Dimarts.

minua vaivaa nyt yksi juttu. olen ollu pitkään tyytyväinen kaikkeen enkä ole toivonu mitään lisäksi. se on jännä kuinka "tyytyväisyyteen turtuu". nyt olen kuiten keksiny ihan hirveän pakottavan tarpeen... nimittäin tarpeen saada koira. jotenkin täällä, ku on yksin, niin kaipais semmosta ehdotonta seuraa. jonku joka huolehtii ja rakastaa ehdoitta eikä huomaa muita ko sinut, ko olet muuten 99% päivästä vain massaa, jonka kiireiset kaupunkilaiset ohittaa sen enempää ajattelematta. kun olis koira, olis aina seuraa.. sais kaverin lenkkipolulle ja kaverin muutenkin kaikkeen. se pitäs huolen ku kävelee yksin ulkona pimeällä. se tois niin paljon kauneuttaki tähän kaupunkikuvaan. no, elämään ylipäätänsä! voiettä.

tavallaan toivon että tämä kaipaus johtuu vain tästä tämänhetkisestä tilanteesta. en oikein tiä kuinka järkevää olis hankkia koira nyt. olishan se äitin seurana kotona. TOSIN siellä on 4kissaa ja yks koira jo valmiiks, eikö ne jo riitä? enpä ajatellu sitä.. no enkä ajattele ko haluan koiran. WEIMARINSEISOJAN. okei, halusin ja haluan suursnautserin. rakastuin snautsereihin joku 6v. sitte ku vietin aikaa edesmenneen ystäväni ja hänen perheen kanssa ja heillä oli snautseri. niin ihana snautseri. täällä näin niitä mutta suuria. suursnautsereita. voi voivoi. mutta olin järkevä ja kysyin mielipidettä porukoilta ja jukka sano vain että otama vain koira mutta pittää olla mettästyskoira. ?! :D siitäkös mie innostuin. no.. katoin sitte metsästyskoiria ja mikä sen täydellisempi koira sattu kohalle ko ghost eye weimarinseisoja. sairaan kaunis koira. haluan.. haluan... menispä tämä ohi. kauhea vastuu... jne...

no. onneks äiskä on järkevä ja vähän pirullinenki... seki muka katto niitä tuossa netistä ja ihasteli mutta se tekkee vain sen nytten ko olen niin innoissani. ei se meile ikinä mittään koiraa ota :D tietää että kyllästyn hokemaan tai "järkevöidyn". leikkii nyt vain mukana. mutta ihan hauskaa ajatusleikkiä.. weimarinseisoja..

--

joku 33. pvää ku alkaa vuoden parhaat päivät. pääsen omieni joukkoon. käyn hakemassa lisää voimia loppulukukautta varten. huomaan koko ajan käyttäväni ilmasuja jotenki viitaten siihen että tämä olis jotenki pakkopullaa olla täällä. mutta emmie sitä tarkota... tietenki jotku asiat merkittee enemmän ko täällä olo mutta.. on täällä hyvä olla. ja tämä on tärkeää kans. mutta en silti missään tapauksessa mene vähättelemään sen merkittävyyttä että näen perheen kohta. en siis malta odottaa että näen perheen. mutta nautin silti joka päivästä täällä. harvoin nautin 25asteesta marraskuussa. en malta tosin myöskään nähä äitiä ja äiskän ilmettä ku annan sille sen lahjan. 50v. syntymäpäivälahjan. se tulee tykkäämään. ja yllättymään toivottavasti. :)))))))

--

olenko muistanu kertoa mitään minun harrastuksista täällä? olen mie tainnu mainita muutaman kerran tuosta täydellisestä lenkkipaikasta, jardin de turia.. eli juostua tulee noin 40km viikossa. yliopisto tarjoaa salin 30e/puol vuotta. loistava tarjous, muuala se oli n.40e/kk. salila siis 3xvkossa ku viikonloppusin se on suljettu. sitte käyn joogassa, se on ma ja ke, 1,5h. ei astangaa eikä oikein hathaakaan mutta... natalia-joogaa <3 natalia on opettaja. semmonen nuori ihanan ihana tyttö. mie olen vähän joutunu silmätikuks ko kyllä mie erotun ulkomaalaisuudellani näistä paikallisten liikuntaryhmistä jotenkin jännästi :D ja olen ehkä ainoita jotka on tehny joogaa aikasemminki. natalia on hullun lämmin, ystävällinen ja kannustava. se käy aina korjaamassa asentoa, kehasemassa jotaki ja taputtamassa selkää, kannustavasti siis. :)) se on semmonen ihminen josta kaikki tykkää, sen hymy valasee huoneen ja kaikki rentoutuu ku se puhuu... tunnit on siis aivan ihania. ja töitäki saa tehä. voipi olla varma että joka solu tärisee ja värisee ku yrittää pitää asennot ku natalia laskee... no eilen se laski että uno... dos... dos y media... tres.. :D ja tuli just dos y media:n kohalla minun tykö ja näki kuinka meikäläinen tärräs ja siitä dos y mediastahan riemu repes :D edellisillä kierroksilla ko mie odotin niin oli dos y tres :D pirullista... jotenki hirveän lämmittävää kun on kannustava ohjaaja. kaivannu tietylä tavala just rakentavaa palautetta, kun tekee hyvin niin se huomioidaan. ja ku edistyy ni seki huomataan. tykkään kovasti.

hyvin vastakohtanen opettaja löytyy taas tanssista. tanssi on 2h viikossa, ti ja to. tänäänkään en menny tunnille. ei paljoa huvita. opettaja tulee aina 5-15min myöhässä, on ku seipään nielly. ei aina edes tervehdi ku saapuu. tuntee selvästi kuinka vastahakosasti tämä naine työtään tekee. ei sinne tunnille huvita mennä. palautetta ei tule, edistytään todella hitaasti, sarjat on joko liian nopeita tai liian hitaita. toistetaan jatkuvasti samaa ja... se tuntuu hirveän turhalta. mitä mie ootin oli että löytäsin taas sen miks tanssin, muistaisin miks tein sitä joskus 10vuoden ajan. en ole löytäny sitä. no okei yhen jazzahtavan sarjan aikana tuntu hyvältä mutta se ilmapiiri ei vain anna jotenki tilaa nauttia. :/

mutta onneks on jooga. <3 mulla on tosiaan paljon aikaa harrastaa ja niinkö näkkyy nautin siittä täysin rinnoin. tunnit mitä tulee liikuttua nii pyörii lähellä 15h vkossa.. nautin niin niin niin paljon. tulee myös käytyä elokuvissa säännöllisesti ja katottua kuvia myös koneelta, käytyä kaupungilla, toreilla, kahviloissa, kavereiden kans tulee hengailtua ja.. tulee koneellaki oltua. skype on pelastanu minut kyllä niin monena kertana. :))

kaikin puolin aika jees. koulua ei ole paljon, tein niin paljon viime vuonna, vielä liitelen sen siivellä. ja ens lukukaudella sitte enemmän. nyt olen painunu kielen kans ja melkeen selättäny sen, se on jo aika hyvä yhelle lukukaudelle eikö? :) ja plus muut jutut mitä ei opi koulussa kuten itsenäistyminen ja ikävän voittaminen? :P

okei. huomenna taas jooga... jihii. ei muuta. buenos noches :)