keskiviikko 5. marraskuuta 2008

paljastuksia...


tällane otsikko luultavasti tehoaa melkeen kaikkiin. mutta sorry, ei oo mittää paljastettavaa. toi ny tuli ekana mieleen. mutta mistä tuo nyt tuli mieleen nii onki iha hauska juttu. tai sillaa. eilen ja tännää paljastu että hei joku lukkee oikeasti mitä mie täälä kirjotan. andy sano jottain liittyen mitä olen kirjottanu tänne ja sarsyki sano että joo mie luinki sinun blogista... se oli jotenki hirveän yllättävää ja tuntu että oisin jääny kiinni! hyvällä tavalla...(uus tukka muuten -->)

nyt sitte ku katto ulkopuolisen silmin nuita sepustuksia ni herrajestas miten kukaan ja mistään mitään selvää. ihan kammottavaa paskan jauhantaa. ylleensä tullee vaa kirjotettua ku on joku tietty iso fiilis päällä. kuten juuri turhautuminen tai kauhea kaipaus tai suuttumus tai... joku semmonen. sitte sitä ei saa oikeastaa mitään sanoiks vaan kiertelee ja kaartelee eikä oikein voi muuta ku vaa vahvistaa hullun leimaa entisestään.

aattelin olla tänään hiukan selvempi.

jos lähtis vaikka jostain ihan arkisesta liikkeelle. nimittäin tällä hetkellä urheiluhulluun on iskeny penikkatauti ja askeltaminen sattuu! tietääkö miten käy jos urheiluhullu ei pääse urheileen. :(
tänään ois kahet tanssireenit ja... haluttais salille ja. juoksemaan. mutta ei pysty, juokseen ainakaa. tanssia en muute väliin jätä. yritän unohtaa kaiken kivun ja säryn ja ehkä se sitte loppuu.

seuraava asia onki sitte paljon kivempi. nimittäin perjantai häämöttää. edellisyö meni TAAS tosin kiemurrellessa sängyssä kietoen peiton kropan ympärille tuhannnelle solmulle... toivon että johtuu jänskäämisestä tää unettomuus. ja ehkä kaikista ihmeellisistä tunnetiloista mitä päässä on nyt ollu. ei oo kiva heräillä tusina kertaa yössä kattoon että jaa paljonko kello on, hmm, herätys on vasta 3h päästä. nukkuisko? aamulla ku herätys "vihdoin" on, väsymys on sietämätön. uskon että perjantain jälkeen saan unenlahjat takasi. oon vaa miettiny ni paljon että minkälainen kuva ja onko se sitä mitä haluan. mutta kyllä se on. ei sais antaa vaikuttaa muittten saarnat, mutta vähän kyllä vaikutti, tai meinas vaikuttaa. suunnitelmia en kuitenkaan muuttunu. yks kiva juttu on heräämisessä kesken yön ja ku kattoo puhelimesta kelloa ja sitä ei näy, vaa näkkyy semmonen kaunis kirjekuori merkaten että sinulle on yksi uusi viesti. voisko olla kivempi päätös ikävälle heräämiselle? Ü ja ku lähettäjäki on oikea oikeaan tilanteeseen ja sisältökään ei pistä itkemään. :)

eilinen tuntu nii raskaalta, mutta se pelastu. oli hauska olla vaihteeks hullun fiiliksissä jostain vaikka pettymys tuntu aluks aikamoiselta. jännää. ja siis ku, yksinkertasesti vaan jotku nostaa niin pienillä asioilla fiilistä. :)

Ei kommentteja: