lauantai 20. joulukuuta 2008

question.

miksi tulit ja sekotit ihan hyvän arjen. ja ihan hyvällä mallila olevan... minun arjen.
tai siis. parempi olis ollu etten ois tavannu koko ihmistä.

niinkö mie sanoin aikasemmin, tämä on niitä asioita jokka tekkee ihmisen kaikista onnellisimmaks JA kaikista surullisimmaks. onnettomimmaks. ja että kaikki siltä ois samantekevää. onhan se niinki. en vaa ole nii vahva että kykenisin onnettomuuteen. en jaksa sitä. en pysty siihen. tai en halua olla semmonen. mielummin näköjää olisin vaa sellasessa välitilassa. semi-onnellinen. on elämässä paljon muutaki. mulla on paljon muutaki. se on se yks juttu vaa, se pieni kolo, joka löyty minustaki. semmonen paikka tuomosille.. no enivei. olen sanonu myös senki etten laita itteeni alttiiks suruile ja haavoile ja loukkauksille ja kaikele muule sille. näkkee sen nytteki ku en suojannu itteäni tarpeeks. juutuin tuomoseen.. ihmiseen. eikä missää vaa ole järkeä. tai siis ei ole järkeä olla juuttunu. ei mittään. ei mistään voi tulla mittään. se on ollu nyt niin erilainen. jäinen. ja olo on ollu paska. eikä minun tarttis tuntea oloa paskaks ko en ole tehny mittää ansaitakseni semmosen olon. tämä on siis ihan tyhmää. vai onko se tyhmää että etin tästä järkeä :o . mie vain.. olen semmonen. tartten järkevyyyttä. enkä kaipaa kylmiä ihmisiä lähele.

tämä on nyt vain aiheuttanu mulle ihan turhaa päänvaivaa ja ikävää ja väsymystä ja turhautumista. oisin niin hyvin voinu välttyä tältä. miks se on aina mie jolta veethää se matto alta. tässä täytyy olla jotaki muuta. emmie voi aina ite aiheuttaa tätä. emmie voi aina vain päätyä saikkaamaan ihmisten kans jotka ei ole mulle hyväksi.

hättäilenkö mie vain. ehkä en vain tiijä mitä se yks ajattellee. tai... ko se on ollu etänen. ko sillä on ollu kiirettä. vai onko se vain muuttanu mieltänsä. onko se vain.. samalainen sitteki ko muut.

niin. sanoin ja sanon vielä kerran että en jää ruikuttaan. tämä selvästi vaivaa minun päätä ja paljon. yrittäny olen olla ajattelematta koko asiaa mutta.. niin. nyt alotan uuestaan. mutta sitä mie vielä että miks asiat muuttuu niin nopeasti. viikko sitte olin onneni kukkuloilla. aivan siis ihan siis... niin. olin. se jälkeen oon tippunu ja kippeesti takasi arkeen. liian nopeasti.

ihan tiättäkö paskaa tämä. Ü
mutta emmie tämän anna minun joulua pilata. se saapii olla omassa arvossaan jos haluaa. menkööt ja tehkööt. ei minun elämä tähän kaaju. kai mie sitte ansaitten parempaa. äsh, kuulostaapa lopulliselta. taijjan päässäni edetä hiukan nopeampaa ku mitä aika oikeasti kulkee. emmä päätä mithään. katoma. huijja minua.

Ei kommentteja: