9. uskoni

jätin tarkoituksella 8. "se hetki" pois. en tiedä, en vain saa kirjoitettua sitä. en kykene pistämää itseäni etsimään sitä hetkeä muistoista ainakaan nyt, joten skippaan sen. palaan asiaan jos siltä tuntuu.

entonces...

uskoni.

olin mukana pienen paikkakunnan valtavirrassa, valtauskonnossa lapsena. kun johonkin ehdollistuu kovin vahvasti, vaatii ponnisteluja ajatella eritavalla ja kyseenalaistaa, etenkin kun kyse on valtavirrasta ja pienestä paikasta, jossa on hyvin vaikea "törmätä" vaihtoehtoihin. syytän vaihtoehtojen puutetta ja kavereiden mallia, jumalalla ja helvetillä pelottelua, tapauskomista, perinteitä. mutta silmäni aukenivat näkemään vaihtoehdot ja mieleni vahvistui kyseenalaistamaan ja ajattelemaan itse. erosin kirkosta. sen jälkeen olen tainnut käydä kirkossa ehkä joku 2kertaa ja molemmilla kerroilla ahdistus oli kammottavaa. ei kiitos.

löysin filosifan; ja kuten filosofian professorini lausui "filosofia on taitoa osata kuolla ilman uskontoja ja ideologioita".

henkinen kasvu on ollut valtaisaa siitä lähtien. puhdistettua ruokavalion, mielikin kirkastui. kevyellä, terveellisellä ruokavaliolla, etenkin raa'alla, energiaa jää niin paljon muuhun kuin sen ruoan sulattamiseen, mikä jättää mielelle hyvin paljon polttoainetta. luin paljon ja... no.. kyllä se muutti koko elämän. elämänkatsomus kouliintuu koko ajan. jooga, meditointi ja filosofia ei tee siitä koskaan valmista. kasvu on jatkuu väistämättä. sitä pääsee koko ajan lähemmäksi aitoja ja syvällisiä arvoja, kosketuksiin tietynlaisen... energian kanssa ja niitä kokemuksia ei unohda. meditoidessa päästyä kunnolla "horrokseen", se valoisa, lämmin tunne on jotain... selittämätöntä.



en tiedä oikein tuosta uskonnosta. tai tiedän.. se ei liity uskomiseen. tiedän uskonnoista. itse en usko vaan tiedän, että tämä näkyvä, konkreettinen maailma, tila, on toisarvoista ja pientä, haurasta. maailmassa on paljon enemmän. ihminen on paljon enemmän, mitä suurin osa meistä on nyt. on hurjaa kuinka ihminen on ajautunut tälläiseen tilaan, tälläiseen merkityksettömään pyörään, joka keskittyy konkreettiseen ruumiseen ja sen selviämiseen, ulkonäköön ja mahdollisimman pitkään kestämiseen. se on hurjaa kun tietää ettei se ole.. mitään verrattuna siihen mitä suurta oikeasti onkaan kaiken takana! kunpa ihminen pysähtyisi edes silloin tällöin katsomaan ja miettimään tätä universumia, ihminen jos avaisi mielensä.. en edes tiedä enkä kykene arvaamaan mitä kaikkea ihminen voikaan kokea, mitä kaikkea ihminen voikaan tehdä. me emme tiedä. ei nykyihminen ole siitä kiinnostunut.

ihminen luulee käyttävänsä koko kapasiteettiaan, mutta se ei ole läheskään niin.