kauhea sää. kauhea. mutta menen sinne silti! pakotus.. levottomat jalat! eihän tämä aikakaan muuten kulu. voivoivoiii paikkakunnan vaihto kohta! ja ja ja pääsen vihdoin, viimein, vihdoin rautaparran luo jatkamaan sleeveäni. emmä kerro äitile. se turhaa alkaa höpöttään. Ü
voi jummi... ei tarvi ko saaha net dali-taulut ja ja... sohva! ja sänky... eikö mulla on se. onhan mulla tosin sohvaki. astioita on ihan sikana. pyyhkeitä sain kylliksi. hmm... ruokailuvälineet tarvin vielä. kapustojaki on. ja paistinpannuja. kattiloita ei ole! ne.. muutama. ja. sitten... aikalailla on kaikki kasassa. läppäri on... joo. aika jännää. aijjon kyllä mennä joka vkl kotia.. :D
iha höperöks tässä tullee ko ellää ittensä ja omien ajatustensa kans. onneks velivihreä tullee jo sunnuntaina. jos leipois sille vaikka leipää ja tekis pitsan johon viimein raaskis käyttää sen aarreainesosan jota on säästetty pitkään, nimittäin POROSALAMIN. son aarre. sain naapurin tädiltä kirjotusten päätyttyä lahjaksi. aarre!:D hmm. eli porosalamipitsa. laittaisko siihen muuta... tomaattia? ehkä sinihomejuustoa.
surkea olo muute ko nukkuu just vähän liian pitkät päiväunet. fyysisesti surkea olo siis. raskas.tekis mieli oikeastaa mennä sohvan nurkkaan ja jatkaa herman hesseä ja arosutta. jos menen kuitenki silti pihalle.. eilen en menny, niin. nyt pittää mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti