lauantai 31. tammikuuta 2009

say goodbye to another day...

hei. se olen mie. muistatko.

oon ollu oikeasti muissa hommissa! en oo kerinny tänne... mitäs mie oonkaan tehny. voi. soitellu. ja käyny pitkää lenkkiä. ihana, luka tuli minua kahesti vastaan tännään lenkilä, eilen kerran. ja äsken sitte joku koputti ovveen. lukkarihan se sielä oli niitten kira-koiran kans. että lähetkö saana lenkille. hihih. ihana poika. lupasin huomenna mennä. kuulemma tavataan niillä kello viisi. piti ottaa nelli mukaan. mutta ei se pärjää kiran kans. luka käski minun lenkittää kiraaki välissä. se kuiten näköjää innostu itte!:) hienoa se! mennää siis huomenna kello viisi lukan kans lenkille. pikku hurmuri. se ku tuosta kasvaa nii saapii kyllä kovasti taistella tyttöjen kans joita tullee varmasti joka ovesta ja ikkunasta! mie ainaki jos olisin ainaki 10vuotta nuorempi niin olisin kosioreissula!

siitä tulikin mieleen. mulla on aikamoinen ongelma. ihminen. ongelmainen ihminen. kimpussa. enkä pääse eroon. ainakaan vielä. maaliskuussa sitten, mutta vasta ku vaihan paikkakuntaa. olo on välissä ihan hirveä, ahistaa ja välillä ehkä jopa pelottaa. ovet on pakko pitää lukossa. mennä ikkunan alle piiloon, ikää ku en ois kotona. puhelut on pakko torjua. kaikki lahjat on pakko torjua, ja se vasta on taistelemista. ku pietetää vaatimattomana, muttei se ole sitä! ei minua vain voi ostaa. ihan ihmeellisiä ehotuksia häätyy koko ajan olla torjumassa. se on kimpussa koko ajan. en mie pärjää sille yksin. onneks mulla on muutama ihminen joka yrittää ainaki auttaa. mutta henkisesti vähän rankkaa olla samoissa tiloissa ku tietää mitä sen päässä liikkuu. kaikki miten se kattoo ja mitä se puhuu ja kaikki se... ahistaa! en ois halunu tavata sitä koskaan. enkä mie käsitä mite se ei ymmärrä jättää minua rauhaan. miksei se lopeta... miksi se on koko ajan ostamassa mulle jotaki. ja suunnittelemassa asioita. puhhuu minun puolesta. ja minusta selän takana ihmisille minusta ja siitä paskaa. ja koko ajan muistuttaa siitä miten hän tuntee. mitä minun pitäs oikein tehä ja sanoa herrajestas. se ei vain käsitä etten mie ajattele siitä samoin! ettei se ole vain "se ikäero" minkä takia me ei voija seurustella. mie en halua edes puhua sille, edes kattoa, mite se voi kuvitella että jos se ei olis 20vuotta vanhempi mie haluaisin olla sen kans. mie en ikinä haluais olla sen kans. mie en ikinä. mie en halua ikinä ennää edes nähä sitä. en vain voi estää semmosta... minun häätyy nyt vain yrittää torjua se vielä jyrkemmin! saaha se tajuamaan. mutta niinkö eilenki kävi, tunnelma meni hirveän synkäks ja pelottavaks, ja se puhu semmosia että minu pitäs nyt sitte pelätä miten sille käy ko mie olen tämmönen... tai jotaki. ihan hirveää.

onneks mie olen kohta lähössä. mie tömistän kaikki nämä paskat pellon tomut jaloista. emmie tätä elämää täälä jää hirveästi kaipaamaan. emmie jää kaipaamaan muutako perhettä. melkolaila rehelisesti sanottuna. tai ehkä... no. jotaki aikaa tästä elosta tääällä varmaa jää kaipaamaan. muttei tätä hetkeä. haluaisin jo pois. mutta vielä vähän aikaa. kyllä mie kestän. tämä vaa kasvattaa. ainaki jollaki laila. mutta maaliskuussa mie jo lähen. elokuussa sitte vielä kauemmas. oikeastaa tavottamattomiin. ainaki joksiki aikaa. mutta se on sitte se.

nyt on nyt ja minun häätyy mennä yheksäksi töihin.

illanjatkot.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

hjellou!:)

terve ihminen.

söin juuri kuivattuja luumuja. oli kyllä hyviä. eilen söin kuivattuja tunisialaisia taateleita makeanhimooni. neki oli kyllä hyviä! kertaakaan ei ole vielä tälle vuele tehny mieli ostaa karkkia jotenka loppu tästä lakosta mennee siis ku vettä vaan.

tännään on ollu hoppu päivä. nukuin pitkään vaikka laitoin aikasten nukkuu edellisenä iltana. melkee heti herätessä hääty mennä kouluun, ruokalan kautta. alettiin kuvaan abivideota. vasta nyt joo... mutta alotettiin kuiten. videohommissa meniki sitte sen verran aikaa että sieltä suoraan kävelin sitte kampaajalle. ja siellä sitte vierähti sen verran aikaa että kävelin sieltä suoraan tanssiin. no sieläki vierähti aikaa sen verran että kello oliki melkee puol yheksän ku kotia pääsin. onneks olin ottanu hedelmää ja rahkaa mukaan ni en ihan loppu ollu. kiva oli kyllä päästä suihkuun ja syömään... ei paljoa muuta ole tänhään ennää sitte kerinny! kiva päivä. ei tarvinnu tekemistä keksiä!

huomenna onkin jälleen tyhjä päivä. eikö joo pianoharjotukset on ainaki. vois kai soittaa urheiluhierojalle jos se sais minun selkää vähän vapautettua.. ai mutta onhan mulla pianoreenit illala ainaki. häätyy kyllä oikeastaan soittaa kampaajalle uuesti, häätyy vähä korjata tätä päätä... :( mutta eikhän se huominenki kuiten kulu jotenki.

viikonloppuna tööihin. juuri nyt ku tarvin ne molemmat päivät niin töitä piisaa. tyytyväinen! sitte ens vkolla alkaaki kirjotukset. aika siis kuluu nopeaaaa. sitte onki kohta ne viivin häät ja tatuointimessut. nannaa! sitte pitäski lähteä kaukomaille JOS kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. kyllä semmonen matka sais tämän likan niin taivaalliselle tuulelle. vois vaa rentoutua. olla lämpimässä... ja kaikki muu hyvä mitä se voiskaa tuua mukanaan. iha kylmät väreet tulee.. Ü

mulla ei oikeastaan tännään ole kummosempaa asiaa. tämmöstä tylsää päivänkulkulätinää vaan. mieli on säilyny myllerryksiltä jälleen tänään. ajatuksia ei oo oikein heränny ny mistään. pahoittelen. mutta joo. mie menen jatkaan sitä oksasen kirjaa nyt. onhan kelloki jo vaikka mitä. kuulemisiin.

tiistai 27. tammikuuta 2009

tiistai.

i'm not a saint. i'm not a sinner.
but everything's cool as long as i'm getting thinner.

i don't know what's right and what's real,
anymore.

i don't know how meant to feel,
anymore.

Lily Allen - The Fear

hyvä hyvä hyvä biisi.

huijja tännään koko päivä melkein koulussa! tehin enkun kokkeen ja sitte meilä oli jotaki infoa abijutuista. kirjotuksista sun muuta, ja pietettii kokkous penkkareista yms. saatii abipaidatki tänään vuuuh... niin niin tuota. joo. koulu jälkkeen salille ja sieltä juoksut kottiin ja vähä eilistä aasialaista ruokaa ja raparperimansikkasoppaa. pitäs kai alkaa touhuaan muutaki tässä ny ko vain istua. mennee iha päivät ohi muuten. pitäs alkaa taas reenaan kunnola tuota kitaraa ja tehä ne pianoläksyt. ei ole vain kiinostanu.. pitäs ettiä se juttu niistä minkä takia alotinki soittaan. tehin niistäki vaa suorituksen kohteita ja meni into. hetkellisesti! olo on ihana ku pääsee soittaan, mutta se alottamine vaatii vaa ponnistelua. :/ elämä on ollu yhtä urheilua ny vaa.

oikeastaan minun häätyis tehä lista. ei tästä saamattomuuesta tule muuten mittään. elikä kaikki ne hommat jokka pittää hoitaa ni tärkeysjärjestykseen ja aikaraja kaikele! ekaks pitäs ainaki hoitaa koulu poies, ja hakea yliopistoihin ja muihin kouluun. sitte saaha kunnon lomamatka suunniteltua ja ihan varattua. ja sitte hoitaa kesätyöhommat aikatauluihin. ja hakea au-pairiksi, että sitte tulis varmasti lähettyä! (klo 18.49)

...
...

oho, mulla oli jääny julkasematta jotaki täälä näköjään. kello on tosiaan ny 20.54!:D
hmm. jäiköhä joku juttu kesken.
eipä kai. aujiii, soitin juuri akustisella skittalla pitkästä aikaa. meni sormet kippeeks. nannaa. ja tehin äsken vähä pianoläksyjäki. hölmö uus harjoteltava biisi... mutta tulipa nyt soiteltua vähäse! kyllä tämä alkaa tästä taas. jättää muutamana päivänä soittamatta ni sitä ihan unohtaa että se onki mukavaa ja tyydyttäväääääää ja hauskaa ja kaikkea.. kello on aika vähän. ja joo, ei ole koulua huomenna, MUTTA aijon silti mennä petiin jo nyt. naapurin kerttu toi mulle taas uuven kirjan, doris lessingin kirja on vähä kesken, se on enkuks, mutta luen sen myöhemmin. nyt häätyy alkaa lukkee vähä finlandia palkittua kirjaa. ehkä siitä ois hyötyä ömm, kirjotuksissa?! luin sen sofi oksasen stalinin lehmät melko nopeesti, ni uskon että tämä puhdistus mennee yhtä nopeesti. menen siis ahmimaan sen tuonne peiton alle...

kauniit unet ja illanjatkot vaan.

maanantai 26. tammikuuta 2009

i'm on call.

vaihteeks tää fiilis; aikaa on pirusti, tekemistä on pirusti. veri vetää sohvalle, koneelle, tekemään ei-mitään! jotenki on vaa liikaa aikaa. ei saa mitää tehtyä.

sairaan hyviä biisejä löysin pari päivää sitte. oon niitä vaa fiilistelly enkä tehny mitään. huono olo koko ajan. tai ku alottaa päivän lenkillä ni on loppupäivä melko huono olo... kylmä ja semmonen. huooh. ehkä tämä helpottaa tästä. illala ois jumpalle meno. ja nyt kyllä... pitäs alkaa lukeen. huomenna on enkun koe. ens vkolla alkaaki kirjotushommat.

oikeastaan melko mukavaa näin välissä ku on paljon aikaa. vielä ku saa olla yksin. paljon on tullu mietittyä kaikenlaisia asioita. ja tehtyä juttuja joihin ei oo ollu aikaa. tai oikeastaan. mitään en ole tehny, suunnitellu vaa. oikeastaan. ja siis tämä fiilis, ku ei oo hirveetä kaipausta, ei surua, ei mitään vakavaa ihastumisjuttua, nii on helpottavaa! jotenki energiaa säästyy niin paljon kaikkeen muuhun. siis nyt ei ole aika ihmissuhteele, minu elämäntilanteessa. joten kaikkihan on kääntyny parhain päin. mie sen tiän että hyvin pian mie vaihan ympyröitä, mie lähen pois. en halua jäädä kaipaamaan ketään. sillä se sattuu. en kestäis. ku jos minun päässä jotaki alkaa tapahtuu niin siellä kans myllertää sitte tosissaan. keskittymine menee kaikkee ja ajatukset on koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan. nyt on aika viimisille kouluhommile. mulle itele. minun suunnitelmile. uuele elämälle. en halua että mikkään pidättelis minua. ku perheen jättäminen tuntuu jo tarpeeks pahalle.

vaikka tähän viime vuojen loppuu ja tämän vuojen alkuun on mahtunu paljon surua ja onnellisuutta, tuntuu että sitä on ny vaa vahvempi. ja oikeastaan mennee melko hyvin! fiilis on hyvä, vaikka tilanne on niin erilainen ku vertaa siihe minkä vuoks olin niin onnellinen viimeks. huomaa vaa että emmie herraa tarvinnukaa tekkee minua iloseks. mie saan sen muualtaki. se oli kai sitte erilaista onnellisuutta. kaipasin sitä aluks kovasti, ja tuntu ettei mikkää saa hymmyileen ennää.. vähään aikaan ainakaan. mutta kyllä mie jo voin hymmyillä. eikä tunnu ennää että paloja puuttuis tästä pelistä.

nyt ainoa asia mikä tekkee surulliseks on iha hölmöä etukäteen ikävöimistä. ku miettii sitä todennäkösintä vaihtoehtoa eli välivuotta.. viettäsin sen kaukana. mutta äiti lupas tulla ronjan kans käymään. ainaki kerran. ja jos mie tuun kerran käymään suomessa... Ü

melko sekavaa maanantaita vaa teileki:)

mennään naimisiin...

menin sitte yöllä naimisiin. ja kallon sisällä huutaa maija vilkkumaa - mennään naimisiin.
siis unessa tämä kaikki!

hitto mikä fiasko. jossain ihme huoltsikan vessassa hääty laittautua eikä ollu kaikkia meikkejä eikä vaatteita ja olin kaikesta myöhässä ja. hirveä ressi. vieläki. inhottavia nuo unet. ku oikeasti ressaa.
ny häätyy kuunella rauhallista musiikkia ja hengittää syvvään.

moips.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

sunnuntai.

nämä päivät on pitkiä. aikaa on niin hurjasti ettei sitä osaa käyttää hyödyksi. no sain mie ainaki leivottua patrikille ja kertulle sämpylöitä. tulin just sieltä kylästä... vein uunituoreet leivät sinne ja istuttiin siinä melkee tunti kertun kaa ja pohiskeltii tulevaisuutta. ny on kuulkaas semmone tilanne että kääntyy uus sivu tässä elämässä. häätyy tehä melko isoja päätöksiä. kertun kaa tultii siihen tulokseen että paras vaihtoehto olis viettää se aupairvuosi ameriikoissa. Ü oon melko fiiiliksissä ku löysin semmosen ohjelman jonka kautta ensinnäki ei tulis kalliiks. etuja ois mahottomasti. tienais melko kivasti. näkis paljon... sais opiskellaki! ja vaikka mitä muuta. mie alan vain heti sitte miettiin että no voi ronja jää tänne.. äiti jää. mummi ja ukki. ja niin edelleen. ja alan ikävöimään jo valmiiks. mutta tiijän etten voi ellää välttäen ikävää vaa. täytyy tehä mitä tahtoo, ja sille on aika nyt! :)

häätyy kuulema kirjottaa plussia ja miinuksia ylös... kerttu sano. patrikki se vaa tuhahteli että mennee aikaa hukkaan jos en mene yliopistoon heti. mutta se onki hiukan enemmän akateemisesti suuntautunu ku mie. mie aijjon joo hakkee yliopistoon mutta tahon vuoden vapaata nyt. vuojen muualla. tehden jotain ihan muuta.

mie kuiten vielä mietin. ei laiteta vielä rasteja ruutuihin... palataan. :)

np. Juliette and The Licks - Sticky Honey !

lauantai 24. tammikuuta 2009

boo.

oon jo täällä heeeei! :)
menipä ihan mukavasti ilta töissä. ei ollu kauheata ryysistä eikä hirveän vittumaisia asiakkaita. soile leipo kakkusia vaa nii jouduin hoitaa baaritiskin JA karaokepuolen ni oli vähä laukkomista siinä. ja ku en oikein tykkää vettää sitä karaokea. olen jotenki nii paikan vihatuin ko istun siinä, varsinki ku on edes jonku verran väkeä ja ihmiset joutuu vähän aikaa jonottaan lauluvuoroaan. emmie tiä kuinka rikolliseltä mie näytän mutta mie olen AINA pahis ja mie aina pistän ihmiset oottaa "monta tuntia" ja "päästän tuonki jonon ohi". vaikka mie pistän aina laput siihe järjestykseen ko mie ne saan ja annan kaikkien laulaa vuoron perrään. mutta eihän minua uskota. ja sitte kiukutellaan ja annettaan kuuluttaa monta kertaa eikä suostuta tulla laulaan sille illale ennää. lapsellista! onneks soile hoitaa ylleensä mielellään karaoken. mie mielummin sekottelen juominkeja ja porisen asiakkaile ja kerräilen laseja ja pietän paikkoja kunnossa. nuin paha ilta karaokepuolela ei eilen onneks ollu kuitekkaan... yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta. huijja ko jokku ihmiset ottaa tyhjät asiat vaa nii raskaasti ja henkilökohtasesti. mie en niinkö kehtais pahottaa mieltäni tuomosten turhanpäiväsyyksien kans mutta muistan kyllä ku sain kauheita haukkuja just laulujärjestyksestä ja muusta ku väkeä oli tupa täynä ni itku siinä tuli. ihan pieni vaa. otin liikaa itteeni. tunnustan joo että paha mieli tullee mulle vähän liianki helposti, eikä minun ois tarvinnu välittää. mutta jotenki sitä haluaa piettää työmoraalin mahollisimman korkealla ja ne hommat mitä annettaan nii tehä kunnolla loppuun saakka, eikä saaha huonoa palautetta surkeasta työstä... ja ku sitte tekkee kaikkensa eikä se tunnu riittävän ja ku ihmiset ossaa olla tosi ilkeitä, ihan vain ilman sanojaki, aikuset ihmiset vielä, ni kyllä siinä mieli saattaa vähän pahottua. mutta niin... se on vähän semmosta tuo homma joskus. ku asioihaan ihmisten kans jokka on alkoholin vaikutuksen alasina. eikä asiakhaat oikein koskaan muutenkaa ajattele työntekijöitä, useimmat ainakaa. just sitä että minkä takia työntekijät, ne jotka palvellee, tekkee asiat niinkö ne tekkee, elikä sääntöjen mukkaan. eikä ne ajattele että voi siinä tiskin takana pahottaa mielensä jos joku käyttäytyy huonosti ja nii ees päin. pahinta se on ehkä pokelle ne vaikeat asiakkaat. poke se on ylleensä se joka "vittuilee" ja on "täys kusipää" ja "homo" ja niin edes päin... ihmiset ei vaan ajattele. humalapäissään ainakaan. se tekkee nuista ravintolahommista vähän raskaampia. emmie ainakhaan jaksais nuita hommia loppuelämääni. saati että alkasin yrittäjäks ja pistäsin oman puljun pystyyn. emmie jaksais kattoa. tällaa viikonloppuhommana mie tykkään tätä tehä, ku ei ole hirveän usseesti kauhea ryysis, ja asiakkaat on melko tuttuja ja ollaan hyvässä jutussa. ja sielä tapaa paljon uusia ihmisiä ja kavereita yms. aika kulluu hyvin töissä. mutta ei tuota joka ilta. tai edes vuosia vaikka vaa vkonloppusin jaksais. tyytyväinen silti olen että olen päässy vakkariks ja saan tehä töitä. semmosta.

töissä siis meni hyvin. hih. yön vaan nukuin melko levottomasti! olikohan kenties nälkä tai tai vaa ajatuksia liikaa päässä. näin ihan sekoja uniaki mahottomasti... iha ihmeellisistä ihmisistäki. voi kauhistus.

mutta, päivä jatkuu...

perjantai 23. tammikuuta 2009

23.01.2009

jaa, tais saanala eilen potkia muailma päähän. onneks mielialat vaihtelee, mulla erittäinki nopeasti. tämä päivä on menny melko hyvin. aamulla kouluun, vapaatunneilla kotia nokosille. takasi kouluun ruale ja viiiiiiimoselle tunnille. melko haikeaa, periaatteessa. tämän lukiolaisen arki päätty tähän. vielä kokeita ja niitä kirjotushommia vähäsen ja sitte on paperitki käessä. mmm, niin. jatkuu tästä päivästä. koulusta suoraan kottiin ja lenkkivaatteet päälle ja juoksut salille. maha kurni jo mutta silti toistot tehtii loppuun saakka. lopulta palkittin itteni banaanilla ja lähin kottiin Ü ei tullu tosin juoksusta ennää mittää ku maha selvästi unohti saaneensa juuri sen banaanin... koti oli samalainen ko lähtiessä, pimiä ja hiljanen. kaivoin kaapista katkarapua ja heinää ja maha kiitti. sitte tulleeki äiti ja jumitaan töllön etteen ja... joo. siinä vierähti aikaa. pakotin itteni vielä viimisele päivän jumpale ja pitkäle venyttelylle ja aloin tekkeen sitä kanakeittoa mitä äiskä ootti kuola poskela. tuli poka hyvvää. enkä käyttäny pakastekasviksia tai muutakhaan valmishommia. itte keittelin ja maustoin. ja tuli hyvä. sallamarian ois häätyny olla maistamassa. se ei ole koskaa kehunu minun keittotaitoja. äiti taas kiittelee. ja niin tein toissapäivänä lohi-seikeitonki. siitäki tuli tosi hyvvää. aivan tosi. paljon paljon paljon paljon kukka-ja parsakaalta ja porkkanaa ja purjoa ja hyvä liemi, ni ei muuta tartte.

hirveää jauhantaa. aivan kauheaa. murteella ja kaiken lisäks minun päivän kulusta... ei ideaa. think before u act ois melko hyvä vinkki mulle... melko skitsofreeniselta vaikuttaa tämäki kommentointi nyt sitte taas... oikeastaan, melko hauskaa.

joo. soile soitti tööööihin. meen jo kaheksaks. suihkusta tulin just ja häätyy vähä paitaa vaihtaa ja tukka kammata. huomiseksiki ois töitä. meen kyllä nii motivoituneena nyt ku on ollu vähä hommat vähissä ja en ole ajatellu ruokkia lammaa vaa kuluttaa! lukio on ohi ja mie alan ellään. ajattelin ihan kaukomatkaa, ja budjettiin tarttis aikalaila särkymävarraaaaa. paljon pitäs nyt töitä tehä. ja paljon pitäs oikeastaan nyt keskittyä myös nuihin viimisiin kirjotuksiin. äikkä ja englanti ois nyt ne aineet joita pitäis alkaa hiomaan. matikalle oikeastaan melkolaila iha sama. elikä tekemistä siis riittää! hyvä kyllä nyt jättää nuo lukion penkkien kuluttamiset nuoremmille ja keskittyä itte näihin loppukokkeisiin.

aika aika sekavaa... mie menen nyt. huomena järkevämpiä kuulumisia. :)

torstai 22. tammikuuta 2009

rapenaspahato it is.

äsh. kärryttää. tartten rautaa.. ku en saa sitä mistään, ni puute siittä tekkee väsyneeks ja kärtyseks. söin jo kaikki lisäravinneraudat mitä mulla oli ja ny alkaa näkkyyn puute. hoihoi.. äitipä se ny tästä kärsii. aiko se huomenna käyvvä hakkeen.

mulla ahistaa kaiken lisäksi. tuntuu että pää räjähtää. tuntuu ettei mikkään riitä. tällähetkelä mikkään ei riitä. ja pienet pienet päivittäiset valinnat ahistaa jälkeenpäin ihan hirmusesti. on tosi syyllinen olo. niinku ois huono ihminen. just tämä fiilis että seinät kaatuu päälle on ihan hirveä. inhoan tätä. viime kirjotukset aiheutti tämmösiä fiiliksiä. niinku että aika loppuu... teen väärin. hätäsesti ja huonosti. nyt ei ressaa kirjotukset ollenkaan. kaikki muu vain. vaadin iteltäni muuten vain ihan liikaa. turhista asioista. ja tuntuu etten suoriudu olleskaa nii hyvin. ja että ku teen huonosti nii petän odotukset. mutta ku ei kukkaa oota multa mittään. periaatteessa. ni siks tämä turhauttavaa. on kuitenki semmone halu näyttää tuola pinnan alla. kelle miekään mitään todistelen. varsinkaan omale perheele. mitä mie niile näytän. en miksikään mitään. vai yritänkö mie sitteki joileki muile. sen ko tietäis. mulla on ongelma. ei tämä ole sitä että minun pitäs näyttää muile ja todistaa olevani jotaki. sellasta ongelmaa mulla ei tosiaan ole. mutta... jonkulainen juttu on nyt kyllä vähä vinksallaan. turhapa siitä on selittää ku ei se siittä miksikkään ole muuttumassa. tiijän että aijjon piettää omista rutiineista ja käytöksestä kiini vaikka kuka sanois mitä. ha, ja varsinki jos joku tulee käskemään. eheeeeei, tämä pässi saapii vaa lissää kitkaa kavioittensa alle ja lähtee juoksuun.

aikamoista paskanjauhantaa vaihteeksi. johtuu tästä mielentilasta. siis nou hätä.
tarvitten parannusta, ja tiijän että se löytyis ku pääsisin irti tästä kaikesta tutusta. edes hetkeksi. thaimaa houkuttelis. Ü rairai. semmonen paikka jossa ei olis rutiineita. ei ressiä. rentoutusta vaa. se helpottais. hmm. kuulostaa ihan ku anelisin jotain viemää minut kauas poies jotta voisin paremmin. ei tartte, aijjon viijä ihan ite itteni. oon puoliks menossa jo. nämä päivät ei saa jatkua ennää tämmösinä. emmie tämmöstä elämältä ainoastaan kaipaa.

mutta niin. ratkasu on lähelä. HUOMENA VIIMINEN KOULUPÄIVÄ. miten sen jälkeen ennää edes palais samoihin rutiineihin. EI OLE ENÄÄ LUKIOTA. elämä muuttuu. pittää alkaa elähmään ny. eikä oottaa sitä ku pääsee koulusta eikä oo tuomosia velvollisuuksia. okei, joo, uus koulu on edessä päin, muttei sen tartte olla heti siinä... mie voin ottaa aikalisän! ja ellää. auringossa kiitos! yksinlähtö vaan pelottaa. ja lähesten jättäminen... muttia löytyy aina. mutta. mie en ennää jauha. ko lähen kuluttaan tätä kallisarvosta aikaa muute ku selittäen.

psst hei! huomasittako mikä mielialan muutos! ahistuksesta optimismiin... seinien kaatumisesta tulevaisuuen suunnitelmiin. TÄÄ ON TODELLAKI TERAPEUTTISTA!

rakkauella Saana.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

terve sinä.

voi voi voi voi voi.

on tämäki hommaa. on tämäki kyllä yhenlaista. tännää sallamaria kysy että no miksi sie kirjotat sinne. eli tänne. emmie osannu ees siihen itte vastata. miksi.... miksipä niin! emminä tiiijä. helpompi tänne ku oikeeseen päiväkirjaan. ei sitä vaivaudu oikeasti kirjottaan kaikkia niitä tyhjänpäiväsyyksiä mitä tänne voi ladella. ja onhan tämä tietenki jonkulaista terapiaa ehkäpä. saa turhat jutut poies mielestä. vähän niinkö albus dumbledorela oli se... se.. hitto! mikä sen nimi oli.. en muista. mutta se sai semmoseen häkkyrään laittaa muistoja ja ajatuksia. niinkö poies mielestä. se on hyödyllistä se semmonen! kaipa mie sen takia kirjottelen. ja jotenki tuntuu ettei ajatukset mee kuitenkaan ihan hukkaankaan, KOSKA oon saanu ihmisiä kiinni jotka oikeasti LUKEE tätä. sinäki siinä. busted.

jotenki vaa tuntu jännältä tännään, siis tämän vuoksi tästä asiasta selitän, ku äikän ope kyseli minun blogin osotetta. semmone fiilis että täh.. ai haluakko lukea? ja sitte aloin miettiin että hmm.. mitäköhän juttuja olenkaan kirjottanu. onko niissä edes mittää järkeä. onko niiitä ees järkeä lukea. mikä järki koko blogila ees on. aloin miettiin että pitäskö sitä kirjottaan jonku teeman ympäriltä jotaki asioita. tai kommentoijja joitaki ajankohtasia asioita. tajusinpa sitte vaa että ei oo sääntöjä. mie kirjotan ööö. iha siitä mitä on mielessä. ja jos jotaki se kiinnostaa nii ookoo. meepä lukee. osote on tämä. olet oikeassa paikassa. Ü

ei tykätä kauheasti säännöistä... ne tappaa kaiken luovuuen. enemmän vappautta! ei mietitä niitä isoja alkukirjaimia eikä lauseenrakenteita. eikä sitä "kielen virheellisyyttä" mitä joka aineessa moititaan. helpompi kirjottaa tällee ajatuksenvirtaa. saan itte ainaki enemmän irti. itestä. ja ku voi kirjottaa joka päivä ihan mistä vain, nii homma pyssyy mielenkiintosena. kertaakaan en ole tullu kirjottaan velvollisuuentunnosta. joka kerta on ollu jotaki sanomista. se on kivaa se! oon vähä semmonen perfektionistisuorittaja ja teen ikävä kyllä monista asioista suorittamisen kohteita, mikä sitte tappaa kaiken sen hauskuuen siitä. mutta tästä harrastuksesta ei ooo tullu vielä semmosta. way to GO!

taijjan nyt keskittyä emmaan joka vilkuttaa mesessä! ikävä on! kuullaaaan.

maanantai 19. tammikuuta 2009

All This Time.

toooinen blokkailu jo tälle päiväle. oon hurjimusss!

mie olen kyllä asunu entisessä elämässä afrikassa. no ainaki päiväntasaajalla. miien kestä kylmää yhtään. nytteki kaks villatakkia ja kahet housut ja viltti päällä! kädet ihan jäässä. eikä siellä oo ku 9-10 astetta pakkasta. voi kuulkaa niitä päiviä ku on yli -20. mie oon nii jumissa sohvalla peittojen ja vähän useamman peiton alla. ja kylmä on fiiliksenä ihan ärsyttävän hirveä. ei pysty keskittyy mihinkää. ja jatkuvana fiiliksenä se repiiiiiiiiii! tahtosin lämpimään... ens talven olen kyllä satavarmasti jossain lämpimässä. en siedä tätä. vaikea lähteä mihkää juhlimaan, ainakaa hepenissä. häätyy olla kaulahuivit, lapaset ja hupparit jatkuvasti mukana ku jossaki välissä tullee varmana kylymä. näkkee nuista erikan synttärikuvistaki kui saana istuu täyessä sotavarustuksessa ja muut heiluu pikkuhamosissa. KOHTA tullee ONNEKS kesä!<3

hmm. joo. mitäs muuta mulle. aaa, siitä uuvesta tatskasta. keksin jotain aivan ihanaa. suunnitelmat vähän niinku muuttuis. parempi niin ehkä... en kehtaiskaan alkaa muokkaan tuota mahaa. ehkä myöhemmin. sitte ku keksin mitä tosiaan haluan siihen, enkä jätä partaselle kaikkea suuunnittelutyötä. ajattelin vähän jatkaa muita juttuja. olis ne tatuointimessut ny 13.-15.2. sinne tuskin saapii ennää aikaa. vai saisko?! jarila kyllä tekisin mielelläni... äää. ja eikä rahatilannekaan salllis. voi jummi ku olisin vakavaranen. rikas oikeastaan. tai olis joku joka haluais maksaa. tsah. ko olis vain töitä nii se olis alku! ärsyttävän kallis harrastus.

change the channel....

here we go.

hola!

fiilis on kevyt! pitäis lähteä englannin kuuntelukokeeseen, silti olo on kevyt! ilman sydänsuruja elämä onpi helppoa. ainaki nyt tuntuu siltä.

herrahan kävi meillä eilen! niin, kehtasikin. tai oikeastaan, mikäpä siinä. hyvä se on väleissä olla! mutta jotenki se oli kummallista. ilman tuntu paksulta... olo oli vähän kiusallinen. jotenki ei voinu olla ihan oma ittensä ennää. se tuntu etäseltä. tai no. niin. sen vaistosi kuinka paljon paskaa meän välilä on. mutta emmie ala kettään syytteleen. asiat meni nyt näin, ja me ollaan kavereita. emmie tiä onko siinä mittään järkeä muttta. jotenki sitä vaa kaipaa vähän suunnittelua elämälle ja haluais tietää mihin kaikki johtaa ni semmonen ajassa kelluminen tuntuu riskin otolta. ettei voi oikein vain antaa asioitten johtaa seuraaviin. haluais vähän johtaa. mutta emmie tämän ihmisen kans voi johtaa. ja se repii! muttta. kuten jo sanoin, oon tehny sen muurin. ja se muuri pitää. enkä sotkeuvvu tunteillani siihen ihmiseen enää, JOTEN annetaa asioitten siis kellua. minun häätyy nyt keskittyä muihin asioihin. hoijjan tämän koulun tästä ja muuta mukavaa. :)

pitäis kai sinne kouluun mennä jo... lähteä talsimaan! viiminen viikko kuvitelkaa. koooolme piiiitkää vuotta. ja viiminen vko. viiminen. mie en vaa voi sitä ymmärtää. ja fiilis on superi!:)

there's somethin' in the air in Hollywood...

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

this is the life.

ei tiijättäkö huolta. emmie suostu ennää ovimatoks. tai sellaseks jota voipi kohela niinkö haluaa. äijä saapii nähä NIIN paljon vaivaa että rikkoo tämän kylmän naisen kuoren uuestaan. ei taija onnistua. anteeks voipii antaa mutta emmie anna kaiken sen unohtua. en todellakaan. mie uskon karmaan ja kaikkeen semmoseen, enkä taho piettää mittää hirveää vihaa. enkä kerrää vihamiehiä todellakaan missää nimessä. nii parempi että ollaan väleissä. ei se onnistu kuiten että joka päivä soiteltais ja oltais ku ei mittään. mutta semmonen että hymyillään ku nähdään ja käydää joskus jossaki ja tehhään jotaki. kaikista helpoin ku ei tarvi vältellä toista. tiijättäkö minusta on iha helvetin hieno kuinka helppoa tämä nyt mulle on. viikkoja sitte en ois kyenny. olin ihan säälittävässä jamassa henkisesti tuon takia. mutta nyt sitä tajuaa etten mie sitä tartte, eikä minun tartte kattoa tuomosta käyttäytymistä. se on helpottavaa ku sen tajus. ny voin suhtautua siihe ihmiseen täysin objektiivisesti enkä sotke mitää tunteita mukaan. kaikilla on helpompaa. ei se tarkota tietenkää etten mie yhtään välitä. kyllä se on kiva että silläki alkaa menneee hyvin, ja se on siis kiva tietää. elämä sotkussa sillä on, sen verran tiän. ja on kiva kuulla jos ja kun sillä alkaa menneen paremmin. liikaa minun ajatuksissa se ei tillaa ennää saa. ihan vähän vain. tämän verran.

onpa mukava olla yksin kotona. :) eilen kävin lenkilä ja salila ja tehin ruokaa ja leivoin sämpylöitä ja soitin kitaraa ja olin vaan. rentouttavaa. äiti kai tulee tänään. ajattelin enne sitä vähän siivota. huvikseni oikeastaan vaa. omat huoneet. mahtuis kulkeen paremmin. :)

lauantai 17. tammikuuta 2009

kauhistus.

kauhea morkkis. hui ko sitä on niin ankara itelle. jotenki tuo valvominen ei vain sovi mulle. mennee aina nii seuraava päivä pilalle, ihan vain ko valvoo. eilenki mie otin vähän siideriä menomatkalla. sen jälkeen join baarissa yhen paukun. oli jo ennen kymmentä vain nii huono olo jostaki syystä eikä mikkään meinannu ennää onnistua. olis halunnu suoraan kotia. no mutta oli pitkä ilta vielä eesä. huono olo meni luonnollisin konstein ohi. morkkis on vaa aina rahanmenosta ja tuli syötyä kaikkea paskaa ja ... no en mie oikeastaan edes hölmöilly. puhelimen kanssa ehkä joo. ihan vähän vain. tai se tuntuu nyt hölmöilyltä, illalla ehkä parhaalta idealta.

muutti vähän tilanteita taas ku menin ottamaan sen puhelimen käteen ja otin vähän yhteyttä. tai osakseni yritin ottaa yhteyttä, ja ku en saanu, otin toiseen ihmiseen yhteyttä. ja sehän johti sitten siihen että sain äsken puhelun. ihmiseltä kenen en olis ennää ikinä oottanu mulle soittavan. kenen ei oikeastaan olis saanu mulle soittaa. en ois oikeastaan saanu edes vastata. en olis oikeastaan yöllä tietyissä fiiligeissä saanu luvata olevani kaveri ja esittävän anteeksiantajaa. ei minun olis saanu eikä tarvinnu. nyt sitten tehin näin. ja mielikuvitus pääs taas irralleen ja ny en tiiä miten tässä käy. oon kyllä rakentanu semmosen muurin ny ympärilleni enkä päästä sitä rikkoon minua yhtää ennnää. voi kuinka silti toivoisin näkeväni sen.

kauhistus.

torstai 15. tammikuuta 2009

helöyy!

minäpäs olin eilen hurjimus! ikävöin Henni-ystävääni ja laitoin sitten sitten yömyöhään viestin että lähetäänkö huhtikuuksi uuteen-seelantiin. 1400e jos saat matkalippuihin ni pärjäät! :) seuraa kaipaan! ja näin. no tyttö vastasiki sitte joskus, heräsin viideltä kattoo puhelinta että tuliko mitää. oli se vastannu, ja ihanan ihanan positiivisesti! reissu luultavimmin siirtyy sinne elokuulle MUTTA Henni on tosi innoissaan. niinku mie! ois hurmaavan ihanaa. tyttöä on kyllä ikävä ja kaikkea. reissu tulis olleen iha sanoinkuvaamaton. Henni oli kyl eka jota edes ajattelin matkaseuraks. ei minusta ole yksin lähtijäksi. mutta... joo. meni yöunet ku tätä mietin sitte. voih.

miten mie huhtikuun sitte selviän. pakko käyä vaikka... vaikka lontoossa. tai jossaki. tehä jotain! kaipa mie maaliskuussa sinne hämeenlinnaan muutan ainaki siks 4kk töööööihin. ja sieltä uuteen-seelantiin ja sieltä sitte tampereelle opiskeleen !? voi ko sais sen opiskelupaikan. jossei, välivuosi on kyllä hyvin ruuusuiselta kuulostava vaihtoehto. nam. ihanako tämä Pello&Lukio -aika loppuu. tätä on kestäny liian kauvvan. ens vko ennää tavallista koulua, sitte koevko ja kaks koetta ja matikan preli nii alkaapi lukuloma. okkei siiinä on heti äikän ja enkun kirjotukset mutta soooou. ei tartte lukea. :)

hirveän hirveästi energiaaa. täytyy kai tästä lähteä salille purkamaan sitä:)
moips.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

-

huijaaaa. monta päivää menny, oonpas ollu saamaton. oikeastaan pahinta on just tämä että on aikaa nii paljon että sitä tuhlaa turhanpäiväseen eikä priorisoi oikein. viittaan nyt kyllä vähän huonoon omatuntooni ku on pianotunti huomena enkä kauhean kauhean ahkerasti ole kyllä harjoteellu :( mutta mutta... kyllä tämä tästä ku ronja lähtee helsinkiin ni ei mee aika siihe ku sitä vaa töllöttää ja sen kaa leikkii. hyvää ajanvietettä, emmie sillä! ku sitä ei vaa pysty tekkeeen muuta sillon ku se on läsnä :P aikamoine keijukaine.

alko tanssiki tännää. huomenna on luultavasti lihakset pikkusen sököt... tehtii eka semmone kiva hoppisarja, melko kevyt. mutta sitte toisessa tanssissa tehtii iha älytön afrikkalaistanssi. pisti kyll' paikat hapoille! oli kiva silti! enpä sitte muule kerinny tännää. 2,5h siellä. ja ku piti koulun jälkee käyä viivillä jotain ja ja niin. huomenna on pakko keritä soitteleen. kitaraa JA pianoa. ainiin ja pitää tehä se äikän preliminääri. essee. se jäi kesken ja vannotin itteni tekkeen sen samantien kotona ettei ajatus katkea mutta niin. siihen nyt tuli kaikkea.

niinkö huomaatta minua ei vaivaa tietyt asiat ennää! :) niinku erikaki sano, mie tartten vain aikaa päästä ylitte. sitä mie sain ja se autto. fiilis on ollu koko ajan parempi. ku herra oli kuvioissa se oli paskaa 95% ja 5% tajuttoman kivvaa. mutta ei se riittäny. eikä riitä. nyt on hyvä olla. jälleen NO STRINGS ATTACHED. voin tehä ja lähteä ja mennä eikä tartte ajatella. on vain ilmestyny kuvioihin uusi ihminen. mutta sitä en pillaa. en ala skitsoileen. en ajattele. en vaadi. en tee mitään. mie annan ny asioitte kulkea painollaan. en hätäile sillä en halua yllättyä tietynlaisilla tottuuksila. enkä hättäile. en oikeastaan edes jauha siitä nyt. tai tänne. ainakaan vielä. koska ei se ole vielä aika sille. ei ole. :)

13pvää koulua. miettikääs sitä. iteasiasssaaa 12? vaii... en muista! ALLE KAKS vkoa... vuhuu. ja niin. nyt on paljon odotettavaa. perjantaina mennää juhlii erikan synttäreitä. vuhuu. rolloriiveriin.

ainiin. ja ku kouluki loppuu ja ku työt alkaaki vasta toukokuun puolessa välissä. niin ajattelin lähteä kaukomaille. siis KAUAS. ja pitemmäksi aikaa ku 2vkoa. haluaisin vaan kaverin.

perjantai 9. tammikuuta 2009

12.26

mitä on nämä työmiehet jotka hakkaa minun päätä vasaroillaan ja kirveillään... sattuu. olo ois nii paljon parempi ilman päänsärkyä. kylmä on kyllä ko helvetti.
just tulin koulusta. koko päivän olin! olisin voinu kyllä jo puol 11 kotia tulla, turhaa kävi syömässä ja ootti enkun tuntia ku ope oli kippeenä ni ei ollu tuntia. pitäs kai nyt sitte tehä ne rästitehtävät. mutta olen paljon saanu aikhaan tänhään! vaikka eilen tuntu kaikki ihan saatanan mahottomalta. tehin yhen tekstitaijjon vastauksen, moooonta monta matikan tehtävää ja vanhat muistiinpanot kopsasin ja... eilen tehin enkun tehtäviä ainaki neljä. kyllä tämä tästä. nyt mie haluan vain kivut poies ja urheilemaaan! ja töihin. mutta ei taijja olla töitä tännään. siltä kuulostais... :/
damnnnn. yritin eilen muute soittaa sinne hämeenlinnaan niistä töistä. pittää soittaa maanantaina uuestaa. jos onnistuu ni meen maaliskuun puolessa välissä muutamaks vkoks töihin ja sitte maaliskuun lopusta nii pitkälle kesää ku vaa pystyy. jossai välissä häätyy tieten hakea kouluihin ja katella että mihin sitä muuttais ja tietenki ylioppilasjuhlat käyä juhlimassa.

aikamoista häslinkiä tämä tammi-helmikuu nytte. onneks koulupäiviä on noin 17 jäljellä. saa sen poies jaloista ainaki. Ü kyllä tämä tästä suttaantuu.

rasittavaa palata kouluun ku siellä ei mikään koskaa muutu. naamat on aina käytävillä yhtä happamia. jutut on edellee samoja ku mitä ennen lomaa. kenestäkään ei oikein tunnu olevan kivvaa nähä kettää eikä kellää tunnu olevan olleen ikävä kettään. sitä ku miettii ei tainnu tulla pietettyä yhteyttä loman aikana ku kahen ihmisen kans. melko vähän se. kertoo tosin paljon. melko paljon sitä silti kerkes loman aikana ainaki henkilökohtasesti oppia. ihmissuhteista eritoten. hoksas sitä myös että kuka on se kaveri joka auttaa hädässä. eli kuka on oikeasti siinä ko tarttee. positiivista asiaa siis myös. ja hoksaa myös kuinka vähän sitä tietää mitä monile "kavereile" kuuluu. tiijä mithää mitä toinen on tehny ja missä ollu ja mitä ajatellu. aikalaila rajottunutta kaveruutta. ihmissuhteissiin ja niitten huoltoon ja ylläpithoonhan tarttee aina kaks. ja se on loputon prosessi se. kyllä se näkkyy jos toinen tai jopa molemmat ei jaksa ennää vaivautua. sen näkkee kyllä.

kyllä se elämä tullee niinkö pikkusen muuttuun sitte ko vaihtaa paikkakuntaa. alkaa tekkeen niinkö itte valintoja just asuinpaikan ja koulun ja muun semmosen välilä. sitä alkaa aikalaila itte valitteeen seuraansa ja vaikutteitansa. se on sitte niin erijuttu ku mitä siellä minne olet syntyny. erilaista ku se mihin harrastuksiin äiti on sinut ilmottanu. erilaista ku se kenen viereen opettaja on sinut pistäny istumaan. erilaista ku se minkälaisten ihmisten kans sie olet pakosta kasvanu. ko sitte ko muuttaa, sitä alkaa itte vaikuttaa ja valitteen. ympäristö tietenki vaikuttaa, mutta kyllä sitä sitte ihmiselä on enemmän valinnanvarraa ainaki nuissa ihmissuhteissa. mutta aina se on nii että lapsuudenkaverit on aina lapsuudenkavereita. jos ne pysyy ja on hengissä, ni kyllä ne ylleensä taistellee melko pitkään.

emmie nyt siis tarkota sitä että vittu ku ei voi valita kavereitaan pikkupaikassa. yleisesti vaa siitä kuinka se on erilaista sitte isola paikkakunnala. ja kuinka lapsuudenkaverit pyssyy pitkään tärkeinä, jos niitä suhteita jaksaa ja kykenee huoltamaan. sitä vain että jos ei tarpeeks ole halua ja jaksamista nii kyllä se näkyy ja tuntuu. äsh. alan vaan toistamaan itteeni. mitenvaan! pointti nyt oli tuolla jossain. eti se.

:)

torstai 8. tammikuuta 2009

2009

tiijättekö, aikaa sitä vaa ihminen tarttee. ja muuta ajateltavaa! kaikki sotkut ei oo tuntunu pahalta päiviin. ku en ole ajatellu. onneks en ole ottanu yhteyttä. ko se ei todellakkaan ole minun homma. ei tässä kaikesta voi sitäkää syyttää, oon ollu aiko skitso mutta itte se sai minusta pahimmat ja parhaimmat puolet essiin. ehkäpä. nojoo. mutta pitipä tuoki kokea. kyllä se miestä söis jos se pitempää ois jatkunu. ja sitäpaitsi. uus vuos. uudet kujeet. uus paikkakunta! uus koulu. uuutta! sillä 18 pvää lukiota jäljellä. oon ollu kaks päivää jo pois ku olen kippeenä. maanantaista tähän saakka iha sohvan vankina. olin stressaantunu, surullinen, nukuin huonosti, palelluin pihalla. mitä muutakaan tuomosesta voi seurata? ei mitään. nyt ajattelin kyetä kahelle enkun tunnille ja muutenki ottaa itteä niskasta kiini ja lopettaa suremisen jonku ihme tyypin takia joka kusetti minua sen ko kerkes. katukoot. :)

taneli lähti just rolloon ja sieltä lentokonneela helsinkkiin. tiina lähti viemää. ronja meni päikkäreille äitin työpaikalle. ihmeen hiljanen kämppä tuli. pitäs varmaa siivota... en jaksa nyt kyllä. jos pukis ja kampais naamaa vähän ja kävelis kouluun. hui sielä on vain nii pakkanen. en oo moneen moneen päivää käynykää pihalla. pakko se vain on.

ajattelin muute käyä ens kuussa ehkä laittaan vähän tatuointia.... ! :)

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

edelleen ootan jotain yhteydenottoa.
kyllä mie sitä näkisin ja kaikkea jos se vaa soittais...
toivon oikeastaa että se soittais.

nooo... viimeistä 14.2.2009 nähään ku viivillä ja ollolla on häät. pakko löytää täydellinen mekko.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

välittää. ei välitä. välittää ei välitä.

hyvä fiilis. huono fiilis. hyvä fiilis. huono fiilis.

ihan skitsoahan tämä on ollu. mutta ny se on ohi, herranki puolelta. ehkä hymyilee kuulema jos joskus nähdään. aika huonoa seuraa se on mulle ollu. tai siis... ihanaa seuraa.mutta siis. ei se rehellinen ole ollu. ja kokonaissaldo mitä se on mulle tuonu on tosi surkea. mie olen ollu tosi surkeana sen takia. ja monesti ihan turhaan. nyttenki kaipaan vaikka se on minua kusettanu tiä monettako kertaa. mie tunnun antavani sille kaiken anteeks. vaikka se kohtelee minua huonosti. pitäs vain päästää irti. se on vain hirmu vaikeaa. mutta se on ainoa asia mitä häätyy ennää tehä. ei se halua sopia. eikä se olis varmaa edes hyväksi. haluaisin silti. tyhmä ku olen. se ei halua vaivata päätäään minun takia ennää yhtää. keskittykööt vaa asuun avovaimonsa kans. hitto mie olen ollu sinisilmänen.

lauantai 3. tammikuuta 2009

mmmminäkö sinisilmänen. :o

perjantai 2. tammikuuta 2009

-

sanottaisko ettei mikää maailman yksinkertasin tämä juttu.
vaikka viime vkl pistin poikki. piste kaikelle. tuli koodia keskellä viikkoa... tuli soittoa. herra tuli iha käymään. sanoin tosin vielä silloinki pahasti.. ja selvästi. ja niin. asioitten piti olla selviä. eilenki. ja tänäänki sanoin vielä asioita suoraan. halusin vaa asiat selviksi ja joku yks suunta kaikelle. joku päätös tai sitte askel etteenpäin. tunnusta, toivoin koko ajan että mikään ei loppuis. tunsin silti niin suurta vihaa ja surua yhtäaikaa. en halunnu päästää kuitenkaa lopullisesti irti. noh. kerta mikää ei loppunukaa viime vkl, selvittely alko taas tyyliin eilen.. mihinkää suuntaan ei mikkää menny tietenkää. tänään sitte sanoin että ehkä parempi ettei olla yhtää missää yhteyksissä kerta se ei välitä eikä näe vaivaa eikä tule sillon ku lupaa yms yms yms. sanoin ettei tästä tule mittää ku kumpiki haluaa jutulta eri asioita.

no se vastasi. yllättävää ihan tosi. ihan soitti. hiljanen. kerranki. ja se vastasi ihan oikein. fiilikset on siis jälleen muuttunu. aiko vielä laittaa koodia illalla. pukee kaikki tunteensa sanoiks. aiko miettiä lissää. mie oottelen tässä nyt sitte. tuntuu silti jo niin paljon paremmalta ku tiijän nyt että se välittää sittenkin. :)