(La Sagrada Familia)que viaje!
olishan sitä pitäny tajuta kui hurjaa tulee ku alkuki oli nii hankala:D reissunhan piti startata 3.12 MUTTA... saatiin viettää hermostuneita tunteja lentokentällä turhaan. taululta näki lennot, vaan muutama oli peruttu, niin peruttu TAULULLA. vihaset ibizalle matkaajat ei ottanu peruutusta kovin keveästi ja se pisti toivomaan kyllä kans ettei olis ongelmia ku ei jaksais säätää... sitä on jo kerran MELKEIN jääty kentäle tulivuori + tuhka -kompleksin takia ja semmonen on vain turhauttavaa. vaikka ongelmahan ei nyt ollu suuri ko matkaa oli vaa viereiseen kaupunkii, ei maasta toiseen.
nooo, joku tunti ku lento oli jo ollu myöhässä nii en muista mitä tapahtu mutta tuli ilme että mikää kone ei lentäis espanjassa sinä iltana. lentäjät oli ilmottautunu joukola sairaiks. JA espanjaan julistettiin sitte hälytystila. no... turhauttavaa? ei toki maata kaatavaa mutta turhauttavaa ja ressaavaa. ei muuta ku viimosilla
metroila takasi kämpile ja ettimää vaihtoehtoja; junat tietenki täynä! olihan vapaapäivät koko espanjassa joten.. bussiin saatiin viimoset paikat. starttaus olis siis seuraavana päivänä.
ja eihän se uus lähtökään kovin helppo ollu. bussi lähti klo 13 ja mie nukuin 11 asti koska puhelin ei herättäny. onneks jo 11 heräsin. kiire tuli tietenki. piti tulostaa bussiliput yms. mikä parasta, liput oli semmosessa formaatissa että istuskelin varmaa 45min locutoriossa intialaisen häiskän kans lataamassa jotain ohjelmaa jolla saatais liput auki ja tulostettua. kello oli jo liikaa ku homma hoitu. kaikenlisäks muka lähin metrolla liikenteeseen. kello oli jo nii paljo että lunastin ostamalla lipula itteni samalta asemalta ulos ja otin taksin. kerkesin! :D löydettii bussi barcelonaan ja eiku matkaan.
(Casa Mila)bussimatka kesti 4h mutta meni hurjan nopeasti. vasta siinä istuskellessa ja maisemia katellessa tajus kui sitä oikeesti on poissa kotoa. helppohan se on hengailla täälä valencian kaupungissa ja kotona koneella ja tehä elämä helpoks, ei se tunnu arkea kummemmalta eikä kaupunki tunnu niin "toisesta maasta" olevalta. mutta tuone maaseudulle ku menee ajelemaan niin kyllä, ei tämä suomi ole. luonto on niin erilainen. kymmeniä kilometrejä valencian kaupungin ulkopuolella on vaa appelsiineja appelsiineja appelsiineja... saakelisti appelsiineja. luonto ei ole kovinkaa vihreää, maa on aika kuiva ja puut pensasmaisia. maa ei ole ollenkaa tasasta vaan mäkistä ja "vuoristoista" "vaaramaisella" tavalla :D mentiin aika pitkälti tottakai rantaa nuollen joten ajoten maisemat välimerelle oli melko sanoinkuvaamattomat. meressä on vain jotain niin suurta.. se energian määrä mitä se tuo on niin uskomattoman tuntosta.
en meinannu malttaa istua ku alko tuleen kylttejä että "barcelona, catalunya". kaupunkia sai ajaa kans piiiiitkään että saapu keskustaan. ei saavuttu tosiaa mihinkää tampereelle vaan oikeaan, kunnon kaupunkiin. nähtii jo heti bussista sagrada familia, se ei tosiaan ole mitää mikä vois jäähä huomaamatta. se... se on valtava. se oliki ensimmäinen kohde sen jälkeen ku kartan avulle vaelsimma asemalta La Ramblalle, Placa Reailin Kabul-reppureissaajien hostelliin. asuttiin siis ihan barcelonan ytimessä, josta oli aika loistavaa lähteä tutkailemaan kaupunkia. check-inin jälkee vaa vauhilla kohti gaudin ikusta projektia.
se oli sanoinkuvaamattoman upea. se on niin suuri ettei sitä pienen pieni saana oikein ymmärrä. se on niin täynnä yksityiskohtia ettei niiden tutkailemiseen päivä riitä. se on nähtävä. kuvat ei vain tee sille oikein oikeutta mutta yritin.
La Sagrada Familian jälkeen käytiin salaattibuffeesa syömässä kalliisti (:|) ja se oli kauheaa.. olin aamulla kiireessä ehtiny vetästä muutaman appelsiinin ja sain otettua muutaman linkkariinki ja lisänä tähän muutama viikuna koko päivänä niin kaipasin ruokaa! ja mikä oli auki oli salaattibuffee joka oli kallis, tarjos hyvät salaatit kyllä mutta myös lämmintäki ruokaa, pehmeitä ranskalaisia ja kaupan-pitsapohja-pitsaa ja kanankoipia. kauhistus. söin sitte PALJON papuja... ja salaattia.
sitte jatkettiin Gaudi-pyhiinvaellusta ja käveltiin Casa Milan ohi (kuva aikasemmin). Ja samalla kadulla oli tietenki myös erehdyttävän Gaudi, Casa Batllo.
uskomaton rakennus tämäki. siinä on rakennusmiehet kironu ku on tuota väsänny. en osaa kuvitellakaan.
käveltiin oikein turisteina La Ramblaa ja tajuttiin sitte vasta kuinka täynnä se kaupunki olikaan. se ihmispaljous oli uskomatonta. HUH!.
ihmiset kasautu jatkuvasti erilaisten katutaitelijoitten performansseja seuraamaan ja sillon ei toivettakaan että mahtuisit jostain välistä pujahtamaan. oli steppaajia, jonglöörejä (niin tulella kui ilman), laulajia, taikureita, tanssijoita... tylsää ja hiljaista hetkeä ei tämä kaupunki tunne. ainakaan sen 4pvän aikana ei sellasta ollut.
nähtii jo ekana iltana niin paljon. käveltiin ahtailla Barri Gothicin kaduilla, jotka oli täynä pikkupuoteja, suklaa-ja leivoskauppoja, kaikkea maan ja taivaan väliltä. nukuttiin kyllä hyvin, vaikka hostelli oli aika.. köyhä, mutta no, 11e yö ? :D ja oli vähän kylmä, mutta vain tänä ekana yönä. tunnelma hostellissa oli loistava ja rento. yleiset tilat oli täynä eri kansallisuuksia ja sielä oli myös pieni "kaljabaari", biljardipöydät ja tietokoneet. loistava paikka tutustua ihmisiin. tutustuin muutamaan brasilialaiseen tyttöön ja päästiin ihan niin pitkälle että käytiin yhessä syömässä, jolloin oikeastaan vasta tutustuttiin, se oli aika randomia, ja mentiin sitte yhessä ihan käymään clubbailemassa. tämä oli tosin viimesenä iltana.
ekan yön jälkee herättiin tehokkaasti aikasin tietäen että Picasso-museoon pääsis ilmaseks ku oli kuun eka sunnuntai. sielä vierähtiki sitte aikaa. mutta olihan se vaikuttava... tuli ostettua tuliasiaki kivasti sieltä. ja
joo.. ostin muutaman pikkukopion picasson huumorikompleksista, siinä oli pin-up tyttöjä joiden kuviin picasso oli piirtäny pilakuvia ystävästään. täytyy kehystää ne tauluiks. tooosi hienoja. :)
en muista oikein mitä muuta tapahtukaan sunnuntaina mutta sen voin sanoa että käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. koko reissu... koko reissu käveltiin. jalat on vieläki ihan sököt..
maanantaina mentiin...
tietenki Park Güelliin!
se ei itseasiassa ollu NIIN uskomaton. olihan se hieno, ihan TÄPÖTÄYNNÄ turisteja.. mutta odotin jotain isompaa ja laajempaa kompleksia. se oli aika vähän mitä siellä oli ja aikalaila kaikki siinä samassa kohtaa.. höh. mutta pitihän se nähä! ja kannattaahan se sielä käyä jos barcassa vaa on.
huippu kaupunki. ihan niin huippu. tähän mennessä paras paikka maan päällä. rehellisesti sanottuna. tai siis paras kaupunki. siellä on KAIKKI. tykkäsin etenki kaupunginosasta "El Raval" joka on muka "pahamainen" tai ollut sitä ja vähän elämää nähnyt mutta se oli... boheemi! rento... vaihtoehtonen. rehellisesti sitä mitä se oli. toisin ku la ramblan ympäristö mikä on rakennettu ja kiillotettu turisteja varten, el raval oli aitoa.
sieltä löytyy kaikkia etnisiä kauppoja, niin elintarvike kuin vaate. sieltä löytyy vähemmistöjä, vegeravintoloita, vintage-ja segunda mano-kauppoja, siis kirppareita. sieltä löytyy musiikkia, soittimia ja cd/lp:kauppoja... kaikkea mikä ainaki minua kiehtoo. pyörin siellä ainaki kahtena iltana ja olisin voinut löytää sieltä paljonkin enemmän. ja kertaakaan ei pelottanu kävellä siellä. eikä se ollu run-down.. en ehkä menis sinne yksin yöllä humalassa hortoilemaan mutta.. päiväsaikaan niin menemisen arvonen paikka.
kaupunki oli kyllä elävä oli mikä aika päivästä tahansa. viimisenä päivänä halusin vain ottaa rauhallista hengailua agendalle. oltiin kävelty ja nähty niin paljon.. museoita ja katedraaleja, markkinoita ja puistoja, taloja ja nähtävyyksiä. oli aika vaa kuljailla ilman päämäärää. kuljailin tietty el ravalissa ja sitte yhellä isolla kadulla törmäsin sitte vaihteeks hirmuseen ihmisjoukkoon ja ku kuulin musiikkia arvasin että on joku show menossa. hivuttauduin siis lähemmäs...
ja olihan se näky komea. niin poikaset, niiden varret, ja se taito ja lahjakkuus! uskomatonta. uskomattoman uskomatonta. olen kerinny jo tähän 20 ja puoleen vuoteen ikään nähdä jos minkälaista tanssimista mutta... en ikinä mitään tällaista. nää pojat vois tanssia ihan missä vain ja olla parhaita. ihan kevyesti. en pysty edes selittämään. ei ollu asentoa ja liikettä mihin nää ei olis pystyny. ne oli rakentanu semmosen 10minsan shown jota ne toisti tietyn väliajoin kerätäkseen rahaa. ihmisten vaihtuvuus kadulla oli niin suurta ja nopeaa että ei ollu ongelma pysyä aloillaan ja esittää uudestaan ja uudestaan samaa showta sillä harva jää paikalleen. kaduntallaajista siis. ite tosin otin taukoa ja istuskelin siellä ja näin pojat ainaki 3x ja joka kerralla olin blown-away. yks poikasista kävi esittäytymässäki mulle. punastuin varmaan niin näkyvästi. :P koko loppupäivä oli niin hyvä fiilis ku näki jotain niinki uskomatonta.
emmie tiä voiko barcelonaa olla rakastamatta. mutta voiko siitä tykätä näinki paljon? uskomaton reissu. heh. se sai arvosensa lopunki :DD melkein. sillä oli noin 2-5minuutista kiinni ettei myöhästytty lennolta. möhlittiin melko suuresti terminaalien ja porttien kans. en ikinä ole hikoillu niin paljon ku siinä kaikkien kamojen kans juostessa lentokenttää ja terminaaleja ympäri. hlökunta vielä kehtas vitsailla ja sano ku oltii viimiset portilla ja rukoiltiin että ne ottaa meidän vielä mukaan (kenttä oli aika autio viimesten ongelmien takia, ja kone puolityhjä!) niin hlökunta kehtas sanoa että ei ole enää mahollista. oltiin niiin niin niin hengästyineitä ja epätoivosia jo siinä vaiheessa että voit kuvitella mikä tunne ku se sitte sanoki että no joo joo menkää menkää. ku päästiin koneesee oli pakko ottaa vaatteet pois ja saaha hengitys tasaseks ja sitte tuli se helpotus ja nauru. en ole nii makeasti nauranu pitkään aikaan. meile sattu jos mitä kommelluksia ja tämä viiminen oli kaiken huippu. oltiin niin ylivirittyneitä ja samalla väsyneitä että naurettiin koko tilanteeelle varmaan 10minsaa... :D lento meni hyvin ja kotona on ihana olla. väsynyt mutta onnellinen.
barca kutsuu viimeistään helmikuussa taas <33
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti