vai hättäilinköhän mie. olenkoha mie kuitenki syypää tähän. tehin väärän ratkasun. ku ei minun ole hyvä näin ainakaan. emmie pääse erroon tästä. en tuosta puhelimesta, mie ootan edelleen jotain vastausta. tai jotaki. ihan mitä vain. pitääkö minun pyytää sitä viestiä anteeks. tai yrittää perua se. ko emmie halunu tätä näin päättää. vai pitäskö minun oottaa että se soittaa. ääh.. eihän se edes taistellu vastaan. ei ole sanonu sanaakaan. eikö tuo tarkota sitä että se ei välitä.
miks mie ruikutan sen perrään. tämä meni nyt aivan vituilleen.
maanantai 29. joulukuuta 2008
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
kiitos.
tämä oliki sitte tässä. se on ohi nytten. se on ohi ennen ku se kerkes alkaakaan.
ja joo. olen surullinen. iha vitun surullinen.
mitä jäi käteen. ei mitään. en saanu mitää muuta ku rikkoontuneen mielen... sydänsuruja.
emmie helposti ihastu. näköjään ku kerranki menin niin tekemään ja ihan tosissaniki vielä ihan vahingossa, niin käy näin. minua ei ole tehty onnistummaan.
se on täys kusipää.
ja joo. olen surullinen. iha vitun surullinen.
mitä jäi käteen. ei mitään. en saanu mitää muuta ku rikkoontuneen mielen... sydänsuruja.
emmie helposti ihastu. näköjään ku kerranki menin niin tekemään ja ihan tosissaniki vielä ihan vahingossa, niin käy näin. minua ei ole tehty onnistummaan.
se on täys kusipää.
lauantai 27. joulukuuta 2008
se on.
tälläkertaa se on jokotai. ja herra tietää sen. eilen sain pikkusen sanottua. sain sanottua kaiken mitä olen pitäny sisälä. sen pitäs nyt tietää mitä mieltä mie olen kaikesta. sain jopa anteekspyynnön. äijä tajus nyt tyyliin vasta että se on loukannu minua. halus että tänään jutellaan ja... niin. eipä oo soittanu. mie meen heti halpaan. heti.
perjantai 26. joulukuuta 2008
tänään herra maistaa omaa lääkettään.
puhelin on soinu. aika monta kertaa. ja tekstiviestiki. se on harvinaista herralta.
tänää herra on omassa sopassaan. MIE en oo tännään tavotettavissa. mie EN tännään ruikuta. EN ole surullinen. EN ole ikävissäni. :) mulla on tänään KIIRE. ja "huono hetki" ja "vituttaa" niin en voi vastata puhelimeen. jos herralla sattuisi oleen tänään aikaa ja halu ilmottaa siitä nii harakoille menee. sillä mulle ei tänään sovi. :) minen oota kädet ristissä hetkeä ku herralle sopii.
tänää herra on omassa sopassaan. MIE en oo tännään tavotettavissa. mie EN tännään ruikuta. EN ole surullinen. EN ole ikävissäni. :) mulla on tänään KIIRE. ja "huono hetki" ja "vituttaa" niin en voi vastata puhelimeen. jos herralla sattuisi oleen tänään aikaa ja halu ilmottaa siitä nii harakoille menee. sillä mulle ei tänään sovi. :) minen oota kädet ristissä hetkeä ku herralle sopii.
maanantai 22. joulukuuta 2008
i just woke up from a fuzzy dream...
no niin. jälleen asiat ovat toisin kuin eilen. tiijättäkö voi että kuinka puhuminen auttaa. mie voin syyttää vaan ommaa mielikuvitusta kaikesta surusta. tai siis, no en pelkästään sitä, mutta se on pahentanu vaan huonoa tilannetta. herra selitti kaiken hyvin... eilen. puhuttiin pitkään. kerto ymmärtävänsä. ja olevansa pahoillaan. ja kaikkea. sulin ? mie se tässä olen vain hättäilly. tiesin ihan hyvin että se on töissä. ja sillä on kiire viikko. no se oli se viikko. nyt on uusi. ja paljon parempi! ronja ja taneli ja tiina ja santtu tulee tänään. ja passatti! jee. herra tullee ainaki aattona käväseen ja joulupäivänä ehkä paremmin :o ?! olis kiva. mie olen töissä ni jos se laulais mulle parit biisit ja sitte mentäis meille... :P
illala en unta saanu ku odottelin ajan kulumista. Ü periaatteessa voisin huomenna mennä rolloon. ja tulla aattoaamuna kotia. tai... okei. enpä hätäile. mihin mulla edes on kiire :o eihä tässä ole muuta ko aikaa, valmiissa maailmassa. kyllä aikaa riittää sitte on ko... sille on aika :o :D
tälle päiväle pitäs keksiä jotaki aktiviteettiä ni aika kuluis. urheillu olen joka päivä, tänään ei hurjasti innostais. hmm. no mutta. kuulema.
illala en unta saanu ku odottelin ajan kulumista. Ü periaatteessa voisin huomenna mennä rolloon. ja tulla aattoaamuna kotia. tai... okei. enpä hätäile. mihin mulla edes on kiire :o eihä tässä ole muuta ko aikaa, valmiissa maailmassa. kyllä aikaa riittää sitte on ko... sille on aika :o :D
tälle päiväle pitäs keksiä jotaki aktiviteettiä ni aika kuluis. urheillu olen joka päivä, tänään ei hurjasti innostais. hmm. no mutta. kuulema.
sunnuntai 21. joulukuuta 2008
lauantai 20. joulukuuta 2008
question.
miksi tulit ja sekotit ihan hyvän arjen. ja ihan hyvällä mallila olevan... minun arjen.
tai siis. parempi olis ollu etten ois tavannu koko ihmistä.
niinkö mie sanoin aikasemmin, tämä on niitä asioita jokka tekkee ihmisen kaikista onnellisimmaks JA kaikista surullisimmaks. onnettomimmaks. ja että kaikki siltä ois samantekevää. onhan se niinki. en vaa ole nii vahva että kykenisin onnettomuuteen. en jaksa sitä. en pysty siihen. tai en halua olla semmonen. mielummin näköjää olisin vaa sellasessa välitilassa. semi-onnellinen. on elämässä paljon muutaki. mulla on paljon muutaki. se on se yks juttu vaa, se pieni kolo, joka löyty minustaki. semmonen paikka tuomosille.. no enivei. olen sanonu myös senki etten laita itteeni alttiiks suruile ja haavoile ja loukkauksille ja kaikele muule sille. näkkee sen nytteki ku en suojannu itteäni tarpeeks. juutuin tuomoseen.. ihmiseen. eikä missää vaa ole järkeä. tai siis ei ole järkeä olla juuttunu. ei mittään. ei mistään voi tulla mittään. se on ollu nyt niin erilainen. jäinen. ja olo on ollu paska. eikä minun tarttis tuntea oloa paskaks ko en ole tehny mittää ansaitakseni semmosen olon. tämä on siis ihan tyhmää. vai onko se tyhmää että etin tästä järkeä :o . mie vain.. olen semmonen. tartten järkevyyyttä. enkä kaipaa kylmiä ihmisiä lähele.
tämä on nyt vain aiheuttanu mulle ihan turhaa päänvaivaa ja ikävää ja väsymystä ja turhautumista. oisin niin hyvin voinu välttyä tältä. miks se on aina mie jolta veethää se matto alta. tässä täytyy olla jotaki muuta. emmie voi aina ite aiheuttaa tätä. emmie voi aina vain päätyä saikkaamaan ihmisten kans jotka ei ole mulle hyväksi.
hättäilenkö mie vain. ehkä en vain tiijä mitä se yks ajattellee. tai... ko se on ollu etänen. ko sillä on ollu kiirettä. vai onko se vain muuttanu mieltänsä. onko se vain.. samalainen sitteki ko muut.
niin. sanoin ja sanon vielä kerran että en jää ruikuttaan. tämä selvästi vaivaa minun päätä ja paljon. yrittäny olen olla ajattelematta koko asiaa mutta.. niin. nyt alotan uuestaan. mutta sitä mie vielä että miks asiat muuttuu niin nopeasti. viikko sitte olin onneni kukkuloilla. aivan siis ihan siis... niin. olin. se jälkeen oon tippunu ja kippeesti takasi arkeen. liian nopeasti.
ihan tiättäkö paskaa tämä. Ü
mutta emmie tämän anna minun joulua pilata. se saapii olla omassa arvossaan jos haluaa. menkööt ja tehkööt. ei minun elämä tähän kaaju. kai mie sitte ansaitten parempaa. äsh, kuulostaapa lopulliselta. taijjan päässäni edetä hiukan nopeampaa ku mitä aika oikeasti kulkee. emmä päätä mithään. katoma. huijja minua.
tai siis. parempi olis ollu etten ois tavannu koko ihmistä.
niinkö mie sanoin aikasemmin, tämä on niitä asioita jokka tekkee ihmisen kaikista onnellisimmaks JA kaikista surullisimmaks. onnettomimmaks. ja että kaikki siltä ois samantekevää. onhan se niinki. en vaa ole nii vahva että kykenisin onnettomuuteen. en jaksa sitä. en pysty siihen. tai en halua olla semmonen. mielummin näköjää olisin vaa sellasessa välitilassa. semi-onnellinen. on elämässä paljon muutaki. mulla on paljon muutaki. se on se yks juttu vaa, se pieni kolo, joka löyty minustaki. semmonen paikka tuomosille.. no enivei. olen sanonu myös senki etten laita itteeni alttiiks suruile ja haavoile ja loukkauksille ja kaikele muule sille. näkkee sen nytteki ku en suojannu itteäni tarpeeks. juutuin tuomoseen.. ihmiseen. eikä missää vaa ole järkeä. tai siis ei ole järkeä olla juuttunu. ei mittään. ei mistään voi tulla mittään. se on ollu nyt niin erilainen. jäinen. ja olo on ollu paska. eikä minun tarttis tuntea oloa paskaks ko en ole tehny mittää ansaitakseni semmosen olon. tämä on siis ihan tyhmää. vai onko se tyhmää että etin tästä järkeä :o . mie vain.. olen semmonen. tartten järkevyyyttä. enkä kaipaa kylmiä ihmisiä lähele.
tämä on nyt vain aiheuttanu mulle ihan turhaa päänvaivaa ja ikävää ja väsymystä ja turhautumista. oisin niin hyvin voinu välttyä tältä. miks se on aina mie jolta veethää se matto alta. tässä täytyy olla jotaki muuta. emmie voi aina ite aiheuttaa tätä. emmie voi aina vain päätyä saikkaamaan ihmisten kans jotka ei ole mulle hyväksi.
hättäilenkö mie vain. ehkä en vain tiijä mitä se yks ajattellee. tai... ko se on ollu etänen. ko sillä on ollu kiirettä. vai onko se vain muuttanu mieltänsä. onko se vain.. samalainen sitteki ko muut.
niin. sanoin ja sanon vielä kerran että en jää ruikuttaan. tämä selvästi vaivaa minun päätä ja paljon. yrittäny olen olla ajattelematta koko asiaa mutta.. niin. nyt alotan uuestaan. mutta sitä mie vielä että miks asiat muuttuu niin nopeasti. viikko sitte olin onneni kukkuloilla. aivan siis ihan siis... niin. olin. se jälkeen oon tippunu ja kippeesti takasi arkeen. liian nopeasti.
ihan tiättäkö paskaa tämä. Ü
mutta emmie tämän anna minun joulua pilata. se saapii olla omassa arvossaan jos haluaa. menkööt ja tehkööt. ei minun elämä tähän kaaju. kai mie sitte ansaitten parempaa. äsh, kuulostaapa lopulliselta. taijjan päässäni edetä hiukan nopeampaa ku mitä aika oikeasti kulkee. emmä päätä mithään. katoma. huijja minua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)