tiistai 30. marraskuuta 2010

random.

"Myös passiivinen elämäntyylimme edesauttaa kehon happamoitumista. ”Ennen vanhaan tehty ruumiillinen työ poisti osaltaan kehosta kuonaa ja happoja. Nykyisin ihmiset estävät epämiellyttäväksi koetun hikoilun – jopa meille haitallisilla tuotteilla kuten alumiinia sisältävillä antiperspiranteilla. Hikoilu on ihmiselle hyvin tärkeä toiminto.” http://plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/happo-emastasapaino-kuntoon-terveys-on-kuonaton-keho

sitä vaa ku niitä syöpiä on jo kaikenlaisia, jossain luki että joka neljäs sairastuu. että ihmiset miettis esimerkiks nuita dödöjä. ne sisältää alumiinia jotka TUKKII hikoilin. samalla ko alumiinia menee elimistöön aiheuttaen esim rintasyöpää. suosittelen TÄYSIN mineraalikividödöjä, saapii luontaistuotekaupoista. maksaa jonku 10e ja kestää niin kauan ko tiputat sen kaakelilattialle ja se menee tuhannen sirpaleiks. ite urheilen ko hullu ja mulle mineraalikivi on just tarpeeks tehokas joten miksipä ei sulleki. Ü

tämä postaus siksi ko olen huolissani.. :/

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

food-frustration.

mistä asti on oikeasti tullu luvallista leikkiä ruoalla? --> http://www.thisiswhyyourefat.com/?paged=7

mie en tykkää yhtään. emmie tiä voiko kaikkea "ruokaa" millä nykyihmiset edes leikkii niin kutsua ruoaksi. no, ei oikeastaan voi, mutta kyse onki nyt ruoasta yleisellä tasolla. periaatteesta.. siis siitä ettei ole ennää mittään kunnioitusta sitä kohtaan että meillä on ruokaa. koska se on se minkä pitäs meijjät ravita, ei sairastuttaa. se on jotain mistä meijän pitäs olla joka päivä kiitollisia, että saadaan se jokapäivänen ravitseva annos jotta voidaan elää... mutta nyt se on vain jotaki mistä ihmiset hakee yli meneviä elämyksiä, jolla ihmiset leikkii, josta ihmiset sairastuu. sitä on selvästi liikaa ja se on ollu jo liian pitkään liian jalostettua. se on toisaalta jo jotain millä leikkimisen vois sallia JOS se ei menis jonku elimistöön seuraavaks leikin seurauksena. koska sillon siitä tulee jotain muuta ko leikkikalu.

se on kyllä hurjaa mitä kaikkea me pistetään elimistöömme. siis meidän SISÄÄN, sinne missä meilä on kaikki ELINTÄRKEÄT jutut jotka pitää meidät HENGISSÄ.



siis hengissä. kyse on hengestä. ja ku miettii... jos kaikesta siitä pas*asta saa jotain kiksejä niin... kyse on helkkari muutamasti sekunnista?! sitten tulee pahaolo ja väsymys ja lopulta sairaudet jos meno jatkuu. SAIRAUDET. kuinka hauskaa se nyt sitte on? riskeerata loppuelämä? elämässä on muutaki kokemisen arvosta? ja kyllähän herkutella saa, mutta se ei saa "kuulua" ruokavalioon. se ei saa olla "joka tiistai" "joka toinen päivä" se pitää olla SILLOIN tällöin, eli päivinä joita ei voi etukäteen eritellä koska ne on SATUNNAISIA. ei keksi elämää kaada mutta paketti joka tiistai on jo eri juttu.

tottakai ruoka on nautinnollinen asia. kyllä mieki ruoastani nautin, mutta emmie elä syödäkseni. syön jotta eläisin. jotta joku minut ravitsis. se on ensimmäinen tarve mikä meilä on. joten tottakai se on ilonen asia. kertoo siitä minunki kokkailupostaukset. mutta kyse on nyt nautinnoista jotka ei ihan suoranaisesti liity pelkkään ravinnon saamiseen... ---> juuri tämä sivusto... thisiswhyyourefat.com kertoo niin paljon nykyihmisestä. hirveä hirveän surullista.

todella kliseinen viittaus vaan tähän mutta kaikilla ei oikeastikaan ole sitä ruokaa ja me leikimä sillä tuola tavala? niin surullista, niin epäsolidaarista, niin typerää, niin lyhytkatseista. tosi ikävää.

maanantai 22. marraskuuta 2010

kokkailua. taas...



ja paras, yksikertaisin, lounas pitkiin aikoihin! uskomattoman hyvää! siis vain pinaattia, suolaa ja pippuria ja balsamicoa, tomaattia ja pohjalla oli hiukan eilistä guacamolea - avokadotahnaa. saiRAAAN HYVÄÄ!



oikein hyvä hummus :P



munakoisotahna.




eilisen kattaus. pinaatti-balsamico-salaattia, hummusta, baba ganoush-munakoisotahnaa... pähkinöitä.. oliiveja.. etc.




paahdettuja ja maustettuja kurpitsansiemeniä. self-made tietenki!




hernaria suomalaisista luomuherneistä. helpottipa kovasti ikävää.

lauantai 20. marraskuuta 2010

ihastuin ikihyviksi!



löytyy nettikaupasta www.streetgroup.fi, musta ja koko S, jos joku haluaa olla semisti kiva. :)

perjantai 19. marraskuuta 2010

ei muuten helpota koirakuume yhtään.

täällä on kylmä.

en jaksa oottaa jouluun.

mulla laiskottaa.

pitäs mennä iltaluennolle ja yrittää valmistella jonkulainen presentaatio uusmarxismista ja "sosiaalisestaoikeudenmukaisuudesta" (neomarxistas & justicia social).

huhhuh.

haluttais tehä jotain viihdyttävämpää.. kuten lenkkeilyttää uutta koiraa.

tai menis vaikka elokuviin.

jostain nyt motivaatiota tähän elämäntilanteeseen!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Dimarts.



minua vaivaa nyt yksi juttu. olen ollu pitkään tyytyväinen kaikkeen enkä ole toivonu mitään lisäksi. se on jännä kuinka "tyytyväisyyteen turtuu". nyt olen kuiten keksiny ihan hirveän pakottavan tarpeen... nimittäin tarpeen saada koira. jotenkin täällä, ku on yksin, niin kaipais semmosta ehdotonta seuraa. jonku joka huolehtii ja rakastaa ehdoitta eikä huomaa muita ko sinut, ko olet muuten 99% päivästä vain massaa, jonka kiireiset kaupunkilaiset ohittaa sen enempää ajattelematta. kun olis koira, olis aina seuraa.. sais kaverin lenkkipolulle ja kaverin muutenkin kaikkeen. se pitäs huolen ku kävelee yksin ulkona pimeällä. se tois niin paljon kauneuttaki tähän kaupunkikuvaan. no, elämään ylipäätänsä! voiettä.

tavallaan toivon että tämä kaipaus johtuu vain tästä tämänhetkisestä tilanteesta. en oikein tiä kuinka järkevää olis hankkia koira nyt. olishan se äitin seurana kotona. TOSIN siellä on 4kissaa ja yks koira jo valmiiks, eikö ne jo riitä? enpä ajatellu sitä.. no enkä ajattele ko haluan koiran. WEIMARINSEISOJAN. okei, halusin ja haluan suursnautserin. rakastuin snautsereihin joku 6v. sitte ku vietin aikaa edesmenneen ystäväni ja hänen perheen kanssa ja heillä oli snautseri. niin ihana snautseri. täällä näin niitä mutta suuria. suursnautsereita. voi voivoi. mutta olin järkevä ja kysyin mielipidettä porukoilta ja jukka sano vain että otama vain koira mutta pittää olla mettästyskoira. ?! :D siitäkös mie innostuin. no.. katoin sitte metsästyskoiria ja mikä sen täydellisempi koira sattu kohalle ko ghost eye weimarinseisoja. sairaan kaunis koira. haluan.. haluan... menispä tämä ohi. kauhea vastuu... jne...

no. onneks äiskä on järkevä ja vähän pirullinenki... seki muka katto niitä tuossa netistä ja ihasteli mutta se tekkee vain sen nytten ko olen niin innoissani. ei se meile ikinä mittään koiraa ota :D tietää että kyllästyn hokemaan tai "järkevöidyn". leikkii nyt vain mukana. mutta ihan hauskaa ajatusleikkiä.. weimarinseisoja..

--

joku 33. pvää ku alkaa vuoden parhaat päivät. pääsen omieni joukkoon. käyn hakemassa lisää voimia loppulukukautta varten. huomaan koko ajan käyttäväni ilmasuja jotenki viitaten siihen että tämä olis jotenki pakkopullaa olla täällä. mutta emmie sitä tarkota... tietenki jotku asiat merkittee enemmän ko täällä olo mutta.. on täällä hyvä olla. ja tämä on tärkeää kans. mutta en silti missään tapauksessa mene vähättelemään sen merkittävyyttä että näen perheen kohta. en siis malta odottaa että näen perheen. mutta nautin silti joka päivästä täällä. harvoin nautin 25asteesta marraskuussa. en malta tosin myöskään nähä äitiä ja äiskän ilmettä ku annan sille sen lahjan. 50v. syntymäpäivälahjan. se tulee tykkäämään. ja yllättymään toivottavasti. :)))))))

--

olenko muistanu kertoa mitään minun harrastuksista täällä? olen mie tainnu mainita muutaman kerran tuosta täydellisestä lenkkipaikasta, jardin de turia.. eli juostua tulee noin 40km viikossa. yliopisto tarjoaa salin 30e/puol vuotta. loistava tarjous, muuala se oli n.40e/kk. salila siis 3xvkossa ku viikonloppusin se on suljettu. sitte käyn joogassa, se on ma ja ke, 1,5h. ei astangaa eikä oikein hathaakaan mutta... natalia-joogaa <3 natalia on opettaja. semmonen nuori ihanan ihana tyttö. mie olen vähän joutunu silmätikuks ko kyllä mie erotun ulkomaalaisuudellani näistä paikallisten liikuntaryhmistä jotenkin jännästi :D ja olen ehkä ainoita jotka on tehny joogaa aikasemminki. natalia on hullun lämmin, ystävällinen ja kannustava. se käy aina korjaamassa asentoa, kehasemassa jotaki ja taputtamassa selkää, kannustavasti siis. :)) se on semmonen ihminen josta kaikki tykkää, sen hymy valasee huoneen ja kaikki rentoutuu ku se puhuu... tunnit on siis aivan ihania. ja töitäki saa tehä. voipi olla varma että joka solu tärisee ja värisee ku yrittää pitää asennot ku natalia laskee... no eilen se laski että uno... dos... dos y media... tres.. :D ja tuli just dos y media:n kohalla minun tykö ja näki kuinka meikäläinen tärräs ja siitä dos y mediastahan riemu repes :D edellisillä kierroksilla ko mie odotin niin oli dos y tres :D pirullista... jotenki hirveän lämmittävää kun on kannustava ohjaaja. kaivannu tietylä tavala just rakentavaa palautetta, kun tekee hyvin niin se huomioidaan. ja ku edistyy ni seki huomataan. tykkään kovasti.

hyvin vastakohtanen opettaja löytyy taas tanssista. tanssi on 2h viikossa, ti ja to. tänäänkään en menny tunnille. ei paljoa huvita. opettaja tulee aina 5-15min myöhässä, on ku seipään nielly. ei aina edes tervehdi ku saapuu. tuntee selvästi kuinka vastahakosasti tämä naine työtään tekee. ei sinne tunnille huvita mennä. palautetta ei tule, edistytään todella hitaasti, sarjat on joko liian nopeita tai liian hitaita. toistetaan jatkuvasti samaa ja... se tuntuu hirveän turhalta. mitä mie ootin oli että löytäsin taas sen miks tanssin, muistaisin miks tein sitä joskus 10vuoden ajan. en ole löytäny sitä. no okei yhen jazzahtavan sarjan aikana tuntu hyvältä mutta se ilmapiiri ei vain anna jotenki tilaa nauttia. :/

mutta onneks on jooga. <3 mulla on tosiaan paljon aikaa harrastaa ja niinkö näkkyy nautin siittä täysin rinnoin. tunnit mitä tulee liikuttua nii pyörii lähellä 15h vkossa.. nautin niin niin niin paljon. tulee myös käytyä elokuvissa säännöllisesti ja katottua kuvia myös koneelta, käytyä kaupungilla, toreilla, kahviloissa, kavereiden kans tulee hengailtua ja.. tulee koneellaki oltua. skype on pelastanu minut kyllä niin monena kertana. :))

kaikin puolin aika jees. koulua ei ole paljon, tein niin paljon viime vuonna, vielä liitelen sen siivellä. ja ens lukukaudella sitte enemmän. nyt olen painunu kielen kans ja melkeen selättäny sen, se on jo aika hyvä yhelle lukukaudelle eikö? :) ja plus muut jutut mitä ei opi koulussa kuten itsenäistyminen ja ikävän voittaminen? :P

okei. huomenna taas jooga... jihii. ei muuta. buenos noches :)

lauantai 13. marraskuuta 2010

new boots!

no ei oo paljo jos kahdessa vuodessa ostaa yhteensä kahdet kengät...

ja näitä tulen pitään.. aina! katso..

tässä kurpitsasoppaa. tein tänään lisää! nam!




Sabado.



Ukki herätti aamulla. siinä on jotain hohtoa ku saa puheluita lapista asti. oikeen sydänlapista. niillä oli siellä -6 astetta, lunta ja kaunis kuura puissa. silmät ko sulkee ni pääsee sinne helposti. <3

ku ihmiset lähtee.. ne tajuaa vaikeamman kautta kuinka hyvin asiat on, kuinka jokaselle on oikea paikka jossaki, kuinka koti on kuitenki koti ja sinne kaipaa aina vaikka muuallakin tuntuis hyvältä.

mitä oli se hypetys ja intoilu siitä ettei ole talvea, ei tarvi palella, ei ole pimeää... onhan se hullun siistiä! mutta on vaikea nauttia siitä jotenki vajavaisena. ei ole ihmisiä jotka täydentäis. tiättähän te, harva haluaa mennä elokuviin yksin tai ulkomaille yksin, kokemusta tarvitaan täydentämään joku toinen, jonka kanssa voi ihastella ja kauhistella ja kommentoida. mulla on mitä? tämä blogi? "jee, ulkona on yli 20?" ja blogi sanoo mitä? "siistiä, good for you?" :DD nojoo, hiukan karrikoiden. on tämä siistiä. mutta sitä turtuu. ei tarvi nauttia ko viimistä päivää ko tietää ettei tämä tästä muutu. täälä on jatkuva kesä. jee. :D ? olis hauska käyttää mummia ja ukkia täällä jotka on aina, AINa ollu lumen ympäröimänä tähän aikaan vuodesta. mummin ja ukin kommentit ja reaktiot tekis tästä erityistä. Ü

--


huomenna onki isänpäivä. laitoin tiistaina ukille kortin. piirtelin kyyhkysiä, samaan tyyliin kun olenlaittanu mummille ja ukille kuvat käsivarteeniki.



kirjotin ukille runon korttiin espanjaks ja laitoin kirjeen mukana suomennoksenki. oli tykänny :') onko parempaa kiitosta ko mitä sain. mikään materiaali ei vain saa aikaa samoja asioita kun sanat jotka tulee sydämestä.

--

kohta kuukausi enää kun pääsee käymään kotona. Ronja tulee ehkä katsomaan kun saana-täti tulee "kinnikoneella" suomeen. eli piika tulee ehkä lentokentälle vastaan. ymmärtäis ainaki miksi täti on ollu poissa tai miten täti on menny pois ja miksi tätiä ei ole näkyny. tulee ehkä paras joulu... <3 ja ens kuusta tulee muutenki varmaan loistava. luvassa siis helsinkiä ja lappia, sitä ennen luultavasti Madrid ja Barcelona! <3

lähtis käymään italiassaki... :P

ei muuta. hasta pronto, besitoooos! <3

torstai 11. marraskuuta 2010

www.namaste.fi, enneagrammi (niin totta!!)

Tarkka Laadunvalvoja
©Viivi Brunila & Marika Borg

Ykkönen haluaa aidosti parantaa asioita ympärillään ja toimia oikeudenmukaisesti, periaatteellisesti ja omille ihanteilleen uskollisesti. Hän haluaa tehdä parhaansa ja yltää moitteettomiin suorituksiin. Ykkönen pyrkii aina oikeaksi katsomaansa ratkaisuun, mutta on harvoin täysin tyytyväinen itseensä tai ympäristöönsä. Ykköset ovat niitä ihmisiä, jotka sisäisestä vastuuntuntoisuudestaan johtuen korjaavat toisten pudottamat roskat kadulta ja soittavat talonmiehelle liukkaista portaista.

Ykköset tekevät yleensä työnsä tunnollisesti ja noudattavat oikeiksi katsomiaan sääntöjä. Ykköset myös olettavat kanssaihmisiltään samaa tarkkuutta, tunnollisuutta ja oikeamielisyyttä, mihin itse uskovat. Ykkönen on yleensä itsensä ankarin kriitikko, mutta huomaa helposti myös toisten ihmisten "virheet ja erheet". Ykkönen asettaa itselleen erittäin korkeat tavoitteet, joiden saavuttaminen on ymmärrettävästi vaikeaa. Ykkösen tarkkuudessa piilee välillä myös pilkunviilaamisen siemen. Silloin Ykkösen on vaikea saada vietyä asioita loppuun liiallisen täydellisyyden tavoittelun piinaamana.

Ykkösellä on yleensä vahvat mielipiteet asioista ja hän neuvoo tai opettaa mielellään myös muita. Ykkönen saattaa tehdä omista säännöistään varsin tiukat ja hermostuu, jos ei itse yllä niihin tai jos kokee, että muut eivät kunnioita sääntöjä tai noudata ohjeita. Ykkönen kokee herkästi moraalista velvollisuutta korjata asiat, puuttua epäkohtiin ja parantaa maailman ja ihmiset ympärillään. Joskus Ykkösen hyvää tarkoittava neuvominen saatetaan tulkita myös arvosteluksi ja kritiikiksi. Ykkönen pyrkii elämässään idealistisesti omiin korkeisiin tavoitteisiinsa, mutta pelkää virheiden tekemistä. Hän saattaa vaikuttaa joskus vähän tiukalta yrittäessään olla hyvä ja virheetön.

Parhaimmillaan Tarkka Laadunvalvoja eli Ykkönen on ihanteellinen, periaatteellinen ja oikeamielinen ihminen. Ykkösellä on selkeä henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta ja hän haluaa olla reilu, järkevä ja objektiivinen. Totuus, oikeudenmukaisuus ja eettisyys ovat Ykköselle erittäin tärkeitä arvoja. Hän pyrkii saavuttamaan omat korkeat ihanteensa kaikilla elämänsä alueilla ja on tunnollinen pyrkimyksissään parantaa itseään ja ympäristöään. Ykköset ovat luonnostaan vastuuntuntoisia ja pyrkivät lahjomattomuuteen ja korkeisiin tavoitteisiin. Parhaimmillaan Ykkönen on humaani, inspiroiva ja aidosti esimerkillinen ihminen. Ykkösten huumorintaju on usein nasevan "kuivakkaa" ja tarkkanäköistä.
hmm. mulla taitaa olla uus lempiruoka.. olen kaivannu lanttulaatikkoa kauheasti ja.. se ei ole täällä mahdollista. ostin sitte kurpitsan. iha oikeen kurpitsan. kuorin sen ja paloittelin. pistin kasariin sipulin kans ja freesasin kookosöljyssä. lisäsin valkosipulia ja suolaa ja pippuria ja pistin vettä ja annoin kypsyä. sitte otin sauvasekottimen ja tehin muusia. voiettä! sitä voi kai kutsua kurpitsakeitoksi. NAM. ihan mieletöntä. mieletön rakenne ja maku. täydellistä.

pysty meneen melkein heti ruoan jälkeen salilleki ku se laskeutu niin nopeasti ja energiaa riitti, ei turvottanu eikä ähkyttäny :P

naaam.

tiistai 9. marraskuuta 2010

kokkailua.


















no niin. johtuiskohan siittä että luen aika monia terveys-ja ruokablogeja, että ko tekee jotain ruokaa mikä onnistuu tosi hyvin niin siittä ottaa valokuvan ja haluaa jakaa sen kaikkien kans... hmm !? :DD no.. tässä tulee jotain "välimeren herkkuja" :P jos haluaa tietää miten ja mistä yms ni voin kertoa ja jakaa reseptiä mutta en nyt "turhan" takia sitä kirjota ettei tule liian pitkävetistä.

1. Täytetyt kesäkurpitsat, täytteellä; sipulia, tomaattia, pinaattia, kikherneitä, valkosipulia, chiliä ja taispa olla sieniäki. NAM :P

2. Kookos-merluzaa pinaattipedillä (kookosrasvassa paistettu siis) : file kalaa, suolaa ja pippuria, pinaattia

3. Paella (tietenki); riisi, pavut, kana, jänis.. en muista muita.

4. Merellinen salaatti; jättikatkarapuja, valkosipulia, sipulia ja perussalaattiainekset + pinaattia

5. "Ratatouille"; munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, tomaattia, valkosipulia, rosmariinia

6. Täytetyt kaalikääryleet (osin RAW); porkkanaa, sipulia, tomaattia, soijarouhetta, valkosipulia, kaalta, chiliä... ainaki.

noh. siinä jotain. enjoy! :P

ni ja joo, nyt on ilta olen väsyny ja turhautunu nii meni kuvat sekalaiseen järjestykseen mutta... saatte arvata ja yhdistää mielenne mukaan kuvat kuvauksiin :P

maanantai 8. marraskuuta 2010

Dilluns.

(kuva; El dia del Communitat de Valencia, Lokakuu)








hirmunen myrskytuuli ulkona. aamulla oli iha leutoa kun kävin lenkillä.
jopa kaks päivää pilvistä, eilen tuli jopa vettä. yöllä oli ilmassa suomen syksyn tuoksu ja tunnelma. ihana...

perjantaina oli minun saksalaisen ystävän syntymäpäivät. hyvin vähän olen ollu ulkona ja lähin siis mielelläni tuulettumaan. aika lähellä olevassa kaupunginosassa oli nämä juhlat joten en voinu vedota matkaankaan.. :P mukavaa oli. tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin. pääosin saksalaisiin. ylläri! mutta tämä kansa vaikuttaa pääosin hirmusen mukavalta! jos nyt teen hätäsen johtopäätöksen.. tähän asti kaikki saksalaiset on ollu huippuja. oli joukossa kolumbialaisia ja ranskattariaki. mikä muuten ranskalaisia vaivaa? en ikinä kuule niistä hyvää enkä ole nytkään kovin vaikuttunu. ilmeet oli koko ajan sellaset että joku haisee todella pahalta ja näyttää todella paheksuttavalta. tosi ylpeitä ja... nokkavia... ei mutta hei, olenhan mie tutustunu yhteen TODELLA kultaseen ranskattareen myös hiljattain. todella sulonen tyttö, todella herttanen. ollaan samalla espanjan kurssilla. jolla tosin ON myös kaksi muuta ranskatarta joista toinen kyllä mätsää näihin negatiivisiin ranskalaisten kuvauksiin tääyrellisesti. ehkä on turhaa olla orja stereotypioille mutta... ku niissä ehkä on jotain totuuden poikasta. esim nämä italialaisetki täällä, no, ne on just niinkö te kuvitteletta, ja joo, kyse on pojista nyt. tyttöjä en ole tavannu...

se on oikeastaan aika hauskaa. ko ei välttis etukäteen tiijä kansalaisuutta mutta ko jonku aikaa porisee ni sen voi arvata, siis joko ulkonäöstä mutta luonne, hehe, luonneki paljastaa joskus... se on myös jännä mite ulkonäöstäki erottaa. vaikka minuaki tosin luullaan venäläiseks mutta harvemmin! ulkolainen olen kuitenki aina, missä tahansa asioin ja minne vain menen. hmm... hauska tulla takasi suomeen ku kukaan ei töllötä kadulla ja kaupassa. sitte tuntuu ittensä varmaan aika... olemattomaks :D katoais ainaki... sillon ko haluaa.

no mutta tosiaan. synttärit oli oikein onnistunu ainaki minun kohalla. paljon uusia tuttuja ja hyviä juttuja. aika kulu siivillä. en tosin lähteny jatkamaan baariin ko kello oli jo varmaan 2 yöllä. mie en oikein ole sopeutunu näihin välimerellisiin juhlimisaikoihin, tosiaan, 2-3 baariin ja 6-7 kotiin. eheei, ei mulle. Ü hauskaa voi pitää normaaleihinki aikoihin. kai sitä ehkä jostain jää paitsi jos niin haluaa ajatella mutta en usko että edes yrittämällä viihtyisin kaiken maailman erasmus-bileissä jotka järjestetäään ma, ke, to, pe, la. en en en... :D mielummin laitan nukkuun aikasin ja herään aikasin lenkille Ü ehkä sillon tällöin voi ulos lähteä mutta omilla ehdoilla. ja erasmus-bileet on kerralla nähty; tungosta tungosta ja haku päällä. ei kiitos. Ü

lauantain olinki nätisti kotona ja kattoin elokuvvaa, sex and the city I ja eipä ollu näkemisen arvonen. miten edes päädyin kyseiseen leffaan. no.. se oli netissä helposti klikkauksen takana ja ajattelin... nähä sen. ja eipä ollu kyllä mikhään. hukkaan meni. seuraavana viikonloppuna mennään varmaan yhen toisen saksalaisen kaverini, eri porukasta, kattomaan 3D semmonen pöllöelokuva ku G'Hoole, joku Guardians se on enkuks. kaikki täällä dubataan joten hyödyks on vaa mennä testaileen kielitaitoa. käytiin kattoon myös 3D:nä Gru, mi villano favorito. ja hyvin ymmärtää. etenki just nämä lasten elokuvat on just täydellisiä :D

eilen oltiin sitte tämän synttäriporukan-saksalaisten kans syömässä tapaksia. tyttöjen alakerrassa on semmonen tapas-baari jonka omistaa kaks nuorta italialaista ja sieltä saa siis espanjan ja italian herkkuja. ihan ok oli, minusta vähän ylihinnoteltu mutta olenki hirveän ankara ravintoloitten suhteen. en vaikuttunu kauheasti, noh, yleensä minun vaihtoehot onki siinä aceitunas (oliivit) ja atún (tonnikala) :D muut syö carpacciota, serranoa, chorizoa ja erilaisia quesoja (juustoja). mutta joo.. iha jees. tuossa minun naapurissa on tosin yks LOISTAVA tapas paikka, se merluza (kummeliturska) on uskomatonta, semmosessa paksussa tomaattisoosissa ja sitte ne mejillones (simpukat) semmosessa vinagressa on iiiihania. hintavia (5e/tapas) mutta ihan kunnollisen kokoset ja MAUKKAAT... eikä kikkailuja.

Ü

tein eilisen päivän kortteja. tämä on meijjän suvussa synttäriaikaa. tein isänpäiväkortit ja synttärikortteja jonku 5. piirtelin koko päivän... vähänkö tykkään. innostuin niin että ostin uusia kyniäki ja nyt ossaa kiittää niistä parista sadasta stabilosta jotka sain lahjaks ku palautin stabilolle virheellisiä kyniä joskus lukioaikana. :P jännää tehä kaikkea vaa mikä huvittaa ko ei ole niin justiinsa mikhään tuon ajankäytön suhteen... :P

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

keskiviikko.


kämppä on taas täynnä saksalaisia.. tai itävaltalaisia. ja sakslalaisia. tai jokotai. tai molempia. kielikurssit on täynnä saksalaisia. tytöt joiden kans olen viettäny suurimman osan vapaa-ajasta on saksalaisia. tunnen kohta enemmän saksalaisia ko espanjalaisia vaikka olen... espanjassa. niitä kai vain on paljon ja ne kaikki haluaa espanjaan. mietin kyllä että olis ihan siisti osata tuo saksaki. ei se voi niin vaikeaa olla. johan tässä on tullu puolessa vuodessa yks muuki kieli lisää. ehkä odotan ens syksyyn ja alan opiskeleen sitä. täytyy vaan muistaa pitää yllä kaikkea muuta. jännä kokeilla täällä yhtäkkiä vaihtaa ruotsiin ja sanoa samat asiat ruotsiksi mitä miettii päässä espanjaks. ei ole niin hirveän helppoa. menee hyvin pitkälti sekasin kaikki... siskon ollessa kylässä jopa suomeen vaihtaminen oli kummallista, sanat takelteli ja puhuin hölmöä suomea niinkö englannin kielen sanajärjestykselä. moni sana tuli vain englanniks. englanti se on täällä vähän niinkö se native-language, suomi on joku juttu vaan jota harrastan siellä lapissa, täällä kokeillaan ensin espanjaks ja sitte huokastaan että tuo puhuuki englantia. kauhistus jos englanti ei sujuis. mitä ihminen silloin tekee? englanti + espanja on kyllä kingi-yhdistelmä.

--

olen ollu liian laiska tänään. 15.30 alko kielikurssi, päätty 17.15 ja 17.30 olis ollu politica social" yliopistolla. en menny! päättelin että ku ei ollu kaupunkipyöriä tarjolla myöhästyisin ja se olis epäkohteliasta ja olisin vain taaakka koska tänään oli luvassa debatointia espanjan hyvinvointimallista niin muiden olis pitäny ponnistella ymmärtääkseen minun espanjan poliittista sanavarastoa. enkä menny edes joogaan! se olis ollu nyt. en ollu maanantainakaan ko sisko oli kylässä. mutta... ai ni. maanantai oliki pyhä. mutta kävin kuiten aamulla aikasin juoksemassa ja tosiaan paikat huutaa hallelujaa nyt niin en olis kyennykään.. siis joogaan. se ihana opettaja pistää koko kropan värisemään joten ehkä.. ehkä hyvä päätös levätä. olen vain niin just tämmönen. jos mulla on aikalaila löysä aikataulu niin sitte skippailen niitä vähimpiäki juttuja. jos olis tiukka aikataulu repisin itteni äärirajoilleen ja suorittasin kaikki. missä on se keskitie...

--

asiasta kukkaruukkuun. mikä se on se kulttuurishokki. ko kaikki siitä puhuu ja mie väitän vaan että ei se minuun ainakaan ole vaikuttanu. mutta olisko kuitenki. onko se sitä tai liittyykö se siihen ko välissä tuntuu että on niin ikävä että sattuu? tuntuu että olen itsekäs, enkä välitä läheisistäni ko lähin näinki kauas hankkimaan kokemuksia, siis hankkimaan jotain joka hyödyntää/rikastuttaa VAIN minua? sitä ko tuntuu että asiat hoituis paremmin suomessa? ajattelutapaa että kuinka tämäki maa, espanja, on kehitysmaa verrattuna kotosuomeen? ku tuntuu etten ole mikään enkä kukaan, kukaan ei ymmärrä minua eikä välitä mistä mie tulen ja mitä mie ajattelen? onko se sitä turhautumisen tunnetta ku tuntuu ettei nämä aina anna mulle mahdollisuutta tehdä itteäni ymmärretyks mulle vieraalla kielellä? onko se sitä että välissä tekee vain mieli tehdä niin kuten tuntuu että sydän ja pää sanoo, että lopettaa tämä ajan tuhlaaminen täällä yksin ja mennä sinne missä olet jotain ja missä sinusta välitetään ja sinun olemassaololla olis väliä?

jos se on kaikkea tuota, niin okei, olen mie kärsiny kultturishokista. mutta häätyy olla järkevä. kaikki tuo kuulostaa paljolta ja osin sietämättömältä, mutta pitää muistaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. ja ei piä unohtaa mitä kaikkea merkittee viettää vuosi vieraassa maaassa, opiskella vieras kieli ja tutustua vieraaseen kulttuuriin, ja "kokeilla" tavallaan elää niinkö jotkut muu toisenlaisessa maassa, kaupungissa, kulttuurissa, ja samalla säilyttää mahdollisuus palata takaisin omaan normaaliin elämään. kuinka paljon kaikki tämä voikaan rikastuttaa? ja se ikävöintiki, kuinka paljon seki kertoo mulle tietyistä asioista ja arvoista, kuinka seki pistää arvostamaan joskus itsestäänselviä asioita. eikö nämäki syyt on hiukan rohkaise elämään ja nauttimaan ajasta joka voikin merkitä enemmän minulle itselle kuin lähimmille. ja perhettähän ei tämmösistä "lyhyistä" poissaoloista kadota. ei perhesiteet tämmösestä löyhisty. mulle henkilökohtasesti tämä matka tähän saakka on tietylä tavala ainaki lujittanu minun suhetta minun isovanhempiin, oikeastaan minun ainoisiin isovanhempii mitä on tosiasiassa on. se että mummi ja ukki soittaa mulle tuhansien kilometrien päästä saa arvostamaan joka sanaa, lausetta ja ajatusta jotka he minun kans jakaa.

tähän on hyvä lopettaa.

tiistai 2. marraskuuta 2010

ai niin.. sallamaria unohti tuua uuden DE:n levyn. hmm. olen oottanu sitä levyä noooin 3kk. joo-o, ärsytti. mutta, kokeilinpa sitten taas vaikka "tiesin" tuloksen että no jospa spotify antais mulle kerranki periks. ja mitäs, DE oli saapunu spotifyyn! ei varmasti ole ollu aikasemmin... nyt oli. ja melkein itku tuli. niskakarvat on pystyssä., kaikki keikat, kaikki ajomatkat, kaikki ne festarit, illat... kaikki tuli jotenki niin lähelle. tämä ei auta yhtään tätä minun kaipausta. kaipaan nyt parasta ystävääni, jonka kans DE-fiilisten jakaminen on kaikista aidointa. kultaaki kallliiimpaaa...

don't cry for me argentina! don't cry for me, don't cry for me! ... sooooooo, i'm so cold... -So Cold

tiistai.

hmm. mitäs sitä nyt. mitäs tässä onkaan tapahtunut...

hmm. ai niin. sisko oli kylässä. jotenki sen läsnäolo veti mielen takasin suomeen. tuntu että olis ollu jossain ihmeen välitilassa, ei suomessa mutta ei täälläkään, valenciassa. oli välissä niin kotosaa ja välissä tuntu että oli ihan vieraassa paikassa. no. palautuminen tapahtu yhtä nopeasti. sisko lähti ja mie olen jälleen täällä, espanjassa. koti-ikävä on ihan mieletön! ens kuussa jo lähden käymään kotona. 18.pvä joulukuuta. 1,5kuukautta! se on lyhyt aika mutta odottavan aika on pitkä. toivottavasti saisin kotoa lisää virtaa ja motivaatiota vaihto-opiskeluun. tämä syksy on menny jotenki ihan ohi... koulun kannalta. ainoa kurssi josta olen kiinnostunu on espanjaks ja nämä yliopistotekstit ei ole mitään helpointa luettavaa alle puolen vuoden espanjan opiskelut omaavalle... yritän selvitä.

olin taas varavanhempieni luona lounaalla eilen. oli todella lohdullista. heti haastateltiin olenko muistanu syödä ja mitä olen syönyt ja mitä olen tehny, miten koulut ja niin edelleen. ihanan huolehtivaisia... sovittiin tulevista kulttuuriviikonlopuista ja tehtiin selväks että he on edelleen siellä kun tarvitten niitä tai haluan tulla kylään. lounaan jälkeen tähteet pakattiin tietenkin mukaan jotta olisi lounas tällekin päivälle. kuinka kultasta... espanja sujuu muuten todella hyvin, ainaki Gimenoiden kanssa ku he muistaa artikuloida ja auttaa minua sanojen kans. tuntuu hyvältä ymmärtää ja kommunikoida. onneks mulla on tämä varaperhe. olisin muuten niin hukassa.

nyt pitäs yrittää lukea "politica social" kurssia varten muutamat tekstit. ne vaan ei ole lyhyitä eikä helppoa kieltä... vaikeaa. taidan kuitenki säästää huomiselle ja valmistautua tanssitunnille. mulla on kahesti viikossa Funky-tanssitunnit ja jooga. tykkään piettää itteni aikataulutettuna, muute minun aika valuu hukkaan.. ja ihana olla ohjatuilla tunneilla pitkästä aikaa.

olispa mukava olla kotona, ulkona olis lunta ja pimeää ja kylmää, olis takassa tulet, olis kynttilöitä ja koko perhe koossa.