Raakaravinto rikkoo suomalaisen ruokakulttuurin tabuja. Se sysää ruokaympyrät ja pyramidit sivuun ja heittää perunat ja puurot menemään. Kauhistunut ensireaktio raakaruokailijaa kohtaan on yleensä: ”no saatko muka sitten kaikki tarvittavat ravintoaineet?”. Mitä tähän pitäisi vastata? Että viralliset ravitsemussuositukset ovat puuta heinää? Että meitä huijataan ja lautasmalli onkin osa salaliittoa? Suurin piirtein.

Lautasmallin vartijana seisoo valtion ravitsemusneuvottelukunta, jonka jäsenet ovat ”ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia.” Ravitsemusneuvottelukunnan alaisissa toiminnoissa on suoraan mukana alan yrityksiä. Kouluruokakampanjan sisällöstä ja tavoitteista päättävän elimen jäsenistössä istuvat mm. K-kauppias, Valion johtajia, maanviljelijöiden edustajia sekä Eviran pääjohtaja. Urheilijoiden ravitsemussuosituksista vastaavan Olympiakomitean materiaalin tuottajana toimii HK Ruokatalo Oy. Kun vielä kiinnitetään huomiota lääketeollisuuden ja terveydenhuollon erittäin kyseenalaisiin suhteisiin tai maatalouden tukipolitiikkaan, vaatii mielestäni melkoista sinisilmäisyyttä ja hyvää tahtoa uskoa tämän porukan tuottavan puolueetonta, ensisijaisesti terveyttämme edistävää informaatiota.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös em. tahot ovat vähitellen joutuneet myöntämään esimerkiksi kasvisruoan ravitsemukselliset edut. Informaatio on silti edelleen erittäin heikosti perusteltua ja harhaanjohtavaa. Oiva esimerkki tästä on tuore Työterveyslaitoksen TTT-lehti (työ terveys turvallisuus). Lehden 6/2009 numerossa teemana on ruoka. Sen lisäksi, että ravitsemusterapeutti kommentoi eri henkilöiden ruokapäiväkirjoja, joissa mm. pari porkkanaa ja pakastewokkivihannekset ovat ”runsaasti kasviksia”, lehdessä kerrotaan valtion ravitsemusneuvottelukunnan juomasuosituksista. Neljä parasta ruokajuomaa ovat suositusten mukaan vesi, rasvaton maito, kahvi ja tee. Ravitsemusneuvottelukunnan jäsen Patrik Borg perustelee nelikkoa sillä, että ”niissä ei ole energiaa, joka kerryttäisi turhia kiloja, eikä niistä ole haittaa terveydelle”. Lisäksi Borg väittää kahvin olevan harmiton ja neutraali juoma! Borg ei ilmeisesti ole lukenut edes tätä artikkelia, josta jo selviää maidon sisältävän energiaa n. 70kcal per lasi, enemmän kuin 100g perunaa. Samalla mainitaan kahvin ja teen sisältämät kivennäisaineet ja antioksidantit, jotka nyt ovat aivan olemattomia. Toisaalta samassa artikkelissa varoitetaan kahvin mahdollisista sivuvaikutuksista lapsilla ja raskaana olevilla. Eikö tämän jo pitäisi kertoa, ettei kahvi ole harmiton, saati neutraali juoma?! Koko artikkeli edustaa mielestäni oivallisesti suomalaista virallista ravitsemusajattelua. Kaloreilla ja liikakiloilla pelottelulla ei suinkaan pyritä ohjaamaan ihmisiä ravitsevien vihannesten pariin ja liikkumaan, vaan kevyttuotehyllylle ja kahvihorkkaan.

Eniten itseäni raivostuttaa argumentaation taso, tai paremminkin sen puute. Milloin vedotaan “kansainväliseen tutkimukseen”, milloin “suomalaiseen perinteeseen”. Vastakkaisia näkemyksiä tukeva tutkimus sivuutetaan, jos sellaista joku on saanut rahoitus- ja julkaisuvaikeuksista huolimatta tehtyä. Minkäänlainen vuoropuhelu saati muutos on mahdotonta, kun toinen osapuoli vetäytyy huutelemaan auktoriteettiasemansa takaa.

Olenkin uskaltanut alkaa vähät välittää lautasmalleista ja muista terveyssuosituksista ja siirtynyt raakaruokaan. Raakaruokavalio perustuu raaka-aineiden nauttimiseen varsin vähäisesti käsiteltyinä. Raakaruokavalio ei perustu kaloreiden välttelyyn ja tyhjän ruoan puputtamiseen, päinvastoin. Energiamäärät saattavat jäädä paljon sekaruokavaliota alhaisemmiksi, mutta ruoka onkin itsessään täyttä käyttökelpoista energiaa, ei jotakin mitä elimistön työllä ja vaivalla täytyy prosessoida, usein vain poistaakseen sille käsittämätön myrkky. Perinteiset ravitsemussuositukset perustuvat ajatukselle, että ravintoaineita ja energiaa pitää saada enemmän, kuin mitä elimistö varsinaisesti tarvitsee, sillä elimistö ei perinteisestä suomalaisesta ruoasta (nykyeineksistä puhumattakaan) kykene hyödyntämään kaikkea. Jo maalaisjärki paljastaa, että tämä vaatii elimistöltä paljon ylimääräistä työtä ja paljon hukattua energiaa.

Mutta mihin sitten voi luottaa? Oma sääntöni on ettei mihinkään. Ensin pitää tutkia ja selvitellä kriittisesti ja valita vähiten epäilyttävä vaihtoehto. Ei pidä antaa titteleiden ja korkean aseman hämätä, sillä usein juuri niihin pääseminen edellyttää kompromisseja ja koneiston miellyttämistä. Niihin ei päästä olemalla eri mieltä, ei ainakaan väärissä asioissa.

http://raakaruoka.com/2009/11/