torstai 6. tammikuuta 2011

jueves, el dia de los tres magos.

"missä saana voi olla?" se oli kysyny heti aamulla. täti yritti kyllä kertoa että tädin pitää taas lähteä, lentokoneella, sinne kauas. piikan huumorilla vastausta ei tullu tai se oli hyvin karrikoitu "niinkö!". voi kun voisi sanoiksi laittaa kuinka rakas piika on. kuinka tärkeää meillä oli viettää reilu viikko tosi tiiviisti... kuinka raskasta nyt onkaan ku sydän on halki ja puolet siitä viillettää suomessa minun huolenpidon ulottumattomissa.

miten kukaan tekee lapsia kun niiden rakastaminen ja niistä huolehtiminen on niin rankkaa... miettii sitten omaa äitiään kuinka monessa osassa hänen sydän oikein on, 4 lasta ja yksi lapsenlapsi. paloja sydämestä oman ruumiin ulkopuolella, missä oma iho, ruumis ei suojaa... huoli on niin suurta.

aivanko puhuis omasta lapsesta vaikka kyse on vain siskontytöstä, tai, ei VAIN siskontytöstä. pienen pienestä tädin aarteesta.



joululoma suomessa on siis ohi. sitä odotettiin... se ei tuntunu tulevan ja yhtäkkiä se olikin päivien päässä. yhtäkkiä se onkin ohi. lento oli kerrankin helppo, 18.12 lähdin aamulla ja olin jo iltapäivällä helsingissä. busseilin siskon luo ja kuinka se pakkanen pääsikin yllättämään... äkkiä sen näköjään unohtaa. pääsiki sitte kunnolla palelemaan kun sisko oli hankkinu liput kaapelitehtaalle Pendulumin keikalle. jonotettiin PAKKASESSA, siis kunnon pakkanen ja Helsnigin viima, varmaan 45min. en tuntenu enää jalkoja jossain pisteessä. korvat oli kipeät jo lentämisestä niin keikkakaan ei enää tuntunu nii nautinnolliselta kunnon bassolaitteiden vuoksi. tärykalvot itki. vaikka oli korvatulpat!

velikin tuli ensimmäisen päivän iltanan helsinkiin. käytii juomassa irish coffeet ja mentiin kämpile nukkumaan. seuraavana päivänä mentiinki veljen kans hämeenlinnaan ja hyppäsin sieltä junaan. voi kuinka odotin kotia pääsyä! äitiltä tulee yöllä viestiä että mitä tahdon aamupalaks. mm.. marjoja! helppo! ja paistetut muikutkin oli aika ok :D

kun hyppäsin junasta pellon kohalla, se oli joulu samalla sekunnilla. luminen, hämärä maisema. äiskä, lämmin auto ja joululaulut, pihalla jäälyhdyt, leivinuuni lämpimänä, kynttilät... kaikki. koti on paras paikka.

koko loma meni kyllä kodin nurkissa. äidin kerrostot ja fleecet päällä. vällyjen alla.. urheilut jäi kyllä espanjaan. pakkasta oli välissä jopa -30. siis syystäkin. salilla tuli käytyä muutama kerta mutta ei se ole sama. helppo ja yksinkertanen loma. ronjan tultua tapaninpäivänä ei aikaa enää tarvinu kuluttaa mihinkään vaan se lensi. touhuttiin kyllä kovasti. katottiin paljon elokuvia mutta tehtiin kyllä vuoden edestä palapelejäkin. ronja sai pukilta myyrä-ja muumipalapelit ja hello kitty- muistipelin. niitä sitte pelattiin. voi ronjan ilmeita kun se avasi lahjoja. :P meni muuten piika hiljaseks ku nähtiin ekaa kertaa noin viiteen kuukauteen. se ei oikein tienny miten olla, missä se saana on oikein ollu. äkkiä meistä tuli taas bestiksiä. tätiä vietiin jatkuvasti, täti herätettiin melkein joka aamu leikkimään.



niin niin se jouluaatto ja aatonaatto ja vähän joulupäivästä vietettiin tietenki mummilassa. <3 oli uskomatonta nähä mummi ja ukki taas. istua pirtissä villasukissa ja auttaa mummia ruoanlaitossa. <3



hyvin ne tuntu voivan. ukki tuntu... nuoremmalta. :P vaikka juuri 80v. olikin täyttäny. mummi oli väsyny, oli kato vieraita, serkun serkkuja venäjältä pariskoineen. kuulemma joutunu ottamaan ylimääräsiä nitrojaki :( menin siis auttamaan jotta mummi sais hengähdystaukoa, nimittäin sitä kattaamista ja ruokailua riitti. kun sai lounaan pöydästä alko kahvin laitto ja kahvin jälkee piti laittaa taas kattilat porisemaan. huhhuh. parasta suomen ruokapöydässä oli tietenki lohi jota söin taas puolen vuoden edestä. sillä niitä joulukiloja sitte vissiin hankittiin.. :D

käytiin uutenavuotena vielä mummilassa uudesti kun ronjaki oli tullu. piipahettiin levilläkin kattomassa kaavia ronjan kans ja ronja pääs vähän purkamaan energiaa toimintakeitaaseen. voi kuinka piika juoksi ja hymyili ja touhusi. parasta. <3

nyt kun ajattelee taas sitä lähtemistä... huoh.. itku tulee väistämättä. siis mummilasta lähtöä. mummeliki jäi vaa seisomaan että hällä tulee ikävä, ikään kuin elä viitti mennä taas. mutta ko minun piti, taas. :( voi mummi ja ukki! <3 toivottavasti he pyssyy terveinä. ja jaksavat... mie täällä kyllä pärjään. ja tulen taas.. en tiedä koska.

sain lomalta kaiken mitä odotin. sain perheen "takasin". toin koti-ikävän siis takaisin tänne valencian kotiinki kun aloin viimein siihen turtumaan.

ainoa mikä jäi oli parhaat ystävät joita en ehtiny(?) näkemään. luulen että ne on ne minun elämän tärkeät ihmiset joihin minun ote on lipsumassa... se tuntuu väistämättömältä vaikka kuinka vastustan. en kykene taistelemaan yksin. en vain saa heihin yhteyttä niin kuin haluaisin.

olen ensimmäistä kertaa alkanu tuntemaan yksinäisyyttä täällä, vaikka aina olen viihtyny yksin ja pienissä porukoissa mutta täällä olen tuntenu olevani todella todella yksin.

olen nyt kipeänä, kaikki tutut on melkein vielä kotimaissaan, yksin täällä kämpillä valenciassa siis. varmaan viikon ollu jo sängyn pohjalla. mieli on maassa, voi johtua matalat fiilikset tietenkin tästä flunssasta.

voi kun saisi vaikka terveyden takaisin tai jatkaa sitten kipeänä oloa mutta kotona.

palataan. tässä kuussa pitäisi sitten alkaa opisellla, nimittäin kokeet alkaa. ja sitten 2. lukukausi. hhuh.

2 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Oijoijoi, tsemppiä ja hallauksia! Ei ole enhään pitkä aika keshään :-)

Hanna kirjoitti...

tulipahan mieleen, ettei nähty. =(