tiijättekö sen tunteen ku vaa yhtäkkiä aukassee silmät, vaikka on herreilä, ja hoksaa että on tilanteessa, josta ei ois voinu uneksiakaan ku se on olemassa niin absurdi. tai tai sitä tilannetta ei osannu edes kuvitella ku se ois tuntunu niin kaukaa haetulta. ja ku vieressä on yhtäkkiä ihminen, jota ei ois sen koommin ikinä enää kuvitellu näkevän. tai edes kuvitellu samoihin ajatuksiin ennää ittensä kans. se on ihmeellistä miten vaa kummien sattumien kautta vaa ajautuu jonnekki missä ei ole ikinä ollu, mitä paikkaa ei ois ikinä voinu kuvitella, jakamaan ihan ihmeellisiä hetkiä ihmisen kans jonka piti olla jo mennyttä...
sitä on vaan niin hämmentyny. tai ku. niin. tai sitte... toimii niinku aina toimii. näkee ihmisiä pitkästä aikaa. ehkä kaihoaa hiukan mutta tietää oman parhaansa. ja sitte joku ihme juttu jota jotku kuttuu kohtaloks TAI sattumaks puuttuu pelliin ja viheltää sinun tavalliset yöunet ja sotkee sinun pään. saa kaks ihmistä iha hämilleen. taas. ehkä tälläkertaa vielä enemmän.
okei. mie OLEN hämmentyny. mutta... fiilikset mitä eiliseltä sain ni oli kyllä uniikkeja. en vaihtais mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti