paras ystävä... se on aika huippu juttu. kavereitahan voi olla mutta kavereittenki kans ja niitä omistava voi olla yksinäinen. ystävien kanssa on eri juttu. kun on oikeita ystäviä, ei yksinäisyyden tunteista tarvitse murehtia tai niistä kärsiä. kuinka huippua se onkaan. hyvät ystävät/kaverit on vaihtunu kyllä aina siirtymien mukana... esim siis ala-asteella, yläasteella, lukiossa ja yliopistossa on aina melkein piirit muuttuneet. toki ala-asteelta, ennen kouluakin, on säilynyt muutama "hyvin hyvä" ystävä. onneksi. se on tosin erilaista ystävyyttä, siinä toinen tunnetaan kokonaan, tiedetään toisen koko historia. tiedetään toisen ihmisen kaikki vaiheet, viat, hyveet, ja tunnetaan ne asiat jotka on tehny kyseisestä ihmisestä sen mikä se on nyt.
niiden kanssa on eletty kaikki vaiheet jotka on meät tuonu tähän missä me ollaan nyt. siitä saa olla kiitollinen! ikävää on ettei tälläisten ihmisten kanssa aina voi kuitenkaan pitää yhtä tiukkaa yhteyttä kuin kouluaikoina, mutta siltikään ei se ystävyys mihinkään katoa, koska ei ihminen niin kovasti muutu. ja näiden ihmisten kanssa joka kerta kun tavataan on kuin eilen; puhumista vaan on pitemmältä ajalta. (virtuaalihalaus niille ystäville, jotka tätä lukee, ja tunnistaa itsensä:))
pienellä paikkakunnalla eläminen rajoittaa aika paljon kaveripiirejä, jos ei ole paljoa mahollisuuksia liikkua paikasta toiseen tai paikkakunnalta toiseen. yleensä koulujen luokat, eli ikäjaottelu ja muu sellainen määrää kaverit ja... kun ihmisiä ei ole paljoa, olet ikäänkuin jumissa niiden ihmisten kanssa jotka sattuvat samalle paikkakunnalle ja luokalle. tämä ei ole valitus! eikä voivotus! mutta näin se vain on! mutta... sieltä ne minunki kaverit tulee, ja muutama ystäväkin, koulusta.
mutta kun pääsi paikkakunnalta, valitsi itse opiskelupaikan ja paikkakunnan... voah... oli hurja tunne aloittaa opiskelu! yksin! tuntematta ketään! mutta.. ne ensimmäiset ihmiset joiden pöytään istu ensimmäisellä lounaalla, siinä solmittiin ystävä-ja kaverisuhteita salamannopeasti.
minä löysin jotain vielä suurempaa. mie löysin elämäni parhaimman ystävän. joka päivä kiitän tästä aarteestä, jota en ikinä aio päästää käsistäni. en löydä sanoja, enkä niitä etsikään. mutta hän on paras ystävä. <3
löysin toisenkin parhaan ystävän, jonka kanssa ollan jaettu kaikenlaisia hetkiä, paljon musiikkia, elämääkin suurempia ajatuksia ja.. ystävyyttä! kuinka oikein kuvailla todellista ystävyyttä. en tiedä!! en osaa. kaikki sanat menevät ali sen riman miltä minusta tuntuu.
se että on ihmisiä.. joille voi aina puhua kaikesta. joiden kanssa ei ikinä tarvitse miettiä tarkkaan miten olla ja miten sanoa. kaikki on vain luonnollista. joiden kanssa on aina hauskaa. joiden kanssa aina viihtyy. jotka on aina siellä kun niitä tarvitsee! jotka ei hylkää eikä tuomitse. jotka on sinun puolella. jotka ohjaa jos menee väärille raiteille. jotka.. on siellä. jotka on uskomattomia ihmisiä. joita saa ihailla ja joista saa kiittää.
<3 rakkaus!
1 kommentti:
Un placer pasar a leerte,
que tengas un feliz fin de semana.
un abrazo.
Lähetä kommentti