keskiviikko.

kämppä on taas täynnä saksalaisia.. tai itävaltalaisia. ja sakslalaisia. tai jokotai. tai molempia. kielikurssit on täynnä saksalaisia. tytöt joiden kans olen viettäny suurimman osan vapaa-ajasta on saksalaisia. tunnen kohta enemmän saksalaisia ko espanjalaisia vaikka olen... espanjassa. niitä kai vain on paljon ja ne kaikki haluaa espanjaan. mietin kyllä että olis ihan siisti osata tuo saksaki. ei se voi niin vaikeaa olla. johan tässä on tullu puolessa vuodessa yks muuki kieli lisää. ehkä odotan ens syksyyn ja alan opiskeleen sitä. täytyy vaan muistaa pitää yllä kaikkea muuta. jännä kokeilla täällä yhtäkkiä vaihtaa ruotsiin ja sanoa samat asiat ruotsiksi mitä miettii päässä espanjaks. ei ole niin hirveän helppoa. menee hyvin pitkälti sekasin kaikki... siskon ollessa kylässä jopa suomeen vaihtaminen oli kummallista, sanat takelteli ja puhuin hölmöä suomea niinkö englannin kielen sanajärjestykselä. moni sana tuli vain englanniks. englanti se on täällä vähän niinkö se native-language, suomi on joku juttu vaan jota harrastan siellä lapissa, täällä kokeillaan ensin espanjaks ja sitte huokastaan että tuo puhuuki englantia. kauhistus jos englanti ei sujuis. mitä ihminen silloin tekee? englanti + espanja on kyllä kingi-yhdistelmä.

--

olen ollu liian laiska tänään. 15.30 alko kielikurssi, päätty 17.15 ja 17.30 olis ollu politica social" yliopistolla. en menny! päättelin että ku ei ollu kaupunkipyöriä tarjolla myöhästyisin ja se olis epäkohteliasta ja olisin vain taaakka koska tänään oli luvassa debatointia espanjan hyvinvointimallista niin muiden olis pitäny ponnistella ymmärtääkseen minun espanjan poliittista sanavarastoa. enkä menny edes joogaan! se olis ollu nyt. en ollu maanantainakaan ko sisko oli kylässä. mutta... ai ni. maanantai oliki pyhä. mutta kävin kuiten aamulla aikasin juoksemassa ja tosiaan paikat huutaa hallelujaa nyt niin en olis kyennykään.. siis joogaan. se ihana opettaja pistää koko kropan värisemään joten ehkä.. ehkä hyvä päätös levätä. olen vain niin just tämmönen. jos mulla on aikalaila löysä aikataulu niin sitte skippailen niitä vähimpiäki juttuja. jos olis tiukka aikataulu repisin itteni äärirajoilleen ja suorittasin kaikki. missä on se keskitie...

--

asiasta kukkaruukkuun. mikä se on se kulttuurishokki. ko kaikki siitä puhuu ja mie väitän vaan että ei se minuun ainakaan ole vaikuttanu. mutta olisko kuitenki. onko se sitä tai liittyykö se siihen ko välissä tuntuu että on niin ikävä että sattuu? tuntuu että olen itsekäs, enkä välitä läheisistäni ko lähin näinki kauas hankkimaan kokemuksia, siis hankkimaan jotain joka hyödyntää/rikastuttaa VAIN minua? sitä ko tuntuu että asiat hoituis paremmin suomessa? ajattelutapaa että kuinka tämäki maa, espanja, on kehitysmaa verrattuna kotosuomeen? ku tuntuu etten ole mikään enkä kukaan, kukaan ei ymmärrä minua eikä välitä mistä mie tulen ja mitä mie ajattelen? onko se sitä turhautumisen tunnetta ku tuntuu ettei nämä aina anna mulle mahdollisuutta tehdä itteäni ymmärretyks mulle vieraalla kielellä? onko se sitä että välissä tekee vain mieli tehdä niin kuten tuntuu että sydän ja pää sanoo, että lopettaa tämä ajan tuhlaaminen täällä yksin ja mennä sinne missä olet jotain ja missä sinusta välitetään ja sinun olemassaololla olis väliä?

jos se on kaikkea tuota, niin okei, olen mie kärsiny kultturishokista. mutta häätyy olla järkevä. kaikki tuo kuulostaa paljolta ja osin sietämättömältä, mutta pitää muistaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. ja ei piä unohtaa mitä kaikkea merkittee viettää vuosi vieraassa maaassa, opiskella vieras kieli ja tutustua vieraaseen kulttuuriin, ja "kokeilla" tavallaan elää niinkö jotkut muu toisenlaisessa maassa, kaupungissa, kulttuurissa, ja samalla säilyttää mahdollisuus palata takaisin omaan normaaliin elämään. kuinka paljon kaikki tämä voikaan rikastuttaa? ja se ikävöintiki, kuinka paljon seki kertoo mulle tietyistä asioista ja arvoista, kuinka seki pistää arvostamaan joskus itsestäänselviä asioita. eikö nämäki syyt on hiukan rohkaise elämään ja nauttimaan ajasta joka voikin merkitä enemmän minulle itselle kuin lähimmille. ja perhettähän ei tämmösistä "lyhyistä" poissaoloista kadota. ei perhesiteet tämmösestä löyhisty. mulle henkilökohtasesti tämä matka tähän saakka on tietylä tavala ainaki lujittanu minun suhetta minun isovanhempiin, oikeastaan minun ainoisiin isovanhempii mitä on tosiasiassa on. se että mummi ja ukki soittaa mulle tuhansien kilometrien päästä saa arvostamaan joka sanaa, lausetta ja ajatusta jotka he minun kans jakaa.

tähän on hyvä lopettaa.

ai niin.. sallamaria unohti tuua uuden DE:n levyn. hmm. olen oottanu sitä levyä noooin 3kk. joo-o, ärsytti. mutta, kokeilinpa sitten taas vaikka "tiesin" tuloksen että no jospa spotify antais mulle kerranki periks. ja mitäs, DE oli saapunu spotifyyn! ei varmasti ole ollu aikasemmin... nyt oli. ja melkein itku tuli. niskakarvat on pystyssä., kaikki keikat, kaikki ajomatkat, kaikki ne festarit, illat... kaikki tuli jotenki niin lähelle. tämä ei auta yhtään tätä minun kaipausta. kaipaan nyt parasta ystävääni, jonka kans DE-fiilisten jakaminen on kaikista aidointa. kultaaki kallliiimpaaa...

don't cry for me argentina! don't cry for me, don't cry for me! ... sooooooo, i'm so cold... -So Cold

tiistai.

hmm. mitäs sitä nyt. mitäs tässä onkaan tapahtunut...

hmm. ai niin. sisko oli kylässä. jotenki sen läsnäolo veti mielen takasin suomeen. tuntu että olis ollu jossain ihmeen välitilassa, ei suomessa mutta ei täälläkään, valenciassa. oli välissä niin kotosaa ja välissä tuntu että oli ihan vieraassa paikassa. no. palautuminen tapahtu yhtä nopeasti. sisko lähti ja mie olen jälleen täällä, espanjassa. koti-ikävä on ihan mieletön! ens kuussa jo lähden käymään kotona. 18.pvä joulukuuta. 1,5kuukautta! se on lyhyt aika mutta odottavan aika on pitkä. toivottavasti saisin kotoa lisää virtaa ja motivaatiota vaihto-opiskeluun. tämä syksy on menny jotenki ihan ohi... koulun kannalta. ainoa kurssi josta olen kiinnostunu on espanjaks ja nämä yliopistotekstit ei ole mitään helpointa luettavaa alle puolen vuoden espanjan opiskelut omaavalle... yritän selvitä.

olin taas varavanhempieni luona lounaalla eilen. oli todella lohdullista. heti haastateltiin olenko muistanu syödä ja mitä olen syönyt ja mitä olen tehny, miten koulut ja niin edelleen. ihanan huolehtivaisia... sovittiin tulevista kulttuuriviikonlopuista ja tehtiin selväks että he on edelleen siellä kun tarvitten niitä tai haluan tulla kylään. lounaan jälkeen tähteet pakattiin tietenkin mukaan jotta olisi lounas tällekin päivälle. kuinka kultasta... espanja sujuu muuten todella hyvin, ainaki Gimenoiden kanssa ku he muistaa artikuloida ja auttaa minua sanojen kans. tuntuu hyvältä ymmärtää ja kommunikoida. onneks mulla on tämä varaperhe. olisin muuten niin hukassa.

nyt pitäs yrittää lukea "politica social" kurssia varten muutamat tekstit. ne vaan ei ole lyhyitä eikä helppoa kieltä... vaikeaa. taidan kuitenki säästää huomiselle ja valmistautua tanssitunnille. mulla on kahesti viikossa Funky-tanssitunnit ja jooga. tykkään piettää itteni aikataulutettuna, muute minun aika valuu hukkaan.. ja ihana olla ohjatuilla tunneilla pitkästä aikaa.

olispa mukava olla kotona, ulkona olis lunta ja pimeää ja kylmää, olis takassa tulet, olis kynttilöitä ja koko perhe koossa.

buenas.

taidan tykätä tästä kaupungista todella paljon. se että koko ajan tapahtuu, ihmiset on ulkona, kaduilla, puistoissa tekemässä juttujaan tai esiintymässä muille, näyttämässä taitojaan on jotain mikä on mulle tosi uutta. aina jos haluaa kuulla musiikkia, nähä tanssia tai muuta, ei tarvi muuta ku mennä puistoon, johon on kämpiltä n.500m, ja sieltä löytyy aina jotain.

se on täydellisin puisto mitä olen ikinä nähny (nii tv:ssä ku tosielämässä). no, ei ole paljoa kokemusta suurkaupunkien puistoista, mutta tässä on kaikki mitä MIE tarvin.

se on oivallinen juoksijoille, pyöräilijöile, koiranulkoilutukseen yms. on kivistä alustaa, mutta on myös "metsäpolkua" juoksijoile jotka välittää polviensa hyvinvoinnista :P

siellä on puita, siis PALJON puita. se on niin vihreä ja vehreä. siellä on suihkulähteitä joissa silmä lepää. etenkin palau de la musican edessä on suuri suihkulähdeallas jonka suihkulähteet usein pitää "tanssiesityksiä" kuuluisten klassisen musiikin klassikoiden tahtiin. ja pimeällä esitykseen kuuluu myös valoshow. kaikki tämä ilmaseks tietenki :P
siellä on lintuja, eritoten papukaijoja! vihreitä! ainaki paikallinen ystävätär sano että ne on "parrots". jonkumoisia kaijoja ainaki. upeita. eksoottisia suomalaisen silmään...

siellä on ainaki 2 skeittiparkkia. voi kui monia tunteja siellä vierähtääki ku vaa kattelee poikien temppuilua. VARSINKI ku osa on todella taitavia. bmx-pyöräilijöitä, voltteja, temppurullaluistelijoita, ramppeja, graffiteja.. vau.
puistossa on aina ihmisiä. AINA. ja se tarkottaa että jos haluaa yleisöä, se on oiva paikka. tänäänki siellä oli Capoeira-ryhmä hakemassa julkisuutta, tekemässä hommaansa tutuksi. niilä oli musiikkivehkeet mukana, rummut ja semmoset jousen näköset soittimet ja äänet avattuna. ne taputti ja rummutti tahtia ja laulo (luultavasti portugaliksi) ja samalla aina kaks "taistelijaa" piti lyhyet performanssit. potkut oli korkeita ja ne voltit! ne voltit! kovalta alustalta ponnistus ja voltti ilmassa, korkealla ilmassa!! kärrypyöriä, käsillä seisontaa. vau. todella todella vaikuttavan näköstä touhua. jätkät oli mielettömän taitavia. ja missä kunnossa. huhhuh. no. lahjakkaita miehiä ja tunnelma oli musiikin ansiosta aivan mieletön. yleisö taputti mukana ja niin edelleen. kiinnostuin kovasti... ni ja yhtä näistä "taistelijoista" pisti minun läsnäolo kovasti hymyilyttämään;) sain heilutuksetki ku jatkoin lenkkiä. hihih.

musiikkia puistosta löytyy kans aina. tänään esimerkiksi oli tämä capoeira-ryhmä ja joku herra soitti yhdellä sillalla säkkipilliä. ihan mieletön versio jostain tunnestusta laulusta. mieletöntä kuunneltava. jotkut harjottelee saksofoonejaan siellä. on myös joitain rumputunteja joissa eläkeläisrouvat harjottelee rytmejä nuoren afrikkalaismiehen kans. näihin liittyy myös useasti afrikkalaista tanssia esittävät ryhmät.. kitaran soittajia on kans. mm. MIE :P siellä on tosi lepposta mennä jammaileen hyvällä säällä. olen nähny kans yhen sähkökitaransa kans siellä harjottelemassa, un-plugged tosin :D

mieletön puisto. yhellä alueella järjestetään kaikenlaisia festareita, vasta oli mereneläväfestarit jotka jatku ainaki viikon. jne.

jardin de turia; lo quiero.

---

olin eilen espanjalaisen ystävättäreni luona. voi että rakastan sen vanhempia! ne on niin ystävällisiä. etenki äiti. se artikuloi mulle aina puheensa ja on kauhean kärsivällinen ja auttavainen minun espanjan kans. se kokkaa aina ja haluaa opettaa mulle kans sen reseptejä ja näyttää mulle klassikkoelokuvia. toissa kerrala sain siltä espanjalaisen kitara-CD:n. eilen isäntä kokkasi erikoistaan eli tortilla de patatas. hyvin tyypillinen espanjalainen ruoka. mutta ei ole tosiaa se tortilla minkä me suomessa tunnetaa. se on munakas jossa on paistettua perunaa sisällä. en oikei välitä potuista enkä munakkaista mutta TÄMÄ, tämä Quiqen tortilla, eeee ME ENCANTA! todella hyvää. oli myös tortilla de verduras, jossa oli kasviksia sisällä ja kypsennettyjä herkkusieniä & paprikaa. todella hyvää. edellisenä kertana emäntä teki Fideuaa, joka on niinkö paella, mutta riisin tialla on ohutta makaroonia. en oikein välittäny siitä. mutta siinä oli sepiaa ja merluzaa, siis kalmaria ja kummeliturskaa ja katkarapuja, ne oli hyviä. katottiin tämän ystävän kanssa elokuvaa ja syötiin siis illallinen. oikein mukava ilta.

--

siinä kaikki nyt vaihteeks. tai ei kaikki, ei edes murto-osa, mutta kaikki mikä nyt inspiroi kirjottamaan. :)

hasta pronto.

un besito, saana.

voin jo paremmin!

god i love running...

kaikki järjestyy! palaan asiaan myöhemmin.

huija ko onki vaikeaa. nimittäin lepääminen.

joudun ehkä tunnustamaan että olen ehkä juossut liikaa. liian pitkiä lenkkejä liian lyhyellä levolla. nimittäin palautumista ei tunnu nyt tapahtuvan ollenkaan. jalat tuntuu koko ajan siltä että olis justiinsa juostu se 12km. portaat on hankalia. jalat vaa yksinkertasesti painaa satoja kiloja. lepäsin eilisen, yleensä ajattelen sen yhen päivän tekevän tempun. mutta tänään... ei puhettakaan. tilanne on ihan sama. suunnittelin jo innoissani lenkkiä ja kuvittelin sen olevan yhtä helppo ko aina mutta jouduin jäämään kotia. emmie näilä jaloila lähe mihinkään. sen tietää mitä se juokseminen sitte on. se on väkinäistä, eikä tosiaan mikään lennokas lenkki ole luvassa..

kuinka vaikeaakaan voi olla vaan olla. levätä... hirveän vaikeaa. pää mennee sekasin.

tiän että tämä on vain hyväksi mulle mutta... semmonen luhistumisen tunne on vain niin kova. haluan saaha jalkani takasi.. ehkä siis lepään. harmi juttu.

Xatíva.

oltiin päivä kuopiolaisen lääkistyttö-Suvin kanssa läheisessä "kylässä" joka oli kyllä pieni kaupunki.

ennen lähtöä tosin myös tapahtu jotain. heräsin viideltä. nousin ylös. olo oli aika kummallinen... tuntu vaan että on noustava ylös. tietokoneen laitoin päälle, facebookki auki ja eka juttu mikä tulee vastaan on päivitys lipuista jonka sarkku oli ostanu kotia. tuli ihan hirveä kiristys rintaan ja eksyin sitte vertailemaan pariks tunnin lentojen hintoja ja pohtimaan lentopäiviä. ne tuli ko jotenkin taivaanlahjana tosi helposti ja halvimmat lennotki vaan jotenki ilmesty. eikä ollu edes monen vaihdon eikä odottamisen lennot. ja.. no. ostin tietenki ne. ne lennot. olen yli 2vkoa suomessa. ja mikä olo sen jälkeen.. olisin voinu vaikka lentää. oli nii kevyt ja helpottunu ja hyvä olo.

mie uskon kaikenlaiseen johdatukseen ja kohtaloon ja tarkotuksiin. nuitten lentojen takia mie heräsin. se oli jotain mikä piti tehä. ja sehän hoitu hienosti.

jotenki nyt on taas hirveän helppo olla täällä ko tietää että kotia pääsee kyllä taas kohta.

tosiaan. lentoja vertaillessa herätyskello soittiki sitte että herätys ja reissun päälle. kävelin keskustaan ko ajattelin että lepopäivä ni häätyy saaha pakolliset kilometrit kuitenki teholiikuttua. haha. koko päivänä muuta sitte tehnykään ja nyt särkee jalkoja ja väsyttää niin tuhottomasti.

mentiin junalla noin 50km päähän valenciasta tämän suvin kanssa. maisemat vaihtu aika maalaistunnelmiin melko nopeasti. ilma tuoksu ja tuntu ihan eriltä ko kaupungissa. kiivettiin sitte semmoselle "vuorelle" ja mentiin kattomaan semmosta linnotusta. se oli aika hieno... (kuva yllä)

nousujen, ihastelujen ja laskujen jälkeen mentiin syömään pikkukahvilaan miekkakalaa ja kummeliturskaa ja suklaamoussea ja palattiin valenciaan. no, mie en vielä lopettanu pitkää päivääni vaa jatkoin keskustaan ja pyörähtelin muutamassa liikkeessä ja kävin taas syli tyhjänä ihastelemassa valtavaa ekomarkettia. ahh. keskustasta kävelin vielä kaupungin puistoon ja menin levähtämään skeittiparkkiin ja seku katteleen poikien temppuilua. siinä vierähtiki se loppu mitä illasta oli jäljelä. skeittaus on mieletöntä katteltavaa ku pojat osaa jotai. ja sitte siinä oli temppupyöräilijöitä ja temppurullistelijoita. oli tosi viihyttävää:D

hyvä että pääsin enää jaloilleni ko alko viiletä ja päivä kävi pimeäks. raahauduin vielä kävellen kämpille ja olen niin poikki. vuorilla oli yli 30astetta ja tuli hikoiltua ja patikoitua ja patikoitua vielä kaupungissaki ja... nyt haluan suihkuun ja jalkahieronnnnnan!