sanottaisko ettei mikää maailman yksinkertasin tämä juttu.
vaikka viime vkl pistin poikki. piste kaikelle. tuli koodia keskellä viikkoa... tuli soittoa. herra tuli iha käymään. sanoin tosin vielä silloinki pahasti.. ja selvästi. ja niin. asioitten piti olla selviä. eilenki. ja tänäänki sanoin vielä asioita suoraan. halusin vaa asiat selviksi ja joku yks suunta kaikelle. joku päätös tai sitte askel etteenpäin. tunnusta, toivoin koko ajan että mikään ei loppuis. tunsin silti niin suurta vihaa ja surua yhtäaikaa. en halunnu päästää kuitenkaa lopullisesti irti. noh. kerta mikää ei loppunukaa viime vkl, selvittely alko taas tyyliin eilen.. mihinkää suuntaan ei mikkää menny tietenkää. tänään sitte sanoin että ehkä parempi ettei olla yhtää missää yhteyksissä kerta se ei välitä eikä näe vaivaa eikä tule sillon ku lupaa yms yms yms. sanoin ettei tästä tule mittää ku kumpiki haluaa jutulta eri asioita.
no se vastasi. yllättävää ihan tosi. ihan soitti. hiljanen. kerranki. ja se vastasi ihan oikein. fiilikset on siis jälleen muuttunu. aiko vielä laittaa koodia illalla. pukee kaikki tunteensa sanoiks. aiko miettiä lissää. mie oottelen tässä nyt sitte. tuntuu silti jo niin paljon paremmalta ku tiijän nyt että se välittää sittenkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti