paljon tapahtuu. paljon on tapahtunu. ei sille vain voi mitään. ei sitä aikaa voi kuroa umpeen, eikä pitäskään voia. eikä pitäs edes tarvita. mutta kyllä se on tehny hallaa... ei kaikki ollu oikee ideaalisti ennen lähtöäkään mutta ei ne paremmin ollu palatessakaan. hölmösti toivoin semmosta. se tuntu siltä. mutta mie luppaan yrittää vielä. mutta ei se tästä helpommaks mene. lähtö tullee taas. ja se tullee olleen vain hyvä. se avvaa sitte uuet ovet. mie toivon näin syämen pohjasta. kyllä se niin tekkee. mutta mistä niitä oikein löytää, eiköhän juuri sieltä mistä nyt aijon etsiä. ihminen on vain aika hankala otus. uudet ihmiset varsinki. mutta emmie kauas mene, ja on niitä valmiiks kesytettyjä lähelläki. tai no, kesytettyjä, no on ne sillee ettei ne oo kynnet ja purukalusta esillä ensimmäisestä tervehyksestä. Ü turha murehtia etukätteen asioita joihin ei itte voi ainakaan nyt vaikuttaa. olisko kaikki ollu helpompaa alottaa etelässä, niinkö puhtaalta pöyältä? mie en usko, halua ainakaan uskoa.
tänään rovaniemelle. vuokranantaja soitti kirjottaan sopparit jotta saapi netki laitettua kelale.
hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti