http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=53
http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=73
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
lauantai 19. joulukuuta 2009
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
kuinka vaikeaa paikallaan oleminen voikaan olla? kuinka voikaan mitään-tekemättömyys syyä näin paljon ihmistä?
mie en vain kykene olemaan. siis vain olemaan. paikallaan, sisällä, kotona, tekemättä mitään hyödyllistä. tekemättä töitä, tekemättä koulujuttuja ja mikä pahinta; urheilematta. mie en vain pysy. pää tuntuu hajoavan. kroppa tuntuu luhistuvan.
tämä pakkanen pitää minut sisällä. sekasin päästä. -15 menee vielä lenkkeillessä mutta yli -20. ei ei ei. henki salpaantuu.
ja ne työjutut... jotenki jäi vain menemättä haastatteluun. ehkä enteilin mitä homma olis ollu. pakkasta ja paskaduunia. ja onhan mulla jo 2 paikkaa. mutta tuntimäärät on hirmusen pieniä. tiijän että kesä menee vain töissä. mutta silti poden huonoa omatuntoa että olen toimettomana. nyt olis aika nauttia siitä ajasta minkä menetin etelässä. nyt ois aikaa perheelle, piikalle ja äiskälle. semmoselle...
on vaikea olla tyytyväinen. tai no, tietäisin että nauttisin ajastani enemmän jos saisin ruhoa liikutettua. hiki pintaan.. sais urheilla mielin määrin. tuntis elävänsä. se vaan on mulle henkireikä. laskispa tuo pakkanen.
kouluki on loppu jo. on _loma_. ja se jatkuu tammikuun loppuun. mitä ihmettä mie teen sen ajan? emmie ole mikhään lomailija. okei, jos lämpimään pääsisin ni ok. mutta... täällä pakkasessa? muut on töissä ja hoidossa ja niin edelleen. emmie pysty vain olemaan.
mie tarvin niitä rutiinejä. ohjattuja tunteja. net piettää selväpäisenä.
taidan lähteä kohta rovaniemen kotiin. perjantaina mulla olis vielä pikkanen tentinpoikanen. jos lukis. huomenillalla pari tuntia töitä. ja perjantaiksi takasi pelloon, töitä tarjotta. harvinaislaatuista laatuaikaa luvassa siis. jos pääki selviäis. sitä ennen on päästävä laukkomaan kuitenki. Ü
siispä. tieteenfilosofian pariin vielä.. on muuten kylmä!
mie en vain kykene olemaan. siis vain olemaan. paikallaan, sisällä, kotona, tekemättä mitään hyödyllistä. tekemättä töitä, tekemättä koulujuttuja ja mikä pahinta; urheilematta. mie en vain pysy. pää tuntuu hajoavan. kroppa tuntuu luhistuvan.
tämä pakkanen pitää minut sisällä. sekasin päästä. -15 menee vielä lenkkeillessä mutta yli -20. ei ei ei. henki salpaantuu.
ja ne työjutut... jotenki jäi vain menemättä haastatteluun. ehkä enteilin mitä homma olis ollu. pakkasta ja paskaduunia. ja onhan mulla jo 2 paikkaa. mutta tuntimäärät on hirmusen pieniä. tiijän että kesä menee vain töissä. mutta silti poden huonoa omatuntoa että olen toimettomana. nyt olis aika nauttia siitä ajasta minkä menetin etelässä. nyt ois aikaa perheelle, piikalle ja äiskälle. semmoselle...
on vaikea olla tyytyväinen. tai no, tietäisin että nauttisin ajastani enemmän jos saisin ruhoa liikutettua. hiki pintaan.. sais urheilla mielin määrin. tuntis elävänsä. se vaan on mulle henkireikä. laskispa tuo pakkanen.
kouluki on loppu jo. on _loma_. ja se jatkuu tammikuun loppuun. mitä ihmettä mie teen sen ajan? emmie ole mikhään lomailija. okei, jos lämpimään pääsisin ni ok. mutta... täällä pakkasessa? muut on töissä ja hoidossa ja niin edelleen. emmie pysty vain olemaan.
mie tarvin niitä rutiinejä. ohjattuja tunteja. net piettää selväpäisenä.
taidan lähteä kohta rovaniemen kotiin. perjantaina mulla olis vielä pikkanen tentinpoikanen. jos lukis. huomenillalla pari tuntia töitä. ja perjantaiksi takasi pelloon, töitä tarjotta. harvinaislaatuista laatuaikaa luvassa siis. jos pääki selviäis. sitä ennen on päästävä laukkomaan kuitenki. Ü
siispä. tieteenfilosofian pariin vielä.. on muuten kylmä!
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
lauantai 12. joulukuuta 2009
taakka harteilla vain kasvaa. ei vain häätyis ottaa sitä kaikkea syntiä omile niskoile. tiijän tiijän tiijän tiijän. toivottomuus ja turhautuneisuus on vaan suurta. tästä nyt on vain pakko päästä yli. ja ellää näitten kans.
tein hyvää valkokaalisipulipaisosta ja uunilohta ja uunisipuleita. karamellisoin sipulit kookosöljyssä. olipa olipa melekosen hyvvää.
koko päivän olen istunu koneella. tehny naistutkimuksen luentopäiväkirjaa. nyt ajattelin lukea tieteenfilosofiaa kunnes ruoka laskeutuu. sitten voisin mennä laukkomaan pihale.
kauhea koti-ikävä. huomenna varmaan bussilla kotiin tai sitte maanantaiaamuna. mutta ku haluan heti.
tein hyvää valkokaalisipulipaisosta ja uunilohta ja uunisipuleita. karamellisoin sipulit kookosöljyssä. olipa olipa melekosen hyvvää.
koko päivän olen istunu koneella. tehny naistutkimuksen luentopäiväkirjaa. nyt ajattelin lukea tieteenfilosofiaa kunnes ruoka laskeutuu. sitten voisin mennä laukkomaan pihale.
kauhea koti-ikävä. huomenna varmaan bussilla kotiin tai sitte maanantaiaamuna. mutta ku haluan heti.
torstai 10. joulukuuta 2009
olen edelleen sammaa mieltä.
ihmisiä sumutetaan kauheasti. ymmärsin tänään taas jotain enemmän.
olettako ikinä ajatellu ketkä niitä terveysvaikutuksia hypettää. ei ainakaan mikään puolueeton mahti. kehotan ajattelemaan itse ja lukemaan.
eka oppitunti ois tietenki että kuuntelis sitä ommaa kehoa. mitä se janoaa. luultavimmin oikeaa ruokaa. sääli fakta on että se ei sitä saa, monikaan ei sitä sille anna. moni ei ole antanu kehollensa sitä mitä se ansaittis. monen keho ei tunnista enää edes oikean ruoan makua. monen keho on täynnä keinotekosia aineita ja suorastaan myrkkyjä. ei pidä ihmetellä miksi keho ei voi hyvin. moni ei vaa arvosta kehoaan.
ruoka on se ykkösjuttu, se avainjuttu siihen, miten sie voit. ruoan jälkeen ei pitäisi tarvita ruokalepoa. ei ruoka ole mieltä varten. ei ähkyä pitäis tulla. ruoan pitää ravita. ei lohduttaa, ei olla seurana. ruoan jälkeen voi oikeastiki olla onnellinen. moni potee pahaa oloa, syyllisyyttä, yleistä heikotusta syötyään liikaa, väärin tai "raskaasti". ei, ei näin. ruoan pitäs tuua hyvä olo. energinen, tyytyväinen olo.
se on ruoan tehtävä tehdä ihminen terveeks. sillä ihminen TULEE terveeksi. siis oikealla ruoalla. ei pidä ajatella sairastuttuaan että mikä tabletti tähän vaivaan sopii. pitäis ajatella mistä tämä sairaus johtuu. yleensä vastaus on elintavoissa. oikeilla elintavoilla sairastumisen riski on hyvin pieni. ei voi ajatella etteikö se, mitä me pistetään kehoomme suun ja ihon kautta, vaikuta. tottakai se vaikuttaa! kaikki ne lisäaineet, keinotekoiset entsyymit ja niin edelleen ne menee sen eineksen kera sinun sisälle syödessäs. tottakai ne vaikuttaa sinun sisällä. lähtökohta parantumiseen on tietenki se, että saa ne myrkyt pois. ei oikeastaan anna edes ittensä myrkyttää itteään. tottakai keho on terveempi ilman myrkkyjä. vai tyhmä ei tätä tajua.
mieti jos sulla ei olis terveyttäs. mitä sulla olis? ilman terveyttä sulla ei ole mitään. ilman terveyttä on vaikea iloita itse tai muista. sen pitäs olla ykkösjuttu. etenkin vanhemmille ja niiden lapsille. kuinka moni ajatteleekaan minkälaisilla aineilla rakkaimpiaan myrkyttää?
mikset siis välittäis siitä mitä syöt? kai jokainen meistä nyt välittää siitä miten voi? ei kukaan voi olla niin typerä että sanoo "ihan sama". vai voiko? onko?
kai kaikki nyt haluaa voida hyvin?!!!
ihmisiä sumutetaan kauheasti. ymmärsin tänään taas jotain enemmän.
olettako ikinä ajatellu ketkä niitä terveysvaikutuksia hypettää. ei ainakaan mikään puolueeton mahti. kehotan ajattelemaan itse ja lukemaan.
eka oppitunti ois tietenki että kuuntelis sitä ommaa kehoa. mitä se janoaa. luultavimmin oikeaa ruokaa. sääli fakta on että se ei sitä saa, monikaan ei sitä sille anna. moni ei ole antanu kehollensa sitä mitä se ansaittis. monen keho ei tunnista enää edes oikean ruoan makua. monen keho on täynnä keinotekosia aineita ja suorastaan myrkkyjä. ei pidä ihmetellä miksi keho ei voi hyvin. moni ei vaa arvosta kehoaan.
ruoka on se ykkösjuttu, se avainjuttu siihen, miten sie voit. ruoan jälkeen ei pitäisi tarvita ruokalepoa. ei ruoka ole mieltä varten. ei ähkyä pitäis tulla. ruoan pitää ravita. ei lohduttaa, ei olla seurana. ruoan jälkeen voi oikeastiki olla onnellinen. moni potee pahaa oloa, syyllisyyttä, yleistä heikotusta syötyään liikaa, väärin tai "raskaasti". ei, ei näin. ruoan pitäs tuua hyvä olo. energinen, tyytyväinen olo.
se on ruoan tehtävä tehdä ihminen terveeks. sillä ihminen TULEE terveeksi. siis oikealla ruoalla. ei pidä ajatella sairastuttuaan että mikä tabletti tähän vaivaan sopii. pitäis ajatella mistä tämä sairaus johtuu. yleensä vastaus on elintavoissa. oikeilla elintavoilla sairastumisen riski on hyvin pieni. ei voi ajatella etteikö se, mitä me pistetään kehoomme suun ja ihon kautta, vaikuta. tottakai se vaikuttaa! kaikki ne lisäaineet, keinotekoiset entsyymit ja niin edelleen ne menee sen eineksen kera sinun sisälle syödessäs. tottakai ne vaikuttaa sinun sisällä. lähtökohta parantumiseen on tietenki se, että saa ne myrkyt pois. ei oikeastaan anna edes ittensä myrkyttää itteään. tottakai keho on terveempi ilman myrkkyjä. vai tyhmä ei tätä tajua.
mieti jos sulla ei olis terveyttäs. mitä sulla olis? ilman terveyttä sulla ei ole mitään. ilman terveyttä on vaikea iloita itse tai muista. sen pitäs olla ykkösjuttu. etenkin vanhemmille ja niiden lapsille. kuinka moni ajatteleekaan minkälaisilla aineilla rakkaimpiaan myrkyttää?
mikset siis välittäis siitä mitä syöt? kai jokainen meistä nyt välittää siitä miten voi? ei kukaan voi olla niin typerä että sanoo "ihan sama". vai voiko? onko?
kai kaikki nyt haluaa voida hyvin?!!!
lauantai 5. joulukuuta 2009
varotanpas vaan herkkämielisiä lukemasta.
ettekö te ymmärrä. ettekö te välitä. onko se "ihan sama". "emmie halua tietää". "entäs sitten".
katoin eilen niin avartavan dokumentin, asioista, joista me kaikki tiedetään. me kaikki ei vain välttämättä olla nähty omin silmin. tai ei tiedetä kuinka kauheaa se oikeasti on.
dokumentin nimi oli "jokapäiväinen leipämme"- eurooppalainen tehotuotanto. siinä näytettiin missä se, mitä me panemme suuhumme, KEHOOMME, päivittäin, tehdään. siinä näyettiin kuinka siihen, mitä me panemme suuhun, sisäelimistöömme, suihkutetaan tajuttomat määrät myrkkyjä. siinä näytettiin mistä se pihvi lautasellemme tulee.
on lehmiä. ja sitten on jotain sellaista mitä kasvatetaan ruoaksi. niitä ei voi kutsua lehmiksi. ne on hyvin, hyvin pysäyttävän näköisiä; epämuodostuneita lihaskasoja. luonnottomia lihasmöykkyjä. valtavia hormoniröykkiöitä. niitä ihminen viljelee laitoksissa jotta sinä saat pihvisi verisenä, puolikypsänä tai kypsänä.
tämän hormonikasan elämä ei näyttänyt kovin luonnonmukaiselta, sanottaisko lehmäystävälliseltä, siis sellaiselta miltä tämän lihasmöykyn sukulainen, luonnon oma versio kokee, tai toivoisi kokevan. ahtaat karsinat, koneet, jotka sylkevät hormonirehua lihaskasvun edistämiseksi epälehmämäisten otuksien päälle. matka kohti rautakehikkoa, nopea (?) teloitus, hormoniröykkiö kaadetaan liukuhihnalle eteenpäin ja pistetään roikkumaan takajaloistaan. epälehmäkasan veri valutetaan, nahka nyljetään, suolet ulos ja teräsleikkurilla ruho kahteen. (suolet seulotaan vielä ja pistetään SÄÄSTÖÖN, hmm, JAUHELIHAAN ?) ja siitä jatkuu paloittelu yhä pienemmiksi pihveiksi. SE sinulla on lautasella.
kanat, tai, broilerit ovat valtavassa maneesissa. ne ajetaan maneesin toiseen laitaan. tulee kone joka imee kanoja laidasta laitaan sisäänsä. broilerit menevät liukuhihnaa pitkin koneeseen. kone huuhtoo kanat vauhdilla laatikkoihin ja tehtaan työntekijät työntävät laatikot väkivalloin kiinni broilerien huutaessa. laatikoittan henki pois. takajaloista kiinni. päättömät paistit roikkuvat takajaloistaan nylkemiskokeeseen. sieltä matka jatkuu ja tehtaan työntekijä veitsellään siistii kanojen päiden leikkauskohdat. suolestus, raajojen leikkominen, paloittelu.
isot jättiemakot. ne siitetään pitkällä teräsputkella. porsaita syntyy lukemattomia määriä. häätyyhän sitä porsastakin kuluttajille saada, pikku pikku pikku possuja. pikku possut viedään tissiltä karsinoista, nostetaan porsas-kehikkoon, leikataan (luultavimmin sukuelimet), porsas vinkuun vinkuu vinkuu. porsas heitetään menemään. tehtaan työntekijät potkivat levyjen kanssa ison porsaslauman maneesiin. siellä samalainen "broileri-imuri" imee porsaat sisäänsä ja, kappas, tappaa ne.
porsaat menevät samaa reittiä kuin vanhempansa. siat menevät siis liukuhihnaa pitkin koneeseen ja kone viiltää kurkut auki. sika laitetaan jaloistaan roikkumaan. seuraava automaattinen teräsleikkuri vetää sikojen vatsat auki ja suolet pullahtavat ulos. sikojen matka liukuhihnalla jatkuu paloittelemalla, sorkkien leikkaamisella ja niin edelleen. maistuvaa kinkkua joulupöytään! kinkkusi eli varmasti pitkän, onnnelisen, terveen elämä, ja kaiken tämän se on elänyt jotta päätyisi lautasellesi. ei tehtääkseen sinua terveeksi, vaan jotta sinulla olisi HETKEN mielihyvä.
voiko eläimiä viljellä? voiko niille tehdä noin? ite en kuulu edes kirkkoon mutta tiedän ja ymmärrän jotain mitä raamatussaki sanotaan. ei tällänen elävien otusten vilely ole millään tavalla puolustettavissa. ei ei ei ja ei. kuten ei myöskään pitäisi sallia tehoviljelijöiden myrkyttää ruokiamme.
kattokaa tuo dokumentti. aivan oikeasti. ei tuon jälkeen voi sanoa etten mie välitä ja ihan sama. ei voi. ei voi eikä voi eikä voi. pakko on välittää, jos jostain niin edes omasta terveydestä. siitä kuinka hormoniliha ja myrkytetyt kasvikset ei kuulu omaan kehoon, ne saastuttaa sen! ja luulis löytyvän inhimillisyyttä edes nyt sen verran.. ja omatuntoa. miksi tämä on menny tämmöseks? okei, ihmisten määrä on kasvanu ja kasvaa. mutta ei. se ei riitä selitykseksi. on vaihtoehtoja. niitä on.
tehokkuus ja tuottavuus, eli rahaa isoille päille. rahaa oikeastaan kaikille. miksi kaikkea ohjaa raha. miksi kaikki haluaa rahaa. miksi ihmiset kuluttavat päivästä 3/4 tehdäkseen rahaa. jotta joskus kun on rahaa ja AIKAA voi olla onnellinen? miksi ihmiset ovat teloittamassa sikoja päivät pitkään tehtaissa? jotta saa rahaa? ei. on vaihtoehtoja. en usko että ne tekevät työtä itseisarvoisesti, ainakaan nuilla tehtailla. en haluakaan uskoa sitä. vaikka tehdastyö olisin heidän ainoa rahanlähde, ulosmittaako palkkapäivä KAIKKI ne kurjat, veriset, kuolemaa täynnä olevat päivät? miksi ihminen yrittää kasata onnen harvoihin päiviin? ihmiselämä on liian lyhyt siihen, ja se voi päättyä odottamatta.
katoin eilen niin avartavan dokumentin, asioista, joista me kaikki tiedetään. me kaikki ei vain välttämättä olla nähty omin silmin. tai ei tiedetä kuinka kauheaa se oikeasti on.
dokumentin nimi oli "jokapäiväinen leipämme"- eurooppalainen tehotuotanto. siinä näytettiin missä se, mitä me panemme suuhumme, KEHOOMME, päivittäin, tehdään. siinä näyettiin kuinka siihen, mitä me panemme suuhun, sisäelimistöömme, suihkutetaan tajuttomat määrät myrkkyjä. siinä näytettiin mistä se pihvi lautasellemme tulee.
on lehmiä. ja sitten on jotain sellaista mitä kasvatetaan ruoaksi. niitä ei voi kutsua lehmiksi. ne on hyvin, hyvin pysäyttävän näköisiä; epämuodostuneita lihaskasoja. luonnottomia lihasmöykkyjä. valtavia hormoniröykkiöitä. niitä ihminen viljelee laitoksissa jotta sinä saat pihvisi verisenä, puolikypsänä tai kypsänä.
tämän hormonikasan elämä ei näyttänyt kovin luonnonmukaiselta, sanottaisko lehmäystävälliseltä, siis sellaiselta miltä tämän lihasmöykyn sukulainen, luonnon oma versio kokee, tai toivoisi kokevan. ahtaat karsinat, koneet, jotka sylkevät hormonirehua lihaskasvun edistämiseksi epälehmämäisten otuksien päälle. matka kohti rautakehikkoa, nopea (?) teloitus, hormoniröykkiö kaadetaan liukuhihnalle eteenpäin ja pistetään roikkumaan takajaloistaan. epälehmäkasan veri valutetaan, nahka nyljetään, suolet ulos ja teräsleikkurilla ruho kahteen. (suolet seulotaan vielä ja pistetään SÄÄSTÖÖN, hmm, JAUHELIHAAN ?) ja siitä jatkuu paloittelu yhä pienemmiksi pihveiksi. SE sinulla on lautasella.
kanat, tai, broilerit ovat valtavassa maneesissa. ne ajetaan maneesin toiseen laitaan. tulee kone joka imee kanoja laidasta laitaan sisäänsä. broilerit menevät liukuhihnaa pitkin koneeseen. kone huuhtoo kanat vauhdilla laatikkoihin ja tehtaan työntekijät työntävät laatikot väkivalloin kiinni broilerien huutaessa. laatikoittan henki pois. takajaloista kiinni. päättömät paistit roikkuvat takajaloistaan nylkemiskokeeseen. sieltä matka jatkuu ja tehtaan työntekijä veitsellään siistii kanojen päiden leikkauskohdat. suolestus, raajojen leikkominen, paloittelu.
isot jättiemakot. ne siitetään pitkällä teräsputkella. porsaita syntyy lukemattomia määriä. häätyyhän sitä porsastakin kuluttajille saada, pikku pikku pikku possuja. pikku possut viedään tissiltä karsinoista, nostetaan porsas-kehikkoon, leikataan (luultavimmin sukuelimet), porsas vinkuun vinkuu vinkuu. porsas heitetään menemään. tehtaan työntekijät potkivat levyjen kanssa ison porsaslauman maneesiin. siellä samalainen "broileri-imuri" imee porsaat sisäänsä ja, kappas, tappaa ne.
porsaat menevät samaa reittiä kuin vanhempansa. siat menevät siis liukuhihnaa pitkin koneeseen ja kone viiltää kurkut auki. sika laitetaan jaloistaan roikkumaan. seuraava automaattinen teräsleikkuri vetää sikojen vatsat auki ja suolet pullahtavat ulos. sikojen matka liukuhihnalla jatkuu paloittelemalla, sorkkien leikkaamisella ja niin edelleen. maistuvaa kinkkua joulupöytään! kinkkusi eli varmasti pitkän, onnnelisen, terveen elämä, ja kaiken tämän se on elänyt jotta päätyisi lautasellesi. ei tehtääkseen sinua terveeksi, vaan jotta sinulla olisi HETKEN mielihyvä.
voiko eläimiä viljellä? voiko niille tehdä noin? ite en kuulu edes kirkkoon mutta tiedän ja ymmärrän jotain mitä raamatussaki sanotaan. ei tällänen elävien otusten vilely ole millään tavalla puolustettavissa. ei ei ei ja ei. kuten ei myöskään pitäisi sallia tehoviljelijöiden myrkyttää ruokiamme.
kattokaa tuo dokumentti. aivan oikeasti. ei tuon jälkeen voi sanoa etten mie välitä ja ihan sama. ei voi. ei voi eikä voi eikä voi. pakko on välittää, jos jostain niin edes omasta terveydestä. siitä kuinka hormoniliha ja myrkytetyt kasvikset ei kuulu omaan kehoon, ne saastuttaa sen! ja luulis löytyvän inhimillisyyttä edes nyt sen verran.. ja omatuntoa. miksi tämä on menny tämmöseks? okei, ihmisten määrä on kasvanu ja kasvaa. mutta ei. se ei riitä selitykseksi. on vaihtoehtoja. niitä on.
tehokkuus ja tuottavuus, eli rahaa isoille päille. rahaa oikeastaan kaikille. miksi kaikkea ohjaa raha. miksi kaikki haluaa rahaa. miksi ihmiset kuluttavat päivästä 3/4 tehdäkseen rahaa. jotta joskus kun on rahaa ja AIKAA voi olla onnellinen? miksi ihmiset ovat teloittamassa sikoja päivät pitkään tehtaissa? jotta saa rahaa? ei. on vaihtoehtoja. en usko että ne tekevät työtä itseisarvoisesti, ainakaan nuilla tehtailla. en haluakaan uskoa sitä. vaikka tehdastyö olisin heidän ainoa rahanlähde, ulosmittaako palkkapäivä KAIKKI ne kurjat, veriset, kuolemaa täynnä olevat päivät? miksi ihminen yrittää kasata onnen harvoihin päiviin? ihmiselämä on liian lyhyt siihen, ja se voi päättyä odottamatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)