päivään mahtuu niin paljon ku siihen vaa kehtaa mahuttaa. sitä tekkee niin paljon aikaavieviä turhia asioita ja sitte valittaa ettei ole muka aikaa tehä jotain tärkeää. konkreettinen esimerkki minun päivien aikavarkaista on ku löydän uusia biisejä spotifystä, laitan musat täysille ja kuuntelen ja pelaan pasianssia :D siihen menee ihan hullusti aikaa.
noh, heräsin täällä valencian kämpän huoneessani kesken kaiken tohelluksen oivallukseen että JOS lopetan turhan pasianssin pelaamisen, VOISIn käyttää sen ajan hmm, SOITTAMISEEN?! ajattelin asiaa enemmän ja tajusin kuinka PALJON kaipasin kitaraa.. todella paljon! alotin sen sillon 16-17vuotiaana, soitin joka päivä vähän, se oli yks semmone sääntö, rutiini, joka piti toistaa. noh, soittaminen muuttu suorittamiseks. se jäi... se jäi varmaan vuodeks. kannoin kitaran rovaniemen kämppään ja soitin sitä ehkä.. 2 kertaa?!
nyt olen ottanu uuden elämän asenteen. olen oppinu ihan hirveästi itestäni, etenkin juuri tuon rovaniemi-vuoden aikana. tajusin miksi soitan ja kenelle soitan. soitan itelleni koska rakastan sitä! en ole velvollinen päivittämään kenellekään mitä uusia temppuja olen oppinu tai mikä riffi ei onnistu. soitan itelleni ja soitan sillä tasolla mihin kykenen tai missä viihdyn.
en saanu raahattua kitaraa tänne espanjaan. se on oikeastaan aika hurja juttu. jos kitara olis merkinny mulle niin paljon kun nyt olen tajunnut lähtiessä tänne, olisin keksiny keinot sen saamiseks tänne. mutta en, en edes harmitellut että nyt se kitara jää suomeen. tajusin sen vasta viime viikolla. tarve soittaa on tullut takaisin. ja tarvittin kitaran. ostin sen. mie, joka olen aika hullun pihi. ostin kitaran vaikka mulla on niitä kolme kotona. selvästi tarvin vielä tämän. tottakai, ne kolme on KOTONA. mie olen espanjassa. tässä elämässä täällä tarvin tämän, espanjalaisen kitaran. olen niin onnellinen että sain tämän harrastuksen takasin. kiitos.
---
noh. tämä päiväkirja juttu on aika hyvä. olen aina ollu semmonen että on pitäny ikuistaa kaikki tärkeät (ja arkiset!) jutut tulevaisuutta varten. mulla oli jo pienenä semmone pieni arkku minne säilöin tavaroita päiväyksellä. konkreettisia päiväkirjoja mulla on varmaa yli 4. pikkuhiljaa kirjottaminenki on vain jääny. ku alotin tämän blogin ni kirjotin varmaa joka toinen päivä ainaki. nyt vARMAAn vuoteen ei ole tullu aktiivisesti kirjotettua. itseasiassa aika hurjaa, luin jotain sekavia sepustuksia vuelta 2008 tässä blogissa. hämmästyin. siis että aloin kirjottaan 2v. sitte! sitä unohtaa niin paljon. ainaki mie unohan. ehkä siks kirjotan. että olis jotaki todisteita eletystä elämästä. ja tunnetuista tunteista.
hehe. etenki nuo "tunnetut tunteet" on melko jänniä. tai siis niistä on tosi jännä lukea jälkikätheen. ko jos on oikeasti iha 100% jossaki jutussa ni ei sitä oikei pysty irrottautuun tilanteesta ja kattomaan sitä objektiivisesti. eikä näin ollen siis oikein voi ehkä ajatella kauhean järkevästi eikä ossaa olla oikein hättäilemättä. vasta näin jälkikätteen ko lukkee juttuja menneestä tajuaa niin paljon enemmän. ehkä sitä on oppinu jotaki.
--
hmm. kuulumisia espanjasta. tiiän että ajattelisin sitte vaihon jälkeen että miksen mie kirjottanu minun päivistä valenciassa mitään. ko sitähän unohtaa. vaihtovuosi on tieten aika merkittävä juttu nuoren ihmisen elämässä ja.. pitäshän se ikuistaa.
onhan tämä ihana maa. ihmiset on pääosin ystävällisiä mutta ei voi mitenkään ylistää. asiakaspalvelu on huomattavasti vähempiarvonen juttu ku työntekijöiden viihtyminen työpaikallaan. se on ollu jännä huomata. meilä suomessa se on kyllä hirveän tiukkaa. tai siis niinkö kuri on kauhean tiukka. asiakaspalvelu on yleensä se kaikista tärkein juttu, ykkösenä tulee asiakaspalvelu ja vasta sen jälkeen kaikki muut. täällä jos myyjällä tulee puhelu niin tottakai siihen vastataan VAIKKA jonossa oli kymmeniä ihmisiä. "kyllä ne ihmiset oottaa..." ja onhan myyjälä kaks kättä, toisela voipi puhua puhelimeen ja toisela voipi antaa rahasta takasi ja huutaa hasta luegot. TAI jos on joku hyvä juoru/juttu kollegan/tutun asiakkaan kans niin se häätyy EKA selvittää ennen ku otetaa seuraava, mahdollisesti kiireinen, asiakas hoitoon. ei näilä ihmisilä ole kiire. se on HUOMATTU.
joka paikkaan saat jonottaa. pahin on tuo meän yliopisto, universitat de valencia. ihanko niile EI tulis yhtä kauheat määrät vaihto-oppilaita joka syksy ja kevät. organisointi on NIIN retuperällä. opintojen rekisteröintejä tehhää varmaan kolmesti, papereita heitellään toimistoista toiseen, luennot alkaa 15. pvä ja sie voit rekisteröityä 27. pvä joten kaks viikkoa luennoista mennee sulta aikalaila ohi. ja niin, huomaa, englantia EI puhuta. joten infotilaisuudetki joita on monia saattaa mennä pääosin yli ymmärryksen.
hauskaa tässähän oli se että mie en edes ajatellu että se espanjan kieli vois olla niinkööööö hyödyllinen! niinkö oikeasti, että ei ne oikeasti puhu englantia. noo, opettelinhan mie edellisen kesän (3kk töissä Shell Jopparissa) niin, puol tuntia ennen töihin lähtöä/töiden jälkeen vähä kieltä lukemalla vanhaa oppikirjaa. MUTTA, tulin tänne ajoissa, 27.8 ja 1.9-21-9 oli kielikurssi, 2,5h päivässä. NYT? puhun espanjaa, ymmärrän sen. onneks on kielipäätä. eihän tästä muute olis tullu mitää.
--
mutta joo. vielä tuosta asiakaspalvelusta joka on selvästi jääny minua vaivaamaan, johtuen ehkäpä siitä että vietin taas ikävähkön kesän ikävähkössä duunissa niska limassa työskennellen asiakaspalvelijana, ja tajusin tosissani vihaavan tätä alaa,koska jos minun on pitäny pystyä olemaan se ystävällinen palvelija mielialasta riippumatta, vaikeista ja ikävistä asiakkaista riippumatta, niin täällä edes mukavat asiakkaat ei saa aina mukavaa palvelua. tai koskaan? ehkä joskus. enivei... parasta tässä on se että ihmiset, joiden TYÖ on vastata kysymyksiin, se on siis se työnkuvaus, niin nämä ihmiset keksii tekosyitä tai muita keinoja jotta ne pääsis auttamasta sinua. tämmöstä löytyy siis minun yliopistosta täällä. noh, nuita selkkauksia kaikkien rekisteröintien kanssa on ollu aikalaila ja piti sitte kysellä vähä mite hommat oikein toimii. sillonhan mennää täällä ainaki sihteereitten puheille, jotka on SITÄ varten. eka jonotat noooin tunnin koska kiirettähän ei ole? ja sitte ko pääset tiskile ni sihteeri huomaa ja kuulee että olet ulkomaailainen ja ensimmäisen sanas jälkeen sihteeri sanoo ETTEI YMMÄRRÄ ja että odota ni tuo toinen palvelee sinua. okei, sanoin ehkä sanan, ja ihan oikein, ja sain tämän vastauksen. noh, odotin jälleen varmaa 45min ja häivyin. koska ei sieltä ollu kukaa tulossa auttamaan. törmäsin pihalla sitte minun mentor/tuutoriin joka sano että ne ei vain _JAKSA auttaa, ni ne keksii jotain syitä. SELVÄ! mukavaa!
---
tällä hetkelä asiat on melko hyvin. on ollu tosi huonoja päiviä millon on tuntunu ettei tästä tule yhtään mitään. kaipaan perhettä ja ystäviä ja LAPIN YLIOPISTOA ja oikeata opiskelua ja minusta on tuntunu että hukkaan täälä vain aikaani ja että olen itsekäs ko tulin tänne viettämään aikaa "yksinäni" ilman kaikkia niitä rakkaita ihmisiä jotka kuuluu minun elämään. olin niin tulossa kotia monena iltana ku en tienny mitä tehä seuraavaks ja että tuleeko mistään mitään ja niin edelleen.
vaikeaahan tämä välissä on.
mutta nyt on hyvin. vaikka kaipaus on kauhean suuri, edelleen kamat on ympäri kämppää ja sopimukset edelleen voimassa. skype on ehkä minun pelastus. se on parempi ku päivittäiset soitot äitile rovaniemeltä, se on enemmän! :D
kouluki alkaa rullata. olihan tässä eka opettelu mite kaikki nettiportaalit toimii, kursseile ilmottautumiset, niitten löytämiset netistä ja kaikki muut käytännön hommat. nyt ne alkaa olla hanskassa ja saa kohta puolin alkaa oikeasti nauttimaan opiskelijan elämästä valenciassa. joka päivä tutustuu uusiin ihmisiin ja, noh, oppii uutta ainaki itestä.
ens viikolla alkaa urheilut, ilmottauduin joogaan ja funky- ja african danceen. gonna be good!
--
kaupunki on ihana. täällä on kaikille kaikkea. onhan sitä tullu pyörittyä kaupungeissa, suurissa, mutta nyt viimein niinkö tuntee jonku kodiksi ja että nämä jutut mitä täällä on niin on myös minua varten. se on jännää. parasta tässä kaupungissa on ehkä tämä vanha joki, joka on nyt puisto. se halkoo kaupungin ja on taivas minun juoksuharrastukselle. on tullu juostua aika hurjan paljon! lenkit on siitä suomen tunnin lenkeistä muuttunu 1,5-1,45h :D jos mukana on pientä puistojumppaa ni saatan olla reissussa 2h. kilometreistä en tiä mutta luulen että tuo 1,5h lenkki olis jotain 12km. se menee kui siivillä koska koko ajan on nähtävää ja maisema muuttuu. ilma on hyvänlaatusta ja puut antaa ihanan varjon. varjot oli ainaki aluksi niin pelastus koska ekat viikot täällä oli yli +30 koko ajan. nyt alkaa viiletä, nyt on 25astetta ja se on aika viileä täällä! tarvii jo peittoa ku laittaa nukkumaan eikä ole hiki koko ajan :D
--
onkohan tässä nyt kaikki.
yritän kirjottaa useammin. sori tämmönen ajatuksenvirtaa-muoto tällä kirjotuksella. on helpompi kirjottaa näin.. ehkä vaikea ymmärtää.
torstai 30. syyskuuta 2010
lauantai 28. elokuuta 2010
Estoy en Valencìa!
taalla ollaan. vihdoin, tai oikeastaan jo nyt. eikos tanne pitany tulla vasta "ens syksyna" tai "parin kuukauen paasta"... mihin se aika oikeen kuluu.
matka oli aivan kauhea. se alkoki ihan kauheasti. tai ehka liiottelen... stressia vain oli ihan liikaa. mutta kyllahan sen ymmartaa, otapa ite vaa ja lahe vuodeksi pois. on se vaikeaa. tai ei se ole helppoa. mulle viela kaiken lisaks ko olen hirvean herkka ja kiinni perheessa. tai siis sillaa kiinni etta ollaan hirvean laheisia kaikkien kans. on se sitten hankalaa vaan ottaa ja lahtea ja jattaa kaikki. silta minusta tuntu, siis etta jatin kaikki. stressasin sita etta olen itsekas, irrotan itteni tiiviista perheyhteisosta itsekkaitten tulevaisuuden suunnitelmien kannustamana.
okei... stressasin ja aloin pohtia liikaa ja otin ehka liikaakin syntia kontolleni. pari paivaa oli kylla vaikeita, siis just ne paivat ku sanottiin etta hei hei. kuka senki on keksiny etta pitaa hyvastella. ja ku ei tajunnu ajatella asiaa niin etta ei mikaan ajanjakso paaty siihen etta mie lahen, ja etta en lahe kuin vain "joksikin" aikaa. vain joksikin aikaa.. en jaa omale tielleni. tai mista sen nyt tietaa. mutta sita on turha etukateen alkaa murhetimaan.
no... hyvastit perheelle oli kauhean vaikeat. etenkin mummin ja ukin kohdalla. en edes mielellani muistele koko kohtausta. pitaa vaa ajatella etta siella ne on ja viela lahempana ne on minun ajatuksissa. ja yhteytta voi pitaa muutenkin kuin vain nakemalla, muutenkin kuin konkreettisesti nakemalla.
hyvastien jattohan ei tietenkaan jaany vain perheeseen, piti ystavilleki sanoa hei. kiitos pitaa vaan sanoa etta omistaa sellasia ystavia kuin mie. viiminen paiva ennen lahtoa ystavien seurassa kuuluu niihin paiviin joita ei halua unohtaa, joista pittaa muistaa osata kiittaa.
noh. viimein ku paas silmay turvonneena lahtemaan stressi alko toenteola lisaamaan pulssia. ei kait matkaamisessa muuten mutta ko kamaa oli tietenkin varattu koko vuoden tarpeita varten, ja kylla, sita oli kymmenia ja kymmenia kiloja. arvokasta tavaraa! alkaa sitte murehtiin kaikki maholliset aksidentit mita voipi sattua ku roudailee kamoja junasta, lentokoneesta, bussista ja asunnosta toiseen. olis voinu olla helpompaa.
noh. kaiken kukkuraks jo valmiiks lennoista ja muista stressaantuneena sain tulehuksen valikorvaan. ja mulle jos jollekkin lennot on vaikeita paineen vaihteluiden takia. minun korvat on melkein aina lentojen jalkeen niin kipeat ettei sanoin voi kuvata. lahteapa sitte lentamaan ja vaihtamaa konetta tulehtunneen korvan kans. onneks korvat ei temppuillu kovasti kuitenkaan naila matkoila. keksin erilaisen tekniikan taas tasaamaan paineita...
noh. aloin tietenki saastamaan matkustuskuluissa lisaamalla odottamista. ekat odotukset etta paasi tukholmaan. okei, vain pari tuntia. mutta kun paasin tukholmaan niin alko kuuden tunnin odotus. sehan ei viela riittany vaa kone oli tunnin myohassa JA olin jatkoyhteyden Alicantesta Valenciaan jo varannut, maksanut ja varannut bussiliput. ja tama lentojen myohastyminenhan se vasta riemastutti! loin lennolla hanskat tiskiin etta ei voi mitaa. olin ollu reissussa jo kellon ympari ja en enaa vaan jaksanu. totta puhuen enhan mie asialle olis mitaan voinukaan. onneks en jaksanu alkaa sita stressaamaan. paatin etta loydan bussin jos loydan, ehdin jos ehdin. aina sita jollakin paasee sitten joskus ainaki.
noh, lento oli tosiaan myohassa tunnin. ei siina mitaan, mutta ko paas lentokoneesta ja huomasi tosiaa saapuneensa espanjaan, asteita oli reilu 30. mullahan oli paalla tietenkin suomen ilmastolle sopivat vaatteet jotka ei todellakaan enaa olis mahtunu laukkuihin jotka huusi jo valmiiksi. OLI KUUMA. hikoilin ko pieni porsas ko laukoin kaytavia pitkin rukoillen etta laukku olis loytany perille myos. laukku loyty thank god! mutta mulla oli kuuma. mutta mulla ei myoskaan ollu aikaa vaihtaa vaatteita koska piti se bussiyhteys loytaa, perillahan en viela ollu. okei, olin tunnin myohassa varatusta bussiyhteydesta MUTTA joku enkelikuski tuli samantien kun loysin kysymalla oikealle pysakille bussinsa kanssa ja oli menossa kuin menossa benidormiin jossa piti jalleen vaihtaa autoa. paasin matkaan. ja KUUMA oli... todella kuuma. bussin mukaan 36. bussissa oli onneks hyva ilmastointi...
paasin sitte benidormiin. mutta ehen ollu tietenkaan viela perilla. jallleen 30kg matkatavaraa mukaan ja odottelemaan jatkoyhteytta valenciaa joka saaapui KOLMEN TUNNIN paasta. kylla sita mietti etta miks helkkarissa sita teki tasta nain vaikeaa. ei se vaikuttanu paperilla nain kauhealta. olin vasyny, hikinen, uninen ja... vasyny!
kyselin taas ympariinsa ja paasin kolmen tunnin odotuksen jalkeen valencian bussiin ja pystyin taas pian alkaa nauttimaan elamasta. oli kuuma mutta oli kaunista. ja kaunista kuunneltavaa oli etenkin takapenkin ja etupenkin ja viereisen penkin ja koko bussin kaunis espanjan kielinen puheensorina jota ymmarsin! sain nukuttua bussissa ja paasin viimein perille.
suurin onnenpotku kaikessa tassa, tanne valenciaan tulemisessa on ollut se, etta mulla oli ja on paikka minne tulla, ihminen, joka ottaa minut vastaan ja kertoo mita, missa ja milloin ja kuinka. ilman josepia olisin nyt niin paljon koyhempi, tahan astiset kokemukset ja TULEVAT eritoten siis tulevat kokemukset mukaanluettuna. olen ollu taalla gimenon perheessa nyt oo... vuorokauden ja tuntu etta olisin kotona. josep on nayttany ja kertonu mulle koko ajan missa mennaan ja mita on missakin ja miten ollaan missakin. madre ja padre on ottanu minut niin ihanasta vastaan. yolla olin vain puolikas ihminen, paasin suoraa paata suihkuun ja mulle oli laitettu oma vierashuone. duschar & dormir, kaikki mita silloin illalla enaa halusin. okei, ruokaa ei saanu koko matkustuspaivana, ja kovasti minut haluttii syottaa mutta en pystyny, halusin nukkumaan. ja sain menna. sain nukkua. aamulla madre laitto aamiaisen. kavin kavelylla rannalla, padre halus nayttaa kaupunkia ja lahettiin sitte kaikki hakemaan madrea kampaajalta, ajeltiin pitkat tovit ympari valenciaa ja perhe naytti mulle kaikki paikat, tulevasta asunnosta yliopistoon.
asken syotiin. katettiin poydat ja syotii valencialaisia pahkinoita. padre haluaa kovasti opettaa mulle espanjaa ja espanjalaisia tapoja. kyselee jatkuvasta que que que, que es, que està etc. opettaa koko ajan uusia sanoja ja muuta. ruoka oli hyvin lihaisaa pastaa. noh, olen ehka turhanki vieraskorea, en kertonu kasvissyonnistanikaan... viela. tosin josep meni nukkumaan nii annoin tuliasiet suomesta madrelle ja padrelle ja mentii patiolle kahville niin juteltiin kaikkea nii kerroin kylla sitten etten mielellani syo lihaa ja etta no me gusta las patatas etc :D pero mì padre; patatas, patatas, patatas etc. hyvin ymmarsivat yskan :D madreki sano etta kun han oli nuori nii arròz, arròz, arròz... mutta sitte padre sano etta "muualla et, mutta meidan kanssamme syot kaikkea, etko? ;)" eheheh... noh, tulimme molemmat ymmerretyiksi. :))
hauskaa etta kykenee jo nyt kommunikoimaan, se vaatii vaan rohkeutta. mutta se on niin antosaa. padren huumorintaju iskee Ü
hmm. tama blogihan on oikeastaan aika hyva tapa purkaa puheripulia mika iskee kylla kovasti kun yrittaa paivan puhua viela kovin rajoitteisella sanavarastolla vierasta kielta. on se tama suomi vain nii helppoa. :)
noh. kunhan tuo josep tuolta heraa niin me lahdetaan jonnekin mokille joelle, kai semmosen kansallispuiston laheisyyteen, juhlimaan ja uimaan ja aurinkoon. huomenna taytyy tosin selvita madren paellalle lounasaikaa. menenkin tasta pakkaamaan kamat. paljoa ei onneks tarvi, vaatteiden on pysyttava pienina jos ei halua lampohalvausta...
hasta luego! mesos!
matka oli aivan kauhea. se alkoki ihan kauheasti. tai ehka liiottelen... stressia vain oli ihan liikaa. mutta kyllahan sen ymmartaa, otapa ite vaa ja lahe vuodeksi pois. on se vaikeaa. tai ei se ole helppoa. mulle viela kaiken lisaks ko olen hirvean herkka ja kiinni perheessa. tai siis sillaa kiinni etta ollaan hirvean laheisia kaikkien kans. on se sitten hankalaa vaan ottaa ja lahtea ja jattaa kaikki. silta minusta tuntu, siis etta jatin kaikki. stressasin sita etta olen itsekas, irrotan itteni tiiviista perheyhteisosta itsekkaitten tulevaisuuden suunnitelmien kannustamana.
okei... stressasin ja aloin pohtia liikaa ja otin ehka liikaakin syntia kontolleni. pari paivaa oli kylla vaikeita, siis just ne paivat ku sanottiin etta hei hei. kuka senki on keksiny etta pitaa hyvastella. ja ku ei tajunnu ajatella asiaa niin etta ei mikaan ajanjakso paaty siihen etta mie lahen, ja etta en lahe kuin vain "joksikin" aikaa. vain joksikin aikaa.. en jaa omale tielleni. tai mista sen nyt tietaa. mutta sita on turha etukateen alkaa murhetimaan.
no... hyvastit perheelle oli kauhean vaikeat. etenkin mummin ja ukin kohdalla. en edes mielellani muistele koko kohtausta. pitaa vaa ajatella etta siella ne on ja viela lahempana ne on minun ajatuksissa. ja yhteytta voi pitaa muutenkin kuin vain nakemalla, muutenkin kuin konkreettisesti nakemalla.
hyvastien jattohan ei tietenkaan jaany vain perheeseen, piti ystavilleki sanoa hei. kiitos pitaa vaan sanoa etta omistaa sellasia ystavia kuin mie. viiminen paiva ennen lahtoa ystavien seurassa kuuluu niihin paiviin joita ei halua unohtaa, joista pittaa muistaa osata kiittaa.
noh. viimein ku paas silmay turvonneena lahtemaan stressi alko toenteola lisaamaan pulssia. ei kait matkaamisessa muuten mutta ko kamaa oli tietenkin varattu koko vuoden tarpeita varten, ja kylla, sita oli kymmenia ja kymmenia kiloja. arvokasta tavaraa! alkaa sitte murehtiin kaikki maholliset aksidentit mita voipi sattua ku roudailee kamoja junasta, lentokoneesta, bussista ja asunnosta toiseen. olis voinu olla helpompaa.
noh. kaiken kukkuraks jo valmiiks lennoista ja muista stressaantuneena sain tulehuksen valikorvaan. ja mulle jos jollekkin lennot on vaikeita paineen vaihteluiden takia. minun korvat on melkein aina lentojen jalkeen niin kipeat ettei sanoin voi kuvata. lahteapa sitte lentamaan ja vaihtamaa konetta tulehtunneen korvan kans. onneks korvat ei temppuillu kovasti kuitenkaan naila matkoila. keksin erilaisen tekniikan taas tasaamaan paineita...
noh. aloin tietenki saastamaan matkustuskuluissa lisaamalla odottamista. ekat odotukset etta paasi tukholmaan. okei, vain pari tuntia. mutta kun paasin tukholmaan niin alko kuuden tunnin odotus. sehan ei viela riittany vaa kone oli tunnin myohassa JA olin jatkoyhteyden Alicantesta Valenciaan jo varannut, maksanut ja varannut bussiliput. ja tama lentojen myohastyminenhan se vasta riemastutti! loin lennolla hanskat tiskiin etta ei voi mitaa. olin ollu reissussa jo kellon ympari ja en enaa vaan jaksanu. totta puhuen enhan mie asialle olis mitaan voinukaan. onneks en jaksanu alkaa sita stressaamaan. paatin etta loydan bussin jos loydan, ehdin jos ehdin. aina sita jollakin paasee sitten joskus ainaki.
noh, lento oli tosiaan myohassa tunnin. ei siina mitaan, mutta ko paas lentokoneesta ja huomasi tosiaa saapuneensa espanjaan, asteita oli reilu 30. mullahan oli paalla tietenkin suomen ilmastolle sopivat vaatteet jotka ei todellakaan enaa olis mahtunu laukkuihin jotka huusi jo valmiiksi. OLI KUUMA. hikoilin ko pieni porsas ko laukoin kaytavia pitkin rukoillen etta laukku olis loytany perille myos. laukku loyty thank god! mutta mulla oli kuuma. mutta mulla ei myoskaan ollu aikaa vaihtaa vaatteita koska piti se bussiyhteys loytaa, perillahan en viela ollu. okei, olin tunnin myohassa varatusta bussiyhteydesta MUTTA joku enkelikuski tuli samantien kun loysin kysymalla oikealle pysakille bussinsa kanssa ja oli menossa kuin menossa benidormiin jossa piti jalleen vaihtaa autoa. paasin matkaan. ja KUUMA oli... todella kuuma. bussin mukaan 36. bussissa oli onneks hyva ilmastointi...
paasin sitte benidormiin. mutta ehen ollu tietenkaan viela perilla. jallleen 30kg matkatavaraa mukaan ja odottelemaan jatkoyhteytta valenciaa joka saaapui KOLMEN TUNNIN paasta. kylla sita mietti etta miks helkkarissa sita teki tasta nain vaikeaa. ei se vaikuttanu paperilla nain kauhealta. olin vasyny, hikinen, uninen ja... vasyny!
kyselin taas ympariinsa ja paasin kolmen tunnin odotuksen jalkeen valencian bussiin ja pystyin taas pian alkaa nauttimaan elamasta. oli kuuma mutta oli kaunista. ja kaunista kuunneltavaa oli etenkin takapenkin ja etupenkin ja viereisen penkin ja koko bussin kaunis espanjan kielinen puheensorina jota ymmarsin! sain nukuttua bussissa ja paasin viimein perille.
suurin onnenpotku kaikessa tassa, tanne valenciaan tulemisessa on ollut se, etta mulla oli ja on paikka minne tulla, ihminen, joka ottaa minut vastaan ja kertoo mita, missa ja milloin ja kuinka. ilman josepia olisin nyt niin paljon koyhempi, tahan astiset kokemukset ja TULEVAT eritoten siis tulevat kokemukset mukaanluettuna. olen ollu taalla gimenon perheessa nyt oo... vuorokauden ja tuntu etta olisin kotona. josep on nayttany ja kertonu mulle koko ajan missa mennaan ja mita on missakin ja miten ollaan missakin. madre ja padre on ottanu minut niin ihanasta vastaan. yolla olin vain puolikas ihminen, paasin suoraa paata suihkuun ja mulle oli laitettu oma vierashuone. duschar & dormir, kaikki mita silloin illalla enaa halusin. okei, ruokaa ei saanu koko matkustuspaivana, ja kovasti minut haluttii syottaa mutta en pystyny, halusin nukkumaan. ja sain menna. sain nukkua. aamulla madre laitto aamiaisen. kavin kavelylla rannalla, padre halus nayttaa kaupunkia ja lahettiin sitte kaikki hakemaan madrea kampaajalta, ajeltiin pitkat tovit ympari valenciaa ja perhe naytti mulle kaikki paikat, tulevasta asunnosta yliopistoon.
asken syotiin. katettiin poydat ja syotii valencialaisia pahkinoita. padre haluaa kovasti opettaa mulle espanjaa ja espanjalaisia tapoja. kyselee jatkuvasta que que que, que es, que està etc. opettaa koko ajan uusia sanoja ja muuta. ruoka oli hyvin lihaisaa pastaa. noh, olen ehka turhanki vieraskorea, en kertonu kasvissyonnistanikaan... viela. tosin josep meni nukkumaan nii annoin tuliasiet suomesta madrelle ja padrelle ja mentii patiolle kahville niin juteltiin kaikkea nii kerroin kylla sitten etten mielellani syo lihaa ja etta no me gusta las patatas etc :D pero mì padre; patatas, patatas, patatas etc. hyvin ymmarsivat yskan :D madreki sano etta kun han oli nuori nii arròz, arròz, arròz... mutta sitte padre sano etta "muualla et, mutta meidan kanssamme syot kaikkea, etko? ;)" eheheh... noh, tulimme molemmat ymmerretyiksi. :))
hauskaa etta kykenee jo nyt kommunikoimaan, se vaatii vaan rohkeutta. mutta se on niin antosaa. padren huumorintaju iskee Ü
hmm. tama blogihan on oikeastaan aika hyva tapa purkaa puheripulia mika iskee kylla kovasti kun yrittaa paivan puhua viela kovin rajoitteisella sanavarastolla vierasta kielta. on se tama suomi vain nii helppoa. :)
noh. kunhan tuo josep tuolta heraa niin me lahdetaan jonnekin mokille joelle, kai semmosen kansallispuiston laheisyyteen, juhlimaan ja uimaan ja aurinkoon. huomenna taytyy tosin selvita madren paellalle lounasaikaa. menenkin tasta pakkaamaan kamat. paljoa ei onneks tarvi, vaatteiden on pysyttava pienina jos ei halua lampohalvausta...
hasta luego! mesos!
tiistai 18. toukokuuta 2010
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
sunday-random-thoughts...
asiat menee päälaelleen huokauksessa.
vuosi meni uskomattoman nopeasti. neljän kuukauden päästä olen toisen vuoden opiskelija yliopistossa, mikäli kaikki menee putkeen niin Valencian yliopistossa Espanjassa.
olisinko osannu oottaa mitään, mitä vuoden aikana tulee tapahtumaan ja mitä tästä vuodesta seuraa? en.
tapahtumarikas vuosi. henkisesti ainaki hyvin kasvattava. henkisesti vois sanoa että tähän vuoteen sisälty 20vuotta kasvun aikaa.
onko mikään kuitenkaan muuttunu?
ajattelen että ajattelen asioista erilailla kuin ennen. se muutos on kuitenki niin syvällä minussa, että se ei ole kuitenkaan muuttanut (ainakaan vielä!) yhtä paljon asioita minun ympärillä ko minun sisälä. se on harmi, mutta toisaalta ei voi odottaa asioiden tapahtuvan itsekseen tai odottaa asioitten olevan sensitiivisiä yhen muuttujan muutoksille. ihmiset pelaa omia pelejään ja pyörii omien rajojensa sisäpuolella. harva antaa muiden vaikuttaa omiin ajatuskuvioihin. harva edes yrittää vaikuttaa muihin. en ole sitä tehny joten en voi odottaa muutosta... vai olenko kuitenki?
en tiedä.
silti olisin toivonu ja toivosin edelleen pientä muutosta.. pientä energiamuutosta. oikeastaan toivosin suurta. edelleen toivon suurta muutosta.
ihan hyvä mulla on näinki. ihan hyvä. vois olla paremminki. tottakai. aina vois. mutta oikeastaan jos muilla on hyvä nyt ja näin niin... saanko toivoa muutosta?
...
paljon hyvääkin tietenki. paljosta saa olla kiitollinenki. tottakai... onko oikeastaan mikään menny _pahasti_ pieleen. ei ole. niin, ko ei ole niin miksi ihminen ei ole tyytyväinen. mutta olen mie, siis tyytyväinen. olen kyllä tyytyväinen oikeastaan siihenki että jotkut asiat harmittaa. se piettää jalat maassa ja oikeasti saa arvostammaan niitä hyviä juttuja, jotka onkin sitten oikeastaan niin ainutlaatuisia, ettei niille tee oikeutta että harmittelen jotain niinkin vähäpätöisiä juttuja mitä tässä nyt harmittelen.
...
jotkut asiat ei koskaan muutu. en taida koskaan muuttua täysin. se voi olla sitä että en halua. jos jotain oikeasti haluaa niin sen eteen on valmis tekemään paljon. mie en ole.
...
vuosi meni uskomattoman nopeasti. neljän kuukauden päästä olen toisen vuoden opiskelija yliopistossa, mikäli kaikki menee putkeen niin Valencian yliopistossa Espanjassa.
olisinko osannu oottaa mitään, mitä vuoden aikana tulee tapahtumaan ja mitä tästä vuodesta seuraa? en.
tapahtumarikas vuosi. henkisesti ainaki hyvin kasvattava. henkisesti vois sanoa että tähän vuoteen sisälty 20vuotta kasvun aikaa.
onko mikään kuitenkaan muuttunu?
ajattelen että ajattelen asioista erilailla kuin ennen. se muutos on kuitenki niin syvällä minussa, että se ei ole kuitenkaan muuttanut (ainakaan vielä!) yhtä paljon asioita minun ympärillä ko minun sisälä. se on harmi, mutta toisaalta ei voi odottaa asioiden tapahtuvan itsekseen tai odottaa asioitten olevan sensitiivisiä yhen muuttujan muutoksille. ihmiset pelaa omia pelejään ja pyörii omien rajojensa sisäpuolella. harva antaa muiden vaikuttaa omiin ajatuskuvioihin. harva edes yrittää vaikuttaa muihin. en ole sitä tehny joten en voi odottaa muutosta... vai olenko kuitenki?
en tiedä.
silti olisin toivonu ja toivosin edelleen pientä muutosta.. pientä energiamuutosta. oikeastaan toivosin suurta. edelleen toivon suurta muutosta.
ihan hyvä mulla on näinki. ihan hyvä. vois olla paremminki. tottakai. aina vois. mutta oikeastaan jos muilla on hyvä nyt ja näin niin... saanko toivoa muutosta?
...
paljon hyvääkin tietenki. paljosta saa olla kiitollinenki. tottakai... onko oikeastaan mikään menny _pahasti_ pieleen. ei ole. niin, ko ei ole niin miksi ihminen ei ole tyytyväinen. mutta olen mie, siis tyytyväinen. olen kyllä tyytyväinen oikeastaan siihenki että jotkut asiat harmittaa. se piettää jalat maassa ja oikeasti saa arvostammaan niitä hyviä juttuja, jotka onkin sitten oikeastaan niin ainutlaatuisia, ettei niille tee oikeutta että harmittelen jotain niinkin vähäpätöisiä juttuja mitä tässä nyt harmittelen.
...
jotkut asiat ei koskaan muutu. en taida koskaan muuttua täysin. se voi olla sitä että en halua. jos jotain oikeasti haluaa niin sen eteen on valmis tekemään paljon. mie en ole.
...
lauantai 1. toukokuuta 2010
"juuri kristinusko hävitti alun perin euroopasta ja yhdysvalloista monia alkuperäiskulttuureja. ikiaikaista tietoa, suuria samaaneja ja yhteys luontoon tuhottiin. tilalle annettiin usko johtajiin ja instituutioihin. nyt maksetaan hintaa tästä aivopesusta. maapallo on hädässä ja ihmiset henkisesti hukassa."
"antaminen on katoamassa maailmasta. keskittyminen omistamiseen jakamisen sijaan luo vain keinotekoisia raja-aitoja itsen ja muiden välille. käsitys ykseydestä katoaa."
"ihminen ei ole luonnon yläpuolella vaan osa sitä. alkuperäiskulttuurit elävät symbioosissa luonnon kanssa, intiaanit uskovat ruohoon, puihin ja veteen."
-Jim Poitras
"antaminen on katoamassa maailmasta. keskittyminen omistamiseen jakamisen sijaan luo vain keinotekoisia raja-aitoja itsen ja muiden välille. käsitys ykseydestä katoaa."
"ihminen ei ole luonnon yläpuolella vaan osa sitä. alkuperäiskulttuurit elävät symbioosissa luonnon kanssa, intiaanit uskovat ruohoon, puihin ja veteen."
-Jim Poitras
maanantai 5. huhtikuuta 2010
holaholahola!
viikon päästä espanjan aurinkoon! joo. reissua pukkaa taas.
justiinsa ko sai korvan paineet takasi normaaliks eikä niitä särjekään enää. niin taas lentokoneeseen.
viime reissu oli kyllä tosi raskas mutta tulevalle reissulle otan lenkkikengät mukaan. luvassa juoksua beachilla ja pientä vuoristoretkeilypatikointia ja muuta kivaa... aurinkoa ja merta! :) hyvää settiä tulossa... tähän lisäks viel etelän hedelmät. nam.
nyt pitäs käyvä tämä vkoa ainaki koulua sitte. viime vkolla ei yhtään. sitä edellisenä vielä vähemmän. jos nyt edes vähän. olen tosin saanu jo kaikki opintopisteet kasaan mutta onhan se aina vähemmäks jos vielä jotain vääntäis. aikaki kuluis paremmin. Ü
viikon päästä espanjan aurinkoon! joo. reissua pukkaa taas.
justiinsa ko sai korvan paineet takasi normaaliks eikä niitä särjekään enää. niin taas lentokoneeseen.
viime reissu oli kyllä tosi raskas mutta tulevalle reissulle otan lenkkikengät mukaan. luvassa juoksua beachilla ja pientä vuoristoretkeilypatikointia ja muuta kivaa... aurinkoa ja merta! :) hyvää settiä tulossa... tähän lisäks viel etelän hedelmät. nam.
nyt pitäs käyvä tämä vkoa ainaki koulua sitte. viime vkolla ei yhtään. sitä edellisenä vielä vähemmän. jos nyt edes vähän. olen tosin saanu jo kaikki opintopisteet kasaan mutta onhan se aina vähemmäks jos vielä jotain vääntäis. aikaki kuluis paremmin. Ü
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
McDonald’s Grilled Chicken Breast Filet (wrap): Chicken breast filets with rib meat, water, seasoning (salt, sugar, food starch-modified, maltodextrin, spices, dextrose, autolyzed yeast extract, hydrolyzed [corn gluten, soy, wheat gluten] proteins, garlic powder, paprika, chicken fat, chicken broth, natural flavors (plant and animal source), caramel color, polysorbate 80, xanthan gum, onion powder, extractives of paprika), modified potato starch, and sodium phosphates. CONTAINS: SOY AND WHEAT. Prepared with Liquid Margarine: Liquid soybean oil, water, partially hydrogenated cottonseed and soybean oils, salt, hydrogenated cottonseed oil, soy lecithin, mono- and diglycerides, sodium benzoate and potassium sorbate (preservative), artificial flavor, citric acid, vitamin A palmitate, beta carotene (color). (and don’t forget the 800 mg of sodium).
HOLY CRAP! Shouldn’t chicken breast be just one ingredient… chicken breast?! Isn’t that generally what healthy, whole food is – one ingredient?
This is not food. It’s more like what Michael Pollan would call an “edible food-like substance.”
http://laihdu.wordpress.com/
HOLY CRAP! Shouldn’t chicken breast be just one ingredient… chicken breast?! Isn’t that generally what healthy, whole food is – one ingredient?
This is not food. It’s more like what Michael Pollan would call an “edible food-like substance.”
http://laihdu.wordpress.com/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)