tahdon tehdä joogaretriitin ja opiskella joogan opettajaksi.

< 3

<3

enfermera carmen < 3

sain sitte ruokamyrkytyksen. voin huonosti koko viikon mutta en silti oikee pysähtyny vaa jatkoin samaa mallia. kehnosti voin, koko ajan kehnommin. toissapäivänä tuli toppi. olin kakkosvanhempien luona tekemässä karjalanpiirakoita ja pyöräytettiin paella con mariscos myös. ja ne merenelävät oli liikaa...

eilen olin varma että päivät olis luetut. olin yksin kämpillä, tuhansien kilometrien päässä kotoa. voin niin huonosti.. en tienny mitä tehä. tai tiesin mutta en halunnu huolestuttaa carmenia ja muita, ajattelin että jos selviän niin selviän yksin mutta en. en olis selvinny. sain sitte koko suvun ja medico al domicilion, lääkärin kotiin. sain piikin ja pillereitä. carmen ja pepe vei minut niiden kotiin toipumaan kamomillateen ja sitruunaveden siivittäminä.

kuinka onnekas olenkaan että mulla on nämä ihmiset täällä. en tiedä mitä olisin tehny jos en olis näille voinu soittaa... sillä voin niin, niin, niin huonosti.

nyt voin paremmin. nyt mieli on vain niin äärettömän surullinen. carmen olis pitäny minut hoidossa vielä ainakin yön. piti tulla kotiin ku kaverin kamat oli täällä kämpillä ja se halus hakea ne. tuntuu että carmen loukkaantui kun ilmotin lähteväni. ja se olis viiimisin asia mitä mie haluan. mie tunnen niin suurta kiitollisuutta näitä ihmisiä kohtaan että tunnen itteni niin riittämättömäksi.. siis riittämättömäksi keksiäkseni tavan kiittää. :s

että olla koti, siellä missä ikinä onkaan, kaukana omasta, oikeasta kodista. siitä ei sanat riitä kertomaan. että olla ihmisiä, jotka haluaa pitää sinusta huolen, sitä pyytämättä, sitä vaatimatta, siihen velvoittamatta.

metta, metta, metta.

el domingo, dia 13.

hola!

voin aika hyvin. olin purskahtaa itkuun aamulla kun kävin lenkillä. oli niin hyvä fiilis kaikesta. kaikki on sen ansiota että uskalsin taas pysähtyä. sain joogasta taas voimaa. jotenkin rauhottuminen katkesi kesällä kun aloin töihin. olin koko ajan niin kiireessä etten kerinnyt pitää huolta itestä. olin jatkuvasti negatiivisen energian ympäröimänä kiireen vuoksi enkä ehtiny ajattelemaan tai oikeastaan olemaan ajattelematta. en ehtiny olemaan. tai eihän sitä multa vapaa-aikana kielletty mutta otin työt niin raskaasti että vein taakan kotiin saakka. en saanu ladattua akkuja missään välissä. no en, en niin, miten oisin, olin koko ajan töissä. tein jatkuvasti eniten töitä työvuorolistalta.

syksy täällä toi paljon aikaa... aikaa itelle. mutta en rauhottunu. kaikki oli uutta ja pää oli koko ajan pyörryksissä. alotin joogan mutta en saanu siitä sitä kaikkea irti mitä ennen kesää tai kesällä.

joulua ennen kävin kauheata taistelua pään sisällä... tunsin itteni tosi irralliseks kaikesta. aika meni niin nopeaa ja suurin osa siitä, siis täällä espanjassaoloajasta, meni ennen joulua ikävöimiseen ja oman paikan rakentamiseen tänne. jännitin joululomaa kotona. toivoin kovasti että kaikki olis pysyny ennallaan ja samalla että jotain puuttuisi ja jokin olisi muuttunut. toivoin että minun poissaolola olis ollu merkitystä jollain tapaa...

joululoma latasi akut kyllä täysin. ymmärsin että ei asiat muutu niin äkkiä. ja että kaikki jatkuu ennallaan. ja ettei sitä menettämistä tarvittis pelätä vaikka ei läsnä koko aikaa olisikaan.

alotin uuden vuoden jotenki taas hiukan tasapainosempana. aloin taas tehdä vihersmoothieita päivittäi. sen myötä oon voinu koko ajan paremmin. joogasta saan koko ajan enemmän irti. olen kaivannu näitä tuntemuksia. sellasta että välissä tuntuu että pakahtuu onnesta, että hymyilyttää. että tajuaa jos jokin ärsyttää että syy löytyy siihen useimmiten itestä, sisältä. ja ku sen "korjaa" voi jatkaa niin paljon keveämmin. ongelmat pystyy selvittään niin paljon nopeampaa ku hoksaa että suurin osa niistä liittyy niin paljon siihen mitä pään sisässä tapahtuu, suurin osa ratkeaa ku muuttaa vähän ajattelutapaa.



...

tämä tuntuu nyt hyvältä. tuntuu jo että teen jotain jolla on oikeasti väliä. väliä siis minun elämälle. tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä ja se on rikkautta se. tunnen opiskelevani ja se lohduttaa jotenkin.. se antaa tietynlaisen turvallisuuden tunteen, en tunne olevani heitteillä. kommunikoin vieraalla kielellä jatkuvasti sujuvammin ja en voi kuvailla miltä se tuntuu.. se avaa ovia niin moniin erilaisiin kokemuksiin. sillä on väliä. tunnen koko ajan suurempaa kiitollisuutta ja haluan koko ajan olla parempi ihminen, ystävä ja haluan että muutkin ihmiset ympärillä vois hyvin ja koko ajan paremmin.

(oon saanu ihanan piirin joogaryhmästä ja voimaa joogan opettajasta <3 kunpa kaikki tuntisivat kuuluvansa johonkin! se tuntuu hyvältä!)

mettamettametta!

...

ioga

"tienes que pensar para atender los clases del formación de los profesores"

".. no solamente para ser professora, para ganar más de sus practises.."

ja niin edelleen. ihana natalia kuiskutteli tunnilla.

olen niin otettu että on tapahtunu huomattavaa kehitystä! ko rakastan joogaa! enkä ole tehny sitä ko kohta 1,5vuotta. mutta teen sitä täydellä sydämmellä<3

opiskelu ja jooga jatkuu täysvauhdilla! --> <3

fin del enero.

uus vuos uudet kujeet. oikeastaan uus lukukausi ja... uus "vaihtovuosi". kaverit vaihtuu, kämppikset vaihtuu... oppiala vaihtuu. luentorakennus vaihtuu. voin aloittaa siis kaiken uudestaan. opiskellakin siis ehkä enemmän. pakkohan minun on...

jooga, sali ja juokseminen jatkuu. espanjan tunnit loppuu. uusi, vakaa ystävyyssuhde solmittu. kaikki on muuttunu ja muuttuu kokoajan. syksy oli ihan hyvä kyllä mutta... kai tästä tulee parempi. en tiedä yhtään. en tiedä mitä odottaa. ainakin opiskeluun löytyy nyt motivaatiota kun ei tarvi sitä taloutta yrittää väkisin opiskella. luvassa on sosiologiaa.

tästä uudesta ystävästä... tutustuin espanjan kurssilla erääseen taiwanilaiseen, ei voi ehkö 34v. sanoa tytöks.. tai voi, tätä voi. jos persoonaa voi kuvailla sanalla "bubbling"-personality, niin sitä tyttö on. olin eilenki tuossa vähän matkan päässä Lienin luona katsomassa leffaa ja käytiin vähän kävelemässä ja tapaksella. mukavaa. välitöntä. rentoa. mukavaa.

mikä pysyy, niin on minun perhe täällä. carmen ja pepe. carmenista on tullu tosi tärkeä tukipilari mulle täällä. eihän se äitiä korvaa mutta... on hyvä korvike silti. viihdyn päivän helposti carmenin luona seku oleskellessa, autellessa keittiöhommissa, katellessa pepen kanssa telkkaria, seurustellessa pepen siskojen kans, kävellen carmenin kanssa rannalla ja niin edespäin... parhaimmat ystävyyssuhteet lähivuosina olen kyllä sitonu vanhempiin henkilöihin. tai ne on ollu niitä tärkeimpiä suhteita. kun olin hämeenlinnassa -09 ilman mitään kaverisuhteita, työkollega, leskirouva, ja iltateet hänen luona oli tosi tärkeitä mulle. ei sillä iällä ole oikein merkitystä ko ei ihmiset perustavanlaatusesti vaan muutu vaikka kuinka vanha olis. tai ehkä muuttuu, mutta se suurin muutos tapahtuu ehkä siinä ku pääsee siitä "teini-ikä-vaiheesta" ja... muuttuu aikusemmaks. sen jälkeen sitä on vaan aikunen siihen asti ko... ko siltä tuntuu. ja kyllä mie tunnen itteni aikuseks. ja oloni oikein mukavaks muiden aikusten kanssa ja eikä sillä ole väliä olenko mie opiskelija ja ystävä on leskirouva tai 14v. vanhempi vastanainut taiwanilainen. ihminen on pohjimmiltaan jotain paljon yksinkertasempaa ko tittelit ja ikä numeroina.

hmm. tarkotus oli sanoa että...

uusia tuulia! ja tosiaan... uusia ystäviä! ne tekee kaikesta mielekkäämpää!

ens lauantaina olis tarkotus taas pakata laukku. ystäväni veran kanssa ajateltiin lähteä Andaluciaan, alicante, murcia, granada olis joitain kohteita listalla. jees! harmittaa vähän ko jää koulua vähän väliin mutta... skarppaan sitte taas :P

melko irtonaista tekstiä tänään. ei se mitään. jatketaan.

besos.

hoyyyy.

koekuukausi. nyt ei siis ehdi muuta ku tehä lenkit, salireenit, opiskella ja SYÖDÄ.




mm. raaka-nori-rullat avokado-itu-tomaatti-valkosipuli-porkkana-kesäkurpitsa-täytteellä.




tofua, tomaattia ja valkoipulia, (basilikaaaaaaaa!)



tofua ja valkosipulia ja kesäkurpitsaa. nammm.