maanantai 18. tammikuuta 2010

he rakastivat meitä pyyteettömästi ja hoitivat meitä ikään kuin olisi ollut kyse heidän omasta elämästään. he kantoivat meistä huolta ollessamme sairaita. he viettivät monta unetonta päivää ja viikkoa, kun ponnistelimme jonkin ruumiillisen, sosiaalisen tai henkisen vastoinkäymisen edessä. kun miehestä ja naisesta tuli isä ja äiti, heidän elämänkuvansa alkoi piirtyä lasten kehityksen ympärille.

he ovat ankaria ja ojentavat, siinä toivossa että vaikeat tilanteet kasvattaisivat lapsista voimakkaita.

emme usein huomaa vanhempiemme meihin kohdistamaa rakkautta. ehdotonta rakkautta.

lasten aikuistuttuaan olisi pyyteittä kunnioitettava ja autettava vanhempiaan.

(koshi - makrobiotiikka)

kuinka moni ajatteleekaan tätä arjessaan. puhun nyt nuorista yleensäkin... kuulee ja näkee kyllä vaikka mimmosta käytöstä ja kieltä mitä vanhemmille auotaan.

pitäs iteki miettiä joskus kiukkupäissään vähän paremmin. ja muutenkin arkena.

2 kommenttia:

Jenni voi hyvin kirjoitti...

Kirjoitat asiaa. Meidän Suomessammehan on tapana työntää liian vanhaksi käyneet ihmiset pois silmistä ja pois mielestä - laitoksiin. Se siitä "kunnioita isääsi ja äitiäsi" -periaatteesta sitten.

Huomasin, että olit liittynyt blogini lukijaksi. Kiitoksia. :)

Sir Saana kirjoitti...

:)

jossain maissa sellanen asia ku että vanhusten hoitaminen täytyy turvata lainsäädännöllä olis ihan käsittämätön. ja onhan se. näin meillä suomessa.