kykeniski samalaisee onnellisuuteen ku lapsi.
olis onnellinen niin pienistä asioista.
pienen palan siitä onnesta saa ku kattoon ku lapsi hymmyilee ja valasee hymyllää koko huoneen.
joo, tunnustan. olen jo ikävissäni, ronja lähti eilen hämeenlinnaan tiinan kans. ne tulee kuiten jo jouluna takasin.
kerronpa teille nyt jotakin.
odottaminen on perseestä. se on silti välttämätöntä. ja kuitenki sitä kannattaa välttää. tiijättekö kuinka paljon mahollisuuksia, jopa elämää mullistavia, menee ohi, ku alkaa odottelemaan. kuinka paljon jää kokematta ku jää odottamaa seuraavaa kertaa. ku jää oottaan että olis valmiimpi. kuinka vähillä elkeillä voi johtaa ittensä pohjalle. kuinka tekemättä mitään voi menettää niin paljon.
niin tiedättekö.
nyt tuli herätys. se oot sie ainoastaa joka voipii muuttaa ommaa suuntaa. sinusta se on kiini. tietenki häätyy ajatella joskus ettei kaiken vaa ole tarkotus tapahtua. ylleensä jos ei kaikki mee niinku pittää, se ylleensä meinaa että niin on parempi. ja kyllä sen tuntee, millon asiat meni väärin. asiat voi korjata. it's never too late. ei oo paljon juttuja, mitkä sineitöipii aisiat lopullisesti. aina voipii yrittää uuestaan. this world will never be way i expected. muistakaapa se, aina kannattaa yrittää. mie en ainakaan luovuta.
it's never too late.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti