maanantai 2. marraskuuta 2009

voi että. aina on jotenki nii liikuttavaa ku kuulee musiikkia joka oikeasti tuntuu jossaki. melkein itkettää. se on jotenki niin... kourasee nii syvältä. salosen mukaan se on sitä estetiikkaa, jonka avula pääsee kosketuksiin tietosuuen kans.

kaunis ääni vaa tuottaa semmosia reaktioita ja tunteita ettei voi verrata.

kaikki on hyvin. kaikki on niin hyvin. ne on ollu jo aikaa hyvin. ne on vieläki hyvin. vaikka on se juttu, mikä multa puuttuu, mikä muilla on. mutta se juttu on semmonen mitä mie en kaipaa. ja mie olen mie. se mikä tekee minut onnelliseks ei tee välttämättä muita. se mikä tekee muut onnelliseks ei luultavasti tehe minua onnelliseks. miksi kutsua sitä juttua sitte jonkun asian puutokseksi, jos en pidä sitä puutteena. jos se ei ole mulle puute. koska en sitä kaipaa. ko on niin hyvä näin. se on vain erilainen valinta. se on minun oma valinta.

Ei kommentteja: