12.26

mitä on nämä työmiehet jotka hakkaa minun päätä vasaroillaan ja kirveillään... sattuu. olo ois nii paljon parempi ilman päänsärkyä. kylmä on kyllä ko helvetti.
just tulin koulusta. koko päivän olin! olisin voinu kyllä jo puol 11 kotia tulla, turhaa kävi syömässä ja ootti enkun tuntia ku ope oli kippeenä ni ei ollu tuntia. pitäs kai nyt sitte tehä ne rästitehtävät. mutta olen paljon saanu aikhaan tänhään! vaikka eilen tuntu kaikki ihan saatanan mahottomalta. tehin yhen tekstitaijjon vastauksen, moooonta monta matikan tehtävää ja vanhat muistiinpanot kopsasin ja... eilen tehin enkun tehtäviä ainaki neljä. kyllä tämä tästä. nyt mie haluan vain kivut poies ja urheilemaaan! ja töihin. mutta ei taijja olla töitä tännään. siltä kuulostais... :/
damnnnn. yritin eilen muute soittaa sinne hämeenlinnaan niistä töistä. pittää soittaa maanantaina uuestaa. jos onnistuu ni meen maaliskuun puolessa välissä muutamaks vkoks töihin ja sitte maaliskuun lopusta nii pitkälle kesää ku vaa pystyy. jossai välissä häätyy tieten hakea kouluihin ja katella että mihin sitä muuttais ja tietenki ylioppilasjuhlat käyä juhlimassa.

aikamoista häslinkiä tämä tammi-helmikuu nytte. onneks koulupäiviä on noin 17 jäljellä. saa sen poies jaloista ainaki. Ü kyllä tämä tästä suttaantuu.

rasittavaa palata kouluun ku siellä ei mikään koskaa muutu. naamat on aina käytävillä yhtä happamia. jutut on edellee samoja ku mitä ennen lomaa. kenestäkään ei oikein tunnu olevan kivvaa nähä kettää eikä kellää tunnu olevan olleen ikävä kettään. sitä ku miettii ei tainnu tulla pietettyä yhteyttä loman aikana ku kahen ihmisen kans. melko vähän se. kertoo tosin paljon. melko paljon sitä silti kerkes loman aikana ainaki henkilökohtasesti oppia. ihmissuhteista eritoten. hoksas sitä myös että kuka on se kaveri joka auttaa hädässä. eli kuka on oikeasti siinä ko tarttee. positiivista asiaa siis myös. ja hoksaa myös kuinka vähän sitä tietää mitä monile "kavereile" kuuluu. tiijä mithää mitä toinen on tehny ja missä ollu ja mitä ajatellu. aikalaila rajottunutta kaveruutta. ihmissuhteissiin ja niitten huoltoon ja ylläpithoonhan tarttee aina kaks. ja se on loputon prosessi se. kyllä se näkkyy jos toinen tai jopa molemmat ei jaksa ennää vaivautua. sen näkkee kyllä.

kyllä se elämä tullee niinkö pikkusen muuttuun sitte ko vaihtaa paikkakuntaa. alkaa tekkeen niinkö itte valintoja just asuinpaikan ja koulun ja muun semmosen välilä. sitä alkaa aikalaila itte valitteeen seuraansa ja vaikutteitansa. se on sitte niin erijuttu ku mitä siellä minne olet syntyny. erilaista ku se mihin harrastuksiin äiti on sinut ilmottanu. erilaista ku se kenen viereen opettaja on sinut pistäny istumaan. erilaista ku se minkälaisten ihmisten kans sie olet pakosta kasvanu. ko sitte ko muuttaa, sitä alkaa itte vaikuttaa ja valitteen. ympäristö tietenki vaikuttaa, mutta kyllä sitä sitte ihmiselä on enemmän valinnanvarraa ainaki nuissa ihmissuhteissa. mutta aina se on nii että lapsuudenkaverit on aina lapsuudenkavereita. jos ne pysyy ja on hengissä, ni kyllä ne ylleensä taistellee melko pitkään.

emmie nyt siis tarkota sitä että vittu ku ei voi valita kavereitaan pikkupaikassa. yleisesti vaa siitä kuinka se on erilaista sitte isola paikkakunnala. ja kuinka lapsuudenkaverit pyssyy pitkään tärkeinä, jos niitä suhteita jaksaa ja kykenee huoltamaan. sitä vain että jos ei tarpeeks ole halua ja jaksamista nii kyllä se näkyy ja tuntuu. äsh. alan vaan toistamaan itteeni. mitenvaan! pointti nyt oli tuolla jossain. eti se.

:)