say goodbye to another day...

hei. se olen mie. muistatko.

oon ollu oikeasti muissa hommissa! en oo kerinny tänne... mitäs mie oonkaan tehny. voi. soitellu. ja käyny pitkää lenkkiä. ihana, luka tuli minua kahesti vastaan tännään lenkilä, eilen kerran. ja äsken sitte joku koputti ovveen. lukkarihan se sielä oli niitten kira-koiran kans. että lähetkö saana lenkille. hihih. ihana poika. lupasin huomenna mennä. kuulemma tavataan niillä kello viisi. piti ottaa nelli mukaan. mutta ei se pärjää kiran kans. luka käski minun lenkittää kiraaki välissä. se kuiten näköjää innostu itte!:) hienoa se! mennää siis huomenna kello viisi lukan kans lenkille. pikku hurmuri. se ku tuosta kasvaa nii saapii kyllä kovasti taistella tyttöjen kans joita tullee varmasti joka ovesta ja ikkunasta! mie ainaki jos olisin ainaki 10vuotta nuorempi niin olisin kosioreissula!

siitä tulikin mieleen. mulla on aikamoinen ongelma. ihminen. ongelmainen ihminen. kimpussa. enkä pääse eroon. ainakaan vielä. maaliskuussa sitten, mutta vasta ku vaihan paikkakuntaa. olo on välissä ihan hirveä, ahistaa ja välillä ehkä jopa pelottaa. ovet on pakko pitää lukossa. mennä ikkunan alle piiloon, ikää ku en ois kotona. puhelut on pakko torjua. kaikki lahjat on pakko torjua, ja se vasta on taistelemista. ku pietetää vaatimattomana, muttei se ole sitä! ei minua vain voi ostaa. ihan ihmeellisiä ehotuksia häätyy koko ajan olla torjumassa. se on kimpussa koko ajan. en mie pärjää sille yksin. onneks mulla on muutama ihminen joka yrittää ainaki auttaa. mutta henkisesti vähän rankkaa olla samoissa tiloissa ku tietää mitä sen päässä liikkuu. kaikki miten se kattoo ja mitä se puhuu ja kaikki se... ahistaa! en ois halunu tavata sitä koskaan. enkä mie käsitä mite se ei ymmärrä jättää minua rauhaan. miksei se lopeta... miksi se on koko ajan ostamassa mulle jotaki. ja suunnittelemassa asioita. puhhuu minun puolesta. ja minusta selän takana ihmisille minusta ja siitä paskaa. ja koko ajan muistuttaa siitä miten hän tuntee. mitä minun pitäs oikein tehä ja sanoa herrajestas. se ei vain käsitä etten mie ajattele siitä samoin! ettei se ole vain "se ikäero" minkä takia me ei voija seurustella. mie en halua edes puhua sille, edes kattoa, mite se voi kuvitella että jos se ei olis 20vuotta vanhempi mie haluaisin olla sen kans. mie en ikinä haluais olla sen kans. mie en ikinä. mie en halua ikinä ennää edes nähä sitä. en vain voi estää semmosta... minun häätyy nyt vain yrittää torjua se vielä jyrkemmin! saaha se tajuamaan. mutta niinkö eilenki kävi, tunnelma meni hirveän synkäks ja pelottavaks, ja se puhu semmosia että minu pitäs nyt sitte pelätä miten sille käy ko mie olen tämmönen... tai jotaki. ihan hirveää.

onneks mie olen kohta lähössä. mie tömistän kaikki nämä paskat pellon tomut jaloista. emmie tätä elämää täälä jää hirveästi kaipaamaan. emmie jää kaipaamaan muutako perhettä. melkolaila rehelisesti sanottuna. tai ehkä... no. jotaki aikaa tästä elosta tääällä varmaa jää kaipaamaan. muttei tätä hetkeä. haluaisin jo pois. mutta vielä vähän aikaa. kyllä mie kestän. tämä vaa kasvattaa. ainaki jollaki laila. mutta maaliskuussa mie jo lähen. elokuussa sitte vielä kauemmas. oikeastaa tavottamattomiin. ainaki joksiki aikaa. mutta se on sitte se.

nyt on nyt ja minun häätyy mennä yheksäksi töihin.

illanjatkot.

hjellou!:)

terve ihminen.

söin juuri kuivattuja luumuja. oli kyllä hyviä. eilen söin kuivattuja tunisialaisia taateleita makeanhimooni. neki oli kyllä hyviä! kertaakaan ei ole vielä tälle vuele tehny mieli ostaa karkkia jotenka loppu tästä lakosta mennee siis ku vettä vaan.

tännään on ollu hoppu päivä. nukuin pitkään vaikka laitoin aikasten nukkuu edellisenä iltana. melkee heti herätessä hääty mennä kouluun, ruokalan kautta. alettiin kuvaan abivideota. vasta nyt joo... mutta alotettiin kuiten. videohommissa meniki sitte sen verran aikaa että sieltä suoraan kävelin sitte kampaajalle. ja siellä sitte vierähti sen verran aikaa että kävelin sieltä suoraan tanssiin. no sieläki vierähti aikaa sen verran että kello oliki melkee puol yheksän ku kotia pääsin. onneks olin ottanu hedelmää ja rahkaa mukaan ni en ihan loppu ollu. kiva oli kyllä päästä suihkuun ja syömään... ei paljoa muuta ole tänhään ennää sitte kerinny! kiva päivä. ei tarvinnu tekemistä keksiä!

huomenna onkin jälleen tyhjä päivä. eikö joo pianoharjotukset on ainaki. vois kai soittaa urheiluhierojalle jos se sais minun selkää vähän vapautettua.. ai mutta onhan mulla pianoreenit illala ainaki. häätyy kyllä oikeastaan soittaa kampaajalle uuesti, häätyy vähä korjata tätä päätä... :( mutta eikhän se huominenki kuiten kulu jotenki.

viikonloppuna tööihin. juuri nyt ku tarvin ne molemmat päivät niin töitä piisaa. tyytyväinen! sitte ens vkolla alkaaki kirjotukset. aika siis kuluu nopeaaaa. sitte onki kohta ne viivin häät ja tatuointimessut. nannaa! sitte pitäski lähteä kaukomaille JOS kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. kyllä semmonen matka sais tämän likan niin taivaalliselle tuulelle. vois vaa rentoutua. olla lämpimässä... ja kaikki muu hyvä mitä se voiskaa tuua mukanaan. iha kylmät väreet tulee.. Ü

mulla ei oikeastaan tännään ole kummosempaa asiaa. tämmöstä tylsää päivänkulkulätinää vaan. mieli on säilyny myllerryksiltä jälleen tänään. ajatuksia ei oo oikein heränny ny mistään. pahoittelen. mutta joo. mie menen jatkaan sitä oksasen kirjaa nyt. onhan kelloki jo vaikka mitä. kuulemisiin.

tiistai.

i'm not a saint. i'm not a sinner.
but everything's cool as long as i'm getting thinner.

i don't know what's right and what's real,
anymore.

i don't know how meant to feel,
anymore.

Lily Allen - The Fear

hyvä hyvä hyvä biisi.

huijja tännään koko päivä melkein koulussa! tehin enkun kokkeen ja sitte meilä oli jotaki infoa abijutuista. kirjotuksista sun muuta, ja pietettii kokkous penkkareista yms. saatii abipaidatki tänään vuuuh... niin niin tuota. joo. koulu jälkkeen salille ja sieltä juoksut kottiin ja vähä eilistä aasialaista ruokaa ja raparperimansikkasoppaa. pitäs kai alkaa touhuaan muutaki tässä ny ko vain istua. mennee iha päivät ohi muuten. pitäs alkaa taas reenaan kunnola tuota kitaraa ja tehä ne pianoläksyt. ei ole vain kiinostanu.. pitäs ettiä se juttu niistä minkä takia alotinki soittaan. tehin niistäki vaa suorituksen kohteita ja meni into. hetkellisesti! olo on ihana ku pääsee soittaan, mutta se alottamine vaatii vaa ponnistelua. :/ elämä on ollu yhtä urheilua ny vaa.

oikeastaan minun häätyis tehä lista. ei tästä saamattomuuesta tule muuten mittään. elikä kaikki ne hommat jokka pittää hoitaa ni tärkeysjärjestykseen ja aikaraja kaikele! ekaks pitäs ainaki hoitaa koulu poies, ja hakea yliopistoihin ja muihin kouluun. sitte saaha kunnon lomamatka suunniteltua ja ihan varattua. ja sitte hoitaa kesätyöhommat aikatauluihin. ja hakea au-pairiksi, että sitte tulis varmasti lähettyä! (klo 18.49)

...
...

oho, mulla oli jääny julkasematta jotaki täälä näköjään. kello on tosiaan ny 20.54!:D
hmm. jäiköhä joku juttu kesken.
eipä kai. aujiii, soitin juuri akustisella skittalla pitkästä aikaa. meni sormet kippeeks. nannaa. ja tehin äsken vähä pianoläksyjäki. hölmö uus harjoteltava biisi... mutta tulipa nyt soiteltua vähäse! kyllä tämä alkaa tästä taas. jättää muutamana päivänä soittamatta ni sitä ihan unohtaa että se onki mukavaa ja tyydyttäväääääää ja hauskaa ja kaikkea.. kello on aika vähän. ja joo, ei ole koulua huomenna, MUTTA aijon silti mennä petiin jo nyt. naapurin kerttu toi mulle taas uuven kirjan, doris lessingin kirja on vähä kesken, se on enkuks, mutta luen sen myöhemmin. nyt häätyy alkaa lukkee vähä finlandia palkittua kirjaa. ehkä siitä ois hyötyä ömm, kirjotuksissa?! luin sen sofi oksasen stalinin lehmät melko nopeesti, ni uskon että tämä puhdistus mennee yhtä nopeesti. menen siis ahmimaan sen tuonne peiton alle...

kauniit unet ja illanjatkot vaan.

i'm on call.

vaihteeks tää fiilis; aikaa on pirusti, tekemistä on pirusti. veri vetää sohvalle, koneelle, tekemään ei-mitään! jotenki on vaa liikaa aikaa. ei saa mitää tehtyä.

sairaan hyviä biisejä löysin pari päivää sitte. oon niitä vaa fiilistelly enkä tehny mitään. huono olo koko ajan. tai ku alottaa päivän lenkillä ni on loppupäivä melko huono olo... kylmä ja semmonen. huooh. ehkä tämä helpottaa tästä. illala ois jumpalle meno. ja nyt kyllä... pitäs alkaa lukeen. huomenna on enkun koe. ens vkolla alkaaki kirjotushommat.

oikeastaan melko mukavaa näin välissä ku on paljon aikaa. vielä ku saa olla yksin. paljon on tullu mietittyä kaikenlaisia asioita. ja tehtyä juttuja joihin ei oo ollu aikaa. tai oikeastaan. mitään en ole tehny, suunnitellu vaa. oikeastaan. ja siis tämä fiilis, ku ei oo hirveetä kaipausta, ei surua, ei mitään vakavaa ihastumisjuttua, nii on helpottavaa! jotenki energiaa säästyy niin paljon kaikkeen muuhun. siis nyt ei ole aika ihmissuhteele, minu elämäntilanteessa. joten kaikkihan on kääntyny parhain päin. mie sen tiän että hyvin pian mie vaihan ympyröitä, mie lähen pois. en halua jäädä kaipaamaan ketään. sillä se sattuu. en kestäis. ku jos minun päässä jotaki alkaa tapahtuu niin siellä kans myllertää sitte tosissaan. keskittymine menee kaikkee ja ajatukset on koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan. nyt on aika viimisille kouluhommile. mulle itele. minun suunnitelmile. uuele elämälle. en halua että mikkään pidättelis minua. ku perheen jättäminen tuntuu jo tarpeeks pahalle.

vaikka tähän viime vuojen loppuu ja tämän vuojen alkuun on mahtunu paljon surua ja onnellisuutta, tuntuu että sitä on ny vaa vahvempi. ja oikeastaan mennee melko hyvin! fiilis on hyvä, vaikka tilanne on niin erilainen ku vertaa siihe minkä vuoks olin niin onnellinen viimeks. huomaa vaa että emmie herraa tarvinnukaa tekkee minua iloseks. mie saan sen muualtaki. se oli kai sitte erilaista onnellisuutta. kaipasin sitä aluks kovasti, ja tuntu ettei mikkää saa hymmyileen ennää.. vähään aikaan ainakaan. mutta kyllä mie jo voin hymmyillä. eikä tunnu ennää että paloja puuttuis tästä pelistä.

nyt ainoa asia mikä tekkee surulliseks on iha hölmöä etukäteen ikävöimistä. ku miettii sitä todennäkösintä vaihtoehtoa eli välivuotta.. viettäsin sen kaukana. mutta äiti lupas tulla ronjan kans käymään. ainaki kerran. ja jos mie tuun kerran käymään suomessa... Ü

melko sekavaa maanantaita vaa teileki:)

mennään naimisiin...

menin sitte yöllä naimisiin. ja kallon sisällä huutaa maija vilkkumaa - mennään naimisiin.
siis unessa tämä kaikki!

hitto mikä fiasko. jossain ihme huoltsikan vessassa hääty laittautua eikä ollu kaikkia meikkejä eikä vaatteita ja olin kaikesta myöhässä ja. hirveä ressi. vieläki. inhottavia nuo unet. ku oikeasti ressaa.
ny häätyy kuunella rauhallista musiikkia ja hengittää syvvään.

moips.

sunnuntai.

nämä päivät on pitkiä. aikaa on niin hurjasti ettei sitä osaa käyttää hyödyksi. no sain mie ainaki leivottua patrikille ja kertulle sämpylöitä. tulin just sieltä kylästä... vein uunituoreet leivät sinne ja istuttiin siinä melkee tunti kertun kaa ja pohiskeltii tulevaisuutta. ny on kuulkaas semmone tilanne että kääntyy uus sivu tässä elämässä. häätyy tehä melko isoja päätöksiä. kertun kaa tultii siihen tulokseen että paras vaihtoehto olis viettää se aupairvuosi ameriikoissa. Ü oon melko fiiiliksissä ku löysin semmosen ohjelman jonka kautta ensinnäki ei tulis kalliiks. etuja ois mahottomasti. tienais melko kivasti. näkis paljon... sais opiskellaki! ja vaikka mitä muuta. mie alan vain heti sitte miettiin että no voi ronja jää tänne.. äiti jää. mummi ja ukki. ja niin edelleen. ja alan ikävöimään jo valmiiks. mutta tiijän etten voi ellää välttäen ikävää vaa. täytyy tehä mitä tahtoo, ja sille on aika nyt! :)

häätyy kuulema kirjottaa plussia ja miinuksia ylös... kerttu sano. patrikki se vaa tuhahteli että mennee aikaa hukkaan jos en mene yliopistoon heti. mutta se onki hiukan enemmän akateemisesti suuntautunu ku mie. mie aijjon joo hakkee yliopistoon mutta tahon vuoden vapaata nyt. vuojen muualla. tehden jotain ihan muuta.

mie kuiten vielä mietin. ei laiteta vielä rasteja ruutuihin... palataan. :)

np. Juliette and The Licks - Sticky Honey !

boo.

oon jo täällä heeeei! :)
menipä ihan mukavasti ilta töissä. ei ollu kauheata ryysistä eikä hirveän vittumaisia asiakkaita. soile leipo kakkusia vaa nii jouduin hoitaa baaritiskin JA karaokepuolen ni oli vähä laukkomista siinä. ja ku en oikein tykkää vettää sitä karaokea. olen jotenki nii paikan vihatuin ko istun siinä, varsinki ku on edes jonku verran väkeä ja ihmiset joutuu vähän aikaa jonottaan lauluvuoroaan. emmie tiä kuinka rikolliseltä mie näytän mutta mie olen AINA pahis ja mie aina pistän ihmiset oottaa "monta tuntia" ja "päästän tuonki jonon ohi". vaikka mie pistän aina laput siihe järjestykseen ko mie ne saan ja annan kaikkien laulaa vuoron perrään. mutta eihän minua uskota. ja sitte kiukutellaan ja annettaan kuuluttaa monta kertaa eikä suostuta tulla laulaan sille illale ennää. lapsellista! onneks soile hoitaa ylleensä mielellään karaoken. mie mielummin sekottelen juominkeja ja porisen asiakkaile ja kerräilen laseja ja pietän paikkoja kunnossa. nuin paha ilta karaokepuolela ei eilen onneks ollu kuitekkaan... yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta. huijja ko jokku ihmiset ottaa tyhjät asiat vaa nii raskaasti ja henkilökohtasesti. mie en niinkö kehtais pahottaa mieltäni tuomosten turhanpäiväsyyksien kans mutta muistan kyllä ku sain kauheita haukkuja just laulujärjestyksestä ja muusta ku väkeä oli tupa täynä ni itku siinä tuli. ihan pieni vaa. otin liikaa itteeni. tunnustan joo että paha mieli tullee mulle vähän liianki helposti, eikä minun ois tarvinnu välittää. mutta jotenki sitä haluaa piettää työmoraalin mahollisimman korkealla ja ne hommat mitä annettaan nii tehä kunnolla loppuun saakka, eikä saaha huonoa palautetta surkeasta työstä... ja ku sitte tekkee kaikkensa eikä se tunnu riittävän ja ku ihmiset ossaa olla tosi ilkeitä, ihan vain ilman sanojaki, aikuset ihmiset vielä, ni kyllä siinä mieli saattaa vähän pahottua. mutta niin... se on vähän semmosta tuo homma joskus. ku asioihaan ihmisten kans jokka on alkoholin vaikutuksen alasina. eikä asiakhaat oikein koskaan muutenkaa ajattele työntekijöitä, useimmat ainakaa. just sitä että minkä takia työntekijät, ne jotka palvellee, tekkee asiat niinkö ne tekkee, elikä sääntöjen mukkaan. eikä ne ajattele että voi siinä tiskin takana pahottaa mielensä jos joku käyttäytyy huonosti ja nii ees päin. pahinta se on ehkä pokelle ne vaikeat asiakkaat. poke se on ylleensä se joka "vittuilee" ja on "täys kusipää" ja "homo" ja niin edes päin... ihmiset ei vaan ajattele. humalapäissään ainakaan. se tekkee nuista ravintolahommista vähän raskaampia. emmie ainakhaan jaksais nuita hommia loppuelämääni. saati että alkasin yrittäjäks ja pistäsin oman puljun pystyyn. emmie jaksais kattoa. tällaa viikonloppuhommana mie tykkään tätä tehä, ku ei ole hirveän usseesti kauhea ryysis, ja asiakkaat on melko tuttuja ja ollaan hyvässä jutussa. ja sielä tapaa paljon uusia ihmisiä ja kavereita yms. aika kulluu hyvin töissä. mutta ei tuota joka ilta. tai edes vuosia vaikka vaa vkonloppusin jaksais. tyytyväinen silti olen että olen päässy vakkariks ja saan tehä töitä. semmosta.

töissä siis meni hyvin. hih. yön vaan nukuin melko levottomasti! olikohan kenties nälkä tai tai vaa ajatuksia liikaa päässä. näin ihan sekoja uniaki mahottomasti... iha ihmeellisistä ihmisistäki. voi kauhistus.

mutta, päivä jatkuu...