ei mulle sovi tämmöset hölmöt olotilat. mennee koko järjestelmä sekasin. noo... koko ajan helpottaa. nuo yöt on vaa hassuja ku nään niin paljon unia. ja sitte ko tajuaa aamula että miten asiat sitte olikaan niin on vähä hölmö olo.
mien ole oikhen semmonen että uurastaisin... piirittäisin... tekisin selväks... kertosin... tekisin kauheasti töitä... semmosen etheen. en tarkota vähätellä asiaa yhtään mutta ko tykkään että mien ole se joka ottaa niitä askelleita etteenpäin. ainakhaan niitä ekoja. tarvitten tukea ja että tulhaan vastaan.
ylleensä hättäilen, en oota tarpeeks, en anna tarpeeks aikaa ja sitte luovutan. jotenki tuudittauvvun kohtallooni johon oisin itte voinu vaikuttaa mutta... en sitte vaikuttanu ja annoin asioitten liukua ohi. mutta ko emmie ole semmonen. emmie oikein ossaa.
työ palkithaan. uurastus palkithaan.
mutta ei ujjouesta ja semmosesta pääse erhoo helpola. ko on aina toiminu tietylä tappaa, ja tieteski epäonnistunu sen takia, nii ei siltikhään ota opikseen. hölmöistä hölmöintä!
mutta mie tiijän nytte vähäse enemmän. kokemusten kautta. mie nyt katon. annan aikaa ja mahollisuuksia. en hättäile. enkä mene asioitten eele. ja sitte lohuttauvun lopula sillä että no net asiat mennee miten niitte kuuluuki mennä. ja niin on sitte hyvä. niin on oltava hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti