Love Lockdown.

juu elkää luottako liikaa!
ei ihmisiin voi...
tai miettikää helvetin tarkkaan kehen luotattta. sillä tiättäkö, ihmiset valehtellee! vieläpä päin naamaa. ja joskus helvetin pienistä mutta myös isoista asioista. tuo on niinku juttu mitä mie en ymmärrä. mie en itte pysty valehteleen. en vain pysty. mulle on valeheltu niin paljon että mie en siedä sitä ennää yhtää. ja en ite tekis sitä kenellekkään. tähä liittyy läheisesti se luottamuski sitte. mietttikää oikeasti kehen luotatta, kelle kerrotte ja mitä. kenen kans tehettä ja mitä.

siis.. joskus tuntuu, että hei tämä ihminen, en tätä tunne, mutta aivan ko olisin tämän aina tuntenu. tähän mie luotan. tämän kässiin antasin henkeni. tälle synkimmät sallaisuuvet. joskus tuntuu siltä! kaikki tuntuu sen ihmisen kans luonnolliselta. oikealta. etkä sie ajattelis että se valehtelee sulle kaikesta. petkuttaa. touhuaa selkäs takana vaikka mitä. ei voi tietää.

tai sitte. sie luotat. ja sie kerrot että sulla on eppäilyksiä, ja kysyt että miten asiat on. se vastaa oikein. kaikkeen! aina oikea vastaus... rauhotut ja luotat. uskot mitä se sannoo. sitte. puhut jonku ulkopuolisen kans, lähipiiristä kuitenki. ja sinusta tuntuu että se tietää siitä sinun tyypistä enemmä ku sie. se sannoo että "mitä ihmettä, mitä se nyt värkkää. eks sie tiä siittä sitä ****"... ja hiljasuus. eikä enempää sanoja. ja sitte tulee taas yks ulkopuolinen. ihmettellee mitä sie teet oikein semmosen tyypin kans. että se on semmonen ja semmonen ja tekkee niin ja näin.

yhtäkkiä sie et ennää tiijä kuka se tyyppi on. onko se kenet sie näet. ja luulet tuntevas. vai onko se jotaki mitä se ei sano olevansa, jotaki mitä sie et tunnekaan. sitte sie olet yhtäkkiä tyhjän päälä. se pilvilinna jota sulle rakennettii hajos atomeiks.. kaikki ne sanat mitkä sulle sanottii katoaa. ikää ku leffa loppuis kesken. et tiijä ennää mitä ajatella ennää mistää. haukut itteäs jällee typeräks ku menit luottamaan. huutelet järkes perään... kiroat ihmisen. ja haluat tietää tottuuen.