maanantai 4. lokakuuta 2010

huija ko onki vaikeaa. nimittäin lepääminen.

joudun ehkä tunnustamaan että olen ehkä juossut liikaa. liian pitkiä lenkkejä liian lyhyellä levolla. nimittäin palautumista ei tunnu nyt tapahtuvan ollenkaan. jalat tuntuu koko ajan siltä että olis justiinsa juostu se 12km. portaat on hankalia. jalat vaa yksinkertasesti painaa satoja kiloja. lepäsin eilisen, yleensä ajattelen sen yhen päivän tekevän tempun. mutta tänään... ei puhettakaan. tilanne on ihan sama. suunnittelin jo innoissani lenkkiä ja kuvittelin sen olevan yhtä helppo ko aina mutta jouduin jäämään kotia. emmie näilä jaloila lähe mihinkään. sen tietää mitä se juokseminen sitte on. se on väkinäistä, eikä tosiaan mikään lennokas lenkki ole luvassa..

kuinka vaikeaakaan voi olla vaan olla. levätä... hirveän vaikeaa. pää mennee sekasin.

tiän että tämä on vain hyväksi mulle mutta... semmonen luhistumisen tunne on vain niin kova. haluan saaha jalkani takasi.. ehkä siis lepään. harmi juttu.

1 kommentti:

Saila kirjoitti...

Voi piikulainen, höllenä vähäsen! :-(