihan hyvää, pienissä määrin, mutta ei 70e illalliskortin maksavan juhlavieraan lautasella kahteen otteseen. ei. ei se vaan mene niin. ja ku vielä se ananas ei ollu mikään lisuke, vaan se oli SE JUTTU.

ei ei ei ei.

aloin ajamaan asiaa, ja oikeuksia. ja kyllä, laitoin palautetta. lyttäsin juhlat siinä määri mitä katoin sopivaks. ei ollu nimittäin hyvät juhlat, ei ruoan puolesta, eikä minkään muunkaan puolesta oikeastaan. onnela-systeemi ois voinu toimiaki ja ruokaa oli kylliksi. mutta... ei se pelastanu.

sillis oli mahtava! hintansa väärti. pettymys tosin maistu vähän pahalta vielä suussa ni ei kaikkea saanu irti.

nyt on iha hyvä olla yksin. ärsyttäähän se kuunnella valitusta. ei ny ole vaan muunlainen fiilis.

odotin illalta kyllä muutakin ko tilaamani menua. tosin joo. mutta menihän se sekin ihan perseelleen rehellisesti sanottuna. ei sais vaan oottaa mittään. kylymä tuo maailma. kylmä maailma ja epäonnistuneet vääränlaiseen muottiin ahtautumiset.

muistas vaan olla oma ittensä. muistais arvostaa ommaa itteä. ja elläis ittele. ei välittäis. läheisistä tietenki välitettään. mutta niistä jokka ei sinusta perusta, etkä sie niistä. ei niitten muottiin tartte änkeä. ei ei, ko muistais että minunlaisileki on oma muotti. sinne mahtuu sitte. :) ja sielä on viihtysämpää. ei purista mistään ja voipi hengittää keuhkot täyteen. ja on liikkumatilaakin.

:)

lauantai 3. lokakuuta 2009

joka päivä voi yrittää olla hiukan parempi. muistin sen taas eilen, tai oikeastaan pohdin sitä koko viime viikon. tiedän, paineen ja stressin alla suoritan ja muu unohtuu. kärsin siitä huonoa omaatuntoa. ukkikin oli soittanut... en soittanu takaisin. en kerinny vastaamaan siskoille. en puhunu veljen kans. en soittanu äitile takasi. mutta yritin parantaa eilen tapojani. en yritä edes selittää. tai yritän; olin tosi kiireinen. soitan tänään. alotin eilen jo ukista. nopeasti mummista. äitin kans en oikee joutanu, tai se ei tuntunu joutavan. siskon kans nopeasti. ainiin, häätyy soittaa kai veljelle.

mutta kun koitos oli eka. halusin, oli motivaatiota, asia kiinnosti, halusin lukea. ja luin. ja halusin urheilla. haluan aina. halusin myös viettää aikaa opiskelukavereitten kans. ja halusin lukea vähän lisää. ja oli mentävä luennoille. osallistuin vielä paritanssikurssille. halusin. oli kiire. oli oikeasti kiire.

soitan veljelle.

lupaan.

koitos meni hyvin. en ressannu edes. oli mukavahkoa. eilinen meni muuten vähä jotenki höpösti. kävin kuiten töissäki reippaan parituntisen.

on muuten hiukan kaunis kuura ulkona. kirkas keli. olispa lämpömittari... podin hirveän huonoa oloa illalla ja peruin aamulenkkiseuran. nyt harmittaa. haluan kovasti aamulenkille. kai lähden sitten yksin, mutta myöhemmin. siivoais aluksi. laittais tavarat ja pään samala järjestykeen. tänään on muuten tanssiaisillalliset. syksyn kohokohta. opettelin foxit, lavajivet, humpat ja tangot tätä iltaa varten. hain wanhojen tanssipuvun kotoa. kihartimet lainattiin... ootan kyllä tältä illalta palvon. on asioita jotka häätyis selvittää. on suhteita jotka häätyis saaha selviksi. voisko sen aika olla tänään?

torstai 1. lokakuuta 2009

minu häätyy ryhistäytyä! lakata löpisemästä ja alkaa touhuammaan. siis sanoista teoiksi. ja kyllä mie alanki. mie tentin eka.

oon hirveän tyytyväinen, olen ollu ahkera. muistiinpanoja on jo 40sivua. oikeastaan eihän se kerro mistään... siitä kylläki että aikaa on uhrattu. mites se laatu. nytki tähän tekis mieli jos minkälaisia viisaita katkealmia päivän saldosta. mutta en laita. en sotke politiikkaa nyt tähän.

koska sen kans mie olen saanu aikaseks. se on ainoa asia minkä etteen olen nytten tehny. tai... olen mie urheillu. emmie sitä unoha. olen mie antanu aikaa kavereilleki. mutta voisin antaa enemmän. ja kotia... olen antanu liian vähän! mummille ja ukille on pyhitettävä aikaa. mutta eka mie tentin.

sitten vasta lepään.

emmie ole kirjottanu tännekää järkevyyksiä aikoihin. mutta ko emmie nyt jouvva. mie taas sitten ko kerkiän. ei se tarkota etteikö asiaa olis. en vain jouvva.

mie menen nyt taas.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

VÄHEMMÄN HÖPÖTYKSIÄ JA ENEMMÄN ASIAA.

torstai 24. syyskuuta 2009

miks mennee väärin. miksei joskus sillee miten mie haluaisin vaikka ois kuinka "näin on parempi" sitte loppujenlopuks. mie haluan että nyt mennee toisela laila! tosiaan haluan! eikö ihan oikeasti haluan. pitkästä aikaa jotaki. näinki paljon. minun häätyy. tehä enemmän töitä.

tiistai 22. syyskuuta 2009

hymyilin tänään muuten kyllä melko leveästi. hymyilen oikeastaan vieläki. kukaan muu ny ei vaan saa siitä mitään iloa. mutta ei se haittaa. voipi yksinnäänki hymmyillä. tai vaikka... peilikuvalle. se tosin olis jo vähän hämärää. mutta mie nyt kummiski hymmyilen. en peilikuvale enkä kellekään muullekaan. hymyilen vaan.

on mukava odottaa hyvää. on mukava olla ko tietää että lisää hyvää on tulossa. on mukava ko on hyvä.

mie ootan.

maanantai 21. syyskuuta 2009

200.

ei mulle sovi tämmöset hölmöt olotilat. mennee koko järjestelmä sekasin. noo... koko ajan helpottaa. nuo yöt on vaa hassuja ku nään niin paljon unia. ja sitte ko tajuaa aamula että miten asiat sitte olikaan niin on vähä hölmö olo.

mien ole oikhen semmonen että uurastaisin... piirittäisin... tekisin selväks... kertosin... tekisin kauheasti töitä... semmosen etheen. en tarkota vähätellä asiaa yhtään mutta ko tykkään että mien ole se joka ottaa niitä askelleita etteenpäin. ainakhaan niitä ekoja. tarvitten tukea ja että tulhaan vastaan.

ylleensä hättäilen, en oota tarpeeks, en anna tarpeeks aikaa ja sitte luovutan. jotenki tuudittauvvun kohtallooni johon oisin itte voinu vaikuttaa mutta... en sitte vaikuttanu ja annoin asioitten liukua ohi. mutta ko emmie ole semmonen. emmie oikein ossaa.

työ palkithaan. uurastus palkithaan.

mutta ei ujjouesta ja semmosesta pääse erhoo helpola. ko on aina toiminu tietylä tappaa, ja tieteski epäonnistunu sen takia, nii ei siltikhään ota opikseen. hölmöistä hölmöintä!

mutta mie tiijän nytte vähäse enemmän. kokemusten kautta. mie nyt katon. annan aikaa ja mahollisuuksia. en hättäile. enkä mene asioitten eele. ja sitte lohuttauvun lopula sillä että no net asiat mennee miten niitte kuuluuki mennä. ja niin on sitte hyvä. niin on oltava hyvä.
heippa.

kiva olla taas kotona rollossa.

oli kiva olla kyllä kotona pellossaki vkonloppu.

oli kiva käyvvä juoksemassa pururadalla.

oli kiva syyä puuroa ja mansikoita.

nyt on "kiva" alkaa lukemaan tenttiin.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Anna Puu - Kaunis Päivä

ihana biisi.

mahottoman kaunis ääni.

just semmosen pimeän illan biisi. valot poies. telkkarit, radiot, kaikki kiinni.

ihanaa ko tulee aina joskus semmosta musiikkia joka saa vattanpohjan kutiamaan ja niskavillat pystyyn. tullee semmonen kiva olo.

semmonen olo mikä tullee myös jos on...ihastunu.

perjantai 18. syyskuuta 2009

pienet asiat. pienen pieeeenet asiat. pikkuruiset jutut.

ilahuttaa.

hymy.

kiitos.

nyökkäys.

tervehdys.

huoli toisesta.

vastaus.

innokkuus.

ku joiltaki niitä pikkuruisia juttuja odottaa innokkaammin. ja niitä sitten arvostaaki enemmän.

joitain taas on siunattu hyvällä auralla ja ne ilahuttaa pelkällä olemuksellaan.

toisten pieniin eleisiis kiinnittää vaan enemmän huomiota. ja ne haluaa tulkita itele edulisella tavalla. ehkä sitte vähä myös haluaa haaveilla.

ja sitte taas välillä pittää heittää höpöttämästä.

Ü

ja keskittyä vaikka tenttiin lukemiseen.

jaa. meniskö sitä töihin vaikka viikonloppuna. sehän se ois "parasta" ajanvietettä. ajanvietettä josta maksetaan. eli... oleellisesti tärkeää tässä elämänvaiheessa. kotona ei vaan saa luettua. sielä on semmonen piika joka vaatii huomiota.

Ü

torstai 17. syyskuuta 2009

-

joo-o joo-o. ollaan oltu hyvillä mielin kyllä, kyllä. mutta nyt harmittaa. sitte tuntuu taas kivalta olla hyvillä mielin. sitte siis ko tämä harmitus mennee ohi. ens vkolla se varmaan mennee. kestää kuitenki luultavasti yli vkonlopun, ehkä hiukan alkuviikollekin sitä riittää.

joskus valittee vähä väärin, tai sitte sen valinnan kokkee oikeaksi vasta paljon myöhemmin. sitä ennen kerkiää siis harmittelemaan, jota nyt aktiivisesti harrastan.

no nyt ku kerta harmituttaa niin miksei samala antais harmituttaa kaikki muutki asiat jotka on työntäny kauemmaks murehittaviksi. samala nyt kaikki samale agendalle. kaikki ny vaa pöydälle. vissiin mie niitä säästelinki... nyt kaikki vaa. harmittamaan.

samala nytte sitte vissii murehtis vaikka neki asiat joile ei voi mittään. tai joile voi ehkä jotaki mutta paljon myöhemmin. mutta emmie ole kauhean kärsivällinen joten siis murehin nyt.

samala nyt siis murehtis neki asiat joitten aika tullee vähän myöhemmin, joile pitäs antaa aikaa alkaa kukoistamaan ja kehittymään. joittenka tahtois alkaa kipinöimään jo nyt. heti nyt. harmittelis nyt niitäki asioita. ja sitä että miksi sitä kiirehtii. harmittelis sitä ko mennee asioitten eele.

harmittelis sitäki ettei jaksa arvostaa itteä aina tietyssä tilanteessa.

harmittelis sitäki että unohtaa jokasen ainutlaatusuuen.

harmittelis senki että net jonka sen ainutlaatusuuen on päättäny olla näkemättä ei ole sen arvosia.

harmittelis nyt senki että mennee niin asioitten eele. sen että tuhoon tuomitteen asiat jotka ei ole saanu vielä edes mahollisuutta. harmittelis sen että ei anna asioitten mennä omala painolhaan. niin ko niitten pittääki mennä. ko ne mennee ylleensä niin.

tiistai 15. syyskuuta 2009

tiistai.

voi että. heräsinpä hirven hyvällä mielellä tänään. melkein hymyilin sille pörröpääpeikolle joka aamusin kurkistaa peilistä. suoristin sitte tukanki, en sitä ikinä tee aamuisin. hymyilyttää siis oikeastiki. jotenki siisti fiilis. se tulee yleensä ku nousee sängystä ja kroppa kiittää edellisen päivän urheilusta. nyt se kiitti, ei kipeällä tavalla edes. ja ku sai herätä omaan tahtiin, ilman herätyskelloja! uni siis loppu kesken, tai ei kesken, vaan unen aika päätty tältä päivältä ja hyvään aikaan. kaikki meni hyvin siis sen puolesta.

tiijän mistä tämä hyvä olo johtuu. tiijättehän te kaikki että melkein jokasella on se oma juttu... tai niitä voi olla monta! ja sen tunteen ko löytää sen oman jutun! sen että ko tekee jotain ja huomaaki että voi vitsi voi vau kuinka hienoa! mie kävin eilen semmosessa itsepuolustus-jumpassa. ja meilä oli siinä paljon liikkeitä niinku nyrkkeilystä ja muusta itsepuolustuksesta ja tajista yms. ja se oli MAHTAVAA! se iskeminen ja potkiminen ja hyppiminen ja... mie melkein nauroin ko se oli niin hauskaa. laitoin yhelle nyrkkeilyä harrastavalle kaverille vähä viestiä että kattois mulle että miten täällä on mahollista harrastaa. olis kuntonyrkkeily tuossa naapurissa, kävis kysymässä että onko vielä tilaa. koska se tuntu niin hyvältä. se oli jotain niin siistiä. semmosta mitä en ole kokenu aikoihin. se oli se fiilis jonka tanssiminen anto mulle joskus. jota en ole kokenu aikoihin.

olen niin halunu ohjatuile tunneille, reenaajan joka käskee tehä vielä kymmenen! ja vielä, vielä, vielä, vielä, viiminen! jaksaa, jaksaa, jaksaa! mie voisin tämän uuen harrastuksen kautta saaha just sen. mite mie en ole hoksannu tätä aikasemmin! mullahan on säkkiki. se tulee nyt käyttöön. mie en malta odottaa! huomenna ois kokoontuminen tosiaan ainaki tuossa yhessä paikassa, häätyy käyä kattomassa.

tämä on niin siistiä.

onni on onni on.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

no mie tulin taasen kotia viikonlopuks. miksen tulis... :D no tämän vkon jälkeen oli paras ratkasu ainaki. maanantai... keskiviikko... okei, ne tais olla kivoja mutta se tiistai. ja se torstai! mikä fiilis olikaan herätä perjantaina aamulenkille ja mennä kouluun ku ruoka maistu, aurinko paisto melkein. olo oli terve ja levänny. ihanuutta. sama lauantaina. ja tänään. lenkit on luistanu ja olo on ollu hyvä. niin, miksi ihminen sitten käyttääkään sitä alkoholia? emmie vaa oo sitä koskaan tajunnu vaikka näköjään yritin ottaa selvää tällä vkolla siitä kahteen otteeseen. olihan se hauskaa. mutta se henkinen morkkis. ja se krapula. ei se ole niin hauskaa. mutta toisaalta... oli se kai sen arvosta. siis kai hauskaa oli sillon alkoholin vaikutuksen alasena. se vain ko ei muista. hmm onkoha tässä sittekää mittää järkeä. ei taija olla. mutta taas TOISAALTA tulipa otettua osaa ja ihan täysin panoksin. mitäpä sitä turhaan katumaan ja muuta. terve elämä on taas alotettu. tämä vko jää vaa naurattaan. minua ja etenkin MUITA, niitä jotka seurasi tätä "hauskanpitoa". ens vkolla lisätään sitte taas elinvuosia ja syyään ne hedelmät ja vihannekset.

huomena aamulla sitten takasi rovaniemen kottiin. äiskä aiko antaa maton mukhaan. vihdoin, matto!

life's good btw!

torstai 10. syyskuuta 2009

ei sada. mutta ei tämmösessä olossa voi nauttia edes auringonpaisteesta! auringonpaiste rovaniemellä, sen asian pitäs jopa naurattaa. mutta ei... ei tässä olotilassa. olipa kerran fuksiaiset! hui että! tuli... oltua... humalassa... housuttomana...paidattomana... tuli häpästyä ittensä mooonta kertaa. olikohan silti hauskaa? en muista.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

TAAS sataa. täällä sataa AINA. jokapäiväjokajokajokapäivä! mikä sen turhauttavampaa ko olla vihanen SÄÄLLE. noh. nyt ei edes jaksa vihastuttaa. eilen ärsytti jo niin paljon.

nyt on siisti olo. tietää mitä teki eilen. nukuin kymmenen tuntia pitkästä aikaa! olo on levänny... tai no... eilen kävin ensimmäisellä BodyAttack-jumppatunnilla. ja se oli RANKKAA reeniä. se oli oikeastaan juoksua ja hyppimistä vaa. ja tahti oli NOPEA. onneks on jonku verran harrastanu, ei muute ois millää pysyny mukana. nyt huutaapi muuten pohkeet hoosiannaa ja melko tönkkö olo. tunti vastaa kuulemma 10km lenkkiä. tuli tarpeeseen, ko ei tuola pihala voi nytte juossennella ko kauhea kaatosade. tästä tuli kyllä minun lempijumppa! se olis torstainaki... saas nährä kerkiääkö. sillon olis kyllä afrikkalaistanssituntiki. kassellaanpas.

päätäki särkee. olisko liian hyvät unet liian pitkästä aikaa? onneks on aspirinia. tännään on nimittäin muuten fuksiaiset. voi tsiisus, taas häätyy "juhlia". ja alotettaan jo joskus klo 17. lähetään kierteleen kaupungilla jotain rasteja. hmm. livassa nöyryytystä? strippausta? esteratoja? alkoholia! huhheijjakkaa. entä jos ei nyt just huvittaiskaan? ei taija olla vaihtoehto:D kuulemma vuoden parhaat bileet edessä. no jos TÄMÄn kerran jaksais. sitte voi mennä taas kotia vkonlopuks rauhottuun:)

tulipa kauhea nälkä. saa nähä miten pääsen tästä sängystä ulos. on oikeasti kyllä paikat kippeenä joten olen tosi tosi tyytyväinen eiliseen jumppaan! en ole usseesti kippeenä kyllä joten ohjaaja-ville, teit työsi hienosti! oli muute hauska kyllä olla mies-ohjaajan tunnilla. hmm... mm-m!

nyt ruokaa massuun! ja vaatteet päälle ja luennolle mars!:) professor julian, i'm comin...

lauantai 5. syyskuuta 2009

kotona.

eilen oli aika turha päivä koulussa. ainejärjestöt esittäyty, ihanko olis tullu jotain uuttaki infoa. no, herättiinpä kuite melkeen koko konkkaronkka tunnollisesti ja oltiin oikeassa salissa oikeaan aikaan. kaikki oli ohi hetkessä ja ruokalista ei näyttäny edes lupaavalta joten lähettiin siitä sitte jokkainen ommiin suuntiin. illaks kuiten sovittiin ainejärjestön kans että istuttais iltaa, ilman alkoholia. se oli sitten suunnitelmana. miekö pääsin koulusta kottiin söin äkkiä jotaki ja vedin lenkkivermeet päälle ja odotin lenkille pääsyä. sitte kurkkasin pihalle että vettähän sieltä tullee. jäin sitte lukemaan opiskeluohjeopusta ja sättäileen. kaheks pitiki mennä naapuritavarataloon töihin. enpä odottanu yhtään edellistä mielenkiintosempaa työnantoa. tuli imuroitua melkein koko pulju, noh, neljän tunnin edestä. imuri pysähty ihan vain muutaman kerran. tuli paiskittua rehellisesti töitä selkä vääränä. olo oli kauhea siinä neljännen tunnin paikkeilla. eikä homma tuntunu loppuvan. nälkäki kurni. tavaratalo ku menee kiinni klo 18 ni aattelin tillaisuuteni tulleen ja sammutin sen huutavan vekottimen ja näytin rehellisesti sen että nyt koskee jo paikkoihin. pomo ja setäni katto vaan että no mitäs nyt. kuunteli minun murheet ja sano että no kaipa sitte jatkat ens vkolla, että ei nämä työt katoa mihinkään. hymyilin "nätisti" ja kiitin ja poistuin paikalta. ei sääliä, ei kiitosta! tekeekö joku tuomosta hommaa, siis imuroi, neljä tuntia, ihan tuosta vain niinkö se olis jokapäivästä? ko mie olisin oottanu edes jotain että... "hei pietä saana tauko, tuohan on kovvaa hommaa" tai että "voi että, siekö olet imuroin koko neljä tuntia?! mene jo toki kotia leppäämään" tai että... jotaki! tai sitte olen vain liian hentosta tekoa. mutta ei sen pitäs olla siittä kiini... mie joka olen ollu aina töissä! aina... puutarhuri... marjamyyjä... lapsenvahti... siistijä... kirjamyyjä... keittiöapulainen...kassaneiti...ovivahti...baarimikko... plokkari... puhelinhaastattelija... JA NIIN EDELLEEN! ja olen, olen tehny siivoojan hommia semmosia 12h työrupeamia. ja siihen on kuulunu imurointia... mutta ei neljää tuntia ilman taukoa tai muita työtehtäviä ohessa. ja niin pölystä kauppaakaan en ole ikinä imuroinu. enivei. se oli rankkaa. selkä on vieläki kipeä. valivalivalivali ja vali. töistä ko pääsin ni satohan se vieläki. pistin silti purtavaa suuhun ja lenkkivermeet pääle että josko heittäs satamasta. oikeasti halutti kovasti urheilemaan. kovasti. aloin siinä sitte väsyksissäni myös miettiin että en jaksa lähteä illalla mihinkään... oikeastaan, mulle tarjottiin kyytiä kotikotia, ilmasta kyytiä. innostuin kovasti. olin ihan puhki ja kotona jos missä pystyy lepäämään. sovittiin kellonaika jolloin minut sitte otettaan kyyttiin. laskeskelin vähäsen ja sain mahutettua lenkin aikatauluun, sadeki oli lakannu. juoksin ounasvaaraan, tavottelin kympin lenkkiä. puolessa välissä paluumatkaa puhelin alkaa vaan soimaan että olis lähtö sinne kotia, aikataulut uusiksi. pieni kirosana pääsi mielessä, aikoivat tulla hakemaan minut kesken lenkin. mikään ei ole enää pyhää :D huoh, ei muuta ku vauhilla juokseen kotia päin ja kyytiä vastaan. sain käyvä hakemassa tavarat asunnolta. suihku ei ollu aikatauluun sopiva olleskaan. noh, nahkatakki niskaan ja laukut mukhaan, lenkkarit ja muut vermeet jäi pääle ja hiki virtas:D onnellisesti päästiin kuiten lähtemään. pahoteltiin kyllä aikasta lähtöä yms. noh, loppu hyvin kaikki hyvin. pääsin kottiin äärettömän väsyneenä. äiskän kans iltapalaks palviahventa, suihkuun ja nukkumaan. hyvät oli unet.

aamu oli ehkä paras aikoihin. täydet, sikeät unet ja heräsin piikan tömistelyyn käytävässä. uni loppu samantien, hääty mennä sannoon heippa. kurkkasin ovesta ja piika pysähty heti paikoilleen. hoksas kuka oli tullu ja kiljahteli ja juoksi lujjaa sylliin ja rutisti oikee kovasti. se oli aitoa iloa ja tunne oli molemminpuolinen. päivä meni kyllä piikan kans temmeltäessä. käytiin kirpparillaki ja tehtiin mumman ja piikan kans hieno kaapisto-löytö, ollaan sitä maalailtu tässä. ihanan villapaidanki löysin, vaan 1e! käsittämätöntä. toisenki paidan, ja muhennospadan löydettin. kotona jatku sama leikki ja sitte piika viimein väsähti meni nukkumaan. me maalattiin äitin kans ja mie liukenin salille. noh eihän mulla ollukaan enää kortilla vuoroja, sain onneks naapurinpojalta lainaks korttia. urheilutti kovasti! ajattelin juosta vähä alkulämpöä ja tehä kunnon salireenin. NOH.. se juoksu tuntuki luistavan... juoksin 10km 62min. tuntu hyvältä! sain olla sitäpaitsi ihan yksin salilla. tai tuli viimisen kilsan kohalla yks kaveripoika, mutta ei se hidastanu. olin vaa vähentäny vaatetta sillee ko oli niin hiki että vähäse punastutti:D tai no oli mulla urheilutoppi... pikkunen... napa siis näky. hehe. mutta ihan asiallisesti olin kuiten! joopasejoo.

salilta kotia kotia kotia suihkuuuuuuuun. piika oliki heränny, elikä ei suihkuun, vielä. hääty sen kans temmeltää, ja ku maalaukset oli pesuhuoneessa ei sinne siis edes mahtunu. hienoa hienoa hienoa. mm.. joo. sisko tuli sitte ja laitto ihanaa broileripihvikasvisruusukaaliriisimuhennoskastiketta. nam. ja sitten. sitten sitten temmellettiin ronjan kans. kävin vihdoin sielä suihkusssa ja sitte mentiiki piikan kans pihalle ja pyöräileen ja syömään marjoja. hmm. melko tavallinen päivä, ei minun arkea mutta tavallisia asioita on tapahtunu. enkä vaihtais mihinkään. sain piikan ihan just nukkumaan. itte en voi vielä mennä ku lupasin hakea siskon jostain illanistujaisista. kauheasti kyllä nukuttaa. ja joo, nyt on lauantai. mutta mie saan juhlia ens vkollaki ihan syämeni kyllyyestä.

mikäköhän juttu tämä nyt oli. emmie ylleensä kirjottele tänne niinkö tarkkoja kuvvauksia päivän kulusta. hmm...

kai tänään oli hyvä päivä. huomenna tulee oleen myös hyvä päivä. iltapäivällä palaanki takaisin "kotiin" rovaniemelle. pittää nähä likkaa ja muuta. aiko sisko ja isäntä ja äiti ja piika viiä minut. tuodaan vissiin asuntoon pöytä ja sohvaki. iso soluasuntoni nimittäin kaipaa juuri niitä.

nyt alkaa ajatus katkeileen. mutta kummallinen kirjotus kyllä tuli. palataan "asiaan" sitte vaikka huomena. Ü

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

uni.lapland.

siis

ilonen.

onnellinen.

optimistinen.

tyytyväinen.

huojentunu.

mie oon löytäny paikan oikeasti johon on hakkeutunu net ihmiset jotka oikeasti jakaa minun kans samat intressit ja intohimot. se on mahtavaa! saatii kunnolla parantaa maailmaan eilenki... niitä oikeasti kiinnostaaki nuo maailman isot jutut mitä ittekseni aina pohtinu. mie saan nyt oikeasti myös opiskella semmoseks joka tekee just sitä mistä mie olen hirveän kiinnostunu. ja mie olen oikeasti tutustunu semmosiin joita nämä samat asiat on lähelä sydäntä. tässä, että kaikki on menny näin, ja näinki hyvin, on vahvasti kohtalon koura mukana. mie, joka OSAAN aakkoset, jäin SILTI väärään ryhmään JOSTA löysin mahtavan porukan joka on JO NYT tiivis ja täydellisesti toimeentuleva.

emilia, essi, kuisma ja marjatta, oletta ihania.

ja mikä fiilis ku tuns ittensä eksyneeks, jonossa oli samantien joku muuki ja joka pysty sitte ottaan kädestä kii ja auttaan.

eilen tosiaan oli eka koulupäivä vasta. aamulla kävelin yliopistolle, jonotin weboodi tunnukset ja seisoskelin. etin yhteiskuntatieteellisen siiven ja tuurilla löysin ekala yrittämällä. siellä oli kaikki ei-tuttuja myös keskenään. no istuttiin sitte saliin ja opettajat höpötteli jotain. istuin sellasen vanhan rouvan viereen joka tyynnytteli minun hermostumista ja jutteli mukavia. sitten siirryttiin aineittain pienempiin ryhmiin ja siitä vielä aakkojärkässä vielä pienempiin. ELI NE JOIDEN SUKUNIMI on A:sta R:ään, LÄHTEE TOISEEN. saana lähti väärän ryhmän mukaan. ja ku piti esitellä ittensä saana sano että hei mie olen saana ja taijjan olla väärässä ryhmässä. täydellinen tömäytys ja rikko jään. kaikkki nauro. mutta sitten vaa jatkettiin. TÄSTÄ nimenomaisesta ryhmästä löyty sitte ne, joiden viereen asetuttiin ruokajonoon ja jaettiin fiiliksiä. niiden kanssa istuttiin myös lounaalle. ja mie olen VARMA että niiden kans tullaan kokemaan vielä niin paljon lisää. kuinka kivuttomasti kaikki kävikään.

illalla sitte essi haki minut PSCinterin etkoille Domus Arctican Aapoon ja siellä sitte paranneltiin maailmaa ja tutustuttiin kirjaimellisesta kaikenmaantyyppeihin. tuli niinkö pikkusen semmonen... naiivi olo. moni oli kymmenen vuotta vanhempia afganistania, kiinaa, australiaa nähneitä, työtä tehneitä, kansainvälisiä journalisteja YMS. ja sitte olen mie, saana, joka tulee suoraan pellon lukiosta. heippa hei. ja meitä kaikkia yhistää vain sama tutkinto joka häämöttää sielä tulevaisuuessa. mutta tuudittauduin sillä että kymmenne vuotta on pitkä aika, ja eikö ole aika todennäköistä ETTÄ jos mie olisin kymmenen vuotta tästä vanhempi, enköhän mieki olis nähny jo vaikka ja mitä ja reisssannu ja tehny vaikka mitä?

en taaskaan malta nukkua, koulu alkaa 10.15.

hmm...

maanantai 31. elokuuta 2009

eka yö uudessa kodissa uudella paikkakunnalla. tämä on hyvä.

kävin jatkamassa tuota käden tatuointiaki aamulla. ahh, tatuoijamies olet ihana.

ruoka odottelee uunissa.

ostin nettitikun. kävin kirjastossa. ostin kaks paitaa ja legginssit. täällä on hyvä.

perjantai 28. elokuuta 2009

meillä.

aamula kaheksalta herätys ko piika pamahtaa sisäle. se on sitte ylös. piikalle aamumustikkaa, vähäsen puuroa ja vähäsen ruisleipää. sitte saatetaan pyörällä mumma töihin. ja ku tullaan pyöräilemästä jäädää pihalle leikkimään. pihalla syyään vattuja pensaasta ja luetaan eläinkirjaa. sitte viijää tätskä kädestä jääkaapille. piikalle siis pottua ja tomaattia ja ruisleipää ja nektariinia. ja taas leikitään. ja riehutaan. sitte aletaan möyrimään ja venkoileen sohvalla. tätskä kyssyy lähetäänkö kattoon herberttiä, saapi vastaukseks pieniä ilonkiljahuksia ja piika säntää makkariin. tätskä tullee kauramaijjon kans perässä ja antaa pusun ja sannoo hyvät yöt. piika nukkuu.

nyt tätskä odottaa että piika herää. :)

tiistai 25. elokuuta 2009

tiistai.

ronja tuli tänään. tai oikeastaan kävin hakemassa rovaniemen rautatieasemalta. se hymy! se tunnisti. selvästi. meilä on ollu kiva päivä. ollaan syöty viinimarjoja ja leikitty sisällä ja pihalla. on se viksu lapsi. Ü

tämä vko omistettaan täysin ronkkelille. sunnuntaina on jo muuttohommat täysilä käynnissä. häätyy asettua sielä sitte ja tulla kuite vkl jo kattomaan pientä. on jotenki huoli poies ko saima piikan lappiin, pysyvästi. no ainaki vuodeks. hyvä näin. pitäs käyvvä mummile ja ukileki näyttämässä piikaa. kylläpä tässä ehtii... pitäs nytte eka hoitaa tuo koulu käyntiin ja oma koti kuntoon.

eilen tosiaan entisöittin semmosen aarteen minkä löysin kirpparilta. tai äiti löysi. oikee matala ja jykevä nojatuoli, joka onki keinutuoli. se oli näky :D mutta mie hioin sen ja maalasin. ja eilen äiti askarteli siihen uudet päälliset. tuli hyvä. tiennykkään tai muistanukkaa kuinka hieno nähä oman käen jälki. kui siihenki tuoliin saatiin uus henki. tehtiin ne päällisetki paneeliverhoista. ollaan oltu aika innovatiivisella päällä eilen. tänään hain lissää kangasta äitile, saapii vielä pari tyynyä tehä mulle. :)

hmm. mutta on nyt hyvä olla kyllä kotona. tuli vain mielene ku minun piti jäähä sinne etelään vielä pitemmäks aikaa. nytte ko miettii mitä kaikkea ois jääny tekemättä ja saavuttamatta jos oisinki jääny. kuinka paljo olisinki menettäny. kaikki mennee jotenkin just niinkö niitten pittääki mennä. ylleensä. aikamoista...

sunnuntai 23. elokuuta 2009

30.

olin vkonlopun mummilassa. olin tosi laiskalla päällä... no, nukuinki tosi huonosti. ei kauhean hilpeää ollu, ukki joutu jo perjantaina sairaalaan. käytiin kuite kahesti kattomassa. vietin sitte oikee kahestaa laatuaikaa mummelin kans. kyllä ukkia kaivattiin mutta ei sitä saanu päästää tulehmaan ennen ko se on täysin kunnossa. vaikea yö sillä oli viime yöki vielä. häätyy mennä pian takasi ni kerkiäis ukkeliaki paremmin näkemään. kai sitte sympatisoin iha fyysisestiki ko ei tullu nukuttua ja levättyä. ei laisinkaa kivaa. ku ukki aina edes yrittää näyttää reippaalta ja... melko hyvin se on aina voinu ku soitellaan. mutta nyt se vain sano että on vaikeaa. on vaikea hengittää ja että yöt on ollu kamalia. tulee semmonen pelko.. ja suru. mutta sitte sen jälkeen se alko heti optimistisesti selittää kaikista suunnitelmistansa, sillä oli jo juhlasuunnitelmia ens vueleki... iha positiivisissa tunnelmissa lähettii kuite sairaalasta kotia, sinne se jäi kattooon urheilua, ja voi hyvin. toivottavasti voipi vieläki hyvin ja sais viimein nukuttua kunnolla ilman happiviiksiäki. ei ne sairaalat ole koskaa mukavia tapaamispaikkoja. alkaa heti ahistaan rinnasta ja menee vatta kipeäks. on semmonen jännittyny olo koko ajan, semmonen ihanko litistyis kauhean paineen alla. se on kauhea tunne. ja sitä pelkää koko ajan. pelkkä yks lause ko äiti soitti että ukki on joutunu sairaalaan sai aikaa saman tunteen mikä tullee just sitte sillon ko joutuu olheen sielä laitoksessa käymässäki vain. hirveää. mie toivon ihan hirveästi parempaa vointia ukille. ja kiitän onneani että olen täällä, lapissa, ja että olin just nyt mummilassa, että lähin sinne uutistista huolimatta ja niittenki siivittämänä. ja näin molemmat. se merkittee aina hirveästi.

emmie nykysin ennää lähe mummilasta ilman hirveää surua ja kyyneliä. emmie lähe kotoakaan ilman niitä. mutta ylitsepääsemättömimmältä se tuntuu ku mummilan pihasta lähtee. pelkkä ajatuski saapii aikaan tosi surua ja kaipausta ja huolta... se on sitä välittämistä.

toivottavasti ukki pääsee kohta kotia.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

keskiviikko.


menee melko hitaasti nämä lomapäivät. toisaalta tänään on aika kulunu aika äkkiä. nukuin toisaalta puolille päivin, katoin kaks leffaa, kävin lenkillä, tein ruokaa, ja nyt tässä! Ü paluu elävien kirjoihin. eilen vaan makasin kotona. tunsin itteni melko sairaaks... heti ko ny pääs lenkille nii helpottaa fyysinen ja henkinen särky:)

äiskä tekkee puolukkahilloa. isäntä on kalassa. on tämä melko lepposta.

jeaaas, huomenna ikeaan! viimiset välineet oman kodin rakentamista varten. en malta oottaa. ja äiti lupas että käydään candy worldissaki sitte. ja gränsenilla.

yo-kuvatki on tullu. pitäs käyvvä viemässä ainaki naapureille... :)

tiistai 18. elokuuta 2009

tiistai. päänsärky. vilu. sade.

äiskä kuulosti ainaki reippaalta. oli ostanu jotain "ihania paistolastoja ko ne oli niin söpöjä". pääsispä siis muuttohommiin jo.. olisin hyödyksi, noh, edes itelleni. toisaalta mikäs tässä ollessa kuunnellessa sadetta lapsuuenkodissa. eli alkais vaikka siivoammaan, taas. olis se kiva ko kävis ihmiset kylässäki ja kaikkea mutta ko niilä on elämää ja koulua. Ü mie siis lomailen ja vietän laatuaikaa itteni kans. ja suunnittelen elämää sitte ko se ens kuussa vaikka alkais. kyllä vissiin torstaina aateltiin ikeaan lähteä. enpä ole sinne lähtöä ikinä ennen oottanukaan näin kuumeisesti. nyt ku saa ostaan juttuja OMAAN kotiin. (taisin nähä muute vähä kommuuniasumisesta painajaisia yöllä... sen painajainen-merellä lisäksi...)

hmm....

sunnuntai 16. elokuuta 2009

16

sunnuntai! eikä ole tuntunu turhalta. ku on lomaa, son ihan sama millä nimellä sitä päivää kututaan. ei ole mitään kiirettä tehdä mitään. ei tarvi olla mihinkään kellon aikaan missään tietyssä paikassa. ei tarvi tosiaan saaha mitään aikaseks. arvatkaa vaan oliko tämmösele lomale vaikea vaihtaa niin pitkän koulu-pänttäys-työrupeaman jälkeen. oli, oli vaikeaa. tuli laiskuri olo, tuli hyödytön olo, tuli paniikki, tuli ulkopuolinen olo ja kaikenlaisia ristiriitasia tuntteita. mutta jo helpottaa, tähän vois tottua, no ei ihan pitkälä tähtäimellä mutta... onhan tämä mukavaa. olla kotona, lapissa, ja lomailla. lukea kirjoja, siivoilla, järjestellä paikkoja... muutin sitte poies, entisestä huoneesta tännään. tyhjensin lipastot ja hyllyt tavaroista ja papereista jotka tosiaan nyt kuuluu entisseen elämään. paljon heitin poies, paperinkerräykseen meni ylä-ja ala-asteen monisteita ja koulukirjoja, vanhoja kirjepapereita, julisteita, kalentereja, kenkälaatikoita joita olen pitäny hyllyllä (?!) pienoinen muisto pienestä kenkäfanaattisuusvaiheesta koskien Vansin ja Conversen tossuja. enivei...

laatikot oli täynä kyllä lapsuutta! selailin samalla vähän vanhoja päiväkirjoja. tuli kiusallinen olo :D hävetti ihan. ja kuitenkin vain nauratti. melko arvokkaita muistoja, tai arvokkaita nuo päiväkirjat kyllä muistojen säilyttämisen kannalta. mie en kyllä tiä miten olen tajunnu joskus alkaa kirjottaan ja mitä varten, siis päiväkirjoihin. ne on kyllä mahtavia. montaa juttua en kyllä allekirjoittais sanoneeni/tehneeni mitä kyseisitä kirjasista tuli luettua. en muista tehneeni, en muista ajatelleeni joskus ko lapsi. ei sitä vain muista. ne kirjotukset todistaa kyllä mulle että emmie ole ollu aina mie tässä muodossa ja näilä ajatuksila. mie olen ollu erilainen, ajatellu erilaila, arvostanu eriasioita. ollu lapsi hyvänen aika!

paljon tavaraa laatikoitten pohjilta kyllä löyty, siis semmosta tavaraa jota ei vaa voi heittää poies. keräsin meän ronkkelipiikalle aarrelaatikon, niinku minun omista lapsuuen aarteista. laitoin tärkeimmän tarrakirjan sinne, kirjepapereita, koriste-esineitä, koruja, avaimenperiä, ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa. se saa sitte joskus penkoa sitä ja tehä mitä mielee niille:) ja mie olin säästäny minun lempibarbietki, tukat leteillä ettei vaan mene sotkuun ja alkuperäset vaatteet päällä. piika saapii neki sitte ko oppii vähän enemmän.

noh. paljon tavaraa lähti liikenteeseen. paljon tavaraa jotka ei ole liikkuneet vuosiin ja vuosiin. nyt on tilaa ronkkelille, se saa minun huoneen. laitoin jo tyhjään lipastoon piikalle omat vaatelaatikot ja vein sen lelut sinne. näyttivät viihtyvän uuessa huoneessaan, toivottavasti piikaki. jos saatais se ronkkeli ny tänne pohjoseen eka...

meni yllättävän paljon aikaa ko istahti tutkimmaan entisen huonheensa sallaisuuksia. antosaa ja aikaavievää. siinä vierähtiki aamupäivä. tännään ko ei satanukaan niin leikkasin kans nurmikon ja poimin viimeset mansikat pihalta. äiskä ja isäntä kävi puolukassa ja oliki koko loppupäivän poies. mie kokkasin wokit ja käväsin lenkillä. takasi oli kiva tulla, äiskä paisto taimenta... oli poka hyät taimenfilleet!

hmm. ajatus katkeilee.

over and out.

lauantai 15. elokuuta 2009

masu on ilosta pinkeenä! sitä syötettiin ja paljon. kanapihviä... chilisieniä. aurinkokuivattutomaattifetalollorossosalaattia... uuniomenoita... ei hyvää ruokaa saa muuta ko tekemällä itte! :)

en malta oottaa että pääsen ommaan keittiöön ajamaan kaikki uudet keittiötyökalut sisään!:)

rakas kihlattu-ystäväni, kiitos seurastasi.

ajattelin lähteä leikkaan ruohon.

illalla töihin, eilenki olin. ja hyvällä motivaatiolla. tuli ostettua kahet kengät.

:) et valita jos näkisit.

torstai 13. elokuuta 2009

hei.

paljon tapahtuu. paljon on tapahtunu. ei sille vain voi mitään. ei sitä aikaa voi kuroa umpeen, eikä pitäskään voia. eikä pitäs edes tarvita. mutta kyllä se on tehny hallaa... ei kaikki ollu oikee ideaalisti ennen lähtöäkään mutta ei ne paremmin ollu palatessakaan. hölmösti toivoin semmosta. se tuntu siltä. mutta mie luppaan yrittää vielä. mutta ei se tästä helpommaks mene. lähtö tullee taas. ja se tullee olleen vain hyvä. se avvaa sitte uuet ovet. mie toivon näin syämen pohjasta. kyllä se niin tekkee. mutta mistä niitä oikein löytää, eiköhän juuri sieltä mistä nyt aijon etsiä. ihminen on vain aika hankala otus. uudet ihmiset varsinki. mutta emmie kauas mene, ja on niitä valmiiks kesytettyjä lähelläki. tai no, kesytettyjä, no on ne sillee ettei ne oo kynnet ja purukalusta esillä ensimmäisestä tervehyksestä. Ü turha murehtia etukätteen asioita joihin ei itte voi ainakaan nyt vaikuttaa. olisko kaikki ollu helpompaa alottaa etelässä, niinkö puhtaalta pöyältä? mie en usko, halua ainakaan uskoa.

tänään rovaniemelle. vuokranantaja soitti kirjottaan sopparit jotta saapi netki laitettua kelale.

hei.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

hello.

mitäs mitäs. heräsin siihen ku kauhea sade rämisytti peltikattoa. tuntu että se tullee läpi. melkonen ilma taas. ny heitti hetkeks satamasta mutta ootapa vain jos uskaltauvvun pihale ni son pelit ohit.

noh, nyt mie sain vihdoin nuo muuttoromppeet siirrettyä tuosta käytävältä poies. eihän siinä menny ko... 1...2...3..4pvää! lähempänä rovaniemeä net olis tuossa ollu mutta häätyy siirtää poies jaloista. kuulemma. aika monta kassia tuli pakattua. vähän laitoin kassaan petivehkeitä ja pyyhkeitä ja keittiötyökaluja. ei vain oikein tiijä mitä sitä jättäis kuormasta ko on aika paljon astioita eikä tiijä minkälaiset säilytysmahollisuuet on, soluun tosiaanko muutan niin siellä on mulle oma "osa" missä voin säilyttää tavaroitani. tarkotus ei ole siis levittäytyä kaikkialle. haasteellista. ja kuitenki, tarvitten astioita yms. vain niinkö itteäni varten. ja satunnaisia vierailijoita. eli en paljoakaan. en vain halua nyt muuttaa sillee "osaksi" vain. vaan ko lähen ni lähe kokonaan enkä sillaa että taas jätän puolet kamoista kotia ja haen net sitte ko muutan "oikeasti". vaa tämä on ny se real thing!

hmm. tulispa se ronja jo. mulla ei oikein kulu aika. ko sattaaki ni ei tuola voi oikein urheillakkaan. tai ehkä sitä lähtis... vaikka salile. onkohan mulla edes vuoroja ennää. jaa en vain tiä. ehkä nyt aluks lukis vaikka vähän kirjaa. tämä on tosi outoa, ettei ole mittää rästissä, tekemistä siis, tai kokeita, koulujuttuja yms. tosi... outoa.

tiistai 11. elokuuta 2009

hei.

kuuntelen uutta shakiraa. ! semmonen kuulkaa ko "She Wolf". nyt iskee ja lujjaa! likka on pistäny discopoppailuks, ja eipä laulele enkuks. hienon kuulonen biisi. ihan tanssittaa. tau aika paljonki! ja vähän tasapainoks Mötiköitten uusinta levyä, se iskee kans lujaa nyt! Mew:ltäki on tulossa kohta uus levy, EN MALTA odottaa. siinä on bändi joka ei varmana tule pettämään.

tänään ajattelin lähteä ostoksille. rolloon en pääse ko isäntä oli ottanu vahingossa auton avaimet mukkaan järvele. mutta ajattelin sotkea pentikille ja kylälle. pentikillä oliki ale. Ü ommaan kottiin pitäs vielä jotain pikkujuttuja hankkia... perjantaina lähen varmaanki kirjottaan vuokrasopparin. voisin vaikka alkaa muuttaan jo nyt mutta ei vielä oikein voi... kohta kohta. ny on vaa tämmösiä sadepäiviä ja olen yksin koko ajan kotona ko nuo paiskii hommia. pitäs muka lomailla nyt! mitä! mulla on hyvä työputki takana, emmie oikein ossaa heti yhtäkkiä vaihtaa vappaale. son aika vaikeaa. tunnen itteni hyödyttömäks laiskuriks. kai sitten vain lenkkeilen. oi eilen oli ihana lenkki... ja siitä suoraan järveen! käväsin pikasesti uimassaki. pikkusen lämmintäääää! nyt haluttais nähä kavereita ja kaikenlaista. niitä ei vain oikein näy missään... kiireisiä?

ronjaki tulee ens vkolla lappiin. sitten on ainaki tekemistä!:)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

onni on,



tämmösiä ne vuoden parhaat päivät on.

<3

oltiin eilen tyttöjen kans koolla. oli kivaa. käytiin rollossaki, oli tosi hauskaa! en ylleensä viihy oikei baareissa mutta nyt oli tosi kivvaa. sai tanssia sydämmen kyllyyestä, hyvää seuraa ja musiikkia! pian uudestaan!:)

tämä päivä oli erilainen. mutta mahtava. puoleltapäivin talo heräs, äiti kisko ylös ja lähettii samantien sirkkakoskelle. satamassa aurngossa ensimmäiset neljä tuntia puhistettiin mustikoita. ihana kesä. nam, mustikat. evästauko pidettii maisemaa vaihtamatta. Ü isäntä savusti juurti pyydystämät ahvenet ja kuhia. oliHYVÄÄ. sitten pakattiin tiirapaasi ja lähettiin mäntylakeen saunomaan, aurinkoa riitti kokoajan. ja meno oli liianki hurjaa veneessä. ku oli kauhea tuuli, eli oli aikamoiset aallot. ja mie halusin istua keulassa, yksin. ja kyllä, nyt on mustelmia takapuolessa, oikeastaan kunnolliset naarmut ja mustelmat! fiilis oli jossain vaiheessa matkaa että emmie tästä selviä... vauhti on liian kova ja takapuoleen sattuu ja että mie putoan kohta! mutta ei se matka kauaa kuitenkaan kestäny. mäntylaessa sitten laiturille keinumaan jo valmiiksi hiukan pahoinvoivana ja ottamaan aurinkoa. maisemat pisti hengityksen sekasin. siitä oli liian kauan mitä olin päässy järvelle. oli hienoa... mahottoman kaunista. en sitte malttanu lähteä edes rantasaunaan, nautin joka sekunnista siinä rannalla ko aurinko paisto ja vesi keinutti laituria... oli niin hiljastaki, vaa aallot piti ääntä. huoh!

piti sen paisteenki sitte jossain vaiheessa loppua, kaukana näky satavan jo vettä ja ukkonen alko jyristä. pakattiin sitten vene ja lähettiin takasi satamaan. olin viisaampi ja istuin veneen keskiosassa, hiukan pehmustetta alla. ei tuntunu edes pahalta. aukasin tukan ja nautin täysin siemauksin tuulesta ja auringosta ja kovasta vauhista! ihanaa. satamasta sitte ajoin asuntoauton kotia, pistin vanhukset pelkäämään takaistuimille. Ü kotona sitte... savukalaa! ja sitte mansikoita pihasta, juuri puhistetut mustikat ja vadelmia kans takapihalta, maustamatonta jogurttia ja soseutus, voila! herkuista herkuinta.

nyt sitten... noh, isäntä toi kipollisen vadelmia, kävi keräämässä lisää. iso iso iso nam.

voiko tästä paremmaks muuttua?

perjantai 7. elokuuta 2009

the end of this chapter

soli muuten kesän viiminen työpäivä. onhan tässä suunnilleen 3kuukautta jo työskentelyä takana. kai jo saapii lopettaa? ko on tässä muutaki tekemistä. vähän lihotin säästötiliä ja... opettelin "itsenäistymistä" joka ei ollu kyllä misthään kotosin. mutta ei tässä hättää, kotia kohti kohta! ja oma luukku 100km päähän, aina voi mennä kotia sitte. se on melko lohuttavaa! Ü mutta siis. tämä oli tämän luvun loppu. ihania työkavereita oli ja tuli, täytyy muistaa kylästellä sitte ku tullee käymään täälä. ja ehkä hymmyilemässä tehtaan herroilleki. kyllä niile tullee ikävä, net ei varmaa sitä vielä vain aivan tajuakhaan:)

tosi kivaa. kaikki kamat kasaan, pientä inventaaríota kotona ja sitte kaikki kamat kunnolla kasaan, asuntoautoon ja uuteen osotteeseen. häätyy käyvvä vuokrasopimuski tekemässä ko joutaa. ni ja kampaajallaki on käytävä, alkaapi uus vaihe tässä elämässä!

kyllä asiat vähäsen joutaaki muuttuun. tai net pakostaki nytte alkaapi muuttuun. son hyvästä se.

torstai 6. elokuuta 2009

en jääkään lomaileen. tai.. niin. en jaksakaan! suunnitelmat muuttu! lähetään huomenna ajamaan äiskän kans. tuuaan muuttokuorma samalla siis. työt loppuu huomena, mitä mie tänne jäisin kuljailemmaan. en mittään. saanu kuljailla maaliskuusta asti. nyt jo riittää. sitäpaitsi kotona oottaa mustikat siistimistä ja pakastamista.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

:)

Veitikantie 31, B 10, 96100 ROVANIEMI!

sain sen. lukaalisoluni! takuuvuokra maksettu. asumistuet haettu. nimet soppariin sitten ko pääsen lappiin.

2työpäivää, 10lomapäivää, sitten muutto!

vkl luvassa saimaanrantaa, sitten helsinkiä loppuloma. :)

maanantai 3. elokuuta 2009

ah jes

sain mustan tukan takasi. kiitos salmari. Ü

VIIMINEN aamuvuoro oli tänään. 4 ILTAVUOROA edessä. se on sitte sen lorun loppu. on aika jees! vielä enemmän jees on se että mulle soitti VUOKRANANTAJA-IHMINEN. aivan tosi, ja tarjosi lukaalisolua. ja olen erittäin kiinnostunut. viimeistään huomena varmistuneepi. krhm, parketti! parveke! 88m2. vesinäköala. 500m yliopistolle. edullinen. just REMONTOITU. aaaaaaw. veitikantiekatumikälie! kohta saatte osotteen!:)

14pvää kotimatkaan. täytyisköhän jo alkaa pakkailemaan.

perjantai 31. heinäkuuta 2009

äiti tulee aamulla.

kävin vuokraan pakun. aamulla HKI. muutetaan sisko.

viiminen työvko ens vko. sitten.. HKI ? ja... ehkä... saimaa. KOHTA KOTIIN. sitä en malta odottaa.

ny sataa simooona. haluaisin pihalle...

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

29

miksi saana kärtyää ja valittaa koko ajan. näin miettii velivihreä. en edes pyydä ymmärtämään. en itekään ymmärrä. nyt ei ole tosin semmonen olo. johtuisko lenkistä. mutta on on on on aika paljon kärtyä oloa ja valitusta aistittavissa viime päiviltä... olen pahoillani... kai kaipaan jo pois. ja minun elämän ihmisiä. koska ne ei ole täällä ja kaipaan niitä oikeasti. yritän olla kuitenki parempi, vielä tämä ja ens vko. emmie halua pahhaa. enkä ole ilkeä ilkeyttäny. enkä kärtyä ilkeyttäni. on vain huono olo... väsymys... ja se purkautuu kai väärin sitte. ja olen huono pyytään anteeksi sillon ko pitäs. kävisipä velivihreä täällä lukemassa mitä oikeasti mielen päällä mulla...

anteessi. ja anteessi. ja anteessi.

jospa se ymmärtäis sen sillee että mie uskallan sille kärrytä ko son minun veli, ja veri on vettä sakeampaa, ei perhe hylkää vaikka olis mikä. kelle muulle mie kärtyäisin. ko son ainoa mitä mulla täällä on. se saa siis kaiken niskaansa. äh, vääryys. anteeeessi.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

26

oli aika jännää. tuli eilen semmonen hetki ettei ollu tähellisempää niin lukasimpa oman blogini läpi. siis ihan tuolta... lokakuu 2008- asti. se oli vähän disturbing, mutta silti melko antosaa. erilaista ko mitä on lukea nuita ala-asteaikojen ja niitäki aikasempia merkintöjä ihka oikeasta päiväkirjasta. hitsin tyytyväinen olen että alkanu kirjottaan jo ennen 7- ikävuotta. sillä ne jutut nuilta ajoilta on... ne on.. lapsen suusta! minun suusta, lapsena! eikä sitä muista miten sitä sillon ajatteli, ja miten näki maailmaa. päiväkirjasta son mahollista saaha tietää. ja se on oikeasti hienoa. mutta oli nuissa ihan "lähivuosienki" merkinnöissä vaikka mitä juttuja joita ei ennää ajattele eikä murehi. sitä kasvaa ni noppeesti ja oppii kaikesta. sanoisko että "ajattelu kehittyy" ja sitä vahvistuu tietyissä asioissa. hauska kattoa ko oli merkintöjä "ennen lähtöä" "lähön jälkeen" sitte "paluun lähetessä". kuinka kaikesta vaan selviää ja net menneeki ylheensä parhain päin. noh, esimerkkinä siis tästä oli tämä hämeenlinnaan lähtö. vähäsen kirosin jossaki merkinnässä että "pittää lähteä pikkuveikkaa piikomaan" ja että "en halua jättää äitiä" "en halua muuttaa jo pois kotoa". ja nyt mie olen 2vkon päästä jo muuttamassa takasi kotia, tai oikeastaan sinne rovaniemelle mutta kuitenki melkein. ja hyvinhän tämä on menny. ei ole tarvinnu "piikoa" ´ja olen tosiaan ollu etuoikeutettu tekkeen töitä 5pvää viikossa, KOKO kesän. olen tutustunu uusiin ihmisiin ja... "harjotellu omillaan oloa". eihän tämä mitään ruusuista ole ollu mutta olen päässy kunnola irti koulusta ja pänttäämisestä ja suorittamisesta, okei en ehkä urheilun osalta, mutta muuten. ihan hyvä on ollu olla erissä ympäristössä, vaikka kovasti kovasti kaipaan perhettä ja YSTÄVIÄ! mutta kohta mie näen jo kaikki. äitin jo vkon päästä...

hmm. äiti on päässy kyllä lähiaikoina melkee joka merkintään. siinäpä sen näkkee. mutta mie olenki etuoikeutettu ja "siunattu" :D

siirtyskö tähän päivään. niin. no hei katottiin eilen "benjamin buttonin ihmellinen elämä". oli aika mukaansatempaava. ihan hyvä sillee. kaaunista kaaaunista parasta cate blanchettia. niiin hurjasti kivempi herätä seuraavana aamuna ko ei ole ollu missään festareilla kittaamassa tai hölmöilemässä. hyvät yöunet ja 100% teho heti aamusta! sais tuon auringon paistaan vieläki lämpimämmin ni tämä tyttö lähtee uimarannalle. nyt eka pakkasesta mansikoita ja mustikoita ja jogurttia naamaan:)

lauantai 25. heinäkuuta 2009

25

no tuli sitten taas luettua yksi kirja. kiitos kummi. "tuhat loistavaa aurinkoa". oli muuten loistava. aluksi tunne oli sama mikä tuli ko luki nuita prinsessa sultanan päiväkirjoja, mutta kyllä tämä oli parempi. tässä ei ollu semmosta tuhkimoelämää mitä sultana periaatteessa prinsessana eli, vaikka elämä ei helppoa ollu hällekään. tässä tarinassa oli enemmän todellisuutta. ja tämän tarinan kirjotti _mies_!

hieno fiilis lukea jälleen ahmimalla, niinkö tein harper leenki kans. sen jälkee pieni notkahdus herman hessen arosutta MIKÄ JÄI KESKEN ko en millään kehannu kiduttaa itteäni loppuun asti. mutta sen voipi unohtaa, nyt luin taas hyvällä halulla. samantien kävin muuten kirjastossa hakemassa lisää, tällä kertaa bukowskia. saas nähdä :D

on muuten aikamoinen helle, ainaki sisälä. no oli pihalaki. haima vähän evästä, santule lehtipihviä ja mulle thaimaalaista. ärsyttävää, kolmas pettymys peräjälkeen. ei auta ko ite kokkailla ko muut ei näköhjään ossaa. viimeks _HYVÄÄ_ ruokaa sain tunisiassa, zubaida-ottoäidin sapuskia ei voita mikhään. sen jälkeen on testattu suomen HUONOIN kiinalainen, noh, itäkeskuksella helsingissä. sitten KALLIS nepalilainen, ei ollu mistään kotosin. helsingissä tämäki. nyt hämeenlinnan thaimaalainen. mitätöntä. tullee tosi turhautunu fiilis ko satsaa johonki, ja vieläpä ruokaan, jonka pitäs olla niinkö... nautinto! tai EDES helpotus nälkään. mutta ko kumpikaan nuista ei edes tyydyty. alkaa... "potuttaan".

enivei. keitin mie kuiten aamula hernekeiton valmiiks, ei tässä nälkää kärsitä. ja maistoin tietenki ja tuli poka hyä. pistin porkkanaa ja paljon sipuliaki. mustapippuri ja semmosta maustesekotusta missä on tilliä ja meiramia ja vaikka mitä. ja sinaaaappia. hyä hyä ja edullinen ruoka. maksaa vissiin euron semmonen "kuivattu herne"-pussi, ja siitä tekkee ainaki 4 keittoa. Ü

tänhään vois lenkkeillä. on tullu nukuttua ja syötyä, varmaan luistaapi hyvin. tälle vkole on kyllä tullu jo nuita kilometrejä melko rutkasti mutta ketäpä se haittaa! hyäksi son!:)

äiti tullee viikon päästä, tasan. onko vähän hienoa. vois alkaa kohta jo pistään kamppeita kassaan. nii joo ja asuntohommat alkaa maanantaina varmaan rullaamaan! apu löytyy melkein aina melko läheltä.

soitin ukilleki. sielä net vähä harmitteli kuumuutta. mutta oli se silti menossa ulkosaunan lämmittämisseen. hyvin net mummelin kans voipi ja son aina hieno kuula. lupasin mennä kuukauvven päästä käyhmään. oli ukki kyllä tyytyväinen etten pietä sitä välivuotta vielä, mulle se ei kehannu huokasta helpotuksesta mutta siskole se oli sanonu ja avautunu. Ü olen mieki periaatteessa "helpottunu" että jäänki vielä, ko mulla vielä on nuo maailman parhaimmat isovanhemmat ni emmie niitä karkhuun olis halunnu merten taakse lähteä. hölmöähän se olis ollu. joka ilta olisin ikävöiny itteny väsyksiin. toistaiseksi ainakin näin hyvä. kyllä mie ootan että saan oman kodin järjestykseen ja saaha mummi ja ukki käyhmään. voijjettä.

10 työpäivää, 6 aamuvuoroa, 4 iltavuoroa. _:)_

torstai 23. heinäkuuta 2009

23

11PVÄÄ. eli vähän niinkö kaks työvkoa ennää huomisen jälkheen. lähen niin onnellisena kotia. tarvin vain... asunnon sitte syksyllä. en muuta kiitooos.

äiskä tullee ens vkola. ja tiina melkee heti sitte.

en nukkunu pväunia tänään! ei väsyttäny! melko erikoista... vaikka vein aika hyvän lenkin myöhäsellä ja nukuin 5h. no ehkä pamahtaa kohta...

voissyyä ja vaikka sitte lähteä pihale. ei tässä oikein muuten aika kulu.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

halvalla halpaa saa!

helkkarin pitkä päivä! ko pääsee jo 12.30 kotia, sitä ei tajuakaan että on jo ollu täyen päivän töissä. sitte sitä nukahtaa, päiväunet, ja vieläki on päivää jäljellä. ja lenkki-ilmaki olis, tässähän kerkiää vielä laukkomhaanki. Ü

jokhan tänhään asuntoasiat alkais rullaamaan etteenpäin. suhteita on nyt käytetty, salapoliisit on käyny tarkistamassa asunnon kunnon ja muuta semmosta. jokhan nytte...

kauhean kuuma on muuten. kuuma.

ihan kiva sillaa kyllä. vieläkö aurinkoki paistais. sai sitä kyllä grillaantua aika punaseks jo vkl mutta lissää lissää.

on muuten 14pvää töitä jäljelä. ja alle kaks vkoa ko äiskä tullee!

aattelin lähteä muuten siskon kans maailmanympärysmatkale. ens vuonna.

ajatukset hyppelee!:)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

http://piecesofmylifeblog.blogspot.com

haastoi minut listaamaan rakastamiani ja ei rakastamiani asioita.

Säännöt: listaa haluamasi määrä asioita, joita rakastat ja joista et pidä. Haasta tämän jälkeen haluamasi määrä henkilöitä tekemään sama. Linkitä sekä haastamasi että sinut haastanut henkilö(t) postaukseen.

Rakastan

-perhe
-ystävät
-musiikki
-urheilu
-ystävällisyys
-kohteliaisuus
-huomioiminen
-epäitsekkyys
-hyvyys
-mansikat
-omena+kaneli+jogurtti
-vapautta huolista (rahahuolista eritoten)
-pakkasaamun auringonpaiste
-helteet
-afrikka
-matkusteleminen
-elokuvat
-piano ja kitara
-luonto
-tatuoinnit
...

En rakasta

-valehtelu
-pettäminen (luottamus yms...)
-pullat
-epäsiisteys
-väkivalta
-aseet
-epätietosuus ja siitä johtuva tyhmyys
-stereotypiointi ja kategorisointi
-narsismi
-selkäänpuukkottaminen
-kylmyys
-sairaus
-tekopyhyys

...

näillä mennään. listat on loputtomat...

Haastan: Piikan. http://blogirantala.blogspot.com/
eilinen alko kyllä hyvin. vaikka oli vähän hurja meininki välissä perjantaina mutta aamulla ylös, torilta mansikat ja herneet ja rannalle. aamu-uinnit yms... sitten törmäsinki "härmäläisiin" ja tuli vietettyä siis lauantaiki aika menevästi. kävin kattomassa popedaa. siis mie. niinpä. oli aika kauheaa. ja beats and stylesin. soli jees. hui emmie jaksa ees ajatella eilistä nytte.

torstai 16. heinäkuuta 2009

16

herätys. työt. lenkki. uni. herätys. työt. lenkki. uni... alkaako pikkuhiljaa puuduttaan? ei siinä jos vaikka kävis erilaisila lenkeilä, uusila reiteilä, uutta musiikkia mp3 täynä mutta ei. samalaisia, samalaista. Ü sitte ko soittaa kotio äipälle ni sielä on sitte kans sitä elämää. piika huuta "ahai":ta ja millon olhaa paistamassa muikkuja ja lähössä kalhaan ja uimaan ja pihalle ja kaikkea. sais sen piikan vaikka tänne elävöithään tätä tylsää arkea. Ü no mutta hei. 16työpäivää jäljellä. sitte piika tulleeki etelään, mennään helsinkiin viikoksi ja ajetaan tuo passatiki takasi lappiin. otetaan siskonki muuttokuormaa vähäsen matkaan. lapissa onki taas kamojen yhteenlaitto eessä, ja uus muuttokuorma suuntaaki lapin pääkaupunkhiin. eiköhän se asuntoki hoidu sitä ennen. syyskuun alussa alkaaki uuvenlaine elämä. luvassa fuksiaisia ja kaikenlaista jännittävää! en malttais oottaa. toisaalta ei ajan tarvi ees mennä tämän nopeampaa. heinäkuun helteet on tilattu seuraavaks pariks vkoks, on nimittäin aamuvuoroa, ELI loppupäivät auringossa. vähä jos sais terveellistä väriä ja ja kesää imettyä ruotoon. Ü nyt syyä paljon mansikoita ja herneitä ja nauttia tosihaan näistä kesän hedelmistä ennen ko alkaa opiskelijabetonilähiöyksiöelämä syksyllä sitten. noei ollu tarkotus kuulostaa kyyniseltä, odotan ihan innolla tätä opiskelijaelämätodellisuuttaki. mutta asia kerrallaan!

lisää iloisia uutisia, äiskä tullee käymään tämän kuun lopussa.

huomenna ajattelin mennä vähän puistoon. siellä on nimittäin iltasella festivaalit, en ajatellu sisäle mennä. melko kallis ja huono kattaus. mutta siinä lähistöllä ajattelin hengailla ja kuunela PMMP:t. nimittäin melko hyvä uus levy. ihan ymmärrettäväänhän se on? seku kuljeskella kovaäänisten lähittyvillä aidan takana ilman sisäänpääsymaksua... Ü

nyt vähäsen pukkaa unta palloon..

öitä.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

plääh, no se kämppä voidaan ainaki nyt unohtaa. uutta etsimään... :/ "liikaa hyviä hakijoita". juurikin näin.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

14

jorma asuntoverkosta, anna mulle oma koti.

opiskelupaikka on jo! paperihommatki melkein tehtynä. jäsenmaksut maksettuna. antaisit mulle oman kodin vielä...

äiti on ostanu mulle tänään jo raastimenki. ja ruokailuvälineet... ja vessaharjan!

mie tulisin jo ens kuussa. antaisit nyt oman kodin.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

oma koti.

oma kolo. oma nurkkaus. oma keittiö. oma vessa. oma tila. oma uusi koti.

näyttää siis lupaavalta. listailen tässä vielä viimisiä keittiön tarvikkeita ikean reissua varten. vuodesohvan on jo tilauksessa. kaikki muu taitaakin hoitua... sitten myöhemmin.

sitten... se on oma. mutta ei vielä. vielä jonkun aikaa kestää.

lauantai 11. heinäkuuta 2009

11.

ei se liika nukkuminen... mutta ko saapi kunnola, sopivasti nukkua ni voi että! virtaa on! stadi kutsuu. vanhat äijjät ja cultti, niitä kattomaan ja kuunteleen. huomenna takasi, velivihreäki on sitte jo kotona. lupasin leipoa sille sitte.

ostin kuoharia. no hei, pääsin yliopistoon, yhteen ainoaa, ei valinnanvaikeutta, muutto edessä, lähellä kotia, kavereita jo valmiina, ei täysin vieras paikkakunta ja lapissa! ---> juhlimisen aihetta!:)

lähen siis stadiin juhlimaan, ei tämä hämeenlinnan yö oikee ole edes tyydyttävän arvonen. :)

moikkamoi.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

ei ylleensä kyllä särje päätä mutta ko taas nukkunu... kahet päikkärit! aloin arosutta lukkee päikkäreitten jälkee ja nukahin uuestaan. huoh! olo oli huono. on vieläki. mutta kävin silti vähä urheilemassa. juu, perjantai-ilta lenkkipolulla. mitenkä sen muuten viettäis... Ü ei huvita "juhlia" ei huvita yhtää lähteä liitelee tuone keskustaan. ei yhtään. eri juttuhan se olis jos olis aihetta ja hyvvää seuraa. alle kuukausi, sitte on syytä. suunniteltii jo vähä bbq-juttuja. Ü

mite väsyttääkään näin vietävästi. koko päivä menny nukkuessa mutta silti. luovutan, hamppipesulle ja paapiin.. :)

torstai 9. heinäkuuta 2009

9

kauhea sää. kauhea. mutta menen sinne silti! pakotus.. levottomat jalat! eihän tämä aikakaan muuten kulu. voivoivoiii paikkakunnan vaihto kohta! ja ja ja pääsen vihdoin, viimein, vihdoin rautaparran luo jatkamaan sleeveäni. emmä kerro äitile. se turhaa alkaa höpöttään. Ü

voi jummi... ei tarvi ko saaha net dali-taulut ja ja... sohva! ja sänky... eikö mulla on se. onhan mulla tosin sohvaki. astioita on ihan sikana. pyyhkeitä sain kylliksi. hmm... ruokailuvälineet tarvin vielä. kapustojaki on. ja paistinpannuja. kattiloita ei ole! ne.. muutama. ja. sitten... aikalailla on kaikki kasassa. läppäri on... joo. aika jännää. aijjon kyllä mennä joka vkl kotia.. :D

iha höperöks tässä tullee ko ellää ittensä ja omien ajatustensa kans. onneks velivihreä tullee jo sunnuntaina. jos leipois sille vaikka leipää ja tekis pitsan johon viimein raaskis käyttää sen aarreainesosan jota on säästetty pitkään, nimittäin POROSALAMIN. son aarre. sain naapurin tädiltä kirjotusten päätyttyä lahjaksi. aarre!:D hmm. eli porosalamipitsa. laittaisko siihen muuta... tomaattia? ehkä sinihomejuustoa.

surkea olo muute ko nukkuu just vähän liian pitkät päiväunet. fyysisesti surkea olo siis. raskas.tekis mieli oikeastaa mennä sohvan nurkkaan ja jatkaa herman hesseä ja arosutta. jos menen kuitenki silti pihalle.. eilen en menny, niin. nyt pittää mennä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

jackson five

hello.

enpä ole itkeny nuin karvaasti aikoihin. ihan siis itkeny itkeny. ihan siis tuntenu maata järkyttävää surua, turhautumista, sääliä, myötätuntoa. surua. oli kauniit muistojuhlat siis illalla, seurasin netistä tunteja. kauniita puheita ja lauluesityksiä. eniten jäi kyllä mieleen ku jacksonin tytär avautu, kerto rakastavansa isäänsä ja kaipaavansa tätä kovin.

karismaattisia puhujia oli kyllä monta. kyllä itketti. ja sitte ne lauluesityksetki. sitä vaan toivoo että juhlan päätähti tietäis ja olis nähny.

vaikka kuinka kaukanen asia niinkö mulle henkilökohtasesti, niin kosketti silti ihan hirveän suuresti. tosi isosti.

tuli vaan mieleen tästä kaikesta, ja eilen illalla, niin se että kui tärkeä se perhe on. se merkittee kaiken ja kaikkea. se on juttu numero yks. en vois kuvitellakaan aikaa erossa perheestä. pitempää aikaa. ainakaan tällä hetkelä minu elämää. en ole siis lähdössä. rapakon taakse. johtuen erinäisistä syistä. katotaan tulevaisuudessa.

family first.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

-


ehehe. tänään ei syvällisiä mietteitä.
tänään... hienot kengät. Ü
onnellinen omistaja.
Ü

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

MJ - Give In To Me

She Always Takes It With A Heart Of Stone
'Cause All She Does Is Throw It Back To Me
I've Spend A Lifetime Looking For Someone
Don't Try To Understand Me
Just Simply Do The Things I Say

Love Is A Feeling
Give It When I Want It
'Cause I'm On Fire
Quench My Desire
Give It When I Want It
Talk To Me Woman
Give In To Me
Give In To Me

You Always Knew Just How To Make Me Cry
And Never Did I Ask You Questions Why
It Seems You Get Your Kicks From Hurting Me
Don't Try To Understand Me
Because Your Words Just Aren't Enough
Love Is A Feeling
Quench My Desire
Give It When I Want It
Takin' Me Higher
Love Is A Woman
I Don't Wanna Hear It
Give In To Me
Give In To Me

...

lauantai 4. heinäkuuta 2009

faith no more - easy

no niin. tulipas tulipas tyydytettyä alkukantasia metsästäjä-keräilijäviettejä tuola kaupungilla. tarttu muutama kassi mukaan. mutta mutta ei täysin turhaa. oi oi uus juoksupaita ja housut. kävin heti testaamassa. tai ajamassa ne sisään. ihanat. kevyet. mahtavat. ihanko ei olis ollu mitään päällä. mahtavat siis. hyvä lenkki.

ostin ihanat uudet aurinkolasitki. en tarvinnu mutta oli niin... johnny deppit että oli pakko. ja... joo. pelkkää hyvää tarttu kouraan. oli hauskaa. ja samala kävin kuuntelemassa täti moonikaa torilla. sielä oli joku lastentapahtuma. sitten... vuokrasin hyvän leffan! "what the fuck!?" - lausahdus kuvaa leffaa TÄYDELLISESTI. siis mitä helv... :D:D se oli HYVÄ! yksin täälä naureskelin... oikee kunnolla. nimi siis leffalle oli "Burn After Reading" . iha hyvä castiki. hyvä hyvä tarina. Ü suosittelen! (myös leffaa Australia ja Changeling). pitäskö kattoa toiseen otteeseen.. jos vaikka aamulla sitten. Ü

joo, ois voinu vaikka.. tännäänki lähteä jalotteleen yöhön mutta ei mulla yksin kiinnosta lähteä. kerkiää sitte joskus ko kiinnostaa. Ü

mitäs sitä huomenna sitte. kyllä nämä vkonloput on aika pitkiä... hämeenlinnan vkonloput ainaki.

Ü

perjantai 3. heinäkuuta 2009

voi voi miksi minun blogista on tullu nii synkkä ja tylsä ja kankea ja lyhyt ja hölmö. miks koko ajan vaan valitusta ja huonoja uutisia ja ikävää. miks oikeen ikävöitten koko ajan!

no nyt ainaki kaikki on vaa kärjistyny ku velivihreä on lapissa lomalla. olen siis ihan yksin ypöypöyksin. vaikka yksin ko veliki oli mutta nyt ei ole mitää elämän ääniä eikä jälkiä täällä.

emmie itke täälä silti joka yö itteäni uneen. enkä ole koko ajan surullinen ja kulje mieli maassa. näin iltasin vain tullee haikea mieli ja sillon ylleensä olen täälläki.

tänhään nyt ei ole niin kovasti ikävä. piti lähteä ihan pihalle ulkoiluttaa uusia kenkiä ja värjättyä tukkaa. mutta... jalkoja paleli ja laitoin villasukat jalkaan. voi että ko oli sitte mukava. hiljasta ja... sänky auki tuossa. kohta kaatua vaa siihen. herätä pirtsakkana ja... keksiä jotaki aivojumppaa. Ü
hitsivie ko latasin kauheat ootukset vkonlopule iha vai kämpillä ku aurinko paistais nii ottais vaa arskaa ja olis nätisti. mutta ei. aina ko ole kiireinen ja reissussa ni aurinko paistaa ja sitä saa ihaila junan ikkunasta...

en valita! :) saan olla kämpillä sitten vaikka vaikka suojassa sateelta ja lukea kirjoja! olen saanu paulo coelhoa luettua jo 3 ja yhen harper leen. Ü

ois voinu helsinkkiinki mennä mutta toinen sisko on karannu lappiin ja toinen on töissä.

on vähä pulmallista.

hölmöäkin.

dirty diana - michael jackson

don't care.

missä sotti.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

dirty diana.

hei.

kaipaan kotiin. mutta en ihan siipi maassa. siedettävää kaipuuta vielä toistaiseksi. haluaisin viettää kaiken aikani ronjan ja äitin kans. tällä hetkelä ainaki. tää yksinolo tekkee höpöksi. ei sitä ole kukhaan eikä mikhään ilman perhettä ja ihmisiä jotka sinut tuntee. täällä sitä hukkuu massaan. ei kukaan tiijä sinusta mittään. eikä haluakaan. mie kaipaan sinne missä minuaki kaivataan.

julma tämä maailma jota raha pyörittää. julma tämä maailma jonka rattaita talous pyörittää. julmaan tämä työelämä joka niitä talouvven rattaita taas pyörittää.

pää on ihan mössöä...

kotiaaaaaa...

maanantai 29. kesäkuuta 2009

sanopa tolle että ei, et saa. sanopa. ei onnistu. Ü



nimittäin... joo, kyllä saat ronja syyä sormillas. sotke vaan. Ü mitä ikinä haluat. Ü <3

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

chili ei sovi helteelle. huhu huhuhuhuu ko pukkaa hikeä!

26astetta varjossa, AINAKI!

päivän olin särkänniemessä, sitte hämeen linnalle puistoon ottaa aurinkoa. Ü

hot hot hot tämä chili...

hikistä puuhaa tämä syöminen.

lauantai 27. kesäkuuta 2009

wanna be startin' something...

Ü

tulin jo tänään poies helsingistä. eihän siellä ollu edes aurinkoa. pilvistä ja välissä ripsautti vettä. eikä nepalilaistakaan tuntunu löytyvän mistään. ku sitte vasta lopulta. piti sitte lohuttaa itteä uudella kenkäparilla. voivoivoi. tietäisittepä vaan. ens vkl taijjan viijä kenkäparin ulos!:) tännään väsyttää. aamulla onkin lähtö tampereelle, särkänniemeen! kallista huvia. mutta huvia.

mite väsyttääkään näin paljon. hmm. no ollu koko päivän kaupungilla. pihalla. tuiskeessa. ja vielä kävin nopsat juoksutki linnan lenkillä. ja kotijumpat. Ü

ei mulle oikeastaan sen kummempaa.:)

perjantai 26. kesäkuuta 2009

kuuma.

ilo ei ole poissa vielä.

puhuin ukin kans just. son poka innoishaan. Ü ehkäpä siksi ko... taitaa tuo politikointi olla sille pikkusen niinkö syämen asia.

on tää hienoa.

pitäs lähteä kohta helsinkiin. sunnuntaina sitte TRE ja särkänniemi. on taas menoa ja meininkiä. koskakohan olisin ollu iha yksikseni rauhassa kämpillä vkonlopun.. hmm...

torstai 25. kesäkuuta 2009

http://www.ulapland.fi/?Deptid=10463

mie.

pääsin.

lapin.

yliopistoon!

!

!

!

olen.

HELKKARIN ILONEN!

Fuck you, fuck you, very very mu-u-u-u-uch:)

emmie tarkottanu tuota. mie vain lauloin. lily allenia. (now playin...) hauska ralli.

on se jännä kuinka aikuset ihmiset tappellee ko hiekkalaatikolla punasesta lapiosta. yritän olla menemättä mukhaan mutta sitä vain on melko ikävästi siinä keskelä kaikkea. ristitulessa. eikä haluais hirveästi puolia valita ja suututtaa toisia. yrittää olla neutraalisti. työpaikalla vaan vähä henkilökemia-ongelmia. noei se maailmaa kaaja. ens vko vielä tällasta. sitte vaihtuu henkilöt jälleen. tässäpä sitä tutustuu ihmissiin. koko ajan vaihtuu työntekijät.

aika kulkee, kellot laukkaa, monta raukkaa hauta haukkaa... (melankolia - cmx)

melko laila samalaisia nämä päivät. päivisin ainaki tuola tehtaala. rutiineja tullu. kaipaisin vaihtelua, 3vko iltavuoroa. ens vko vielä, sitte vaihtelua. loppuu jo työt aamuvuorossa jo 12.30 nii kerkiää vielä vaikka mihin. aurinkoonki! toivottavasti lämpimät säät jatkuu. eilenki oli aivan mahtava pilvetön päivä. nukahin puistoon kirjan ääreen. vähä väriäki tuli. Ü

päätin tuossa just ottaa vähä vapaata heinäkuussa. tahdon lappiin. Ü ylläri.

hei! huomenna tulee muuten tulokset Lapin Yliopistosta! peukut pystyyn! :)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

24

työpäivä jälleen takana. tuli monesti hirmu hyvä fiilis. tuli monesti myös hirveän paha fiilis. ne on ne ihmiset jotka sinun päivän tekee. pieni hymy ja sydämmellinen kiitos usein riittää. ja se hymy, se tarttuu ja se leviää. eikä se vaadi paljoa.

töistä suoraan bikinit päälle ja linnanpuistoon. viltti ja vettä mukaan. ja kirja! ja pienet päikkärit auringossa. ihana ihana ihana kesä. vois mennä takasi pihalle. lenkille siis... Ü on vain kyllä kuuma juosta...

mikä sää, mikä kesä!:)

äiskäki soitti. piika on juossennellu varpasillaan pihalla. <3

tiistai 23. kesäkuuta 2009

23.

tereve. tulin juuri keittiönleskitädin luota. istahin siellä varmaa 2h! teetä, paahtoleipää ja lainasin kolme kirjaa. olipa mukavaa kyllä:)

jos käväsis lenkillä. siellä on HIANO ilma. kuuma kuuma kuuma. aurinkoooaaa.

kaekki suttaantuu.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

22.06

howdy:)

olen taas hämeenlinnassa. ei tämä reissaaminen näy loppuvan. alkaapi oikeasti väsyttään ja turhauttaan tuomonen 12h junamatka. hui ja sitten kuorsaava hyttikaveri. järkyttävää. hienoa, juna oli kaiketi vähän myöhässäki. kauheala vauhila kävelä tuo 1,8km asemalta kämpille, klo oli 8.40 ku pääsin kotia. äkkiä työvaatheet pääle ja autola liikennevaloihin. en kuitenkaan myöhästyny! mutta vähä pöllähtäny olo oli aluksi... vähän aamupalaa töissä ja automaattikeikalle. kyllä se alko sitte rullaamaan. mutta ko pääs auton rathiin ja lähti ajjaan kämpile takasi ni meinas uni tulla. rojahin sohvale ja annoin tulla sitte ko pääsin perile.. Ü äiskä herätti kyllä vähän keske kaiken. mutta ei se mithää. olo on virkeämpi. syöpäsin melko hyvin ja nyt suunnittelin vähän pihalle menoa. NÄTTI ilma. lenkkeilyttää:) muistais ottaa nuo arskat mukaa, paistaa muuten täyeltä teholta tuo valopallo...

koskakohan pääsis takasi kotia...

nytte olis semmonen 3vkoa täyttä yksinäisyyttä! velivihreä jäi lapin kesään. milles mie tässä alkasin. melkein yhen kirjan saanu just luettua. kaipa menen siis kirjastoon taas huomenna. ja kyllähän se aika lenkkipolullakin kuluu... mielenkiintosta ja kehittävää. Ü

menenpä tästä sitten.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

:)

aika hieno fiilis pitkästä aikaa. vaikka fyysisesti kroppa ei oikei diggaile nuista promilleista mutta... on se joskus hauskaaki. vaikka intiaanirummut soi päässä ja koskee... mutta siltikin. eilen oli aika hauskaa. se ei vaan oo vielä ohi. tänään minä jatkan.

missä ronja. missä äiskä. missä kaikki muuten on...

:)

torstai 18. kesäkuuta 2009

U Want It All But U Can't Have It

tervehdys! olen ollu varmaa melko ärsyttävä tänään. oon hymyilly kauheasti ja ja ja jutellu typeriä ja turhia ja toivotellu jusseja ja näytelly hammasrivistöä samalla ja ollu ihan hölmö. on vain niin ihana fiilis, pääsen kotiin! juna lähtee 2h päästä. ja näen kaikki... ronjakin on siellä. ja sitten kaikki kaverit juhannusmeiningeissä... mahtavaaaaaaa! meen vaikka asuntoautolla. mutta mie meeeen! siis yyteelle. Ü hihiii...

aika siistiä. kaikki on sujunu tänään melko hyvin. olenkohan pakannu kaiken oleellisen... onkohan lapissa kylmä... mitäköhän vaatetta sitä ottais... mitä sinne laittaa päälle... saankohan nukuttua yhtään... otin lemmikkivaunun. Ü

tsiuppdadadaiii... Ü

tiistai 16. kesäkuuta 2009

BTW.

siinä on muuten ronja. arh, vitsin ihana. ei voi ei voi ei voi kieltää. tää aurinko ei muute hymyile tässä kuvassa. ei kai oo ketää kelle kehtais ees flirttailla... mekko on kuite aika hieno muutes. rakas. rakas:)

tired of using technology, i need you right in front of me.

sooo true.

keksin tosi hyvän jutun. vkonlopusta tulee hyvä. ehkä kesän paras. ainaki. meinaan.

let's get together, we're gonna start a new phase.

i'm tired of using technology.

why don't you come over here?

niin tosiaan. hölmöhän olin, mutta sitten lenkillä keksin sen. miksi ei?! ei mtn järkevää syytä. noh, raha, mutta ei se nyt ole ongelma. kaikkea ei vaa voi mitata rahassa. ei millään.

en edes malta odottaa.

olenko vähän kiva, olen jo kuorinu potut valmiiks. laitan ne kohta kiehumaan. sitte tehen possukastikkeen. onko vähän kiva tulla reeneistä valmiiseen ruokapöytään. paras sisko eikö? ja toin töistä vielä pullaaki! Ü

ihan jees fiilis kyllä.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

työpäivä.

tyyneys, rauhallisuus, tietynlainen välinpitämättömyys, kypsyys... hyveitä! ja ku antaa pölyn laskeutua, ei kanna kaunaa, unohtaa hölmöykset, antaa anteeks ja niin edelleen niin asiat lutviutuu. emmie ollukaan pahin tyyppi maan päällä enää tänään. sain jopa "toverillisen läimäyksen" selkään. kai juontaa juurensa nuihin naisjääkiekkopiireihin tai jotaki. mutta siltiki. tänään minua kuunneltiin, ja vastattii kysymyksiin asiallisesti. ja oltii avusta jopa kiitollisia. mm! niin! olis se hölmöä jos esittäsin loukkaantunutta ni kauan että pyyeltäis anteeks polvillaan. sitä päivää sais oottaa. mie ainaki tämän kerran nielen tämän. näin on helpompi ku tullaan juttuun. paljon helpompi. ylleensä mie kyllä haluaisin sen anteekspyynnön enkä nöyrtyis. pässi mikä pässi. mutta nyt tilanne on toinen. tämä vaati edistyksellisempää taktiikkaa. unohtamista oikeastaan.

tuli otettua vissiin parin tunnin päikkärit työpäivän päätteeks. ylläri. ei ollu jälleenkään kovin helppo päivä. tuli kyllä muutaman kerran mainintaa ettei tämmönen meno voi jatkua, ihan kolleegalta. tosihan se on. ehkä asiat muuttuu... mutta mie en jaksa viiä töistä ressiä kotia. enkä ottaa paikanpäälläkään ressiä. teen jutut mitkä kerkiän, emmiekää joka paikkaan repeä. sitä on turha murehtia.

velivihreä lähtee lappiin Ke. juhannus lapissa! olenko katellinen.. olenko! todellaki. mie menen vissiin helsinkii. jee jee vitsit... oonki pari vkoa ainaki sitte kämpillä ihan yksistään. ah mikä siisteys... puunaan kyl joka paikan... Ü

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

höm höm... kävin eilen virossa. Ü hauskaa.

kävin eilen katsastamassa HML:n yöelämää. ei ollu kummosta :(

aika hauskaa, HETI törmäsin tuttuun tehtaan poikaan. se oli... jännää! nähä toisia ilman tehtaankuteita. :D mutta se tunnisti heti! Ü

nyt kaupasta jotaki ruokaa. ei ole krapula eikä mitään. join vain muutaman. ei se maistu. :/ mutta mutta. kaappi on tyhjä! ja ajattelin muutaman kirjan käyvä ostamassa. klassikoita. Ü

moimoi.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

tänhään.

kaikki järjestyy. eikä tarvi murehtia ku tietää ettei ole tehny mitään väärin. joskus ihmiset ei vaan osaa käyttäytyä... eikä tulla toimeen ihmisten kans. semmosille ihmisille pitää kai vain antaa tilaa.

oli mulla aika huono mieli kyllä töitten jälkeen ku en ole oikein tottunu että mulle suututaan nuin kovasti ihan turhaan. ja vielä ku kyseessä on uus ihminen, tuntematon... en oikein ymmärtäny koko tilannetta. mutta silti tuli ikävä olo. tänään oli vastassa aika kylmä työkaveri, mutta onneks se ei ollu saanu kuitenkaan manipuloitua muita minua vastaan. siis mustamaalattua. oli se kai yrittäny mutta puhuin yhen vakkarin kans ja se sano tajuavansa tilanteen eikä ottanu mitään puolia. tai.. puolusti se minua vähän, mutta ihan syystä. tämä uus työkaveri käyttäyty oikeasti tosi epäkypsästi.

huono työympäristö viepii rohki voimat... mutta en vain saa välittää. sillon vaa vajoaisin sen tasolle. täytyy vaa pitää ammattimaine asenne eikä höpöttää turhia. saati alkaa sitte väittelee ja riiteleen turhista asioista.

huijja tullee kauhean syyllinen olo. niinku että kai mie nyt jotaki olen tehny ko olen saanu siltä näin paljo kylmää vettä niskaan. mutta ku en ole. en oikeasti ole. sillä on silti jotaki niin minua vastaan. ja oltii 2pvää keritty oleeen samassa keittiössä. mie en oikeasti ymmärrä. kateutta? ylemmyydentuntoa? öö... eikö se kestäny että minun piti opettaa sitä, vanhempaa ihmistä?.. en ymmärrä.

nooh. ei mulla paha mieli tästä enää ole, en voi vain asialle mitään. se ei suostu puhumaan mulle, ei suostu kattomaan minua silmiin, ja ku kysyin jotaki asiaa sain oikeasti huutoa vastaukseks. kummallista. mutta emmie vain välitä. ei meän tarvi olla kummosissa väleissä, kuhan vähän kyettäis kommunikoimaan. mutta se on ihan tästä toisesta osapuolesta kiini. katotaa mite käy. kuinka kauan se jaksaa tätä kypsää käytöstänsä... mie en vain perusta!:) tullaan vakkarityöntekijän kans nii hienosti juttuun että se riittää tällä haavaa, sen kans pystyin tästä jutteleenki ja selvittään ja purkaan pahaa mieltä. se meni sitten ohi se huono olo.

vitsi. vkonloppu! kaverin kans käymään virossa! usko tai elä... Ü