placebo - blind

terve.

ei jaksa, ko ei kerkiä. mutta sepustanpa nyt jotaki, vaikka pitäs lukkee filosofiaa.

piitkä vkonloppu takana, kotona. oli... no, mahtavaa. ja ei nii mahtavaa. mutta kokonaisuudessaan onnistunu vkonloppu. parasta ku koti on lähellä. parasta ku kaikki on siellä aina. sinne voipi aina mennä ja siellä on aina joku. parasta, perhe on paras.

keskiviikkona olis tentti. menen kai ihan mielellään. sieltäpä niitä pojoja saapii. pitäs vain syventyä aiheeseen paremmin. tuo filosofia on aika kinkkistä. sitä ei oikein opetella ulkoa. ekat tentit on tähän mennessä menny hiiienosti! yllätin itteni ihan. tai ehkä jopa ylitin. jatkais sammaa rattaa. Ü

tullee muute kauhea olo jos ei urheile. jos se pittää jättää välliin. ei pysty keskittyyn ja tullee kiukku. nyt on hyvä olo, kävin juoksees reilun tunnin ja salila nopean reenin tein. mukavasti tuntuu ainaki yläselässä nytte.

ei mulla oikeasti ole mittää syvällisempää asiaa. tai se johtuu nyt pysähtymisen puutteesta, en nyt joua aatteleen ja mietiskelleen. ko pittää lukkee. niin.

alan siis lukkeen.

syys"loma"--> kotiin!

piika; täti on tulossa!:)<3

tulipa tehtyä mutka kittilässä, kaukosessa ja sieltä piti tulla rolloilemaan taas mutta... meninki kotia. ja oli kivaa kivaa kivaa.

ronja oli eilisen päivän sylissä. koko ajan. oltii yhessä koko ajan. ronjako pisti unille, mie menin lenkille. ja sitte jatkettiin taas leikkejä. illalla olin ihan poikki. väsyny mutta onnellinen :D

kyllä te sitte ko saatta tuomosen pienen ihmisen teijän arkeen nii ymmärrätte. Ü

mulla on kirjolohi uunissa. yhen valelin sinapilla ja kuorrutin hampun, kurpitsan ja auringonkukan siemenillä. suolaa ja sitruunapippuria sitte kans tietenki. lohtalohtalohta. minun superruokaa. tarjoilis salaattipedillä. kaappi kyllä pursuaa kaalta ja porkkanaa mutta en jaksa laittaa. eilen söin varmaan puol kiloa punakaalta. hyväähän son, muttei joka päivä.

ei kehtaa mennä lipastolle syömään ko on ruoantekovehkeitä kotonaki. emmä nyt tuhlailemmaan aleta.

huomena olis eka luentotenttiki. ja ens vkola tentti + kirja. ja en saa itteäni otettua niskasta kiinni. en millään.

kävin kotona. kävin hämeenlinnassa. kävin helsingissä. kävin hämeenlinnassa. tulin rovaniemen kotiin.

autossa matkustaminen päivällä on aika kauheaa. varsinki ku piikaa ei voinu päästää leikkimään. kauheinta se oli sille. yöllä matkustaminen suju tosi hienosti. nukuttiin piikan kans ko possut. ajoin viimeset 90km. reilua joo. mutta... ne anto minun nukkua. olihan mulla aamulla luennolle meno. ihan kivaa olla perheen kans. siskojen kans. piikan kans. nyt on tosi kivaa olla yksin rovaniemen kotonaki ja tehä koulujuttuja. vaihtelu virkistää.

oli jännä palata hämeenlinnan lenkkipolulle. kävin kolme kiekkaa ympäri. yhteensä 15km, kahtena päivänä, toisena 5 ja toisena 10. samat naamat tuli vastaan uskopa tai älä. ihanko ei ois 2kk tapahtunu mitään. kiva lenkki oli mutta en kaipaa kaupunkia yhtään. helsinkikään ei ollu muuttunu yhtää kivemmaks. se tuntu kolkommalta mitä ylleensä. johtuu varmaa myös vuodenajastaki. on se ni hieno asua lapissa. Ü

pitäs alkaa muuten suunnitteleen tässä jo vaihtoon lähtemistä. keksiä maa. keksiä kaupunki. keksiä joku ja miettiä sitä pitemmällä tähtäimellä. siellä vois saaha raaka-aineita jatko-opiskelua varten. ahaa-elämyksiä.

mie olen kotona.
oli raskas reissu.
hirveän mielelläni olen kotona.
mieluiten lähen juuri nyt yliopistolle.
sen taidan tehdäki.

haluan nyt opiskella. ei tuo lomailu... ei se ollu nyt kauhean otollista.
jouluna sitte lomaa.
nyt mie haluan opiskella ja ottaa kaikki kiinni.

mie lähen nyt. lipastolle.

mitäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa.

ei yhtään mitään.

tekemättömyys ei sovi mulle. se ei vaan sovi. sillon tulee... mietittyä liikaa. varsinki siis ku on kyse siis siitä että on paljon aikaa, ja jonkin verran vain tekemistä. ei ole siis oikeastaan sidottua aikataulua päivässä. sehän menee siis siihen että hittoko raskasta olla tyhjänpanttina. hittoko ei innosta tehä yhtään mitään. ei innosta yhtään mikään. ei jaksa. ei kiinnosta. nukuinpa taas yli 10h mutta laitanpa päiväunille ko ei jaksa tehä mitään.

ei ei ei ja ei.

semmonen 8h päivässä ko olis semmonen aikataulu. sitte sais olla vappaala ja urheilla mielen mukkaan. ei sillaa että ei aikataulua mutta pitäs saaha ehkä jotaki juttuja, epämääräsiä juttuja, tehyksi. ei se toimi niin.

liika vapaus lamaannuttaa minut.

huomenna onki aikataulu sitten. 10-14. ruokaa. sitten 17-20. siinä välissä... hmm. ei tarvinukkaan mennä töihin ko vasta torstaina. niin siis. tuossa välissä. mitä mitä mitä. ehkä... en tiedä. mutta kuitenkin. oon ilonen edes että tuon verran koulua. pääsis elämään taas kiinni.

se on siis elämä. tällähetkellä. koulu. lipasto. se.

hyvä niin. mutta tarvin sitä sopivina annoksina, riittävinä annoksina. liian vähästä tulee vaa paha mieli.

joopasejoo.

Anna Puu - Kun olet minun

hehei.

lenkkeily on mahtavaa. puuro on mahtavaa. omenat on mahtavia. salaatti on mahtavaa. nämä kaikki tuo mahtavan olon.

aamu oli kamala. v*tutti huonot ylihinnottelut ja epäonnistuneet turhantärkeilyjuhlat vieläkin ja mentiin silliaamiaiselle mikä oli loistava. mutta pitsa... se ei kuulu sellasiin syötäväks kelpuutettaviin ruokiin, sen ei ainakaan pitäis. siitähän tulee aivan kauhea olo. se on semmosta höttyä... valkosta taikinaa... rasvasta juustoa... ekat haukut oli okei aika jees, mutta ko söi lissää. öllö olo lisäänty koko ajan. ja lopulta öllötti tosi paljon. ja se menee vyötärölle. eikä ihmisen pitäs syyä sillee että se ruoka jää roikkumaan. vaan sen verran ko kuluttaa.

oli siis hyvät jumpat ja juoksulenkit. sainkohan edes yhtä palasta kulutettua. noh. sallikaamme inhimilliset mielihalut mulleki. pitihän jotenki eilistä ruokafiaskoa jotenki yrittää korvata. mutta jätetään tämmöset niihin erityistapauksiin. öh ja öh.

en ollu kyllä syöny pitsaa varmaan vuosiin. tulipa muistutettua itelle että miksi ei.

lenkki ja kevyt terveellinen ruoka, olo on mitä mainioin:)

nyt vois venytellä ja vähä tehä semmosia opiskelujuttuja. kiitän niistä itteäni sitte joskus ko deadline lähestyy. :)