VLC

päivään mahtuu niin paljon ku siihen vaa kehtaa mahuttaa. sitä tekkee niin paljon aikaavieviä turhia asioita ja sitte valittaa ettei ole muka aikaa tehä jotain tärkeää. konkreettinen esimerkki minun päivien aikavarkaista on ku löydän uusia biisejä spotifystä, laitan musat täysille ja kuuntelen ja pelaan pasianssia :D siihen menee ihan hullusti aikaa.

noh, heräsin täällä valencian kämpän huoneessani kesken kaiken tohelluksen oivallukseen että JOS lopetan turhan pasianssin pelaamisen, VOISIn käyttää sen ajan hmm, SOITTAMISEEN?! ajattelin asiaa enemmän ja tajusin kuinka PALJON kaipasin kitaraa.. todella paljon! alotin sen sillon 16-17vuotiaana, soitin joka päivä vähän, se oli yks semmone sääntö, rutiini, joka piti toistaa. noh, soittaminen muuttu suorittamiseks. se jäi... se jäi varmaan vuodeks. kannoin kitaran rovaniemen kämppään ja soitin sitä ehkä.. 2 kertaa?!

nyt olen ottanu uuden elämän asenteen. olen oppinu ihan hirveästi itestäni, etenkin juuri tuon rovaniemi-vuoden aikana. tajusin miksi soitan ja kenelle soitan. soitan itelleni koska rakastan sitä! en ole velvollinen päivittämään kenellekään mitä uusia temppuja olen oppinu tai mikä riffi ei onnistu. soitan itelleni ja soitan sillä tasolla mihin kykenen tai missä viihdyn.

en saanu raahattua kitaraa tänne espanjaan. se on oikeastaan aika hurja juttu. jos kitara olis merkinny mulle niin paljon kun nyt olen tajunnut lähtiessä tänne, olisin keksiny keinot sen saamiseks tänne. mutta en, en edes harmitellut että nyt se kitara jää suomeen. tajusin sen vasta viime viikolla. tarve soittaa on tullut takaisin. ja tarvittin kitaran. ostin sen. mie, joka olen aika hullun pihi. ostin kitaran vaikka mulla on niitä kolme kotona. selvästi tarvin vielä tämän. tottakai, ne kolme on KOTONA. mie olen espanjassa. tässä elämässä täällä tarvin tämän, espanjalaisen kitaran. olen niin onnellinen että sain tämän harrastuksen takasin. kiitos.

---

noh. tämä päiväkirja juttu on aika hyvä. olen aina ollu semmonen että on pitäny ikuistaa kaikki tärkeät (ja arkiset!) jutut tulevaisuutta varten. mulla oli jo pienenä semmone pieni arkku minne säilöin tavaroita päiväyksellä. konkreettisia päiväkirjoja mulla on varmaa yli 4. pikkuhiljaa kirjottaminenki on vain jääny. ku alotin tämän blogin ni kirjotin varmaa joka toinen päivä ainaki. nyt vARMAAn vuoteen ei ole tullu aktiivisesti kirjotettua. itseasiassa aika hurjaa, luin jotain sekavia sepustuksia vuelta 2008 tässä blogissa. hämmästyin. siis että aloin kirjottaan 2v. sitte! sitä unohtaa niin paljon. ainaki mie unohan. ehkä siks kirjotan. että olis jotaki todisteita eletystä elämästä. ja tunnetuista tunteista.

hehe. etenki nuo "tunnetut tunteet" on melko jänniä. tai siis niistä on tosi jännä lukea jälkikätheen. ko jos on oikeasti iha 100% jossaki jutussa ni ei sitä oikei pysty irrottautuun tilanteesta ja kattomaan sitä objektiivisesti. eikä näin ollen siis oikein voi ehkä ajatella kauhean järkevästi eikä ossaa olla oikein hättäilemättä. vasta näin jälkikätteen ko lukkee juttuja menneestä tajuaa niin paljon enemmän. ehkä sitä on oppinu jotaki.

--

hmm. kuulumisia espanjasta. tiiän että ajattelisin sitte vaihon jälkeen että miksen mie kirjottanu minun päivistä valenciassa mitään. ko sitähän unohtaa. vaihtovuosi on tieten aika merkittävä juttu nuoren ihmisen elämässä ja.. pitäshän se ikuistaa.

onhan tämä ihana maa. ihmiset on pääosin ystävällisiä mutta ei voi mitenkään ylistää. asiakaspalvelu on huomattavasti vähempiarvonen juttu ku työntekijöiden viihtyminen työpaikallaan. se on ollu jännä huomata. meilä suomessa se on kyllä hirveän tiukkaa. tai siis niinkö kuri on kauhean tiukka. asiakaspalvelu on yleensä se kaikista tärkein juttu, ykkösenä tulee asiakaspalvelu ja vasta sen jälkeen kaikki muut. täällä jos myyjällä tulee puhelu niin tottakai siihen vastataan VAIKKA jonossa oli kymmeniä ihmisiä. "kyllä ne ihmiset oottaa..." ja onhan myyjälä kaks kättä, toisela voipi puhua puhelimeen ja toisela voipi antaa rahasta takasi ja huutaa hasta luegot. TAI jos on joku hyvä juoru/juttu kollegan/tutun asiakkaan kans niin se häätyy EKA selvittää ennen ku otetaa seuraava, mahdollisesti kiireinen, asiakas hoitoon. ei näilä ihmisilä ole kiire. se on HUOMATTU.

joka paikkaan saat jonottaa. pahin on tuo meän yliopisto, universitat de valencia. ihanko niile EI tulis yhtä kauheat määrät vaihto-oppilaita joka syksy ja kevät. organisointi on NIIN retuperällä. opintojen rekisteröintejä tehhää varmaan kolmesti, papereita heitellään toimistoista toiseen, luennot alkaa 15. pvä ja sie voit rekisteröityä 27. pvä joten kaks viikkoa luennoista mennee sulta aikalaila ohi. ja niin, huomaa, englantia EI puhuta. joten infotilaisuudetki joita on monia saattaa mennä pääosin yli ymmärryksen.

hauskaa tässähän oli se että mie en edes ajatellu että se espanjan kieli vois olla niinkööööö hyödyllinen! niinkö oikeasti, että ei ne oikeasti puhu englantia. noo, opettelinhan mie edellisen kesän (3kk töissä Shell Jopparissa) niin, puol tuntia ennen töihin lähtöä/töiden jälkeen vähä kieltä lukemalla vanhaa oppikirjaa. MUTTA, tulin tänne ajoissa, 27.8 ja 1.9-21-9 oli kielikurssi, 2,5h päivässä. NYT? puhun espanjaa, ymmärrän sen. onneks on kielipäätä. eihän tästä muute olis tullu mitää.

--

mutta joo. vielä tuosta asiakaspalvelusta joka on selvästi jääny minua vaivaamaan, johtuen ehkäpä siitä että vietin taas ikävähkön kesän ikävähkössä duunissa niska limassa työskennellen asiakaspalvelijana, ja tajusin tosissani vihaavan tätä alaa,koska jos minun on pitäny pystyä olemaan se ystävällinen palvelija mielialasta riippumatta, vaikeista ja ikävistä asiakkaista riippumatta, niin täällä edes mukavat asiakkaat ei saa aina mukavaa palvelua. tai koskaan? ehkä joskus. enivei... parasta tässä on se että ihmiset, joiden TYÖ on vastata kysymyksiin, se on siis se työnkuvaus, niin nämä ihmiset keksii tekosyitä tai muita keinoja jotta ne pääsis auttamasta sinua. tämmöstä löytyy siis minun yliopistosta täällä. noh, nuita selkkauksia kaikkien rekisteröintien kanssa on ollu aikalaila ja piti sitte kysellä vähä mite hommat oikein toimii. sillonhan mennää täällä ainaki sihteereitten puheille, jotka on SITÄ varten. eka jonotat noooin tunnin koska kiirettähän ei ole? ja sitte ko pääset tiskile ni sihteeri huomaa ja kuulee että olet ulkomaailainen ja ensimmäisen sanas jälkeen sihteeri sanoo ETTEI YMMÄRRÄ ja että odota ni tuo toinen palvelee sinua. okei, sanoin ehkä sanan, ja ihan oikein, ja sain tämän vastauksen. noh, odotin jälleen varmaa 45min ja häivyin. koska ei sieltä ollu kukaa tulossa auttamaan. törmäsin pihalla sitte minun mentor/tuutoriin joka sano että ne ei vain _JAKSA auttaa, ni ne keksii jotain syitä. SELVÄ! mukavaa!

---

tällä hetkelä asiat on melko hyvin. on ollu tosi huonoja päiviä millon on tuntunu ettei tästä tule yhtään mitään. kaipaan perhettä ja ystäviä ja LAPIN YLIOPISTOA ja oikeata opiskelua ja minusta on tuntunu että hukkaan täälä vain aikaani ja että olen itsekäs ko tulin tänne viettämään aikaa "yksinäni" ilman kaikkia niitä rakkaita ihmisiä jotka kuuluu minun elämään. olin niin tulossa kotia monena iltana ku en tienny mitä tehä seuraavaks ja että tuleeko mistään mitään ja niin edelleen.

vaikeaahan tämä välissä on.

mutta nyt on hyvin. vaikka kaipaus on kauhean suuri, edelleen kamat on ympäri kämppää ja sopimukset edelleen voimassa. skype on ehkä minun pelastus. se on parempi ku päivittäiset soitot äitile rovaniemeltä, se on enemmän! :D

kouluki alkaa rullata. olihan tässä eka opettelu mite kaikki nettiportaalit toimii, kursseile ilmottautumiset, niitten löytämiset netistä ja kaikki muut käytännön hommat. nyt ne alkaa olla hanskassa ja saa kohta puolin alkaa oikeasti nauttimaan opiskelijan elämästä valenciassa. joka päivä tutustuu uusiin ihmisiin ja, noh, oppii uutta ainaki itestä.

ens viikolla alkaa urheilut, ilmottauduin joogaan ja funky- ja african danceen. gonna be good!

--

kaupunki on ihana. täällä on kaikille kaikkea. onhan sitä tullu pyörittyä kaupungeissa, suurissa, mutta nyt viimein niinkö tuntee jonku kodiksi ja että nämä jutut mitä täällä on niin on myös minua varten. se on jännää. parasta tässä kaupungissa on ehkä tämä vanha joki, joka on nyt puisto. se halkoo kaupungin ja on taivas minun juoksuharrastukselle. on tullu juostua aika hurjan paljon! lenkit on siitä suomen tunnin lenkeistä muuttunu 1,5-1,45h :D jos mukana on pientä puistojumppaa ni saatan olla reissussa 2h. kilometreistä en tiä mutta luulen että tuo 1,5h lenkki olis jotain 12km. se menee kui siivillä koska koko ajan on nähtävää ja maisema muuttuu. ilma on hyvänlaatusta ja puut antaa ihanan varjon. varjot oli ainaki aluksi niin pelastus koska ekat viikot täällä oli yli +30 koko ajan. nyt alkaa viiletä, nyt on 25astetta ja se on aika viileä täällä! tarvii jo peittoa ku laittaa nukkumaan eikä ole hiki koko ajan :D

--

onkohan tässä nyt kaikki.

yritän kirjottaa useammin. sori tämmönen ajatuksenvirtaa-muoto tällä kirjotuksella. on helpompi kirjottaa näin.. ehkä vaikea ymmärtää.