pettymys!

karvasta karvaampi pettymys! pettymys! suuri pettymys! pettymys.

se on ainoa sana kuvaamaan suuria, mahtavia, hienoja tanssiaisillallisjuhliani, joita niin kovin odotin. latasin liian suuret odotukset. oikeastaan, onko liikaa pyydetty jos haluaa saada todellakin vain sen mitä tilaa? ei se minusta ole.

ananas on ihan hyvää, pienissä määrin, mutta ei 70e illalliskortin maksavan juhlavieraan lautasella kahteen otteseen. ei. ei se vaan mene niin. ja ku vielä se ananas ei ollu mikään lisuke, vaan se oli SE JUTTU.

ei ei ei ei.

aloin ajamaan asiaa, ja oikeuksia. ja kyllä, laitoin palautetta. lyttäsin juhlat siinä määri mitä katoin sopivaks. ei ollu nimittäin hyvät juhlat, ei ruoan puolesta, eikä minkään muunkaan puolesta oikeastaan. onnela-systeemi ois voinu toimiaki ja ruokaa oli kylliksi. mutta... ei se pelastanu.

sillis oli mahtava! hintansa väärti. pettymys tosin maistu vähän pahalta vielä suussa ni ei kaikkea saanu irti.

nyt on iha hyvä olla yksin. ärsyttäähän se kuunnella valitusta. ei ny ole vaan muunlainen fiilis.

odotin illalta kyllä muutakin ko tilaamani menua. tosin joo. mutta menihän se sekin ihan perseelleen rehellisesti sanottuna. ei sais vaan oottaa mittään. kylymä tuo maailma. kylmä maailma ja epäonnistuneet vääränlaiseen muottiin ahtautumiset.

muistas vaan olla oma ittensä. muistais arvostaa ommaa itteä. ja elläis ittele. ei välittäis. läheisistä tietenki välitettään. mutta niistä jokka ei sinusta perusta, etkä sie niistä. ei niitten muottiin tartte änkeä. ei ei, ko muistais että minunlaisileki on oma muotti. sinne mahtuu sitte. :) ja sielä on viihtysämpää. ei purista mistään ja voipi hengittää keuhkot täyteen. ja on liikkumatilaakin.

:)