keskiviikko 2. syyskuuta 2009

uni.lapland.

siis

ilonen.

onnellinen.

optimistinen.

tyytyväinen.

huojentunu.

mie oon löytäny paikan oikeasti johon on hakkeutunu net ihmiset jotka oikeasti jakaa minun kans samat intressit ja intohimot. se on mahtavaa! saatii kunnolla parantaa maailmaan eilenki... niitä oikeasti kiinnostaaki nuo maailman isot jutut mitä ittekseni aina pohtinu. mie saan nyt oikeasti myös opiskella semmoseks joka tekee just sitä mistä mie olen hirveän kiinnostunu. ja mie olen oikeasti tutustunu semmosiin joita nämä samat asiat on lähelä sydäntä. tässä, että kaikki on menny näin, ja näinki hyvin, on vahvasti kohtalon koura mukana. mie, joka OSAAN aakkoset, jäin SILTI väärään ryhmään JOSTA löysin mahtavan porukan joka on JO NYT tiivis ja täydellisesti toimeentuleva.

emilia, essi, kuisma ja marjatta, oletta ihania.

ja mikä fiilis ku tuns ittensä eksyneeks, jonossa oli samantien joku muuki ja joka pysty sitte ottaan kädestä kii ja auttaan.

eilen tosiaan oli eka koulupäivä vasta. aamulla kävelin yliopistolle, jonotin weboodi tunnukset ja seisoskelin. etin yhteiskuntatieteellisen siiven ja tuurilla löysin ekala yrittämällä. siellä oli kaikki ei-tuttuja myös keskenään. no istuttiin sitte saliin ja opettajat höpötteli jotain. istuin sellasen vanhan rouvan viereen joka tyynnytteli minun hermostumista ja jutteli mukavia. sitten siirryttiin aineittain pienempiin ryhmiin ja siitä vielä aakkojärkässä vielä pienempiin. ELI NE JOIDEN SUKUNIMI on A:sta R:ään, LÄHTEE TOISEEN. saana lähti väärän ryhmän mukaan. ja ku piti esitellä ittensä saana sano että hei mie olen saana ja taijjan olla väärässä ryhmässä. täydellinen tömäytys ja rikko jään. kaikkki nauro. mutta sitten vaa jatkettiin. TÄSTÄ nimenomaisesta ryhmästä löyty sitte ne, joiden viereen asetuttiin ruokajonoon ja jaettiin fiiliksiä. niiden kanssa istuttiin myös lounaalle. ja mie olen VARMA että niiden kans tullaan kokemaan vielä niin paljon lisää. kuinka kivuttomasti kaikki kävikään.

illalla sitte essi haki minut PSCinterin etkoille Domus Arctican Aapoon ja siellä sitte paranneltiin maailmaa ja tutustuttiin kirjaimellisesta kaikenmaantyyppeihin. tuli niinkö pikkusen semmonen... naiivi olo. moni oli kymmenen vuotta vanhempia afganistania, kiinaa, australiaa nähneitä, työtä tehneitä, kansainvälisiä journalisteja YMS. ja sitte olen mie, saana, joka tulee suoraan pellon lukiosta. heippa hei. ja meitä kaikkia yhistää vain sama tutkinto joka häämöttää sielä tulevaisuuessa. mutta tuudittauduin sillä että kymmenne vuotta on pitkä aika, ja eikö ole aika todennäköistä ETTÄ jos mie olisin kymmenen vuotta tästä vanhempi, enköhän mieki olis nähny jo vaikka ja mitä ja reisssannu ja tehny vaikka mitä?

en taaskaan malta nukkua, koulu alkaa 10.15.

hmm...

3 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Kuulostaa vain niin hyvältä! Mie oisin kyllä itte sielä öö aapisen laijjala, mutta sulle sen on just oikia paikka!! :)

Saila kirjoitti...

Ihanaa!
Tulipa niin nuoruus (se varhaisempi nuoruus =)mieleen...

saana kirjoitti...

ihanaa kyllä.