hei. se olen mie. muistatko.
oon ollu oikeasti muissa hommissa! en oo kerinny tänne... mitäs mie oonkaan tehny. voi. soitellu. ja käyny pitkää lenkkiä. ihana, luka tuli minua kahesti vastaan tännään lenkilä, eilen kerran. ja äsken sitte joku koputti ovveen. lukkarihan se sielä oli niitten kira-koiran kans. että lähetkö saana lenkille. hihih. ihana poika. lupasin huomenna mennä. kuulemma tavataan niillä kello viisi. piti ottaa nelli mukaan. mutta ei se pärjää kiran kans. luka käski minun lenkittää kiraaki välissä. se kuiten näköjää innostu itte!:) hienoa se! mennää siis huomenna kello viisi lukan kans lenkille. pikku hurmuri. se ku tuosta kasvaa nii saapii kyllä kovasti taistella tyttöjen kans joita tullee varmasti joka ovesta ja ikkunasta! mie ainaki jos olisin ainaki 10vuotta nuorempi niin olisin kosioreissula!
siitä tulikin mieleen. mulla on aikamoinen ongelma. ihminen. ongelmainen ihminen. kimpussa. enkä pääse eroon. ainakaan vielä. maaliskuussa sitten, mutta vasta ku vaihan paikkakuntaa. olo on välissä ihan hirveä, ahistaa ja välillä ehkä jopa pelottaa. ovet on pakko pitää lukossa. mennä ikkunan alle piiloon, ikää ku en ois kotona. puhelut on pakko torjua. kaikki lahjat on pakko torjua, ja se vasta on taistelemista. ku pietetää vaatimattomana, muttei se ole sitä! ei minua vain voi ostaa. ihan ihmeellisiä ehotuksia häätyy koko ajan olla torjumassa. se on kimpussa koko ajan. en mie pärjää sille yksin. onneks mulla on muutama ihminen joka yrittää ainaki auttaa. mutta henkisesti vähän rankkaa olla samoissa tiloissa ku tietää mitä sen päässä liikkuu. kaikki miten se kattoo ja mitä se puhuu ja kaikki se... ahistaa! en ois halunu tavata sitä koskaan. enkä mie käsitä mite se ei ymmärrä jättää minua rauhaan. miksei se lopeta... miksi se on koko ajan ostamassa mulle jotaki. ja suunnittelemassa asioita. puhhuu minun puolesta. ja minusta selän takana ihmisille minusta ja siitä paskaa. ja koko ajan muistuttaa siitä miten hän tuntee. mitä minun pitäs oikein tehä ja sanoa herrajestas. se ei vain käsitä etten mie ajattele siitä samoin! ettei se ole vain "se ikäero" minkä takia me ei voija seurustella. mie en halua edes puhua sille, edes kattoa, mite se voi kuvitella että jos se ei olis 20vuotta vanhempi mie haluaisin olla sen kans. mie en ikinä haluais olla sen kans. mie en ikinä. mie en halua ikinä ennää edes nähä sitä. en vain voi estää semmosta... minun häätyy nyt vain yrittää torjua se vielä jyrkemmin! saaha se tajuamaan. mutta niinkö eilenki kävi, tunnelma meni hirveän synkäks ja pelottavaks, ja se puhu semmosia että minu pitäs nyt sitte pelätä miten sille käy ko mie olen tämmönen... tai jotaki. ihan hirveää.
onneks mie olen kohta lähössä. mie tömistän kaikki nämä paskat pellon tomut jaloista. emmie tätä elämää täälä jää hirveästi kaipaamaan. emmie jää kaipaamaan muutako perhettä. melkolaila rehelisesti sanottuna. tai ehkä... no. jotaki aikaa tästä elosta tääällä varmaa jää kaipaamaan. muttei tätä hetkeä. haluaisin jo pois. mutta vielä vähän aikaa. kyllä mie kestän. tämä vaa kasvattaa. ainaki jollaki laila. mutta maaliskuussa mie jo lähen. elokuussa sitte vielä kauemmas. oikeastaa tavottamattomiin. ainaki joksiki aikaa. mutta se on sitte se.
nyt on nyt ja minun häätyy mennä yheksäksi töihin.
illanjatkot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti