tiistai 21. joulukuuta 2010

la navidad

kotona ollaan. onneksi. eurooppa on sekasin lumesta ja noin 1/3 lennoista kukee tällä hetkellä ja se on hyvin. ihmiset viettää joulujaan lentokentällä odottaen ihmettä.

onneks onneks onneks onneks pääsin kotiin.

huomenna -27 astetta. pelottavaa.

tänään kävin ekalla pakkaslenkillä piiiitkään aikaan. joku -8 astetta. en edes paleltunu, hikoilin jopa. oli melko terapeuttista, oli niin hiljasta, elotonta ja lumista. vain mie ja metsä.

on tämä kylmyys tosin kuiten aika extremeä. huomisen pakkanen vähän jänskää. noo.. sitte keksitään juttuja sisätiloissa. ja juostaan juoksumatolla.

tänään leivoin myös jotain 5h. leivoin eilisen piparkakkutaikinan ja torttutaikinan. tein sitte toisen satsin torttuja ja uuden piparitaikinan huomiseks. pitää viiä mummileki keksejä niin sama tehä sitte kerralla tarpeeks.

ylihuomenna sitte mummin ja ukin tykö. ei voi sanoin kertoa kuinka kovasti odotan näkeväni vanhukset. <3

ja joulu! ei sitä tajunnukaan että on joulukuu tai että on ylipäätänsä joulunaika. ei sitä espanjassa näy niinku täällä. täällä joulu on ilmassa.. tunnelmassa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

hombre, que viaje!

So, Barcelona 4.12-7.12.2010.

(La Sagrada Familia)

que viaje!

olishan sitä pitäny tajuta kui hurjaa tulee ku alkuki oli nii hankala:D reissunhan piti startata 3.12 MUTTA... saatiin viettää hermostuneita tunteja lentokentällä turhaan. taululta näki lennot, vaan muutama oli peruttu, niin peruttu TAULULLA. vihaset ibizalle matkaajat ei ottanu peruutusta kovin keveästi ja se pisti toivomaan kyllä kans ettei olis ongelmia ku ei jaksais säätää... sitä on jo kerran MELKEIN jääty kentäle tulivuori + tuhka -kompleksin takia ja semmonen on vain turhauttavaa. vaikka ongelmahan ei nyt ollu suuri ko matkaa oli vaa viereiseen kaupunkii, ei maasta toiseen.

nooo, joku tunti ku lento oli jo ollu myöhässä nii en muista mitä tapahtu mutta tuli ilme että mikää kone ei lentäis espanjassa sinä iltana. lentäjät oli ilmottautunu joukola sairaiks. JA espanjaan julistettiin sitte hälytystila. no... turhauttavaa? ei toki maata kaatavaa mutta turhauttavaa ja ressaavaa. ei muuta ku viimosilla
metroila takasi kämpile ja ettimää vaihtoehtoja; junat tietenki täynä! olihan vapaapäivät koko espanjassa joten.. bussiin saatiin viimoset paikat. starttaus olis siis seuraavana päivänä.

ja eihän se uus lähtökään kovin helppo ollu. bussi lähti klo 13 ja mie nukuin 11 asti koska puhelin ei herättäny. onneks jo 11 heräsin. kiire tuli tietenki. piti tulostaa bussiliput yms. mikä parasta, liput oli semmosessa formaatissa että istuskelin varmaa 45min locutoriossa intialaisen häiskän kans lataamassa jotain ohjelmaa jolla saatais liput auki ja tulostettua. kello oli jo liikaa ku homma hoitu. kaikenlisäks muka lähin metrolla liikenteeseen. kello oli jo nii paljo että lunastin ostamalla lipula itteni samalta asemalta ulos ja otin taksin. kerkesin! :D löydettii bussi barcelonaan ja eiku matkaan.

(Casa Mila)

bussimatka kesti 4h mutta meni hurjan nopeasti. vasta siinä istuskellessa ja maisemia katellessa tajus kui sitä oikeesti on poissa kotoa. helppohan se on hengailla täälä valencian kaupungissa ja kotona koneella ja tehä elämä helpoks, ei se tunnu arkea kummemmalta eikä kaupunki tunnu niin "toisesta maasta" olevalta. mutta tuone maaseudulle ku menee ajelemaan niin kyllä, ei tämä suomi ole. luonto on niin erilainen. kymmeniä kilometrejä valencian kaupungin ulkopuolella on vaa appelsiineja appelsiineja appelsiineja... saakelisti appelsiineja. luonto ei ole kovinkaa vihreää, maa on aika kuiva ja puut pensasmaisia. maa ei ole ollenkaa tasasta vaan mäkistä ja "vuoristoista" "vaaramaisella" tavalla :D mentiin aika pitkälti tottakai rantaa nuollen joten ajoten maisemat välimerelle oli melko sanoinkuvaamattomat. meressä on vain jotain niin suurta.. se energian määrä mitä se tuo on niin uskomattoman tuntosta.

en meinannu malttaa istua ku alko tuleen kylttejä että "barcelona, catalunya". kaupunkia sai ajaa kans piiiiitkään että saapu keskustaan. ei saavuttu tosiaa mihinkää tampereelle vaan oikeaan, kunnon kaupunkiin. nähtii jo heti bussista sagrada familia, se ei tosiaan ole mitää mikä vois jäähä huomaamatta. se... se on valtava. se oliki ensimmäinen kohde sen jälkeen ku kartan avulle vaelsimma asemalta La Ramblalle, Placa Reailin Kabul-reppureissaajien hostelliin. asuttiin siis ihan barcelonan ytimessä, josta oli aika loistavaa lähteä tutkailemaan kaupunkia. check-inin jälkee vaa vauhilla kohti gaudin ikusta projektia.



se oli sanoinkuvaamattoman upea. se on niin suuri ettei sitä pienen pieni saana oikein ymmärrä. se on niin täynnä yksityiskohtia ettei niiden tutkailemiseen päivä riitä. se on nähtävä. kuvat ei vain tee sille oikein oikeutta mutta yritin.

La Sagrada Familian jälkeen käytiin salaattibuffeesa syömässä kalliisti (:|) ja se oli kauheaa.. olin aamulla kiireessä ehtiny vetästä muutaman appelsiinin ja sain otettua muutaman linkkariinki ja lisänä tähän muutama viikuna koko päivänä niin kaipasin ruokaa! ja mikä oli auki oli salaattibuffee joka oli kallis, tarjos hyvät salaatit kyllä mutta myös lämmintäki ruokaa, pehmeitä ranskalaisia ja kaupan-pitsapohja-pitsaa ja kanankoipia. kauhistus. söin sitte PALJON papuja... ja salaattia.

sitte jatkettiin Gaudi-pyhiinvaellusta ja käveltiin Casa Milan ohi (kuva aikasemmin). Ja samalla kadulla oli tietenki myös erehdyttävän Gaudi, Casa Batllo.



uskomaton rakennus tämäki. siinä on rakennusmiehet kironu ku on tuota väsänny. en osaa kuvitellakaan.

käveltiin oikein turisteina La Ramblaa ja tajuttiin sitte vasta kuinka täynnä se kaupunki olikaan. se ihmispaljous oli uskomatonta. HUH!.



ihmiset kasautu jatkuvasti erilaisten katutaitelijoitten performansseja seuraamaan ja sillon ei toivettakaan että mahtuisit jostain välistä pujahtamaan. oli steppaajia, jonglöörejä (niin tulella kui ilman), laulajia, taikureita, tanssijoita... tylsää ja hiljaista hetkeä ei tämä kaupunki tunne. ainakaan sen 4pvän aikana ei sellasta ollut.

nähtii jo ekana iltana niin paljon. käveltiin ahtailla Barri Gothicin kaduilla, jotka oli täynä pikkupuoteja, suklaa-ja leivoskauppoja, kaikkea maan ja taivaan väliltä. nukuttiin kyllä hyvin, vaikka hostelli oli aika.. köyhä, mutta no, 11e yö ? :D ja oli vähän kylmä, mutta vain tänä ekana yönä. tunnelma hostellissa oli loistava ja rento. yleiset tilat oli täynä eri kansallisuuksia ja sielä oli myös pieni "kaljabaari", biljardipöydät ja tietokoneet. loistava paikka tutustua ihmisiin. tutustuin muutamaan brasilialaiseen tyttöön ja päästiin ihan niin pitkälle että käytiin yhessä syömässä, jolloin oikeastaan vasta tutustuttiin, se oli aika randomia, ja mentiin sitte yhessä ihan käymään clubbailemassa. tämä oli tosin viimesenä iltana.

ekan yön jälkee herättiin tehokkaasti aikasin tietäen että Picasso-museoon pääsis ilmaseks ku oli kuun eka sunnuntai. sielä vierähtiki sitte aikaa. mutta olihan se vaikuttava... tuli ostettua tuliasiaki kivasti sieltä. ja



joo.. ostin muutaman pikkukopion picasson huumorikompleksista, siinä oli pin-up tyttöjä joiden kuviin picasso oli piirtäny pilakuvia ystävästään. täytyy kehystää ne tauluiks. tooosi hienoja. :)

en muista oikein mitä muuta tapahtukaan sunnuntaina mutta sen voin sanoa että käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. koko reissu... koko reissu käveltiin. jalat on vieläki ihan sököt..

maanantaina mentiin...



tietenki Park Güelliin!



se ei itseasiassa ollu NIIN uskomaton. olihan se hieno, ihan TÄPÖTÄYNNÄ turisteja.. mutta odotin jotain isompaa ja laajempaa kompleksia. se oli aika vähän mitä siellä oli ja aikalaila kaikki siinä samassa kohtaa.. höh. mutta pitihän se nähä! ja kannattaahan se sielä käyä jos barcassa vaa on.

huippu kaupunki. ihan niin huippu. tähän mennessä paras paikka maan päällä. rehellisesti sanottuna. tai siis paras kaupunki. siellä on KAIKKI. tykkäsin etenki kaupunginosasta "El Raval" joka on muka "pahamainen" tai ollut sitä ja vähän elämää nähnyt mutta se oli... boheemi! rento... vaihtoehtonen. rehellisesti sitä mitä se oli. toisin ku la ramblan ympäristö mikä on rakennettu ja kiillotettu turisteja varten, el raval oli aitoa.



sieltä löytyy kaikkia etnisiä kauppoja, niin elintarvike kuin vaate. sieltä löytyy vähemmistöjä, vegeravintoloita, vintage-ja segunda mano-kauppoja, siis kirppareita. sieltä löytyy musiikkia, soittimia ja cd/lp:kauppoja... kaikkea mikä ainaki minua kiehtoo. pyörin siellä ainaki kahtena iltana ja olisin voinut löytää sieltä paljonkin enemmän. ja kertaakaan ei pelottanu kävellä siellä. eikä se ollu run-down.. en ehkä menis sinne yksin yöllä humalassa hortoilemaan mutta.. päiväsaikaan niin menemisen arvonen paikka.




kaupunki oli kyllä elävä oli mikä aika päivästä tahansa. viimisenä päivänä halusin vain ottaa rauhallista hengailua agendalle. oltiin kävelty ja nähty niin paljon.. museoita ja katedraaleja, markkinoita ja puistoja, taloja ja nähtävyyksiä. oli aika vaa kuljailla ilman päämäärää. kuljailin tietty el ravalissa ja sitte yhellä isolla kadulla törmäsin sitte vaihteeks hirmuseen ihmisjoukkoon ja ku kuulin musiikkia arvasin että on joku show menossa. hivuttauduin siis lähemmäs...



ja olihan se näky komea. niin poikaset, niiden varret, ja se taito ja lahjakkuus! uskomatonta. uskomattoman uskomatonta. olen kerinny jo tähän 20 ja puoleen vuoteen ikään nähdä jos minkälaista tanssimista mutta... en ikinä mitään tällaista. nää pojat vois tanssia ihan missä vain ja olla parhaita. ihan kevyesti. en pysty edes selittämään. ei ollu asentoa ja liikettä mihin nää ei olis pystyny. ne oli rakentanu semmosen 10minsan shown jota ne toisti tietyn väliajoin kerätäkseen rahaa. ihmisten vaihtuvuus kadulla oli niin suurta ja nopeaa että ei ollu ongelma pysyä aloillaan ja esittää uudestaan ja uudestaan samaa showta sillä harva jää paikalleen. kaduntallaajista siis. ite tosin otin taukoa ja istuskelin siellä ja näin pojat ainaki 3x ja joka kerralla olin blown-away. yks poikasista kävi esittäytymässäki mulle. punastuin varmaan niin näkyvästi. :P koko loppupäivä oli niin hyvä fiilis ku näki jotain niinki uskomatonta.

emmie tiä voiko barcelonaa olla rakastamatta. mutta voiko siitä tykätä näinki paljon? uskomaton reissu. heh. se sai arvosensa lopunki :DD melkein. sillä oli noin 2-5minuutista kiinni ettei myöhästytty lennolta. möhlittiin melko suuresti terminaalien ja porttien kans. en ikinä ole hikoillu niin paljon ku siinä kaikkien kamojen kans juostessa lentokenttää ja terminaaleja ympäri. hlökunta vielä kehtas vitsailla ja sano ku oltii viimiset portilla ja rukoiltiin että ne ottaa meidän vielä mukaan (kenttä oli aika autio viimesten ongelmien takia, ja kone puolityhjä!) niin hlökunta kehtas sanoa että ei ole enää mahollista. oltiin niiin niin niin hengästyineitä ja epätoivosia jo siinä vaiheessa että voit kuvitella mikä tunne ku se sitte sanoki että no joo joo menkää menkää. ku päästiin koneesee oli pakko ottaa vaatteet pois ja saaha hengitys tasaseks ja sitte tuli se helpotus ja nauru. en ole nii makeasti nauranu pitkään aikaan. meile sattu jos mitä kommelluksia ja tämä viiminen oli kaiken huippu. oltiin niin ylivirittyneitä ja samalla väsyneitä että naurettiin koko tilanteeelle varmaan 10minsaa... :D lento meni hyvin ja kotona on ihana olla. väsynyt mutta onnellinen.

barca kutsuu viimeistään helmikuussa taas <33

tiistai 7. joulukuuta 2010

i'm back!



u know from where. <3333

torstai 2. joulukuuta 2010

btw

sain muute hirveät kiinalainenravintolasyndrooma-oireet tuosta ravintolareissusta. sydämen tykytystä, pyörrytti, heikotti... todella kummallinen ja huono olo.

not for me not.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

1.12.



Ensimmäinen luukku auki. Paitsi huomasin kummitätskyltä saamastani partiolaiskalenterista että olisin saanu aukasta jo kaks! no... aukasin tänään siis kolme. tarkistin vielä kalenterista että onko se totta, onko jo joulukuu. ON. on jo joulukuu. 17 yötä ja olen jo matkalla suomeen. siis mihin tämä aika menee... se menee siihen että että kun edes mietit sen seisahtumista niin se on jo mennyt menojaan, aika siis. se ei pysähdy vaikka sie pysähtyisin. vohooo mikä älynväläys.

jotten alkaisi vain odottamaan, olen kehitelly pääni menoks kaikenlaista ajankulutusta. esimerkiksi perjantaina lähden erään kuopiolaisen lääkistytön kans Barcelonaan. ollaan siellä tiistai-iltaan asti. eilen tehtiin online check-init ja käytiin aasialaisessa buffeessa syömässä. huhhuh, olipas uppopaistettua kamaa! en ikinä syö uppopaistettua mutta... olin todella nälkäinen ja.. niin. tuli otettua muutamat mustekalarenkaat, katkiksia (jotka oli uskomattoman mureita, vaikkakin uppopaistettuja), kalaa.. mutta söin kyllä hyvällä halulla ihanat maustekaalet ja merileväni. jälkkärinä oli varmaan 10 eri jäätelöä, suklaakakkua ja flaneja. jäätelö maistu pikkusen mutta muu oli aika mitäänsanomatonta. anywhos, tehtiin vähä raflassa sotasuunnitelmaa barcaa varten. hehheh, suvi varotti jo etukäteen. sano että aamulla sitte syöt kans kunnolla, sillä MET KÄYMÄ NE KAIKKI KOHTEET mitä suunnittelima ja syömä sitte ko sille jääpi aikaa! sanoin että passaa hyvin! :DD ostan hedelmät ja kuivatut viikunat kassiin enkä valita nälkää suvin kuullen :D nojoo. emmiekää sinne syömään ole menossa. lyhyt aika sielä nii mielelläni näen niin paljon ko haluama. helepostihan mie pääsen sinne uuuestiki mutta suvi ei tule ennää joulun jälkeen espanjaan niin. tehokasta turismia, passar bra. Ü

3.12-7.12 siis BARCELONA. <3 mie vähän jännitän. mie luulen että rakastun siihen kaupunkiin niin toivottomasti että tulen surullisena takasin. vois vähä yrittää selvitellä barcelonan suurlähetystöä jos sinne menis vaikka harjotteluun joskus. ja niin. ollaan sielä suomen itsenäisyyspäivän tosiaan ja ne järjestää usein jonkunlaisia iltamias suomalaisille espanjassa siellä. olis siisti käydä. en tiä.. tarvis varmaa olla suurlähetystön listoilla että sais kutsun jos mitään on. :/

laitan sitte raportin ku tullaan reissusta. kuvien kera tokkkiii.

nää muut päivät meneeki sitte varmaan... urheillessa. tuota koulua ei oikein ole ennää.. alkaa ollaan viimiset hetken tälle lukukaudelle. JÄNNÄ. pisteitä ei ole tullu yhtään. en tiä tuleeko.. en edes murehi sillä nyt puhun espanjaa. //sí, creo que voy a hacer deporte en los semanas que vienen. no tengo muchisima de estudies nunca más. Se esta los ultimas momentos de nuesta semestre. es un poco raro... pues.. yo no he tenido los creditos pero y yo no se que voy a tener algunos :D PERO... lo no me preocupa porque ahora; yo hablo español <3 :)

joo.. asiasta kolmanteen. vähänkö mie rakasta juosta aamulla. täällä kun on aamulla semmonen kipakka 4astetta nii ah, ihana juosta raikkaassa ilmassa. olen juossu nyt joka toinen päivä, olen siis vähentäny JOKA PÄIVÄSESTÄ lenkistä. hehheh.. ei oikeasti vaan pysty joka päivä eikä pitäskään pystyä. ei kerkiä palautua yhtään! ja joka toinen päivä teen sitte salitreenin, tai viikolla, 3x vkossa. viikonloppuna on sitte se lepopäivä. joogat päälle niin voivoi.. nautin niin paljon. mitenköhän sitte ko alkaa opiskelut suomessa niin pystyn jatkamaan samaa rataa? :D en tiä. jostain on ehkä luovuttava. kauhia ajatus. hikoileminen on elämän suola.. :P

nyt siis urheilua ja barcelonaa ja aika kyllä kuluu. ja itseasiassa suvi kysy jos lähtisin vielä madridiin :D madridiin siis sinä viikonloppuna joka on barcan ja suomen välissä. huhhuh! haluaisin kovasti madridiin mutta en tiä tuleeko nää vähän liian lyhyellä aikavälillä nää reissut. Ü

mutta palaan astioilllleeee. hasta luego y un abrazo grande.

tiistai 30. marraskuuta 2010

random.

"Myös passiivinen elämäntyylimme edesauttaa kehon happamoitumista. ”Ennen vanhaan tehty ruumiillinen työ poisti osaltaan kehosta kuonaa ja happoja. Nykyisin ihmiset estävät epämiellyttäväksi koetun hikoilun – jopa meille haitallisilla tuotteilla kuten alumiinia sisältävillä antiperspiranteilla. Hikoilu on ihmiselle hyvin tärkeä toiminto.” http://plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/happo-emastasapaino-kuntoon-terveys-on-kuonaton-keho

sitä vaa ku niitä syöpiä on jo kaikenlaisia, jossain luki että joka neljäs sairastuu. että ihmiset miettis esimerkiks nuita dödöjä. ne sisältää alumiinia jotka TUKKII hikoilin. samalla ko alumiinia menee elimistöön aiheuttaen esim rintasyöpää. suosittelen TÄYSIN mineraalikividödöjä, saapii luontaistuotekaupoista. maksaa jonku 10e ja kestää niin kauan ko tiputat sen kaakelilattialle ja se menee tuhannen sirpaleiks. ite urheilen ko hullu ja mulle mineraalikivi on just tarpeeks tehokas joten miksipä ei sulleki. Ü

tämä postaus siksi ko olen huolissani.. :/

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

food-frustration.

mistä asti on oikeasti tullu luvallista leikkiä ruoalla? --> http://www.thisiswhyyourefat.com/?paged=7

mie en tykkää yhtään. emmie tiä voiko kaikkea "ruokaa" millä nykyihmiset edes leikkii niin kutsua ruoaksi. no, ei oikeastaan voi, mutta kyse onki nyt ruoasta yleisellä tasolla. periaatteesta.. siis siitä ettei ole ennää mittään kunnioitusta sitä kohtaan että meillä on ruokaa. koska se on se minkä pitäs meijjät ravita, ei sairastuttaa. se on jotain mistä meijän pitäs olla joka päivä kiitollisia, että saadaan se jokapäivänen ravitseva annos jotta voidaan elää... mutta nyt se on vain jotaki mistä ihmiset hakee yli meneviä elämyksiä, jolla ihmiset leikkii, josta ihmiset sairastuu. sitä on selvästi liikaa ja se on ollu jo liian pitkään liian jalostettua. se on toisaalta jo jotain millä leikkimisen vois sallia JOS se ei menis jonku elimistöön seuraavaks leikin seurauksena. koska sillon siitä tulee jotain muuta ko leikkikalu.

se on kyllä hurjaa mitä kaikkea me pistetään elimistöömme. siis meidän SISÄÄN, sinne missä meilä on kaikki ELINTÄRKEÄT jutut jotka pitää meidät HENGISSÄ.



siis hengissä. kyse on hengestä. ja ku miettii... jos kaikesta siitä pas*asta saa jotain kiksejä niin... kyse on helkkari muutamasti sekunnista?! sitten tulee pahaolo ja väsymys ja lopulta sairaudet jos meno jatkuu. SAIRAUDET. kuinka hauskaa se nyt sitte on? riskeerata loppuelämä? elämässä on muutaki kokemisen arvosta? ja kyllähän herkutella saa, mutta se ei saa "kuulua" ruokavalioon. se ei saa olla "joka tiistai" "joka toinen päivä" se pitää olla SILLOIN tällöin, eli päivinä joita ei voi etukäteen eritellä koska ne on SATUNNAISIA. ei keksi elämää kaada mutta paketti joka tiistai on jo eri juttu.

tottakai ruoka on nautinnollinen asia. kyllä mieki ruoastani nautin, mutta emmie elä syödäkseni. syön jotta eläisin. jotta joku minut ravitsis. se on ensimmäinen tarve mikä meilä on. joten tottakai se on ilonen asia. kertoo siitä minunki kokkailupostaukset. mutta kyse on nyt nautinnoista jotka ei ihan suoranaisesti liity pelkkään ravinnon saamiseen... ---> juuri tämä sivusto... thisiswhyyourefat.com kertoo niin paljon nykyihmisestä. hirveä hirveän surullista.

todella kliseinen viittaus vaan tähän mutta kaikilla ei oikeastikaan ole sitä ruokaa ja me leikimä sillä tuola tavala? niin surullista, niin epäsolidaarista, niin typerää, niin lyhytkatseista. tosi ikävää.

maanantai 22. marraskuuta 2010

kokkailua. taas...



ja paras, yksikertaisin, lounas pitkiin aikoihin! uskomattoman hyvää! siis vain pinaattia, suolaa ja pippuria ja balsamicoa, tomaattia ja pohjalla oli hiukan eilistä guacamolea - avokadotahnaa. saiRAAAN HYVÄÄ!



oikein hyvä hummus :P



munakoisotahna.




eilisen kattaus. pinaatti-balsamico-salaattia, hummusta, baba ganoush-munakoisotahnaa... pähkinöitä.. oliiveja.. etc.




paahdettuja ja maustettuja kurpitsansiemeniä. self-made tietenki!




hernaria suomalaisista luomuherneistä. helpottipa kovasti ikävää.

lauantai 20. marraskuuta 2010

ihastuin ikihyviksi!



löytyy nettikaupasta www.streetgroup.fi, musta ja koko S, jos joku haluaa olla semisti kiva. :)

perjantai 19. marraskuuta 2010

ei muuten helpota koirakuume yhtään.

täällä on kylmä.

en jaksa oottaa jouluun.

mulla laiskottaa.

pitäs mennä iltaluennolle ja yrittää valmistella jonkulainen presentaatio uusmarxismista ja "sosiaalisestaoikeudenmukaisuudesta" (neomarxistas & justicia social).

huhhuh.

haluttais tehä jotain viihdyttävämpää.. kuten lenkkeilyttää uutta koiraa.

tai menis vaikka elokuviin.

jostain nyt motivaatiota tähän elämäntilanteeseen!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Dimarts.



minua vaivaa nyt yksi juttu. olen ollu pitkään tyytyväinen kaikkeen enkä ole toivonu mitään lisäksi. se on jännä kuinka "tyytyväisyyteen turtuu". nyt olen kuiten keksiny ihan hirveän pakottavan tarpeen... nimittäin tarpeen saada koira. jotenkin täällä, ku on yksin, niin kaipais semmosta ehdotonta seuraa. jonku joka huolehtii ja rakastaa ehdoitta eikä huomaa muita ko sinut, ko olet muuten 99% päivästä vain massaa, jonka kiireiset kaupunkilaiset ohittaa sen enempää ajattelematta. kun olis koira, olis aina seuraa.. sais kaverin lenkkipolulle ja kaverin muutenkin kaikkeen. se pitäs huolen ku kävelee yksin ulkona pimeällä. se tois niin paljon kauneuttaki tähän kaupunkikuvaan. no, elämään ylipäätänsä! voiettä.

tavallaan toivon että tämä kaipaus johtuu vain tästä tämänhetkisestä tilanteesta. en oikein tiä kuinka järkevää olis hankkia koira nyt. olishan se äitin seurana kotona. TOSIN siellä on 4kissaa ja yks koira jo valmiiks, eikö ne jo riitä? enpä ajatellu sitä.. no enkä ajattele ko haluan koiran. WEIMARINSEISOJAN. okei, halusin ja haluan suursnautserin. rakastuin snautsereihin joku 6v. sitte ku vietin aikaa edesmenneen ystäväni ja hänen perheen kanssa ja heillä oli snautseri. niin ihana snautseri. täällä näin niitä mutta suuria. suursnautsereita. voi voivoi. mutta olin järkevä ja kysyin mielipidettä porukoilta ja jukka sano vain että otama vain koira mutta pittää olla mettästyskoira. ?! :D siitäkös mie innostuin. no.. katoin sitte metsästyskoiria ja mikä sen täydellisempi koira sattu kohalle ko ghost eye weimarinseisoja. sairaan kaunis koira. haluan.. haluan... menispä tämä ohi. kauhea vastuu... jne...

no. onneks äiskä on järkevä ja vähän pirullinenki... seki muka katto niitä tuossa netistä ja ihasteli mutta se tekkee vain sen nytten ko olen niin innoissani. ei se meile ikinä mittään koiraa ota :D tietää että kyllästyn hokemaan tai "järkevöidyn". leikkii nyt vain mukana. mutta ihan hauskaa ajatusleikkiä.. weimarinseisoja..

--

joku 33. pvää ku alkaa vuoden parhaat päivät. pääsen omieni joukkoon. käyn hakemassa lisää voimia loppulukukautta varten. huomaan koko ajan käyttäväni ilmasuja jotenki viitaten siihen että tämä olis jotenki pakkopullaa olla täällä. mutta emmie sitä tarkota... tietenki jotku asiat merkittee enemmän ko täällä olo mutta.. on täällä hyvä olla. ja tämä on tärkeää kans. mutta en silti missään tapauksessa mene vähättelemään sen merkittävyyttä että näen perheen kohta. en siis malta odottaa että näen perheen. mutta nautin silti joka päivästä täällä. harvoin nautin 25asteesta marraskuussa. en malta tosin myöskään nähä äitiä ja äiskän ilmettä ku annan sille sen lahjan. 50v. syntymäpäivälahjan. se tulee tykkäämään. ja yllättymään toivottavasti. :)))))))

--

olenko muistanu kertoa mitään minun harrastuksista täällä? olen mie tainnu mainita muutaman kerran tuosta täydellisestä lenkkipaikasta, jardin de turia.. eli juostua tulee noin 40km viikossa. yliopisto tarjoaa salin 30e/puol vuotta. loistava tarjous, muuala se oli n.40e/kk. salila siis 3xvkossa ku viikonloppusin se on suljettu. sitte käyn joogassa, se on ma ja ke, 1,5h. ei astangaa eikä oikein hathaakaan mutta... natalia-joogaa <3 natalia on opettaja. semmonen nuori ihanan ihana tyttö. mie olen vähän joutunu silmätikuks ko kyllä mie erotun ulkomaalaisuudellani näistä paikallisten liikuntaryhmistä jotenkin jännästi :D ja olen ehkä ainoita jotka on tehny joogaa aikasemminki. natalia on hullun lämmin, ystävällinen ja kannustava. se käy aina korjaamassa asentoa, kehasemassa jotaki ja taputtamassa selkää, kannustavasti siis. :)) se on semmonen ihminen josta kaikki tykkää, sen hymy valasee huoneen ja kaikki rentoutuu ku se puhuu... tunnit on siis aivan ihania. ja töitäki saa tehä. voipi olla varma että joka solu tärisee ja värisee ku yrittää pitää asennot ku natalia laskee... no eilen se laski että uno... dos... dos y media... tres.. :D ja tuli just dos y media:n kohalla minun tykö ja näki kuinka meikäläinen tärräs ja siitä dos y mediastahan riemu repes :D edellisillä kierroksilla ko mie odotin niin oli dos y tres :D pirullista... jotenki hirveän lämmittävää kun on kannustava ohjaaja. kaivannu tietylä tavala just rakentavaa palautetta, kun tekee hyvin niin se huomioidaan. ja ku edistyy ni seki huomataan. tykkään kovasti.

hyvin vastakohtanen opettaja löytyy taas tanssista. tanssi on 2h viikossa, ti ja to. tänäänkään en menny tunnille. ei paljoa huvita. opettaja tulee aina 5-15min myöhässä, on ku seipään nielly. ei aina edes tervehdi ku saapuu. tuntee selvästi kuinka vastahakosasti tämä naine työtään tekee. ei sinne tunnille huvita mennä. palautetta ei tule, edistytään todella hitaasti, sarjat on joko liian nopeita tai liian hitaita. toistetaan jatkuvasti samaa ja... se tuntuu hirveän turhalta. mitä mie ootin oli että löytäsin taas sen miks tanssin, muistaisin miks tein sitä joskus 10vuoden ajan. en ole löytäny sitä. no okei yhen jazzahtavan sarjan aikana tuntu hyvältä mutta se ilmapiiri ei vain anna jotenki tilaa nauttia. :/

mutta onneks on jooga. <3 mulla on tosiaan paljon aikaa harrastaa ja niinkö näkkyy nautin siittä täysin rinnoin. tunnit mitä tulee liikuttua nii pyörii lähellä 15h vkossa.. nautin niin niin niin paljon. tulee myös käytyä elokuvissa säännöllisesti ja katottua kuvia myös koneelta, käytyä kaupungilla, toreilla, kahviloissa, kavereiden kans tulee hengailtua ja.. tulee koneellaki oltua. skype on pelastanu minut kyllä niin monena kertana. :))

kaikin puolin aika jees. koulua ei ole paljon, tein niin paljon viime vuonna, vielä liitelen sen siivellä. ja ens lukukaudella sitte enemmän. nyt olen painunu kielen kans ja melkeen selättäny sen, se on jo aika hyvä yhelle lukukaudelle eikö? :) ja plus muut jutut mitä ei opi koulussa kuten itsenäistyminen ja ikävän voittaminen? :P

okei. huomenna taas jooga... jihii. ei muuta. buenos noches :)

lauantai 13. marraskuuta 2010

new boots!

no ei oo paljo jos kahdessa vuodessa ostaa yhteensä kahdet kengät...

ja näitä tulen pitään.. aina! katso..

tässä kurpitsasoppaa. tein tänään lisää! nam!




Sabado.



Ukki herätti aamulla. siinä on jotain hohtoa ku saa puheluita lapista asti. oikeen sydänlapista. niillä oli siellä -6 astetta, lunta ja kaunis kuura puissa. silmät ko sulkee ni pääsee sinne helposti. <3

ku ihmiset lähtee.. ne tajuaa vaikeamman kautta kuinka hyvin asiat on, kuinka jokaselle on oikea paikka jossaki, kuinka koti on kuitenki koti ja sinne kaipaa aina vaikka muuallakin tuntuis hyvältä.

mitä oli se hypetys ja intoilu siitä ettei ole talvea, ei tarvi palella, ei ole pimeää... onhan se hullun siistiä! mutta on vaikea nauttia siitä jotenki vajavaisena. ei ole ihmisiä jotka täydentäis. tiättähän te, harva haluaa mennä elokuviin yksin tai ulkomaille yksin, kokemusta tarvitaan täydentämään joku toinen, jonka kanssa voi ihastella ja kauhistella ja kommentoida. mulla on mitä? tämä blogi? "jee, ulkona on yli 20?" ja blogi sanoo mitä? "siistiä, good for you?" :DD nojoo, hiukan karrikoiden. on tämä siistiä. mutta sitä turtuu. ei tarvi nauttia ko viimistä päivää ko tietää ettei tämä tästä muutu. täälä on jatkuva kesä. jee. :D ? olis hauska käyttää mummia ja ukkia täällä jotka on aina, AINa ollu lumen ympäröimänä tähän aikaan vuodesta. mummin ja ukin kommentit ja reaktiot tekis tästä erityistä. Ü

--


huomenna onki isänpäivä. laitoin tiistaina ukille kortin. piirtelin kyyhkysiä, samaan tyyliin kun olenlaittanu mummille ja ukille kuvat käsivarteeniki.



kirjotin ukille runon korttiin espanjaks ja laitoin kirjeen mukana suomennoksenki. oli tykänny :') onko parempaa kiitosta ko mitä sain. mikään materiaali ei vain saa aikaa samoja asioita kun sanat jotka tulee sydämestä.

--

kohta kuukausi enää kun pääsee käymään kotona. Ronja tulee ehkä katsomaan kun saana-täti tulee "kinnikoneella" suomeen. eli piika tulee ehkä lentokentälle vastaan. ymmärtäis ainaki miksi täti on ollu poissa tai miten täti on menny pois ja miksi tätiä ei ole näkyny. tulee ehkä paras joulu... <3 ja ens kuusta tulee muutenki varmaan loistava. luvassa siis helsinkiä ja lappia, sitä ennen luultavasti Madrid ja Barcelona! <3

lähtis käymään italiassaki... :P

ei muuta. hasta pronto, besitoooos! <3

torstai 11. marraskuuta 2010

www.namaste.fi, enneagrammi (niin totta!!)

Tarkka Laadunvalvoja
©Viivi Brunila & Marika Borg

Ykkönen haluaa aidosti parantaa asioita ympärillään ja toimia oikeudenmukaisesti, periaatteellisesti ja omille ihanteilleen uskollisesti. Hän haluaa tehdä parhaansa ja yltää moitteettomiin suorituksiin. Ykkönen pyrkii aina oikeaksi katsomaansa ratkaisuun, mutta on harvoin täysin tyytyväinen itseensä tai ympäristöönsä. Ykköset ovat niitä ihmisiä, jotka sisäisestä vastuuntuntoisuudestaan johtuen korjaavat toisten pudottamat roskat kadulta ja soittavat talonmiehelle liukkaista portaista.

Ykköset tekevät yleensä työnsä tunnollisesti ja noudattavat oikeiksi katsomiaan sääntöjä. Ykköset myös olettavat kanssaihmisiltään samaa tarkkuutta, tunnollisuutta ja oikeamielisyyttä, mihin itse uskovat. Ykkönen on yleensä itsensä ankarin kriitikko, mutta huomaa helposti myös toisten ihmisten "virheet ja erheet". Ykkönen asettaa itselleen erittäin korkeat tavoitteet, joiden saavuttaminen on ymmärrettävästi vaikeaa. Ykkösen tarkkuudessa piilee välillä myös pilkunviilaamisen siemen. Silloin Ykkösen on vaikea saada vietyä asioita loppuun liiallisen täydellisyyden tavoittelun piinaamana.

Ykkösellä on yleensä vahvat mielipiteet asioista ja hän neuvoo tai opettaa mielellään myös muita. Ykkönen saattaa tehdä omista säännöistään varsin tiukat ja hermostuu, jos ei itse yllä niihin tai jos kokee, että muut eivät kunnioita sääntöjä tai noudata ohjeita. Ykkönen kokee herkästi moraalista velvollisuutta korjata asiat, puuttua epäkohtiin ja parantaa maailman ja ihmiset ympärillään. Joskus Ykkösen hyvää tarkoittava neuvominen saatetaan tulkita myös arvosteluksi ja kritiikiksi. Ykkönen pyrkii elämässään idealistisesti omiin korkeisiin tavoitteisiinsa, mutta pelkää virheiden tekemistä. Hän saattaa vaikuttaa joskus vähän tiukalta yrittäessään olla hyvä ja virheetön.

Parhaimmillaan Tarkka Laadunvalvoja eli Ykkönen on ihanteellinen, periaatteellinen ja oikeamielinen ihminen. Ykkösellä on selkeä henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta ja hän haluaa olla reilu, järkevä ja objektiivinen. Totuus, oikeudenmukaisuus ja eettisyys ovat Ykköselle erittäin tärkeitä arvoja. Hän pyrkii saavuttamaan omat korkeat ihanteensa kaikilla elämänsä alueilla ja on tunnollinen pyrkimyksissään parantaa itseään ja ympäristöään. Ykköset ovat luonnostaan vastuuntuntoisia ja pyrkivät lahjomattomuuteen ja korkeisiin tavoitteisiin. Parhaimmillaan Ykkönen on humaani, inspiroiva ja aidosti esimerkillinen ihminen. Ykkösten huumorintaju on usein nasevan "kuivakkaa" ja tarkkanäköistä.
hmm. mulla taitaa olla uus lempiruoka.. olen kaivannu lanttulaatikkoa kauheasti ja.. se ei ole täällä mahdollista. ostin sitte kurpitsan. iha oikeen kurpitsan. kuorin sen ja paloittelin. pistin kasariin sipulin kans ja freesasin kookosöljyssä. lisäsin valkosipulia ja suolaa ja pippuria ja pistin vettä ja annoin kypsyä. sitte otin sauvasekottimen ja tehin muusia. voiettä! sitä voi kai kutsua kurpitsakeitoksi. NAM. ihan mieletöntä. mieletön rakenne ja maku. täydellistä.

pysty meneen melkein heti ruoan jälkeen salilleki ku se laskeutu niin nopeasti ja energiaa riitti, ei turvottanu eikä ähkyttäny :P

naaam.

tiistai 9. marraskuuta 2010

kokkailua.


















no niin. johtuiskohan siittä että luen aika monia terveys-ja ruokablogeja, että ko tekee jotain ruokaa mikä onnistuu tosi hyvin niin siittä ottaa valokuvan ja haluaa jakaa sen kaikkien kans... hmm !? :DD no.. tässä tulee jotain "välimeren herkkuja" :P jos haluaa tietää miten ja mistä yms ni voin kertoa ja jakaa reseptiä mutta en nyt "turhan" takia sitä kirjota ettei tule liian pitkävetistä.

1. Täytetyt kesäkurpitsat, täytteellä; sipulia, tomaattia, pinaattia, kikherneitä, valkosipulia, chiliä ja taispa olla sieniäki. NAM :P

2. Kookos-merluzaa pinaattipedillä (kookosrasvassa paistettu siis) : file kalaa, suolaa ja pippuria, pinaattia

3. Paella (tietenki); riisi, pavut, kana, jänis.. en muista muita.

4. Merellinen salaatti; jättikatkarapuja, valkosipulia, sipulia ja perussalaattiainekset + pinaattia

5. "Ratatouille"; munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, tomaattia, valkosipulia, rosmariinia

6. Täytetyt kaalikääryleet (osin RAW); porkkanaa, sipulia, tomaattia, soijarouhetta, valkosipulia, kaalta, chiliä... ainaki.

noh. siinä jotain. enjoy! :P

ni ja joo, nyt on ilta olen väsyny ja turhautunu nii meni kuvat sekalaiseen järjestykseen mutta... saatte arvata ja yhdistää mielenne mukaan kuvat kuvauksiin :P

maanantai 8. marraskuuta 2010

Dilluns.

(kuva; El dia del Communitat de Valencia, Lokakuu)








hirmunen myrskytuuli ulkona. aamulla oli iha leutoa kun kävin lenkillä.
jopa kaks päivää pilvistä, eilen tuli jopa vettä. yöllä oli ilmassa suomen syksyn tuoksu ja tunnelma. ihana...

perjantaina oli minun saksalaisen ystävän syntymäpäivät. hyvin vähän olen ollu ulkona ja lähin siis mielelläni tuulettumaan. aika lähellä olevassa kaupunginosassa oli nämä juhlat joten en voinu vedota matkaankaan.. :P mukavaa oli. tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin. pääosin saksalaisiin. ylläri! mutta tämä kansa vaikuttaa pääosin hirmusen mukavalta! jos nyt teen hätäsen johtopäätöksen.. tähän asti kaikki saksalaiset on ollu huippuja. oli joukossa kolumbialaisia ja ranskattariaki. mikä muuten ranskalaisia vaivaa? en ikinä kuule niistä hyvää enkä ole nytkään kovin vaikuttunu. ilmeet oli koko ajan sellaset että joku haisee todella pahalta ja näyttää todella paheksuttavalta. tosi ylpeitä ja... nokkavia... ei mutta hei, olenhan mie tutustunu yhteen TODELLA kultaseen ranskattareen myös hiljattain. todella sulonen tyttö, todella herttanen. ollaan samalla espanjan kurssilla. jolla tosin ON myös kaksi muuta ranskatarta joista toinen kyllä mätsää näihin negatiivisiin ranskalaisten kuvauksiin tääyrellisesti. ehkä on turhaa olla orja stereotypioille mutta... ku niissä ehkä on jotain totuuden poikasta. esim nämä italialaisetki täällä, no, ne on just niinkö te kuvitteletta, ja joo, kyse on pojista nyt. tyttöjä en ole tavannu...

se on oikeastaan aika hauskaa. ko ei välttis etukäteen tiijä kansalaisuutta mutta ko jonku aikaa porisee ni sen voi arvata, siis joko ulkonäöstä mutta luonne, hehe, luonneki paljastaa joskus... se on myös jännä mite ulkonäöstäki erottaa. vaikka minuaki tosin luullaan venäläiseks mutta harvemmin! ulkolainen olen kuitenki aina, missä tahansa asioin ja minne vain menen. hmm... hauska tulla takasi suomeen ku kukaan ei töllötä kadulla ja kaupassa. sitte tuntuu ittensä varmaan aika... olemattomaks :D katoais ainaki... sillon ko haluaa.

no mutta tosiaan. synttärit oli oikein onnistunu ainaki minun kohalla. paljon uusia tuttuja ja hyviä juttuja. aika kulu siivillä. en tosin lähteny jatkamaan baariin ko kello oli jo varmaan 2 yöllä. mie en oikein ole sopeutunu näihin välimerellisiin juhlimisaikoihin, tosiaan, 2-3 baariin ja 6-7 kotiin. eheei, ei mulle. Ü hauskaa voi pitää normaaleihinki aikoihin. kai sitä ehkä jostain jää paitsi jos niin haluaa ajatella mutta en usko että edes yrittämällä viihtyisin kaiken maailman erasmus-bileissä jotka järjestetäään ma, ke, to, pe, la. en en en... :D mielummin laitan nukkuun aikasin ja herään aikasin lenkille Ü ehkä sillon tällöin voi ulos lähteä mutta omilla ehdoilla. ja erasmus-bileet on kerralla nähty; tungosta tungosta ja haku päällä. ei kiitos. Ü

lauantain olinki nätisti kotona ja kattoin elokuvvaa, sex and the city I ja eipä ollu näkemisen arvonen. miten edes päädyin kyseiseen leffaan. no.. se oli netissä helposti klikkauksen takana ja ajattelin... nähä sen. ja eipä ollu kyllä mikhään. hukkaan meni. seuraavana viikonloppuna mennään varmaan yhen toisen saksalaisen kaverini, eri porukasta, kattomaan 3D semmonen pöllöelokuva ku G'Hoole, joku Guardians se on enkuks. kaikki täällä dubataan joten hyödyks on vaa mennä testaileen kielitaitoa. käytiin kattoon myös 3D:nä Gru, mi villano favorito. ja hyvin ymmärtää. etenki just nämä lasten elokuvat on just täydellisiä :D

eilen oltiin sitte tämän synttäriporukan-saksalaisten kans syömässä tapaksia. tyttöjen alakerrassa on semmonen tapas-baari jonka omistaa kaks nuorta italialaista ja sieltä saa siis espanjan ja italian herkkuja. ihan ok oli, minusta vähän ylihinnoteltu mutta olenki hirveän ankara ravintoloitten suhteen. en vaikuttunu kauheasti, noh, yleensä minun vaihtoehot onki siinä aceitunas (oliivit) ja atún (tonnikala) :D muut syö carpacciota, serranoa, chorizoa ja erilaisia quesoja (juustoja). mutta joo.. iha jees. tuossa minun naapurissa on tosin yks LOISTAVA tapas paikka, se merluza (kummeliturska) on uskomatonta, semmosessa paksussa tomaattisoosissa ja sitte ne mejillones (simpukat) semmosessa vinagressa on iiiihania. hintavia (5e/tapas) mutta ihan kunnollisen kokoset ja MAUKKAAT... eikä kikkailuja.

Ü

tein eilisen päivän kortteja. tämä on meijjän suvussa synttäriaikaa. tein isänpäiväkortit ja synttärikortteja jonku 5. piirtelin koko päivän... vähänkö tykkään. innostuin niin että ostin uusia kyniäki ja nyt ossaa kiittää niistä parista sadasta stabilosta jotka sain lahjaks ku palautin stabilolle virheellisiä kyniä joskus lukioaikana. :P jännää tehä kaikkea vaa mikä huvittaa ko ei ole niin justiinsa mikhään tuon ajankäytön suhteen... :P

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

keskiviikko.


kämppä on taas täynnä saksalaisia.. tai itävaltalaisia. ja sakslalaisia. tai jokotai. tai molempia. kielikurssit on täynnä saksalaisia. tytöt joiden kans olen viettäny suurimman osan vapaa-ajasta on saksalaisia. tunnen kohta enemmän saksalaisia ko espanjalaisia vaikka olen... espanjassa. niitä kai vain on paljon ja ne kaikki haluaa espanjaan. mietin kyllä että olis ihan siisti osata tuo saksaki. ei se voi niin vaikeaa olla. johan tässä on tullu puolessa vuodessa yks muuki kieli lisää. ehkä odotan ens syksyyn ja alan opiskeleen sitä. täytyy vaan muistaa pitää yllä kaikkea muuta. jännä kokeilla täällä yhtäkkiä vaihtaa ruotsiin ja sanoa samat asiat ruotsiksi mitä miettii päässä espanjaks. ei ole niin hirveän helppoa. menee hyvin pitkälti sekasin kaikki... siskon ollessa kylässä jopa suomeen vaihtaminen oli kummallista, sanat takelteli ja puhuin hölmöä suomea niinkö englannin kielen sanajärjestykselä. moni sana tuli vain englanniks. englanti se on täällä vähän niinkö se native-language, suomi on joku juttu vaan jota harrastan siellä lapissa, täällä kokeillaan ensin espanjaks ja sitte huokastaan että tuo puhuuki englantia. kauhistus jos englanti ei sujuis. mitä ihminen silloin tekee? englanti + espanja on kyllä kingi-yhdistelmä.

--

olen ollu liian laiska tänään. 15.30 alko kielikurssi, päätty 17.15 ja 17.30 olis ollu politica social" yliopistolla. en menny! päättelin että ku ei ollu kaupunkipyöriä tarjolla myöhästyisin ja se olis epäkohteliasta ja olisin vain taaakka koska tänään oli luvassa debatointia espanjan hyvinvointimallista niin muiden olis pitäny ponnistella ymmärtääkseen minun espanjan poliittista sanavarastoa. enkä menny edes joogaan! se olis ollu nyt. en ollu maanantainakaan ko sisko oli kylässä. mutta... ai ni. maanantai oliki pyhä. mutta kävin kuiten aamulla aikasin juoksemassa ja tosiaan paikat huutaa hallelujaa nyt niin en olis kyennykään.. siis joogaan. se ihana opettaja pistää koko kropan värisemään joten ehkä.. ehkä hyvä päätös levätä. olen vain niin just tämmönen. jos mulla on aikalaila löysä aikataulu niin sitte skippailen niitä vähimpiäki juttuja. jos olis tiukka aikataulu repisin itteni äärirajoilleen ja suorittasin kaikki. missä on se keskitie...

--

asiasta kukkaruukkuun. mikä se on se kulttuurishokki. ko kaikki siitä puhuu ja mie väitän vaan että ei se minuun ainakaan ole vaikuttanu. mutta olisko kuitenki. onko se sitä tai liittyykö se siihen ko välissä tuntuu että on niin ikävä että sattuu? tuntuu että olen itsekäs, enkä välitä läheisistäni ko lähin näinki kauas hankkimaan kokemuksia, siis hankkimaan jotain joka hyödyntää/rikastuttaa VAIN minua? sitä ko tuntuu että asiat hoituis paremmin suomessa? ajattelutapaa että kuinka tämäki maa, espanja, on kehitysmaa verrattuna kotosuomeen? ku tuntuu etten ole mikään enkä kukaan, kukaan ei ymmärrä minua eikä välitä mistä mie tulen ja mitä mie ajattelen? onko se sitä turhautumisen tunnetta ku tuntuu ettei nämä aina anna mulle mahdollisuutta tehdä itteäni ymmärretyks mulle vieraalla kielellä? onko se sitä että välissä tekee vain mieli tehdä niin kuten tuntuu että sydän ja pää sanoo, että lopettaa tämä ajan tuhlaaminen täällä yksin ja mennä sinne missä olet jotain ja missä sinusta välitetään ja sinun olemassaololla olis väliä?

jos se on kaikkea tuota, niin okei, olen mie kärsiny kultturishokista. mutta häätyy olla järkevä. kaikki tuo kuulostaa paljolta ja osin sietämättömältä, mutta pitää muistaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. ja ei piä unohtaa mitä kaikkea merkittee viettää vuosi vieraassa maaassa, opiskella vieras kieli ja tutustua vieraaseen kulttuuriin, ja "kokeilla" tavallaan elää niinkö jotkut muu toisenlaisessa maassa, kaupungissa, kulttuurissa, ja samalla säilyttää mahdollisuus palata takaisin omaan normaaliin elämään. kuinka paljon kaikki tämä voikaan rikastuttaa? ja se ikävöintiki, kuinka paljon seki kertoo mulle tietyistä asioista ja arvoista, kuinka seki pistää arvostamaan joskus itsestäänselviä asioita. eikö nämäki syyt on hiukan rohkaise elämään ja nauttimaan ajasta joka voikin merkitä enemmän minulle itselle kuin lähimmille. ja perhettähän ei tämmösistä "lyhyistä" poissaoloista kadota. ei perhesiteet tämmösestä löyhisty. mulle henkilökohtasesti tämä matka tähän saakka on tietylä tavala ainaki lujittanu minun suhetta minun isovanhempiin, oikeastaan minun ainoisiin isovanhempii mitä on tosiasiassa on. se että mummi ja ukki soittaa mulle tuhansien kilometrien päästä saa arvostamaan joka sanaa, lausetta ja ajatusta jotka he minun kans jakaa.

tähän on hyvä lopettaa.

tiistai 2. marraskuuta 2010

ai niin.. sallamaria unohti tuua uuden DE:n levyn. hmm. olen oottanu sitä levyä noooin 3kk. joo-o, ärsytti. mutta, kokeilinpa sitten taas vaikka "tiesin" tuloksen että no jospa spotify antais mulle kerranki periks. ja mitäs, DE oli saapunu spotifyyn! ei varmasti ole ollu aikasemmin... nyt oli. ja melkein itku tuli. niskakarvat on pystyssä., kaikki keikat, kaikki ajomatkat, kaikki ne festarit, illat... kaikki tuli jotenki niin lähelle. tämä ei auta yhtään tätä minun kaipausta. kaipaan nyt parasta ystävääni, jonka kans DE-fiilisten jakaminen on kaikista aidointa. kultaaki kallliiimpaaa...

don't cry for me argentina! don't cry for me, don't cry for me! ... sooooooo, i'm so cold... -So Cold

tiistai.

hmm. mitäs sitä nyt. mitäs tässä onkaan tapahtunut...

hmm. ai niin. sisko oli kylässä. jotenki sen läsnäolo veti mielen takasin suomeen. tuntu että olis ollu jossain ihmeen välitilassa, ei suomessa mutta ei täälläkään, valenciassa. oli välissä niin kotosaa ja välissä tuntu että oli ihan vieraassa paikassa. no. palautuminen tapahtu yhtä nopeasti. sisko lähti ja mie olen jälleen täällä, espanjassa. koti-ikävä on ihan mieletön! ens kuussa jo lähden käymään kotona. 18.pvä joulukuuta. 1,5kuukautta! se on lyhyt aika mutta odottavan aika on pitkä. toivottavasti saisin kotoa lisää virtaa ja motivaatiota vaihto-opiskeluun. tämä syksy on menny jotenki ihan ohi... koulun kannalta. ainoa kurssi josta olen kiinnostunu on espanjaks ja nämä yliopistotekstit ei ole mitään helpointa luettavaa alle puolen vuoden espanjan opiskelut omaavalle... yritän selvitä.

olin taas varavanhempieni luona lounaalla eilen. oli todella lohdullista. heti haastateltiin olenko muistanu syödä ja mitä olen syönyt ja mitä olen tehny, miten koulut ja niin edelleen. ihanan huolehtivaisia... sovittiin tulevista kulttuuriviikonlopuista ja tehtiin selväks että he on edelleen siellä kun tarvitten niitä tai haluan tulla kylään. lounaan jälkeen tähteet pakattiin tietenkin mukaan jotta olisi lounas tällekin päivälle. kuinka kultasta... espanja sujuu muuten todella hyvin, ainaki Gimenoiden kanssa ku he muistaa artikuloida ja auttaa minua sanojen kans. tuntuu hyvältä ymmärtää ja kommunikoida. onneks mulla on tämä varaperhe. olisin muuten niin hukassa.

nyt pitäs yrittää lukea "politica social" kurssia varten muutamat tekstit. ne vaan ei ole lyhyitä eikä helppoa kieltä... vaikeaa. taidan kuitenki säästää huomiselle ja valmistautua tanssitunnille. mulla on kahesti viikossa Funky-tanssitunnit ja jooga. tykkään piettää itteni aikataulutettuna, muute minun aika valuu hukkaan.. ja ihana olla ohjatuilla tunneilla pitkästä aikaa.

olispa mukava olla kotona, ulkona olis lunta ja pimeää ja kylmää, olis takassa tulet, olis kynttilöitä ja koko perhe koossa.

lauantai 16. lokakuuta 2010

buenas.

taidan tykätä tästä kaupungista todella paljon. se että koko ajan tapahtuu, ihmiset on ulkona, kaduilla, puistoissa tekemässä juttujaan tai esiintymässä muille, näyttämässä taitojaan on jotain mikä on mulle tosi uutta. aina jos haluaa kuulla musiikkia, nähä tanssia tai muuta, ei tarvi muuta ku mennä puistoon, johon on kämpiltä n.500m, ja sieltä löytyy aina jotain.

se on täydellisin puisto mitä olen ikinä nähny (nii tv:ssä ku tosielämässä). no, ei ole paljoa kokemusta suurkaupunkien puistoista, mutta tässä on kaikki mitä MIE tarvin.

se on oivallinen juoksijoille, pyöräilijöile, koiranulkoilutukseen yms. on kivistä alustaa, mutta on myös "metsäpolkua" juoksijoile jotka välittää polviensa hyvinvoinnista :P

siellä on puita, siis PALJON puita. se on niin vihreä ja vehreä. siellä on suihkulähteitä joissa silmä lepää. etenkin palau de la musican edessä on suuri suihkulähdeallas jonka suihkulähteet usein pitää "tanssiesityksiä" kuuluisten klassisen musiikin klassikoiden tahtiin. ja pimeällä esitykseen kuuluu myös valoshow. kaikki tämä ilmaseks tietenki :P
siellä on lintuja, eritoten papukaijoja! vihreitä! ainaki paikallinen ystävätär sano että ne on "parrots". jonkumoisia kaijoja ainaki. upeita. eksoottisia suomalaisen silmään...

siellä on ainaki 2 skeittiparkkia. voi kui monia tunteja siellä vierähtääki ku vaa kattelee poikien temppuilua. VARSINKI ku osa on todella taitavia. bmx-pyöräilijöitä, voltteja, temppurullaluistelijoita, ramppeja, graffiteja.. vau.
puistossa on aina ihmisiä. AINA. ja se tarkottaa että jos haluaa yleisöä, se on oiva paikka. tänäänki siellä oli Capoeira-ryhmä hakemassa julkisuutta, tekemässä hommaansa tutuksi. niilä oli musiikkivehkeet mukana, rummut ja semmoset jousen näköset soittimet ja äänet avattuna. ne taputti ja rummutti tahtia ja laulo (luultavasti portugaliksi) ja samalla aina kaks "taistelijaa" piti lyhyet performanssit. potkut oli korkeita ja ne voltit! ne voltit! kovalta alustalta ponnistus ja voltti ilmassa, korkealla ilmassa!! kärrypyöriä, käsillä seisontaa. vau. todella todella vaikuttavan näköstä touhua. jätkät oli mielettömän taitavia. ja missä kunnossa. huhhuh. no. lahjakkaita miehiä ja tunnelma oli musiikin ansiosta aivan mieletön. yleisö taputti mukana ja niin edelleen. kiinnostuin kovasti... ni ja yhtä näistä "taistelijoista" pisti minun läsnäolo kovasti hymyilyttämään;) sain heilutuksetki ku jatkoin lenkkiä. hihih.

musiikkia puistosta löytyy kans aina. tänään esimerkiksi oli tämä capoeira-ryhmä ja joku herra soitti yhdellä sillalla säkkipilliä. ihan mieletön versio jostain tunnestusta laulusta. mieletöntä kuunneltava. jotkut harjottelee saksofoonejaan siellä. on myös joitain rumputunteja joissa eläkeläisrouvat harjottelee rytmejä nuoren afrikkalaismiehen kans. näihin liittyy myös useasti afrikkalaista tanssia esittävät ryhmät.. kitaran soittajia on kans. mm. MIE :P siellä on tosi lepposta mennä jammaileen hyvällä säällä. olen nähny kans yhen sähkökitaransa kans siellä harjottelemassa, un-plugged tosin :D

mieletön puisto. yhellä alueella järjestetään kaikenlaisia festareita, vasta oli mereneläväfestarit jotka jatku ainaki viikon. jne.

jardin de turia; lo quiero.

---

olin eilen espanjalaisen ystävättäreni luona. voi että rakastan sen vanhempia! ne on niin ystävällisiä. etenki äiti. se artikuloi mulle aina puheensa ja on kauhean kärsivällinen ja auttavainen minun espanjan kans. se kokkaa aina ja haluaa opettaa mulle kans sen reseptejä ja näyttää mulle klassikkoelokuvia. toissa kerrala sain siltä espanjalaisen kitara-CD:n. eilen isäntä kokkasi erikoistaan eli tortilla de patatas. hyvin tyypillinen espanjalainen ruoka. mutta ei ole tosiaa se tortilla minkä me suomessa tunnetaa. se on munakas jossa on paistettua perunaa sisällä. en oikei välitä potuista enkä munakkaista mutta TÄMÄ, tämä Quiqen tortilla, eeee ME ENCANTA! todella hyvää. oli myös tortilla de verduras, jossa oli kasviksia sisällä ja kypsennettyjä herkkusieniä & paprikaa. todella hyvää. edellisenä kertana emäntä teki Fideuaa, joka on niinkö paella, mutta riisin tialla on ohutta makaroonia. en oikein välittäny siitä. mutta siinä oli sepiaa ja merluzaa, siis kalmaria ja kummeliturskaa ja katkarapuja, ne oli hyviä. katottiin tämän ystävän kanssa elokuvaa ja syötiin siis illallinen. oikein mukava ilta.

--

siinä kaikki nyt vaihteeks. tai ei kaikki, ei edes murto-osa, mutta kaikki mikä nyt inspiroi kirjottamaan. :)

hasta pronto.

un besito, saana.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

voin jo paremmin!

god i love running...

kaikki järjestyy! palaan asiaan myöhemmin.

maanantai 4. lokakuuta 2010

huija ko onki vaikeaa. nimittäin lepääminen.

joudun ehkä tunnustamaan että olen ehkä juossut liikaa. liian pitkiä lenkkejä liian lyhyellä levolla. nimittäin palautumista ei tunnu nyt tapahtuvan ollenkaan. jalat tuntuu koko ajan siltä että olis justiinsa juostu se 12km. portaat on hankalia. jalat vaa yksinkertasesti painaa satoja kiloja. lepäsin eilisen, yleensä ajattelen sen yhen päivän tekevän tempun. mutta tänään... ei puhettakaan. tilanne on ihan sama. suunnittelin jo innoissani lenkkiä ja kuvittelin sen olevan yhtä helppo ko aina mutta jouduin jäämään kotia. emmie näilä jaloila lähe mihinkään. sen tietää mitä se juokseminen sitte on. se on väkinäistä, eikä tosiaan mikään lennokas lenkki ole luvassa..

kuinka vaikeaakaan voi olla vaan olla. levätä... hirveän vaikeaa. pää mennee sekasin.

tiän että tämä on vain hyväksi mulle mutta... semmonen luhistumisen tunne on vain niin kova. haluan saaha jalkani takasi.. ehkä siis lepään. harmi juttu.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Xatíva.



oltiin päivä kuopiolaisen lääkistyttö-Suvin kanssa läheisessä "kylässä" joka oli kyllä pieni kaupunki.

ennen lähtöä tosin myös tapahtu jotain. heräsin viideltä. nousin ylös. olo oli aika kummallinen... tuntu vaan että on noustava ylös. tietokoneen laitoin päälle, facebookki auki ja eka juttu mikä tulee vastaan on päivitys lipuista jonka sarkku oli ostanu kotia. tuli ihan hirveä kiristys rintaan ja eksyin sitte vertailemaan pariks tunnin lentojen hintoja ja pohtimaan lentopäiviä. ne tuli ko jotenkin taivaanlahjana tosi helposti ja halvimmat lennotki vaan jotenki ilmesty. eikä ollu edes monen vaihdon eikä odottamisen lennot. ja.. no. ostin tietenki ne. ne lennot. olen yli 2vkoa suomessa. ja mikä olo sen jälkeen.. olisin voinu vaikka lentää. oli nii kevyt ja helpottunu ja hyvä olo.

mie uskon kaikenlaiseen johdatukseen ja kohtaloon ja tarkotuksiin. nuitten lentojen takia mie heräsin. se oli jotain mikä piti tehä. ja sehän hoitu hienosti.

jotenki nyt on taas hirveän helppo olla täällä ko tietää että kotia pääsee kyllä taas kohta.

tosiaan. lentoja vertaillessa herätyskello soittiki sitte että herätys ja reissun päälle. kävelin keskustaan ko ajattelin että lepopäivä ni häätyy saaha pakolliset kilometrit kuitenki teholiikuttua. haha. koko päivänä muuta sitte tehnykään ja nyt särkee jalkoja ja väsyttää niin tuhottomasti.

mentiin junalla noin 50km päähän valenciasta tämän suvin kanssa. maisemat vaihtu aika maalaistunnelmiin melko nopeasti. ilma tuoksu ja tuntu ihan eriltä ko kaupungissa. kiivettiin sitte semmoselle "vuorelle" ja mentiin kattomaan semmosta linnotusta. se oli aika hieno... (kuva yllä)

nousujen, ihastelujen ja laskujen jälkeen mentiin syömään pikkukahvilaan miekkakalaa ja kummeliturskaa ja suklaamoussea ja palattiin valenciaan. no, mie en vielä lopettanu pitkää päivääni vaa jatkoin keskustaan ja pyörähtelin muutamassa liikkeessä ja kävin taas syli tyhjänä ihastelemassa valtavaa ekomarkettia. ahh. keskustasta kävelin vielä kaupungin puistoon ja menin levähtämään skeittiparkkiin ja seku katteleen poikien temppuilua. siinä vierähtiki se loppu mitä illasta oli jäljelä. skeittaus on mieletöntä katteltavaa ku pojat osaa jotai. ja sitte siinä oli temppupyöräilijöitä ja temppurullistelijoita. oli tosi viihyttävää:D

hyvä että pääsin enää jaloilleni ko alko viiletä ja päivä kävi pimeäks. raahauduin vielä kävellen kämpille ja olen niin poikki. vuorilla oli yli 30astetta ja tuli hikoiltua ja patikoitua ja patikoitua vielä kaupungissaki ja... nyt haluan suihkuun ja jalkahieronnnnnan!

torstai 30. syyskuuta 2010

VLC

päivään mahtuu niin paljon ku siihen vaa kehtaa mahuttaa. sitä tekkee niin paljon aikaavieviä turhia asioita ja sitte valittaa ettei ole muka aikaa tehä jotain tärkeää. konkreettinen esimerkki minun päivien aikavarkaista on ku löydän uusia biisejä spotifystä, laitan musat täysille ja kuuntelen ja pelaan pasianssia :D siihen menee ihan hullusti aikaa.

noh, heräsin täällä valencian kämpän huoneessani kesken kaiken tohelluksen oivallukseen että JOS lopetan turhan pasianssin pelaamisen, VOISIn käyttää sen ajan hmm, SOITTAMISEEN?! ajattelin asiaa enemmän ja tajusin kuinka PALJON kaipasin kitaraa.. todella paljon! alotin sen sillon 16-17vuotiaana, soitin joka päivä vähän, se oli yks semmone sääntö, rutiini, joka piti toistaa. noh, soittaminen muuttu suorittamiseks. se jäi... se jäi varmaan vuodeks. kannoin kitaran rovaniemen kämppään ja soitin sitä ehkä.. 2 kertaa?!

nyt olen ottanu uuden elämän asenteen. olen oppinu ihan hirveästi itestäni, etenkin juuri tuon rovaniemi-vuoden aikana. tajusin miksi soitan ja kenelle soitan. soitan itelleni koska rakastan sitä! en ole velvollinen päivittämään kenellekään mitä uusia temppuja olen oppinu tai mikä riffi ei onnistu. soitan itelleni ja soitan sillä tasolla mihin kykenen tai missä viihdyn.

en saanu raahattua kitaraa tänne espanjaan. se on oikeastaan aika hurja juttu. jos kitara olis merkinny mulle niin paljon kun nyt olen tajunnut lähtiessä tänne, olisin keksiny keinot sen saamiseks tänne. mutta en, en edes harmitellut että nyt se kitara jää suomeen. tajusin sen vasta viime viikolla. tarve soittaa on tullut takaisin. ja tarvittin kitaran. ostin sen. mie, joka olen aika hullun pihi. ostin kitaran vaikka mulla on niitä kolme kotona. selvästi tarvin vielä tämän. tottakai, ne kolme on KOTONA. mie olen espanjassa. tässä elämässä täällä tarvin tämän, espanjalaisen kitaran. olen niin onnellinen että sain tämän harrastuksen takasin. kiitos.

---

noh. tämä päiväkirja juttu on aika hyvä. olen aina ollu semmonen että on pitäny ikuistaa kaikki tärkeät (ja arkiset!) jutut tulevaisuutta varten. mulla oli jo pienenä semmone pieni arkku minne säilöin tavaroita päiväyksellä. konkreettisia päiväkirjoja mulla on varmaa yli 4. pikkuhiljaa kirjottaminenki on vain jääny. ku alotin tämän blogin ni kirjotin varmaa joka toinen päivä ainaki. nyt vARMAAn vuoteen ei ole tullu aktiivisesti kirjotettua. itseasiassa aika hurjaa, luin jotain sekavia sepustuksia vuelta 2008 tässä blogissa. hämmästyin. siis että aloin kirjottaan 2v. sitte! sitä unohtaa niin paljon. ainaki mie unohan. ehkä siks kirjotan. että olis jotaki todisteita eletystä elämästä. ja tunnetuista tunteista.

hehe. etenki nuo "tunnetut tunteet" on melko jänniä. tai siis niistä on tosi jännä lukea jälkikätheen. ko jos on oikeasti iha 100% jossaki jutussa ni ei sitä oikei pysty irrottautuun tilanteesta ja kattomaan sitä objektiivisesti. eikä näin ollen siis oikein voi ehkä ajatella kauhean järkevästi eikä ossaa olla oikein hättäilemättä. vasta näin jälkikätteen ko lukkee juttuja menneestä tajuaa niin paljon enemmän. ehkä sitä on oppinu jotaki.

--

hmm. kuulumisia espanjasta. tiiän että ajattelisin sitte vaihon jälkeen että miksen mie kirjottanu minun päivistä valenciassa mitään. ko sitähän unohtaa. vaihtovuosi on tieten aika merkittävä juttu nuoren ihmisen elämässä ja.. pitäshän se ikuistaa.

onhan tämä ihana maa. ihmiset on pääosin ystävällisiä mutta ei voi mitenkään ylistää. asiakaspalvelu on huomattavasti vähempiarvonen juttu ku työntekijöiden viihtyminen työpaikallaan. se on ollu jännä huomata. meilä suomessa se on kyllä hirveän tiukkaa. tai siis niinkö kuri on kauhean tiukka. asiakaspalvelu on yleensä se kaikista tärkein juttu, ykkösenä tulee asiakaspalvelu ja vasta sen jälkeen kaikki muut. täällä jos myyjällä tulee puhelu niin tottakai siihen vastataan VAIKKA jonossa oli kymmeniä ihmisiä. "kyllä ne ihmiset oottaa..." ja onhan myyjälä kaks kättä, toisela voipi puhua puhelimeen ja toisela voipi antaa rahasta takasi ja huutaa hasta luegot. TAI jos on joku hyvä juoru/juttu kollegan/tutun asiakkaan kans niin se häätyy EKA selvittää ennen ku otetaa seuraava, mahdollisesti kiireinen, asiakas hoitoon. ei näilä ihmisilä ole kiire. se on HUOMATTU.

joka paikkaan saat jonottaa. pahin on tuo meän yliopisto, universitat de valencia. ihanko niile EI tulis yhtä kauheat määrät vaihto-oppilaita joka syksy ja kevät. organisointi on NIIN retuperällä. opintojen rekisteröintejä tehhää varmaan kolmesti, papereita heitellään toimistoista toiseen, luennot alkaa 15. pvä ja sie voit rekisteröityä 27. pvä joten kaks viikkoa luennoista mennee sulta aikalaila ohi. ja niin, huomaa, englantia EI puhuta. joten infotilaisuudetki joita on monia saattaa mennä pääosin yli ymmärryksen.

hauskaa tässähän oli se että mie en edes ajatellu että se espanjan kieli vois olla niinkööööö hyödyllinen! niinkö oikeasti, että ei ne oikeasti puhu englantia. noo, opettelinhan mie edellisen kesän (3kk töissä Shell Jopparissa) niin, puol tuntia ennen töihin lähtöä/töiden jälkeen vähä kieltä lukemalla vanhaa oppikirjaa. MUTTA, tulin tänne ajoissa, 27.8 ja 1.9-21-9 oli kielikurssi, 2,5h päivässä. NYT? puhun espanjaa, ymmärrän sen. onneks on kielipäätä. eihän tästä muute olis tullu mitää.

--

mutta joo. vielä tuosta asiakaspalvelusta joka on selvästi jääny minua vaivaamaan, johtuen ehkäpä siitä että vietin taas ikävähkön kesän ikävähkössä duunissa niska limassa työskennellen asiakaspalvelijana, ja tajusin tosissani vihaavan tätä alaa,koska jos minun on pitäny pystyä olemaan se ystävällinen palvelija mielialasta riippumatta, vaikeista ja ikävistä asiakkaista riippumatta, niin täällä edes mukavat asiakkaat ei saa aina mukavaa palvelua. tai koskaan? ehkä joskus. enivei... parasta tässä on se että ihmiset, joiden TYÖ on vastata kysymyksiin, se on siis se työnkuvaus, niin nämä ihmiset keksii tekosyitä tai muita keinoja jotta ne pääsis auttamasta sinua. tämmöstä löytyy siis minun yliopistosta täällä. noh, nuita selkkauksia kaikkien rekisteröintien kanssa on ollu aikalaila ja piti sitte kysellä vähä mite hommat oikein toimii. sillonhan mennää täällä ainaki sihteereitten puheille, jotka on SITÄ varten. eka jonotat noooin tunnin koska kiirettähän ei ole? ja sitte ko pääset tiskile ni sihteeri huomaa ja kuulee että olet ulkomaailainen ja ensimmäisen sanas jälkeen sihteeri sanoo ETTEI YMMÄRRÄ ja että odota ni tuo toinen palvelee sinua. okei, sanoin ehkä sanan, ja ihan oikein, ja sain tämän vastauksen. noh, odotin jälleen varmaa 45min ja häivyin. koska ei sieltä ollu kukaa tulossa auttamaan. törmäsin pihalla sitte minun mentor/tuutoriin joka sano että ne ei vain _JAKSA auttaa, ni ne keksii jotain syitä. SELVÄ! mukavaa!

---

tällä hetkelä asiat on melko hyvin. on ollu tosi huonoja päiviä millon on tuntunu ettei tästä tule yhtään mitään. kaipaan perhettä ja ystäviä ja LAPIN YLIOPISTOA ja oikeata opiskelua ja minusta on tuntunu että hukkaan täälä vain aikaani ja että olen itsekäs ko tulin tänne viettämään aikaa "yksinäni" ilman kaikkia niitä rakkaita ihmisiä jotka kuuluu minun elämään. olin niin tulossa kotia monena iltana ku en tienny mitä tehä seuraavaks ja että tuleeko mistään mitään ja niin edelleen.

vaikeaahan tämä välissä on.

mutta nyt on hyvin. vaikka kaipaus on kauhean suuri, edelleen kamat on ympäri kämppää ja sopimukset edelleen voimassa. skype on ehkä minun pelastus. se on parempi ku päivittäiset soitot äitile rovaniemeltä, se on enemmän! :D

kouluki alkaa rullata. olihan tässä eka opettelu mite kaikki nettiportaalit toimii, kursseile ilmottautumiset, niitten löytämiset netistä ja kaikki muut käytännön hommat. nyt ne alkaa olla hanskassa ja saa kohta puolin alkaa oikeasti nauttimaan opiskelijan elämästä valenciassa. joka päivä tutustuu uusiin ihmisiin ja, noh, oppii uutta ainaki itestä.

ens viikolla alkaa urheilut, ilmottauduin joogaan ja funky- ja african danceen. gonna be good!

--

kaupunki on ihana. täällä on kaikille kaikkea. onhan sitä tullu pyörittyä kaupungeissa, suurissa, mutta nyt viimein niinkö tuntee jonku kodiksi ja että nämä jutut mitä täällä on niin on myös minua varten. se on jännää. parasta tässä kaupungissa on ehkä tämä vanha joki, joka on nyt puisto. se halkoo kaupungin ja on taivas minun juoksuharrastukselle. on tullu juostua aika hurjan paljon! lenkit on siitä suomen tunnin lenkeistä muuttunu 1,5-1,45h :D jos mukana on pientä puistojumppaa ni saatan olla reissussa 2h. kilometreistä en tiä mutta luulen että tuo 1,5h lenkki olis jotain 12km. se menee kui siivillä koska koko ajan on nähtävää ja maisema muuttuu. ilma on hyvänlaatusta ja puut antaa ihanan varjon. varjot oli ainaki aluksi niin pelastus koska ekat viikot täällä oli yli +30 koko ajan. nyt alkaa viiletä, nyt on 25astetta ja se on aika viileä täällä! tarvii jo peittoa ku laittaa nukkumaan eikä ole hiki koko ajan :D

--

onkohan tässä nyt kaikki.

yritän kirjottaa useammin. sori tämmönen ajatuksenvirtaa-muoto tällä kirjotuksella. on helpompi kirjottaa näin.. ehkä vaikea ymmärtää.

lauantai 28. elokuuta 2010

Estoy en Valencìa!

taalla ollaan. vihdoin, tai oikeastaan jo nyt. eikos tanne pitany tulla vasta "ens syksyna" tai "parin kuukauen paasta"... mihin se aika oikeen kuluu.

matka oli aivan kauhea. se alkoki ihan kauheasti. tai ehka liiottelen... stressia vain oli ihan liikaa. mutta kyllahan sen ymmartaa, otapa ite vaa ja lahe vuodeksi pois. on se vaikeaa. tai ei se ole helppoa. mulle viela kaiken lisaks ko olen hirvean herkka ja kiinni perheessa. tai siis sillaa kiinni etta ollaan hirvean laheisia kaikkien kans. on se sitten hankalaa vaan ottaa ja lahtea ja jattaa kaikki. silta minusta tuntu, siis etta jatin kaikki. stressasin sita etta olen itsekas, irrotan itteni tiiviista perheyhteisosta itsekkaitten tulevaisuuden suunnitelmien kannustamana.

okei... stressasin ja aloin pohtia liikaa ja otin ehka liikaakin syntia kontolleni. pari paivaa oli kylla vaikeita, siis just ne paivat ku sanottiin etta hei hei. kuka senki on keksiny etta pitaa hyvastella. ja ku ei tajunnu ajatella asiaa niin etta ei mikaan ajanjakso paaty siihen etta mie lahen, ja etta en lahe kuin vain "joksikin" aikaa. vain joksikin aikaa.. en jaa omale tielleni. tai mista sen nyt tietaa. mutta sita on turha etukateen alkaa murhetimaan.

no... hyvastit perheelle oli kauhean vaikeat. etenkin mummin ja ukin kohdalla. en edes mielellani muistele koko kohtausta. pitaa vaa ajatella etta siella ne on ja viela lahempana ne on minun ajatuksissa. ja yhteytta voi pitaa muutenkin kuin vain nakemalla, muutenkin kuin konkreettisesti nakemalla.

hyvastien jattohan ei tietenkaan jaany vain perheeseen, piti ystavilleki sanoa hei. kiitos pitaa vaan sanoa etta omistaa sellasia ystavia kuin mie. viiminen paiva ennen lahtoa ystavien seurassa kuuluu niihin paiviin joita ei halua unohtaa, joista pittaa muistaa osata kiittaa.

noh. viimein ku paas silmay turvonneena lahtemaan stressi alko toenteola lisaamaan pulssia. ei kait matkaamisessa muuten mutta ko kamaa oli tietenkin varattu koko vuoden tarpeita varten, ja kylla, sita oli kymmenia ja kymmenia kiloja. arvokasta tavaraa! alkaa sitte murehtiin kaikki maholliset aksidentit mita voipi sattua ku roudailee kamoja junasta, lentokoneesta, bussista ja asunnosta toiseen. olis voinu olla helpompaa.

noh. kaiken kukkuraks jo valmiiks lennoista ja muista stressaantuneena sain tulehuksen valikorvaan. ja mulle jos jollekkin lennot on vaikeita paineen vaihteluiden takia. minun korvat on melkein aina lentojen jalkeen niin kipeat ettei sanoin voi kuvata. lahteapa sitte lentamaan ja vaihtamaa konetta tulehtunneen korvan kans. onneks korvat ei temppuillu kovasti kuitenkaan naila matkoila. keksin erilaisen tekniikan taas tasaamaan paineita...

noh. aloin tietenki saastamaan matkustuskuluissa lisaamalla odottamista. ekat odotukset etta paasi tukholmaan. okei, vain pari tuntia. mutta kun paasin tukholmaan niin alko kuuden tunnin odotus. sehan ei viela riittany vaa kone oli tunnin myohassa JA olin jatkoyhteyden Alicantesta Valenciaan jo varannut, maksanut ja varannut bussiliput. ja tama lentojen myohastyminenhan se vasta riemastutti! loin lennolla hanskat tiskiin etta ei voi mitaa. olin ollu reissussa jo kellon ympari ja en enaa vaan jaksanu. totta puhuen enhan mie asialle olis mitaan voinukaan. onneks en jaksanu alkaa sita stressaamaan. paatin etta loydan bussin jos loydan, ehdin jos ehdin. aina sita jollakin paasee sitten joskus ainaki.

noh, lento oli tosiaan myohassa tunnin. ei siina mitaan, mutta ko paas lentokoneesta ja huomasi tosiaa saapuneensa espanjaan, asteita oli reilu 30. mullahan oli paalla tietenkin suomen ilmastolle sopivat vaatteet jotka ei todellakaan enaa olis mahtunu laukkuihin jotka huusi jo valmiiksi. OLI KUUMA. hikoilin ko pieni porsas ko laukoin kaytavia pitkin rukoillen etta laukku olis loytany perille myos. laukku loyty thank god! mutta mulla oli kuuma. mutta mulla ei myoskaan ollu aikaa vaihtaa vaatteita koska piti se bussiyhteys loytaa, perillahan en viela ollu. okei, olin tunnin myohassa varatusta bussiyhteydesta MUTTA joku enkelikuski tuli samantien kun loysin kysymalla oikealle pysakille bussinsa kanssa ja oli menossa kuin menossa benidormiin jossa piti jalleen vaihtaa autoa. paasin matkaan. ja KUUMA oli... todella kuuma. bussin mukaan 36. bussissa oli onneks hyva ilmastointi...

paasin sitte benidormiin. mutta ehen ollu tietenkaan viela perilla. jallleen 30kg matkatavaraa mukaan ja odottelemaan jatkoyhteytta valenciaa joka saaapui KOLMEN TUNNIN paasta. kylla sita mietti etta miks helkkarissa sita teki tasta nain vaikeaa. ei se vaikuttanu paperilla nain kauhealta. olin vasyny, hikinen, uninen ja... vasyny!

kyselin taas ympariinsa ja paasin kolmen tunnin odotuksen jalkeen valencian bussiin ja pystyin taas pian alkaa nauttimaan elamasta. oli kuuma mutta oli kaunista. ja kaunista kuunneltavaa oli etenkin takapenkin ja etupenkin ja viereisen penkin ja koko bussin kaunis espanjan kielinen puheensorina jota ymmarsin! sain nukuttua bussissa ja paasin viimein perille.

suurin onnenpotku kaikessa tassa, tanne valenciaan tulemisessa on ollut se, etta mulla oli ja on paikka minne tulla, ihminen, joka ottaa minut vastaan ja kertoo mita, missa ja milloin ja kuinka. ilman josepia olisin nyt niin paljon koyhempi, tahan astiset kokemukset ja TULEVAT eritoten siis tulevat kokemukset mukaanluettuna. olen ollu taalla gimenon perheessa nyt oo... vuorokauden ja tuntu etta olisin kotona. josep on nayttany ja kertonu mulle koko ajan missa mennaan ja mita on missakin ja miten ollaan missakin. madre ja padre on ottanu minut niin ihanasta vastaan. yolla olin vain puolikas ihminen, paasin suoraa paata suihkuun ja mulle oli laitettu oma vierashuone. duschar & dormir, kaikki mita silloin illalla enaa halusin. okei, ruokaa ei saanu koko matkustuspaivana, ja kovasti minut haluttii syottaa mutta en pystyny, halusin nukkumaan. ja sain menna. sain nukkua. aamulla madre laitto aamiaisen. kavin kavelylla rannalla, padre halus nayttaa kaupunkia ja lahettiin sitte kaikki hakemaan madrea kampaajalta, ajeltiin pitkat tovit ympari valenciaa ja perhe naytti mulle kaikki paikat, tulevasta asunnosta yliopistoon.

asken syotiin. katettiin poydat ja syotii valencialaisia pahkinoita. padre haluaa kovasti opettaa mulle espanjaa ja espanjalaisia tapoja. kyselee jatkuvasta que que que, que es, que està etc. opettaa koko ajan uusia sanoja ja muuta. ruoka oli hyvin lihaisaa pastaa. noh, olen ehka turhanki vieraskorea, en kertonu kasvissyonnistanikaan... viela. tosin josep meni nukkumaan nii annoin tuliasiet suomesta madrelle ja padrelle ja mentii patiolle kahville niin juteltiin kaikkea nii kerroin kylla sitten etten mielellani syo lihaa ja etta no me gusta las patatas etc :D pero mì padre; patatas, patatas, patatas etc. hyvin ymmarsivat yskan :D madreki sano etta kun han oli nuori nii arròz, arròz, arròz... mutta sitte padre sano etta "muualla et, mutta meidan kanssamme syot kaikkea, etko? ;)" eheheh... noh, tulimme molemmat ymmerretyiksi. :))

hauskaa etta kykenee jo nyt kommunikoimaan, se vaatii vaan rohkeutta. mutta se on niin antosaa. padren huumorintaju iskee Ü

hmm. tama blogihan on oikeastaan aika hyva tapa purkaa puheripulia mika iskee kylla kovasti kun yrittaa paivan puhua viela kovin rajoitteisella sanavarastolla vierasta kielta. on se tama suomi vain nii helppoa. :)

noh. kunhan tuo josep tuolta heraa niin me lahdetaan jonnekin mokille joelle, kai semmosen kansallispuiston laheisyyteen, juhlimaan ja uimaan ja aurinkoon. huomenna taytyy tosin selvita madren paellalle lounasaikaa. menenkin tasta pakkaamaan kamat. paljoa ei onneks tarvi, vaatteiden on pysyttava pienina jos ei halua lampohalvausta...

hasta luego! mesos!

tiistai 18. toukokuuta 2010

eieieieieieieie ei ydinvoimalle! eieieiei!

niitä ei saa rakentaa. ei saa ei saa ei saa!

suomi ei TARVI sitä lisäenergiaa. suomi rakentaa sitä VIENTIIN. RAHAN takia. talouden takia. ja kaikki tämä ympäristön kustannuksella! se on VÄÄRIN! varsinki tulevia sukupolvia kohtaan 10 000 vuoden päähän asti!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

sunday-random-thoughts...

asiat menee päälaelleen huokauksessa.

vuosi meni uskomattoman nopeasti. neljän kuukauden päästä olen toisen vuoden opiskelija yliopistossa, mikäli kaikki menee putkeen niin Valencian yliopistossa Espanjassa.

olisinko osannu oottaa mitään, mitä vuoden aikana tulee tapahtumaan ja mitä tästä vuodesta seuraa? en.

tapahtumarikas vuosi. henkisesti ainaki hyvin kasvattava. henkisesti vois sanoa että tähän vuoteen sisälty 20vuotta kasvun aikaa.

onko mikään kuitenkaan muuttunu?

ajattelen että ajattelen asioista erilailla kuin ennen. se muutos on kuitenki niin syvällä minussa, että se ei ole kuitenkaan muuttanut (ainakaan vielä!) yhtä paljon asioita minun ympärillä ko minun sisälä. se on harmi, mutta toisaalta ei voi odottaa asioiden tapahtuvan itsekseen tai odottaa asioitten olevan sensitiivisiä yhen muuttujan muutoksille. ihmiset pelaa omia pelejään ja pyörii omien rajojensa sisäpuolella. harva antaa muiden vaikuttaa omiin ajatuskuvioihin. harva edes yrittää vaikuttaa muihin. en ole sitä tehny joten en voi odottaa muutosta... vai olenko kuitenki?

en tiedä.

silti olisin toivonu ja toivosin edelleen pientä muutosta.. pientä energiamuutosta. oikeastaan toivosin suurta. edelleen toivon suurta muutosta.

ihan hyvä mulla on näinki. ihan hyvä. vois olla paremminki. tottakai. aina vois. mutta oikeastaan jos muilla on hyvä nyt ja näin niin... saanko toivoa muutosta?

...

paljon hyvääkin tietenki. paljosta saa olla kiitollinenki. tottakai... onko oikeastaan mikään menny _pahasti_ pieleen. ei ole. niin, ko ei ole niin miksi ihminen ei ole tyytyväinen. mutta olen mie, siis tyytyväinen. olen kyllä tyytyväinen oikeastaan siihenki että jotkut asiat harmittaa. se piettää jalat maassa ja oikeasti saa arvostammaan niitä hyviä juttuja, jotka onkin sitten oikeastaan niin ainutlaatuisia, ettei niille tee oikeutta että harmittelen jotain niinkin vähäpätöisiä juttuja mitä tässä nyt harmittelen.

...

jotkut asiat ei koskaan muutu. en taida koskaan muuttua täysin. se voi olla sitä että en halua. jos jotain oikeasti haluaa niin sen eteen on valmis tekemään paljon. mie en ole.

...

lauantai 1. toukokuuta 2010

"juuri kristinusko hävitti alun perin euroopasta ja yhdysvalloista monia alkuperäiskulttuureja. ikiaikaista tietoa, suuria samaaneja ja yhteys luontoon tuhottiin. tilalle annettiin usko johtajiin ja instituutioihin. nyt maksetaan hintaa tästä aivopesusta. maapallo on hädässä ja ihmiset henkisesti hukassa."

"antaminen on katoamassa maailmasta. keskittyminen omistamiseen jakamisen sijaan luo vain keinotekoisia raja-aitoja itsen ja muiden välille. käsitys ykseydestä katoaa."

"ihminen ei ole luonnon yläpuolella vaan osa sitä. alkuperäiskulttuurit elävät symbioosissa luonnon kanssa, intiaanit uskovat ruohoon, puihin ja veteen."

-Jim Poitras

maanantai 5. huhtikuuta 2010

holaholahola!

viikon päästä espanjan aurinkoon! joo. reissua pukkaa taas.
justiinsa ko sai korvan paineet takasi normaaliks eikä niitä särjekään enää. niin taas lentokoneeseen.

viime reissu oli kyllä tosi raskas mutta tulevalle reissulle otan lenkkikengät mukaan. luvassa juoksua beachilla ja pientä vuoristoretkeilypatikointia ja muuta kivaa... aurinkoa ja merta! :) hyvää settiä tulossa... tähän lisäks viel etelän hedelmät. nam.

nyt pitäs käyvä tämä vkoa ainaki koulua sitte. viime vkolla ei yhtään. sitä edellisenä vielä vähemmän. jos nyt edes vähän. olen tosin saanu jo kaikki opintopisteet kasaan mutta onhan se aina vähemmäks jos vielä jotain vääntäis. aikaki kuluis paremmin. Ü

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

McDonald’s Grilled Chicken Breast Filet (wrap): Chicken breast filets with rib meat, water, seasoning (salt, sugar, food starch-modified, maltodextrin, spices, dextrose, autolyzed yeast extract, hydrolyzed [corn gluten, soy, wheat gluten] proteins, garlic powder, paprika, chicken fat, chicken broth, natural flavors (plant and animal source), caramel color, polysorbate 80, xanthan gum, onion powder, extractives of paprika), modified potato starch, and sodium phosphates. CONTAINS: SOY AND WHEAT. Prepared with Liquid Margarine: Liquid soybean oil, water, partially hydrogenated cottonseed and soybean oils, salt, hydrogenated cottonseed oil, soy lecithin, mono- and diglycerides, sodium benzoate and potassium sorbate (preservative), artificial flavor, citric acid, vitamin A palmitate, beta carotene (color). (and don’t forget the 800 mg of sodium).

HOLY CRAP! Shouldn’t chicken breast be just one ingredient… chicken breast?! Isn’t that generally what healthy, whole food is – one ingredient?

This is not food. It’s more like what Michael Pollan would call an “edible food-like substance.”

http://laihdu.wordpress.com/

lauantai 20. maaliskuuta 2010

lähen tänhää brysseliin ja damiin.

pakkasin miniblenderin mukaan. saa nähä saanko mahollisuuksia vääntää päivittäisen vihersmoothien. jos en niin apua.

d:t ja spirulinat on ainaki muisettava ottaa mukhaan. voi voi. tullee olhee haasteellista. no, supereita en uskalla alkaa roudaamaan minigrip-pusseissa. valkonen msm-jauhe saattais vaikuttaa epäilyttävältä matkatavaroiden seassa.

kyllä tästä selvitään. mahollisimman paljon tuoretta ruokaa ja hedelmiä jos haluaa selvitä selväjärkisenä ja hyvinvoivana.

reissut tuo kyllä omalaiset haasteensa erikoisruokavaliolle. jos kävis viellä lenkillä ja pakkais loput kamat. taitaa tulla viikon juoksutauko. kauhistuttaa jo ajatuskin. noo, joogaa ja muuta pientä liikuntaa ni pysyy palikat koosa. :)

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kyse on arkipäivän valinnoista. Kyse on Olemisesta jotakin, ei tulemisesta joksikin. Voit valita, ryvetkö itsesäälissä kuukausikaupalla, kun tuli pakit unelmiesi mieheltä, vai luotatko, että on tulossa joku vielä upeampi ihminen elämääsi, joka vastaa vielä paremmin sinun maailmankuvaasi. Voit valita, syyllistätkö itseäsi tekemättömistä kotitöistä vai ajatteletko, että kaikella on aikansa, myös tiskivuoren purkamisella. Voit valita, tunnetko kaunaa ihmistä kohtaan, joka sanoi sinulle eilen jonkun huolimattoman sanan, vai annatko hänelle sanat anteeksi ja ehkä mietit, miksi itse tunsit sanat sillä tavalla sydämessäsi. Voit valita olla ihminen, joka omistaa oman voimansa. Ei ihminen, joka haluaisi jonain päivänä omistaa voimansa.

http://ammandeepthi.blogspot.com/
Terveysviranomaisten kyvyttömyys ja lääketeollisuuden haluttomuus havainnoida käynnissä olevan ihmiskokeen tuloksia, johtanee siihen, että koetta pitää jatkaa vielä toiset 50 vuotta. Koesarja taitaa siis olla vasta puolivälissä. Yhä edelleen jatkuu roskakaloreiden pakkosyöttö amerikkalaisille ja suomalaisille.

Rakas terveysblogini lukija. Katkaise omassa elämässäsi älyttömyyden kierre. Älä jatka toiset 50 vuotta amerikkalaisen koesarjan viitoittamalla tiellä. Tulokset ovat hirvittäviä! Hyväksy se tosiseikka, että sinut on lihoittanut tehtaan einesvalikoima, pikaruoka, holtiton sokerin ja muun hiilihydraatin käyttö sekä rasvakammon siivittämänä omaksumasi tapa ruokailla niin tavattoman kevyesti.

Heitä tänä päivänä pois kaikki taloudesta löytyvät kevyttuotteet. Älä enää ikinä sorru Valion kevytjogurttiin tai niihin iljettäviin Danoneihin, Vitalineaan ja mitä niitä onkaan. Älä juo virvoitusjuomia, noita perkeleellisiä ihmisten lihottajia ja nälänhallinnan sekoittajia! Vähennä tuntuvasti perunan, pastan ja riisin kulutusta, jos et ole huippu-urheilija. Syö sen sijaan paljon vihanneksia, metsämarjoja, lihaa, kananmunia ja juo kaikkein rasvaisinta maitoa mitä löydät.

Sundqvist -setä on nyt tosi harmistunut, jos Suomeen saadaan keinoteltua rasvavero ja jatketaan amerikkalaisten koesarjaa.


http://sundqvist.blogspot.com/

tiistai 9. maaliskuuta 2010

mie saan niin paljon uutta elinvoimaa ku pakkanen laskee ja aurinko alkaa paistaan. tuntuu että pakahdun onnesta!

nyt lähen pilkille ja hiihtämään järvelle. upea kevätpäivä!

evääks banaania, trail-mix; pähkinöitä, rusinoita, gojia ja laadukasta merisuolaa, omenaa ja appelsiinia.

:)

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

joulutunnelmia...

juu, joulutunnelmia 21.2. :)

pistinpä banaanin pakkaseen. ulos, -22astetta.
liotinpa kuivattuja luumuja vedessä tunteja.

pistinpä molemmat blenderiin. kanelia ja agave-siirappia sekaan.
tujaukset macaa ja lucumaa.

jouluinen kaneli-luumu-unelma. jäätelö. jäähdyke. no, NAM ainaki.
Ruoka on kaiken perusta. Se on viimeinen asia mistä pitäisi säästää. Ruokakulttuuria pitäisi opettaa sekä kouluissa että kodeissa. Raaka-aineita pitäisi arvostaa ja ennen kaikkea ne pitäisi tuntea. Niitä pitäisi myös käyttää. Prosessoidut valmisruoat ja pikaruoat pitäisi nopeasti jättää historiaan. Laadukas ja tuore ruoka on perusta jolle terveys rakennetaan. Terveellinen ruokavalio ei ole sitä, että maito ja jogurtit ovat rasvattomia ja voin tilalla tarjotaan Keijua.

Terveellisinä itseään mainostavat valmisruokatuotteet ovat melkein poikkeuksetta prosessoitua roskaa täynnä lisäaineita ja lisättyä sokeria. Jos joku tuote mainostaa itseään "rasvattomana" niin jätä se hyllyyn. Luonnollinen ruoka kunniaan. Opetelkaa kokkaamaan ja arvostakaa laadukkaita raaka-aineita, jos jo osaatte niin opettakaa muita. Monet lapset eivät enää edes tunnista raaka-aineita, vihanneksia ja kasviksia. Ei ihme, että kokkaaminen ei kiinnosta, eikä raaka-aineita arvosteta jos ruokavalio muodostuu pizzoista, hampurilaisista ja kalapuikoista.

Elämme tuhansien "laihdustuotteiden", dieettien ja kalorinlaskennan maailmassa. Huono ruokavalio aiheuttaa suuren osan terveysongelmistamme. Oireita korjaamme lääkkeillä ja yritämme laihtua ihmekeinojen avulla. Ratkaisu ei löydy lisäaineilla kyllästetyistä kevyttuotteista, ei rasvattomista jogurteista, ei pillereistä, ei lääkkeistä. Ratkaisu löytyy oikeasta ruoasta. Oikea ruoka on tuoretta, oikeassa ruoassa on myös rasvaa.


http://www.urbaanioranki.com/

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Ohjeita painonhallintaan

• lopeta makeiden makujen kuten suklaan, leivosten, pullien, kakkujen, pikkuleipien, makeiden jugurttien ja juomien, hillojen ja karamellien syönti.

• lopeta kuumennettujen eläinrasvojen, kovien juustojen, kerman, jäätelön, makkaroiden, hampurilaisten ja öljyssä keitettyjen ruokien syönti.

• vältä einesruokia.

• vältä pöytäsuolaa, soijakastiketta, perunalastuja, savustettuja/suolattuja kaloja, paahdettuja pähkinöitä.

• vältä liikaa alkoholia.

• lisää vihannesten, tuoreiden hedelmien, itujen, oraiden, marjojen ja yrttien määrää päivittäisessä ruokavaliossasi.

• lisää itsellesi sopivaa liikuntaa sisä- ja ulkotiloissa.

• lisää Tuli-elementin makujen määrää eli karvaita makuja. Tuli-elementti on Pernan Äiti ja karvaat maut vahvistavat Pernaa, auttavat sen toimintaa ja lisäävät "ruuansulatustulia". Karvaita makuja ovat mm. ajuruoho, basilika, kahvi, kamomilla, kapris.

• vältä liikaa happamia makuja. Hapan on Puu-elementin maku ja Puu-elementti kontrolloi Maa-elementtiä. Liiallinen kontrollointi häiritsee Pernan ruuansulatustehtävää.

• älä juo aterian yhteydessä, ja pureskele ruoka hyvin. Tällöin liiallinen sisäinen kosteus tietyiltä osin sitoutuu ruokaan.

• juo lasillinen greippimehua tuntia ennen ateriaa, se edistää ruuansulatusta.

• tee keitos kuivatusta inkivääristä ja appelsiininkuorista. Lisää tarvittaessa hieman hunajaa tai tummaa sokeria. Juo teetä pitkin päivää.

• hiero San Jiao-meridiaania alhaalta ylöspäin.

• hakeudu akupunktiohoitoon. Akupunktiolla, moxibustiolla, korva-akupunktiolla ja kuivakuppauksella poistetaan tehokkaasti Liman ja Kosteuden stagnaatiota, elvytetään aineenvaihduntaa ja alennetaan painoa.

Ravintoterapiasivun on koonnut kiinalaisen lääketieteen terapeutti, naturopaatti Pirkko Hiilamo.