kauhea morkkis. hui ko sitä on niin ankara itelle. jotenki tuo valvominen ei vain sovi mulle. mennee aina nii seuraava päivä pilalle, ihan vain ko valvoo. eilenki mie otin vähän siideriä menomatkalla. sen jälkeen join baarissa yhen paukun. oli jo ennen kymmentä vain nii huono olo jostaki syystä eikä mikkään meinannu ennää onnistua. olis halunnu suoraan kotia. no mutta oli pitkä ilta vielä eesä. huono olo meni luonnollisin konstein ohi. morkkis on vaa aina rahanmenosta ja tuli syötyä kaikkea paskaa ja ... no en mie oikeastaan edes hölmöilly. puhelimen kanssa ehkä joo. ihan vähän vain. tai se tuntuu nyt hölmöilyltä, illalla ehkä parhaalta idealta.
muutti vähän tilanteita taas ku menin ottamaan sen puhelimen käteen ja otin vähän yhteyttä. tai osakseni yritin ottaa yhteyttä, ja ku en saanu, otin toiseen ihmiseen yhteyttä. ja sehän johti sitten siihen että sain äsken puhelun. ihmiseltä kenen en olis ennää ikinä oottanu mulle soittavan. kenen ei oikeastaan olis saanu mulle soittaa. en ois oikeastaan saanu edes vastata. en olis oikeastaan yöllä tietyissä fiiligeissä saanu luvata olevani kaveri ja esittävän anteeksiantajaa. ei minun olis saanu eikä tarvinnu. nyt sitten tehin näin. ja mielikuvitus pääs taas irralleen ja ny en tiiä miten tässä käy. oon kyllä rakentanu semmosen muurin ny ympärilleni enkä päästä sitä rikkoon minua yhtää ennnää. voi kuinka silti toivoisin näkeväni sen.
kauhistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti