on vähän semmonen ylivirittyny tila. tuntuu ettei auta vaikka olisi kuinka nokka kiinni kirjassa, on semmonen olo että pakkopakkopakko. ei hyvä. mutta kun siinä nyt vain on totuuden siemen. on pakko läpäistä, muuten tulee taistelua Kelan kanssa.
syyttääkkö tästä itseä vai systeemiä täällä Valenciassa? tai molempia.
---
on ollut niin kuuma päivä. ainaki 35. pysyttelin tosin sisällä, lukemassa, opiskelemassa. tosin hedelmänhakureissulla kävin hikoilemassa, ja aamulla salilla. mutta oli kyllä niin kuuma ettei oikein kiva enää.
huomenna ehkä enemmän ulkoilua. torstaina ja perjantaina kokeet. jos siis ottais pihalle kirjan mukaan.
mutta ku se koe on poliittisesta taloudesta ja en oikein jyvällä ole. se stressaa.
--
nyt iski tosi kova koti-ikävä. pyörittelin mielessä arkea kotona... siitä on pitkä aika. kuinka sitä kaipaa ihan pieniä arkisia asioita. mietin mitä kaikkea teen kun pääsen kotiin, mitä ostan kaupasta ja ketä tapaan ja mitä heile kerron ja mitä ne minulta kysyy.
--
hankala nauttia tästä viimeisestä kuukaudesta kun on stressiä ja on luettava koko ajan. pakko yrittää jotenkin jaksottaa tätä aikaa että saisi kuitenkin hyvästeltyä ihmiset ja tämän kaupungin.
on ollut aikamoinen vuosi. en vaihtais. ja tuntuu että kerkiän vielä ottamaan kiinni ajasta siellä kotonakin. eniten vaivaa kaikki se mitä olen menettäny ronjan kanssa, mutta toivottavasti tutustutaan uudelleen ja koetaan paljon hauskoja hetkiä tämänkin vuoden edestä!
--
kyllä. kaipaan kotia. sitä että on koti, jonka jakaa. se että se minun koti on jonkun toisenkin koti. siellä ei ole yksinäisyyttä eikä minun sääntöjä. se on kaikkien. siellä ei rajata eikä eritellä kaikkea, vaan kaikki on yhteistä. siellä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. siellä on perhe!
jaettu onni, paras onni.
hehheh, kotitunnelmia joululta 2007. kauuuunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti